Kaste ja Pyhän Hengen lahja

”Ilman tulikastetta ja Pyhän Hengen läsnäoloa ei vesikasteesta ole mitään hyötyä. Ne liittyvät toisiinsa välttämättömästi ja erottamattomasti.”

Joseph Smithin elämänvaiheita

Joseph Smithin aikana Susquehannajoki virtasi kumpuilevien kukkuloiden ja viljapeltojen reunustamina leveinä, kiemuraisina mutkina jalopuu- ja mäntymetsien halki. Se oli suurin Pennsylvanian joista, joten se oli keskeinen osa maisemaa Harmonyn ympäristössä. Koska joki oli lähellä profeetan kotia ja sen varrella oli rauhallisia, yksinäisiä paikkoja, profeetta vetäytyi toisinaan sen rantamille ajattelemaan ja rukoilemaan.

Tämän joen rannalle profeetta ja Oliver Cowdery lähtivät 15. toukokuuta 1829 kysymään rukouksessa, onko kaste tärkeä. Vastauksena heidän rukoukseensa heille ilmestyi Johannes Kastaja, joka antoi heille Aaronin pappeuden ja käski heidän kastaa toisensa. Siunaus, jota he olivat tavoitelleet, voitiin nyt saada oikealla tavalla ja Jumalan voimalla ja valtuudella. He laskeutuivat jokeen ja kastoivat toisensa Josephin kastaessa ensin Oliverin kuten Johannes oli käskenyt. Sitten Joseph pani kätensä Oliverin pään päälle ja antoi hänelle Aaronin pappeuden, ja Oliver teki samoin Josephille. Profeetta muisteli:

”Saimme suuria ja ihania kirkkaudellisia siunauksia taivaalliselta Isältämme. Tuskin olin kastanut Oliver Cowderyn, kun Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä ja hän nousi ja profetoi monia asioita, jotka tapahtuisivat pian. Ja jälleen, niin pian kuin hän oli kastanut minut, minäkin sain profetian hengen, jolloin nousin ja profetoin tämän kirkon kasvusta ja monista muista kirkkoon liittyvistä asioista sekä tästä ihmislasten sukupolvesta. Me olimme täynnä Pyhää Henkeä ja riemuitsimme pelastuksemme Jumalasta.” (JS–H 73.)

Kasteen siunaukset ulotettiin pian muillekin uskoville. Myöhemmin toukokuussa profeetan nuorempi veli Samuel tuli käymään Josephin ja Oliverin luona Harmonyssa. ”Me – – ponnistelimme taivuttaaksemme hänet Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin, joka oli nyt täyteydessään tulossa ilmi”, profeetta kirjoitti. Samuel sai todistuksen työstä ja Oliver Cowdery kastoi hänet, minkä jälkeen Samuel ”palasi isänsä kotiin suuresti ylistäen ja kiittäen Jumalaa Pyhän Hengen täyttämänä”¹. Kesäkuussa profeetta kastoi vanhemman veljensä Hyrumin, joka oli jo kauan uskonut vahvasti profeetan sanomaan. ”Siitä ajasta alkaen monista tuli uskovia”, Joseph kirjoitti, ”ja jotkut kastettiin meidän jatkaessamme opettamista ja vakuuttamista.”²

Profeetta oli erityisen kiitollinen nähdessään isänsä Joseph Smith vanhemman saavan kasteen. Profeetta rakasti syvästi isäänsä, joka oli ensimmäisenä uskonut hänen sanomansa heti Moronin käytyä hänen luonaan. Joseph Smith vanhempi kastettiin 6. huhtikuuta 1830, samana päivänä, jolloin kirkko perustettiin. Profeetan äiti Lucy Mack Smith muisteli: ”Joseph seisoi rannalla, kun hänen isänsä nousi vedestä, ja ottaessaan tätä kädestä hän huudahti: ’– – Olen saanut elää niin kauan, että näin isäni kastettavan Jeesuksen Kristuksen tosi kirkkoon’ ja painoi kasvonsa isänsä rintaa vasten ja itki ääneen ilosta niin kuin Joosef muinoin nähdessään isänsä tulevan Egyptin maahan.”³

Kirkon perustamispäivänä monet pyhät, jotka oli aiemmin kastettu, saivat Pyhän Hengen lahjan Melkisedekin pappeuden voimalla. Profeetta Joseph Smith opetti voimallisesti sekä kasteen tarpeellisuutta että tarvetta saada Pyhän Hengen lahja kätten päällepanemisella. ”Ilman tulikastetta ja Pyhän Hengen läsnäoloa ei vesikasteesta ole mitään hyötyä”, hän julisti. ”Ne liittyvät toisiinsa välttämättömästi ja erottamattomasti. Päästäkseen Jumalan valtakuntaan ihmisen täytyy syntyä vedestä ja Hengestä.”⁴

Joseph Smithin opetuksia

Kastetoimitus on korotukselle välttämätön.

”Jumala on asettanut monia merkkejä maan päälle samoin kuin taivaisiin, niinpä esimerkiksi metsän tammi, puun hedelmä ja kedon ruoho ovat kaikki merkkinä siitä, että siemen on kylvetty, sillä Herra on säätänyt, että jokainen siementä tuottava puu, kasvi ja kedon yrtti kasvaa lajinsa mukaan, eivätkä ne voi kasvaa minkään muun lain tai periaatteen mukaan.

Tämän saman periaatteen nojalla väitän, että kaste on Jumalan säätämä merkki, joka Kristukseen uskovan on otettava päälleen voidakseen päästä Jumalan valtakuntaan, sillä ’ellette synny vedestä ja Hengestä, ette pääse Jumalan valtakuntaan’, sanoi Vapahtaja [ks. Joh. 3:5]. Se on Jumalan ihmiselle asettama merkki ja käsky, jotta ihminen voisi päästä Hänen valtakuntaansa. Ne, jotka yrittävät päästä sisään mitä muuta tietä tahansa, yrittävät turhaan, sillä Jumala ei ota heitä vastaan eivätkä enkelit tunnusta eivätkä hyväksy heidän tekojaan, sillä he eivät ole noudattaneet toimituksia eivätkä pitäytyneet niihin merkkeihin, jotka Jumala on säätänyt ihmisen pelastusta varten valmistaakseen häntä selestiseen kirkkauteen ja osaansa siellä. Jumala on säätänyt, ettei kukaan, joka ei kuule Hänen ääntään, pääse helvetin tuomiota pakoon. Mikä on helvetin tuomio? Joutua niiden joukkoon, jotka eivät ole noudattaneet Hänen käskyjään.

Kaste on merkki Jumalalle, enkeleille ja taivaalle siitä, että me teemme Jumalan tahdon, eikä taivaan alla ole mitään muuta Jumalan ihmiselle määräämää tapaa, jolla hän voisi tulla Jumalan luo pelastuakseen ja päästäkseen Jumalan valtakuntaan, kuin usko Jeesukseen Kristukseen, parannus ja kaste syntien anteeksisaamiseksi. Silloin teillä on lupaus Pyhän Hengen lahjasta, ja mikä tahansa muu tapa on turha.”⁵

”Silmäillessämme Raamatun pyhiä sivuja ja syventyessämme profeettojen ja apostolien sanoihin emme löydä mitään muuta aihetta, joka niin läheisesti liittyisi pelastukseen kuin kaste. Meidän tulee kuitenkin ensin ymmärtää, että sana kastaa (engl. baptise) on peräisin kreikkalaisesta verbistä baptiso ja merkitsee upottamista. – –

– – Ei ehkä olisi pahitteeksi tuoda esille Jeesuksen itsensä esittämiä tätä aihetta koskevia käskyjä ja määräyksiä. Hän sanoi niille kahdelletoista eli siihen aikaan pikemminkin yhdelletoista: ’Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.’ Näin on Matteus kirjoittanut [Matt. 28:19–20]. Markuksessa meille on nämä tärkeät sanat: ’Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.’ [Mark. 16:15–16.] – –

– – ’Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen, – – tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: ”Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan.” Jeesus vastasi hänelle: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.” Nikodemos kysyi: ”Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?” Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan.” [Joh. 3:1–5.]’

Tämä Jeesuksen painokas ja varma vastaus vesikasteesta ratkaisee kysymyksen: Jos Jumala on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, ei ole mikään ihme, että Hän lausuu niin ehdottomasti tämän suuren ilmoituksen: ’Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen!’ [Mark. 16:16.] Taivaan alla ei ollut annettu mitään muuta nimeä eikä hyväksytty mitään muuta toimitusta, jonka kautta ihmiset voivat pelastua. Ei ihme, että apostoli sanoi, että ’kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin’ ja herätetään eloon [ks. Kol. 2:12]! Ei ihme, että Paavalin oli herättävä ja otettava kaste ja pestävä pois syntinsä [ks. Ap. t. 9:17–18].”⁶

Kaikkina taloudenhoitokausina pyhät on kastettu Jeesuksen Kristuksen nimeen.

”Muinoin eläneet, jotka olivat itse asiassa kirkon perustajia eri aikoina, kun kirkko kukoisti maan päällä, – – otettiin valtakuntaan kasteen kautta, sillä se on aivan selvää pyhissä kirjoituksissa – Jumala ei muutu. Apostolit sanovat, että evankeliumi on Jumalan voima, joka tuo uskoville pelastuksen, ja ilmoittaa myös meille, että evankeliumi toi valoon elämän ja katoamattomuuden [ks. Room. 1:16; 2. Tim. 1:10]. – –

Jos pidämme itsestään selvänä, että pyhät kirjoitukset sanovat mitä tarkoittavat ja tarkoittavat mitä sanovat, meillä on riittävät perusteet todistaa Raamatun nojalla, että evankeliumi on aina ollut sama: toimitukset sen vaatimusten täyttämiseksi ovat samat, virkamiehet virkojen hoitamiseksi ovat samat, ja lupauksiin perustuvat merkit ja hedelmät ovat samat. Niinpä koska Nooa oli vanhurskauden julistaja, hänet oli varmasti kastettu ja asetettu kätten päällepanon kautta pappeuteen jne. Sillä kukaan ei itse ota tätä arvoa itselleen, vaan Jumala kutsuu hänet niin kuin Aaroninkin [ks. Hepr. 5:4]. – –

– – Voidaan nähdä ja tunnustaa, että jos ihmisten keskuudessa on ollut syntiä, parannuksenteko on ollut yhtä tärkeää yhtenä maailmanaikana kuin toisenakin. Eikä muuta perustusta voi kukaan panna kuin mikä on pantu, ja se on Jeesus Kristus. Jos siis Abel oli vanhurskas mies, hänen oli täytynyt tulla vanhurskaaksi pitämällä käskyt. Jos Henok oli kyllin vanhurskas päästäkseen Jumalan kasvojen eteen ja vaeltaakseen Hänen kanssaan, hänen on täytynyt tulla sellaiseksi pitämällä Hänen käskynsä. Samoin on laita jokaisen vanhurskaan ihmisen, olipa sitten kysymyksessä Nooa, vanhurskauden saarnaaja; Abraham, uskollisten isä; Jaakob, joka paini Jumalan kanssa; Mooses, mies, joka kirjoitti Kristuksesta ja käskyn kautta toi esiin lain valvojaksi, jotta ihmiset tulisivat johdetuiksi Kristuksen luokse. Näin oli laita itse Jeesuksen Kristuksen, jonka ei ollut tarpeen tehdä parannusta, koska Hän oli synnitön, kuten Hän Johannekselle juhlallisesti ilmoitti: salli minun tulla kastetuksi, sillä kukaan ei voi päästä valtakuntaan noudattamatta tätä toimitusta, sillä näin meidän kuuluu täyttää kaikki vanhurskaus [ks. JSR Matt. 3:43]. Jos siis Johanneksen ja Jeesuksen Kristuksen, Vapahtajan, kuului täyttää kaikki vanhurskaus tulemalla kastetuksi, niin varmasti kuuluu silloin jokaisen muun taivasten valtakuntaa etsivän mennä ja tehdä samoin, sillä Hän on portti, ja jos joku kiipeää sinne muualta, hän on varas ja rosvo. [Ks. Joh. 10:1–2.]

Aikaisempina maailmanaikoina, ennen kuin Vapahtaja tuli lihaan, pyhät kastettiin Jeesuksen Kristuksen nimeen, Hänen, joka oli tuleva, sillä milloinkaan ei ole ollut mitään muuta nimeä, jossa ihmiset voivat pelastua. Sen jälkeen kun Hän tuli lihaan ja Hänet ristiinnaulittiin, pyhät kastettiin Jeesuksen Kristuksen nimeen, Hänen, joka ristiinnaulittiin, nousi kuolleista ja astui ylös taivaaseen, että heidät haudattaisiin kasteessa kuten Hän ja herätettäisiin kirkkaudessa kuten Hän ja että samoin kuin oli vain yksi Herra, yksi usko, yksi kaste ja yksi Jumala ja meidän kaikkien Isä [ks. Ef. 4:5–6], niin oli myös vain yksi portti autuuden asuinsijoille.”⁷

Lapset, jotka kuolevat ennen kuin tulevat vastuulliseen ikään, eivät tarvitse kastetta, sillä heidät on lunastettu Jeesuksen Kristuksen sovituksessa.

”Kasteen tarkoitus on syntien anteeksisaaminen. Lapset eivät ole tehneet syntiä. Jeesus siunasi heitä ja sanoi: ’Tehkää, mitä olette nähneet minun tekevän.’ Lapset on kaikki tehty eläviksi Kristuksessa ja kypsempään ikään ehtineet uskon ja parannuksen ehdolla.”⁸

”Se käsitys, että pienet lapset on kastettava tai pirskoteltava, jotta he eivät joutuisi helvettiin, on väärä oppi. Sille ei löydy tukea pyhistä kirjoituksista, eikä se ole yhdenmukainen Jumalan luonteen kanssa. Kaikki lapset on lunastettu Jeesuksen Kristuksen verellä, ja samalla hetkellä kun lapset erkanevat tästä maailmasta, heidät otetaan Abrahamin helmaan.”⁹

Profeetta Joseph Smith kuvasi seuraavaa 21. tammikuuta 1836 saamassaan näyssä, joka on myöhemmin merkitty muistiin kohdissa OL 137:1 ja 10: ”Taivaat aukenivat meille, ja minä näin Jumalan selestisen valtakunnan ja sen kirkkauden. – – Ja minä näin myös, että kaikki lapset, jotka kuolevat ennen kuin saavuttavat vastuullisen iän, pelastuvat taivaan selestiseen valtakuntaan.”¹⁰

Vesikasteen jälkeen me saamme Pyhän Hengen kätten päällepanolla.

”Evankeliumi edellyttää upotuskastetta syntien anteeksisaamiseksi, mikä on sanan merkitys alkuperäiskielellä – nimittäin haudata tai upottaa. – – Uskon myös kätten päällepanon kautta saatavaan Pyhän Hengen lahjaan. Pietarin helluntaipäivänä pitämässä saarnassa on siitä todiste, Ap. t. 2:38. Voitte yhtä hyvin kastaa hiekkasäkin kuin ihmisen, ellei sitä tehdä syntien anteeksisaamiseksi ja Pyhän Hengen saamiseksi. Vesikaste on ainoastaan puoli kastetta, eikä se hyödytä mitään ilman toista puolta eli Pyhän Hengen kastetta. Vapahtaja sanoo: ’Jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan’ [Joh. 3:5].”¹¹

Daniel Tyler muisteli puhetta, jonka profeetta piti Springfieldissä Pennsylvaniassa vuonna 1833: ”Viipyessään hetken aikaa isäni asumuksessa, vaatimattomassa hirsimökissä, hän saarnasi. Hän luki Johanneksen evankeliumin 3. luvun. – –Viidettä jaetta selittäessään hän sanoi: ’Syntyminen vedestä ja Hengestä [tarkoittaa] upottamista veteen syntien anteeksisaamiseksi ja sen jälkeen Pyhän Hengen lahjan vastaanottamista. Sen antaa kätten päällepanemisella henkilö, joka on saanut valtuuden Jumalalta.’”¹²

”Uudestisyntyminen tulee Jumalan Hengen avulla toimitusten kautta.”¹³

”Kaste on Pyhän Hengen saamista edeltävä pyhä toimitus. Se on avain ja kanava, jonka kautta Pyhä Henki annetaan. Pyhän Hengen lahjaa kätten päällepanon kautta ei voida saada minkään muun periaatteen kuin vanhurskauden periaatteen kautta.”¹⁴

”Entä jos yrittäisimme saada Pyhän Hengen lahjan jonkin muun menetelmän kuin Jumalan määräämän merkin kautta tai Hänen määräämällään tavalla, voisimmeko me saada sen? Emme tietenkään; kaikki muut menettelytavat epäonnistuisivat. Herra sanoo: tee niin ja niin, ja minä siunaan sinua.

Pappeuteen kuuluu tiettyjä avainsanoja ja merkkejä, joita on noudatettava siunauksen saamiseksi. Pietarin [opettamana] merkkinä oli parannus ja kaste syntien anteeksisaamiseksi, ja siihen liittyi lupaus Pyhän Hengen lahjasta, eikä Pyhän Hengen lahjaa saada millään muulla tavalla [ks. Ap. t. 2:38].

Pyhän Hengen ja Pyhän Hengen lahjan välillä on ero. Cornelius sai Pyhän Hengen ennen kuin hänet kastettiin, ja se oli hänelle Jumalan vakuuttava voima evankeliumin totuudesta, mutta hän ei voinut saada Pyhän Hengen lahjaa ennen kuin hänet oli kastettu. Ellei hän olisi ottanut päälleen tätä merkkiä eli toimitusta, niin Pyhä Henki, joka sai hänet vakuuttuneeksi Jumalan totuudesta, olisi jättänyt hänet. [Ks. Ap. t. 10:1–48.] Ennen kuin hän oli kuuliainen näille toimituksille ja sai Pyhän Hengen lahjan kätten päällepanon kautta Jumalan järjestyksen mukaisesti, hän ei olisi voinut parantaa sairaita eikä käskeä saastaista henkeä poistumaan ihmisestä eikä saada sitä tottelemaan, sillä henget olisivat voineet sanoa hänelle, kuten ne sanoivat Skeuaksen pojille: ’Jeesuksen minä tunnen ja Paavalinkin tiedän, mutta keitä te olette?’ [Ks. Ap. t. 19:13–15.]”¹⁵

Ollessaan Washington D.C.:ssä joulukuussa 1839 hakemassa hyvitystä Missourin pyhille tehdyistä vääryyksistä Joseph Smith ja Elias Higbee kirjoittivat Hyrum Smithille seuraavaa: ”Keskustellessamme [Yhdysvaltojen] presidentin kanssa hän tiedusteli meiltä, millä tavoin uskontomme eroaa aikamme muista uskonnoista. Veli Joseph sanoi, että ero on kastamistavassa ja Pyhän Hengen lahjan antamisessa kätten päällepanon kautta. Meidän mielestämme kaikki muut näkökohdat sisältyvät Pyhän Hengen lahjaan.”¹⁶

Pyhän Hengen lahja tuo elämäämme rauhaa, iloa, jumalallista ohjausta ja muita lahjoja.

”Me uskomme, että Pyhän Hengen lahja ilmenee yhtä suuressa määrin nyt kuin apostolien aikana. Uskomme, että se [Pyhän Hengen lahja] on välttämätön pappeuden muodostamiseen ja sen järjestämiseen, ja ettei ilman sitä voida ketään kutsua täyttämään mitään palveluksen virkaa. Me uskomme myös profetoimiseen, kielillä puhumiseen, näkyihin ja ilmoituksiin, lahjoihin ja terveeksi tekemiseen ja siihen, ettei näitä voi saada osakseen ilman Pyhän Hengen lahjaa. Me uskomme, että entisaikojen pyhät miehet puhuivat Pyhän Hengen johtamina ja että pyhät miehet näinä päivinä puhuvat saman periaatteen nojalla. Me uskomme Pyhän Hengen olevan puolustaja ja todistaja ja palauttavan mieleemme menneitä, johdattavan meidät kaikkeen totuuteen ja osoittavan meille tulevaiset. Me uskomme, ettei kukaan voi tietää, että Jeesus on Kristus, ’muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta’ [1. Kor. 12:3]. Me uskomme siihen [tähän Pyhän Hengen lahjaan] kaikessa sen täyteydessä ja voimassa ja suuruudessa ja kirkkaudessa.”¹⁷

Helmikuussa 1847, lähes kolme vuotta marttyyrikuolemansa jälkeen, profeetta Joseph Smith ilmestyi presidentti Brigham Youngille ja antoi hänelle tämän sanoman: ”Käske ihmisten olla nöyriä ja uskollisia ja kuuliaisia Herran Hengelle, niin se johtaa heidät oikeaan. Varokaa vaimentamasta hiljaista ääntä; se kertoo heille, mitä tehdä ja minne mennä; se saa aikaan valtakunnan hedelmät. Käske veljiä pitämään sydämensä avoinna vakaumukselle, niin että kun Pyhä Henki tulee heille, heidän sydämensä on valmis ottamaan sen vastaan. He voivat erottaa Herran Hengen kaikista muista hengistä. Se kuiskaa rauhaa ja iloa heidän sielulleen, ja se ottaa pois kaunan, vihan, kateuden, kiistan ja kaiken pahan heidän sydämestään, ja heillä on ainoastaan halu tehdä hyvää, tuoda esiin vanhurskautta ja rakentaa Jumalan valtakuntaa. Sano veljille, että jos he seuraavat Herran Henkeä, he kulkevat oikeaan suuntaan.”¹⁸

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–XI.

Käy läpi sivut 93–94, joissa profeetta Joseph Smith ilmaisee, mitä hän tunsi, kun hänet ja Oliver Cowdery kastettiin ja kun hänen isänsä kastettiin. Mitä muistoja sinulla on omasta kasteestasi tai perheenjäsenten tai ystävien kasteesta? Voisit kirjoittaa nämä muistot päiväkirjaasi tai henkilöhistoriaasi.
Lausunnot sivuilla 94–98 on otettu opetuksista, jotka Joseph Smith antoi jo kastetuille ihmisille. Mistähän syystä kastettuja kirkon jäseniä oli tarpeen muistuttaa näistä totuuksista? Mitä uusia oivalluksia olet saanut tutkiessasi näitä opetuksia?
Mitä saattaisit sanoa ystävälle, joka uskoo, ettei kaste ole välttämätön? Mitä saattaisit sanoa ystävälle, joka uskoo, että vastasyntyneet on kastettava? (Katso esimerkkejä sivuilta 98–99.)
Lue toinen kokonainen kappale sivulta 99. Miksi kaste ei hyödytä mitään ilman Pyhän Hengen lahjaa? Joseph Smith sanoi, että ”Pyhän Hengen ja Pyhän Hengen lahjan välillä on ero” (s. 101). Mitä siunauksia oman kokemuksesi perusteella voi tulla elämäämme, kun meillä on Pyhän Hengen lahja?
Käy läpi ensimmäinen kokonainen kappale sivulta 101. Miksi kastamistapa on merkittävä ero palautetun kirkon ja muiden kirkkojen välillä? Miksi Pyhän Hengen lahja on merkittävä ero? Millä tavoin ”kaikki muut näkökohdat sisältyvät Pyhän Hengen lahjaan”?
Tutki luvun viimeistä kappaletta (s. 102). Mieti, kuinka voit elää kelvollisena saamaan Pyhän Hengen kehotuksia ja tunnistamaan ne.

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Joh. 15:26; Room. 6:3–6; 2. Nefi 31:13; 3. Nefi 11:18–41; Moroni 8:1–23.