Kuolleiden lunastaminen

”Suuri Jehova – – tietää sekä elävien että kuolleiden aseman ja on runsaskätisesti valmistanut heidän lunastuksensa.”

Joseph Smithin elämänvaiheita

Palvelutyönsä varhaisessa vaiheessa profeetta Joseph Smith sai kokemuksen, joka auttoi valmistamaan häntä aikaan, jolloin oppi kuolleiden pelastuksesta ilmoitettaisiin. Marraskuussa 1823 Alvin Smith, Lucy Mack Smith ja Joseph Smith vanhemman vanhin lapsi, sairastui äkkiä vakavasti ja oli kuolemaisillaan. Alvin oli 25-vuotias vahva ja kyvykäs nuorukainen, jonka uutteruus vaikutti suuresti perheen taloudelliseen vakauteen. Hänen äitinsä kuvaili häntä ”ainutlaatuisen hyväluonteiseksi nuorukaiseksi”, jonka ”jalous ja ylevämielisyys” oli siunauksena kaikille hänen ympärillään oleville ”hänen jokaisena elinhetkenään”¹.

Tietäessään kuolevansa Alvin kutsui veljensä ja sisarensa luokseen ja puhui kullekin heistä. Josephille, joka oli miltei 18-vuotias eikä ollut vielä saanut kultalevyjä, Alvin sanoi: ”Haluan, että olet hyvä poika ja teet kaiken mahdollisen saadaksesi levyt. Ole uskollinen ohjeiden vastaanottamisessa ja jokaisen sinulle annetun käskyn noudattamisessa. Veljesi Alvinin on nyt lähdettävä luotasi, mutta muista esimerkki, jonka hän on antanut sinulle, ja näytä hyvää esimerkkiä lapsille, jotka ovat nuorempia kuin sinä.”²

Alvinin kuoltua perhe pyysi erästä presbyteeripappia Palmyrassa New Yorkin osavaltiossa toimittamaan hänen hautajaisensa. Koska Alvin ei ollut kuulunut tämän papin seurakuntaan, pappi väitti saarnassaan, ettei Alvin voisi pelastua. William Smith, Josephin nuorempi veli, muisteli: ”[Pappi] – – ilmoitti hyvin voimakkaasti, että [Alvin] oli mennyt helvettiin, sillä Alvin ei ollut kirkon jäsen, mutta hän oli hyvä poika, eikä isäni pitänyt väitteestä.”³

Tammikuussa 1836, monta vuotta Alvinin kuoleman jälkeen, Joseph Smith sai näyn selestisestä valtakunnasta, jossa hän näki, että Alvin ja hänen äitinsä ja isänsä perisivät jonakin päivänä tuon valtakunnan. Joseph ihmetteli, ”miten [Alvin] oli saanut perintöosan tuossa valtakunnassa, sillä hän oli lähtenyt tästä elämästä, ennen kuin Herra oli ojentanut kätensä kootakseen Israelin toisen kerran, eikä häntä ollut kastettu syntien anteeksisaamiseksi” (OL 137:6). Silloin Herran ääni tuli Josephille julistaen:

”Kaikki, jotka ovat kuolleet vailla tietoa tästä evankeliumista mutta jotka olisivat ottaneet sen vastaan, jos heidän olisi sallittu jäädä, ovat Jumalan selestisen valtakunnan perillisiä; samoin kaikki, jotka kuolevat vastedes vailla tietoa siitä mutta jotka olisivat ottaneet sen vastaan koko sydämestään, ovat tuon valtakunnan perillisiä, sillä minä, Herra, tuomitsen kaikki ihmiset heidän tekojensa mukaan, heidän sydämensä halun mukaan” (OL 137:7–9).

Elokuun 15. päivänä 1840 profeetta Joseph Smith saarnasi hautajaisissa Nauvoossa ja opetti ensimmäisen kerran julkisuudessa oppia kuolleiden pelastuksesta. Simon Bakerin mukaan, joka oli paikalla, profeetta aloitti todistamalla, että ”Jeesuksen Kristuksen evankeliumi toi suuren ilosanoman”. Hän luki suurimman osan Ensimmäisen korinttilaiskirjeen luvusta 15 ja selitti, että ”apostoli puhui ihmisille, jotka ymmärsivät kasteen kuolleiden puolesta, sillä sitä harjoitettiin heidän keskuudessaan”. Sitten hän julisti, että ”ihmiset voivat nyt toimia niiden ystäviensä puolesta, jotka olivat lähteneet tästä elämästä, ja että pelastussuunnitelma oli tarkoitettu pelastamaan kaikki, jotka olivat halukkaat noudattamaan Jumalan lain vaatimuksia”⁴.

Kuukausi hautajaispuheen jälkeen profeetta kävi isänsä luona, joka oli hyvin sairas ja lähellä kuolemaa. Profeetta keskusteli isänsä kanssa kuolleiden kastamista koskevasta opista, ja isä Smithin ajatukset kääntyivät hänen rakkaaseen poikaansa Alviniin. Isä Smith pyysi, että työ Alvinin puolesta tehtäisiin ”välittömästi”. Vain minuutteja ennen kuolemaansa hän julisti nähneensä Alvinin.⁵ Vuoden 1840 jälkipuoliskolla Smithin perhe iloitsi, kun Hyrum otti vastaan kastetoimituksen veljensä Alvinin puolesta.

Joseph Smithin opetuksia

Jumala rakastaa kaikkia lapsiaan ja tuomitsee kaikki ihmiset sen lain mukaan, jonka he ovat ottaneet vastaan.

”Tämä omasta mielestään viisas ja järkevä sukupolvi, jonka keskuudessa me elämme, ymmärtää sangen vähän ihmissuvun pelastukseen liittyviä Jumalan suuria aivoituksia. Erilaiset ja ristiriitaiset ovat ihmisten mielipiteet sellaisista seikoista kuin pelastussuunnitelma, Kaikkivaltiaan [vaatimukset], taivasta varten tarvittavat valmistelut, poismenneiden henkien tila ja asema sekä heidän kokemansa autuus tai kurjuus, joka riippuu siitä vanhurskaudesta tai pahuudesta, jota he hyveestä tai paheesta omaksumiensa käsitysten mukaan harjoittavat. – –

– – Samalla kun yksi osa ihmiskuntaa armotta tuomitsee toisen, maailmankaikkeuden suuri Luoja valvoo koko ihmissukua isällisellä huolenpidolla. Hän pitää sen jäseniä jälkeläisinään, ja ilman niitä rajoittavia tunteita, jotka vaikuttavat ihmislapsissa, Hän antaa ’aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille’ [Matt. 5:45]. Hän pitää tuomion ohjakset käsissään; Hän on viisas lainantaja ja tuomitsee kaikki ihmiset, ei ihmisten suppeiden, rajoittuneiden näkemysten mukaan, vaan sen mukaan, mitä he ovat ruumiissa ollessaan tehneet, joko hyvää tai pahaa, riippumatta siitä, onko nämä teot tehty Englannissa, Amerikassa, Espanjassa, Turkissa vai Intiassa. Hän tuomitsee heidät, mutta ei sen mukaan, mitä heillä ei ole, vaan sen mukaan, mitä heillä on; ne, jotka ovat eläneet ilman lakia, tuomitaan ilman lakia, ja ne, joilla on laki, tuomitaan lain mukaan. Meidän ei tarvitse asettaa kyseenalaiseksi suuren Jehovan viisautta ja älyä; Hän jakaa tuomioita tai armoa kaikille kansoille sen mukaan, mitä kukin niistä ansaitsee; sen mukaan, miten niillä on ollut tilaisuus hankkia ymmärrystä; sen mukaan, millaiset lait niitä hallitsevat; sen mukaan, millaiset mahdollisuudet niillä oli hankkia oikeata tietoa, sekä tutkimattomien aivoitustensa mukaan ihmissukua kohtaan. Kun Jumalan aivoitukset tehdään tunnetuiksi ja tulevaisuuden verho vedetään syrjään, meidän kaikkien on viimein tunnustettava, että kaiken maan Tuomari on menetellyt oikein [ks. 1. Moos. 1:25].”⁶

”Jumala tuomitsee ihmiset sen mukaan, miten he käyttävät Hänen heille antamaansa valoa.”⁷

”Ihmisiä pidetään vastuullisina siitä, mitä heillä on, mutta ei siitä, mitä heillä ei ole. – – Heidät tuomitaan oikeudenmukaisesti kaiken valon ja älyn mukaan, jota he saivat hyväntahtoiselta Luojaltaan, olipa se paljon tai vähän, ja – – heitä vaaditaan olemaan kuuliaisia ja kehittymään sen mukaan ja vain sen mukaan, mitä on annettu, sillä ihminen ei elä ainoastaan leivästä vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.”⁸

Vapahtaja Jeesus Kristus tarjoaa sekä eläville että kuolleille mahdollisuuden anteeksiantoon ja vapautukseen.

”Kristillisten kansojen kohtalo kuoleman jälkeen on aihe, joka on vaatinut filosofien ja jumaluusoppineiden kaiken viisauden ja taidon, ja yleisesti omaksuttu käsitys on, että ihmisen kohtalo määräytyy peruuttamattomasti kuoleman hetkellä ja että hänestä silloin tulee joko iankaikkisesti autuas tai iankaikkisesti onneton; että jos ihminen kuolee ilman tietoa Jumalasta, hän on oleva iankaikkisesti kadotettu ilman mitään rangaistuksen lievennystä tai tuskan huojennusta tai vähäisintäkään toivoa vapautuksesta loputtomien aikojen vieriessä. Olipa tämä periaate miten oikeaoppinen tahansa, me tulemme havaitsemaan, että se on ristiriidassa pyhien kirjoitusten todistuksen kanssa, sillä Vapahtajamme sanoo, että jokainen synti ja pilkka, jolla ihmiset pilkkaavat, annetaan heille anteeksi, mutta pilkkaa Pyhää Henkeä vastaan ei anneta anteeksi, ei tässä maailmassa eikä tulevassa. Tämä osoittaa selvästi, että on olemassa syntejä, jotka annetaan anteeksi tulevassa maailmassa, vaikka [Pyhää Henkeä vastaan tehtyä] pilkkaamisen syntiä ei voidakaan antaa anteeksi [ks. Matt. 12:31–32; Mark. 3:28–29].

Pietarikin sanoo Vapahtajastamme puhuessaan, että Hän ’meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti’ (1. Piet. 3:19, 20). Tässä meillä siis on maininta siitä, että Vapahtajamme saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka olivat olleet vangittuina Nooan päivistä asti, ja mitä Hän saarnasi heille? Että heidän oli määrä jäädä sinne? Ei suinkaan! Annettakoon Hänen oman julistuksensa todistaa. ’Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen’ (Luuk. 4:18). Jesaja sanoo sen näin: ’Päästämään kahlitut vankeudesta, tyrmästä ne, jotka sen pimennossa istuvat’ ( Jes. 42:7). Tästä käy selvästi ilmi, että Hän ei ainoastaan mennyt saarnaamaan heille, vaan vapauttamaan heitä eli päästämään heidät vankihuoneesta. – –

Suuri Jehova tutkisteli kaikkia niitä tapahtumia, jotka liittyivät maahan ja pelastussuunnitelmaan, jo ennen kuin maata oli ja ennen kuin ’aamun tähdet riemuiten – – huusivat ääneen iloaan’ [Job 38:7]. Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus olivat ja ovat Hänelle yksi ja iankaikkinen ’nyt’. Hän tiesi Aadamin lankeemuksen, ennen vedenpaisumusta eläneiden synnit, ihmissuvun turmeluksen syvyyden, heidän heikkoutensa ja voimansa, heidän valtansa ja kirkkautensa, heidän luopumuksensa ja rikkomuksensa, heidän vanhurskautensa ja syntinsä. Hän käsitti ihmisen lankeemuksen ja hänen lunastuksensa. Hän tunsi pelastussuun nitelman ja toi sen esiin. Hän tunsi kaikkien kansojen aseman ja kohtalon. Hän järjesti kaiken oman tahtonsa neuvon mukaisesti. Hän tietää sekä elävien että kuolleiden aseman ja on runsaskätisesti valmistanut heidän lunastuksensa heidän erilaisten olojensa ja Jumalan valtakunnan lakien mukaisesti, tapahtuipa se sitten tässä maailmassa tai tulevassa.”⁹

Jumala on täysin oikeudenmukainen ja armelias kaikille ihmisille, niin eläville kuin kuolleille.

”Se käsitys, jonka jotkut ihmiset ovat muodostaneet Jumalan oikeudenmukaisuudesta, tuomiosta ja armosta, on aivan liian mieletön älykkään ihmisen omaksuttavaksi. Monet puhdasoppiset saarnaajamme esimerkiksi otaksuvat yleisesti, että jos ihminen ei ole kääntynyt, kuten he sitä nimittävät, ja jos hän kuolee siinä tilassa, hän joutuu ikuisesti olemaan helvetissä ilman toivoa. Hänen on oltava loputtomat vuodet piinassa, jolla ei ikipäivinä ole loppua; ja kuitenkin tämä iankaikkinen kurjuus saattaa usein riippua mitä vähäpätöisimmästä sattumasta. Virantoimituksessa olevien kengännauhan katkeaminen tai takin repeäminen tai asianomaisen henkilön poikkeuksellinen asuinpaikka saattavat epäsuorasti vaikuttaa hänen kadotukseensa tai olla syynä siihen, ettei hän pelastunut.

Esitän tässä kuvitellun tapauksen, joka ei ole suinkaan epätavallinen: Kaksi miestä, jotka ovat olleet yhtä jumalattomia eivätkä ole piitanneet uskonnosta, sairastuvat molemmat samanaikaisesti. Toisella on niin hyvä onni, että muuan hurskas mies tulee häntä tervehtimään ja sairas kokee kääntymyksen hetkeä ennen kuolemaansa. Toinen lähettää noutamaan kolmea eri hurskasta miestä, räätäliä, suutaria ja tinanvalajaa. Tinanvalajan täytyy juottaa kädensija kattilaan, räätälillä on napinläpi ommeltavana johonkin takkiin, jota tarvitaan nopeasti, ja suutarin täytyy paikata jonkun saapas; kukaan heistä ei pääse ajoissa, mies kuolee ja joutuu helvettiin. Toinen näistä miehistä korotetaan Abrahamin helmaan, hän saa istua Jumalan kasvojen edessä ja olla osallinen iankaikkisesta, keskeytymättömästä autuudesta, kun taas toinen, joka oli yhtä hyvä kuin hänkin, vaipuu iankaikkiseen kadotukseen, peruuttamattomaan kurjuuteen ja toivottomaan synkeyteen, koska jollakulla oli saapas paikattavana, takin napinläpi ommeltavana tai kattilan kädensija juotettavana.

Jehovan suunnitelmat eivät ole niin epäoikeudenmukaisia, pyhien kirjoitusten lausumat niin [mahdottomia] eikä ihmissukua varten laadittu pelastussuunnitelma niin terveen järjen vastainen. Tällaiset toimenpiteet herättäisivät Jumalan ankaran paheksunnan, enkelit peittäisivät häveten kasvonsa ja jokainen hyveellinen, järkevä ihminen kavahtaisi niitä.

Jos ihmisten lait palkitsevat jokaisen hänen ansioidensa mukaan ja rankaisevat kaikkia rikollisia heidän rikkomustensa mukaan, niin Herra ei totisesti ole julmempi kuin ihminen, sillä Hän on viisas lainsäätäjä ja Hänen lakinsa ovat puolueettomammat, Hänen säädöksensä oikeudenmukaisemmat ja Hänen päätöksensä täydellisemmät kuin ihmisen. Niin kuin ihminen tuomitsee lähimmäisensä lain mukaan ja rankaisee häntä lain rangaistuksen mukaisesti, niin taivaan Jumala tuomitsee jokaisen sen mukaan, mitä tämä on ruumiissa ollessaan tehnyt. [Ks. Alma 5:15.] Olisi nurinkurista väittää, että pakanat joutuvat kadotukseen, koska he eivät uskoneet evankeliumiin, ja yhtä järjetöntä olisi sanoa, että kaikki juutalaiset, jotka eivät usko Jeesukseen, joutuvat kadotukseen, sillä ’kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty?’ [Room. 10:14–15.] Niinpä ei juutalaista eikä pakanaa voida pitää syyllisenä, jos he hylkäävät lahkojen ristiriitaiset mielipiteet tai jos he hylkäävät minkä tahansa muun todistuksen kuin sen, minkä Jumala on lähettänyt, sillä kuten julistaja ei voi julistaa, ellei häntä lähetetä, niin ei myöskään kuulija voi uskoa ilman, että hän kuulee ’lähetettyä’ julistajaa, eikä häntä voida tuomita siitä, mitä hän ei ole kuullut; ja koska hän on ilman lakia, hänet on tuomittava ilman lakia.”¹⁰

Meidän velvollisuutemme ja etuoikeutemme on ottaa kaste ja konfirmointi niiden puolesta, jotka ovat kuolleet ilman evankeliumia.

”Puhuessamme evankeliumiin liittyvistä siunauksista ja niistä seurauksista, jotka koituvat tottelemattomuudesta vaatimuksia kohtaan, meiltä kysytään usein, mitä on tapahtunut isillemme. Joutuvatko he kaikki kadotukseen, koska eivät ole olleet kuuliaisia evankeliumille, vaikka he eivät koskaan saaneet kuulla siitä? Ei suinkaan, vaan he saavat ikuisen pappeuden kautta osakseen ne samat etuoikeudet ja suuren Jehovan viisaat säädökset, joita meillä täällä on, ja tämä pappeus toimii ja palvelee sekä maan päällä että myös taivaassa. Niinpä pappeudenhaltijat etsiskelevät niitä ihmisiä, joihin Jesaja viittasi [ks. Jes. 24:21–22], ja nämä pääsevät vankilastaan saman periaatteen nojalla kuin ne, jotka olivat tottelemattomia Nooan päivinä ja joille Vapahtaja [jolla oli iankaikkinen Melkisedekin pappeus] kävi saarnaamassa evankeliumia vankilassa. Ja voidakseen täyttää Jumalan kaikki [vaatimukset] elävät ystävät ovat antaneet kastaa itsensä kuolleiden ystäviensä puolesta ja ovat siten täyttäneet Jumalan vaatimuksen, joka kuuluu: ’Jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan’ [Joh. 3:5]. Heitä ei tietenkään kastettu heidän itsensä puolesta vaan kuolleidensa puolesta. Puhuessaan tästä opista Paavali sanoo: ’Mitä varten sitten jotkut antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta? Ellei kuolleita lainkaan herätetä, miksi he kastattavat itsensä näiden puolesta?’ (1. Kor. 15:29.) – –

Nyt kun Jumalan suuret aivoitukset pian täyttyvät ja se, mitä profeetoissa on puhuttu, toteutuu ja Jumalan valtakunta perustetaan maan päälle, niin muinainen järjestys palautetaan. Herra on ilmoittanut meille tämän velvollisuuden ja etuoikeuden, ja meitä on käsketty kastattamaan itsemme kuolleidemme puolesta ja siten täyttämään Obadjan sanat, jotka koskevat myöhempien aikojen kirkkautta: ’Pelastajat nousevat Siionin vuorelle tuomitsemaan Eesaun jäännöstä. Ja kuninkuus on oleva Herran.’ [Ks. Ob. 21, vuoden 1933 suomennos.] Näkemys näistä asioista on yhtäpitävä pyhien kirjoitusten totuuden kanssa. Se oikeuttaa Jumalan toimet ihmistä kohtaan, asettaa koko ihmissuvun yhdenvertaiselle pohjalle ja on sopusoinnussa kaikkien vanhurskauden, oikeuden ja totuuden periaatteiden kanssa. Päätämme Pietarin sanoin: ’Aivan riittämiin te menneenä aikana elitte niin kuin pakanat tahtovat. – – Sitä varten niillekin, jotka ovat kuolleet, on julistettu evankeliumi, että he eläisivät hengessä, niin kuin Jumala elää, vaikka ruumiissaan ovat saaneet saman tuomion kuin kaikki ihmiset.’ [1. Piet. 4:3, 6.]”¹¹

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–XI.

Käy läpi sivut 421–422 ja pane merkille, kuinka oppi kuolleiden pelastuksesta vaikutti Joseph Smithiin ja hänen perheeseensä. Mikä vaikutus tällä opilla on ollut sinuun ja perheeseesi?
Käy läpi sivuilta 423–426 profeetta Josephin opetukset Isästä Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta. Millä tavoin nämä opetukset vaikuttavat ajatuksiisi ja tunteisiisi taivaallista Isäämme ja Vapahtajaamme kohtaan? Millä tavoin nämä opetukset liittyvät kuolleiden pelastukseen?
Lue profeetan opetukset sivuilta 423–424 ja 426–427. Kuinka Jumala tuomitsee lapsensa?
Joseph Smith sanoi, että kaste kuolleiden puolesta on ”velvollisuus ja etuoikeus” (s. 428). Millä tavoin tämä työ on velvollisuus? Mitä kokemuksia sinulla on ollut siitä, että olet tuntenut sen olevan etuoikeus? Mitä voit tehdä edistääksesi Herran työtä niiden puolesta, jotka ovat kuolleet? Kuinka vanhemmat voivat auttaa lapsiaan osallistumaan tähän työhön?
Kuinka oppi kuolleiden pelastuksesta osoittaa Jumalan oikeudenmukaisuuden? Kuinka se osoittaa Hänen armeliaisuutensa? Kuinka selittäisit tämän luvun luettuasi tämän opin jollekulle, joka kuuluu eri uskontokuntaan?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Jes. 49:8–9; 61:1–3; Joh. 5:25; OL 138:11–37.