Rukous ja henkilökohtainen ilmoitus

”Jumalan lasten etuoikeus on tulla Jumalan luo ja saada ilmoitusta.”

Joseph Smithin elämänvaiheita

Kesäkuuhun 1829 mennessä oli jo tapahtunut monia tärkeitä tapahtumia evankeliumin palautuksessa, joka oli tulossa päivänvaloon. Taivaat olivat avautuneet ensimmäisen näyn aikaan, ja Jumala oli jälleen puhunut ihmisille maan päällä. Profeetta Joseph Smith oli saanut Mormonin kirjan levyt ja oli kääntämässä niiden pyhää sanomaa. Pyhä pappeus oli palautettu, ja kastetoimitus oli tehty mahdolliseksi Jumalan lapsille. Jokainen näistä tapahtumista oli ilmennyt vastauksena rukoukseen profeetan etsiessä opastusta Herralta.

Kun käännöstyö läheni loppuaan, profeetta pyysi jälleen kerran johdatusta Herralta. Koska Moroni oli kieltänyt Josephia näyttämästä levyjä kenellekään, ellei häntä käskettäisi tekemään niin, Joseph oli tuntenut olevansa hyvin yksin, ja vastuun taakka oli tuntunut raskaalta hänen kääntäessään levyjä. Hän oli kuitenkin saanut aikakirjasta tietää, että Herra varaisi kolme erityistä todistajaa, jotka todistaisivat maailmalle, että Mormonin kirja on totta (ks. 2. Nefi 11:3; Et. 5:2–4).

”Melkein heti tämän tiedon saatuamme”, Joseph Smith muisteli, ”Oliver Cowderyn, David Whitmerin ja – – Martin Harrisin (joka oli tullut katsomaan, kuinka työmme edistyi) mieleen juolahti, että he pyytäisivät minua kysymään Herralta, saisivatko he Häneltä etuoikeuden olla nämä kolme erityistä todistajaa.”¹ Profeetta rukoili ohjausta ja sai ilmoituksen, jossa julistettiin, että kolmen miehen sallittaisiin nähdä levyt sekä Labanin miekka, urim ja tummim ja Liahona (ks. OL 17).

Muutamaa päivää myöhemmin profeetta ja nämä kolme miestä menivät metsään lähellä Whitmerien taloa Fayettessa New Yorkin osavaltiossa ja alkoivat rukoilla, että tämä suuri etuoikeus suotaisiin heille. Martin vetäytyi paikalta tuntien itsensä kelvottomaksi. Profeetta kirjoitti, mitä sitten tapahtui: ”[Emme] olleet montakaan minuuttia olleet yhtyneinä rukoukseen, kun yhtäkkiä näimme yläpuolellamme ilmassa valon, joka oli erinomaisen kirkas; ja katso, enkeli [Moroni] seisoi edessämme. Käsissään hän piti levyjä, joiden näkemistä olimme rukoilleet. Hän käänteli levyjä yksitellen niin, että saatoimme nähdä ne ja erottaa niissä olevat kaiverrukset selvästi.”² Miehet kuulivat myös Jumalan äänen todistavan käännöksen olevan totta ja käskevän heitä todistamaan siitä, mitä he olivat nähneet ja kuulleet. Sitten Joseph meni etsimään Martinia, joka oli rukoilemassa toisaalla metsässä. He rukoilivat yhdessä ja näkivät saman näyn ja kuulivat saman äänen.

Joseph Smithin äiti, joka oli tuolloin käymässä profeetan luona Fayettessa, muisteli poikansa iloa ja helpotusta tämän ilmestyksen jälkeen: ”Sisään [Whitmerien kotiin] tultuaan Joseph heittäytyi vuoteelle viereeni. ’Isä, äiti!’ hän sanoi, ’ette tiedä, kuinka onnellinen olen. Herra on antanut näyttää levyt kolmelle muulle minun lisäkseni. He ovat myös nähneet enkelin, ja heidän pitää todistaa, että se, mitä minä olen sanonut, on totta, sillä he tietävät omakohtaisesti, että minä en kuljeskele ympäriinsä pettämässä ihmisiä. Ja minusta tuntuu kuin minulta olisi otettu kauhea kuorma, joka oli miltei liian raskas kannettavakseni. Mutta heidän pitää nyt todistaa osaltaan, ja sieluani ilahduttaa, ettei minun enää tarvitse olla aivan yksin maailmassa.”³

Koko elämänsä ajan Joseph Smith kääntyi Jumalan puoleen rukouksessa pyytämään tarvitsemaansa apua ja ohjausta. Eräs kirkon jäsen muisti hänen rukoilleen Kirtlandissa Ohiossa eräänä henkilökohtaisesti erittäin vaikeana aikana: ”Koskaan sitä ennen en ollut kuullut ihmisen puhuvan Luojalleen ikään kuin Hän olisi ollut läsnä kuuntelemassa kuten hellä isä kuuntelisi kuuliaisen lapsen murheita. – – Ei ollut pöyhkeilyä, ei äänen korottamista innosta vaan tavallinen puheääni niin kuin ihminen puhuisi läsnä olevalle ystävälle. Minusta tuntui, että jos verho olisi otettu pois siinä tilanteessa, olisin voinut nähdä Herran seisomassa edessään nöyrin palvelijansa, mitä olin koskaan nähnyt.”⁴

Joseph Smithin opetuksia

Jumala kuulee rukouksemme ja puhuu meille nykyään aivan kuten Hän puhui muinaisille pyhille.

”Koska Herra ei ole antanut maailman minkään tähän mennessä ilmoitetun perusteella koskaan ymmärtää, että Hän on lakannut ikuisesti puhumasta luoduilleen, kun sitä pyydetään oikealla tavalla, niin miksi pitäisi pitää uskomattomana asiana sitä, että Hän haluaisi puhua jälleen näinä viimeisinä aikoina heidän pelastuksekseen?

Saatatte ehkä yllättyä tästä väitteestä, että sanon sen olevan Hänen luotujensa pelastukseksi näinä viimeisinä aikoina, koska hallussamme on jo laaja teos Hänen sanaansa, jonka Hän on aiemmin antanut. Mutta myöntänette, että Nooalle puhuttu sana ei riittänyt Abrahamille, eikä Abrahamia vaadittu lähtemään synnyinmaastaan ja etsimään perintöään vieraasta maasta Nooalle puhutun sanan perusteella, vaan hän sai itse lupaukset Herran kädestä ja vaelsi niin täydellisenä, että häntä kutsuttiin Jumalan ystäväksi. Iisakia, luvattua jälkeläistä, ei vaadittu perustamaan toivoaan hänen isälleen Abrahamille annettuihin lupauksiin, vaan hän sai etuoikeuden saada hyväksymisestään varmuuden taivaan silmissä Herran puhuttua hänelle suoraan.

Jos joku ihminen voi elää toiselle annettujen ilmoitusten mukaan, enkö voisi oikeutetusti kysyä, miksi sitten oli välttämätöntä, että Herra puhui Iisakille siten kuin Hän puhui, kuten Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvussa 26 on kirjoitettu? Sillä siellä Herra toistaa tai pikemminkin lupaa uudelleen tehdä valan, jonka hän oli aiemmin vannonut Abrahamille. Ja miksi se toistettiin Iisakille? Miksi ensimmäinen lupaus ei ollut yhtä varma Iisakille kuin se oli Abrahamille? Eikö Iisak ollut Abrahamin poika? Ja eikö hän voinut luottaa ehdottomasti isänsä sanaan Jumalan miehenä? Saatatte ehkä sanoa, että hän oli hyvin epätavallinen mies ja erilainen kuin miehet näinä viimeisinä aikoina; siksi Herra soi hänelle epätavallisia ja erilaisia siunauksia, koska hän oli erilainen kuin tämän ajan ihmiset. Myönnän, että hän oli epätavallinen mies eikä häntä siunattu vain epätavallisesti vaan erittäin suuresti. Mutta kaikki epätavallisuus, mitä voin havaita miehessä, tai kaikki erilaisuus hänen ja tämän ajan ihmisten välillä on se, että hän oli pyhempi ja täydellisempi Jumalan edessä ja tuli Hänen eteensä puhtaammin sydämin ja että hänellä oli enemmän uskoa kuin tämän ajan ihmisillä.

Samaa voitaisiin sanoa aiheesta Jaakobin historia. Miksi Herra puhui hänelle samasta lupauksesta, jonka Hän oli kerran antanut Abrahamille ja uudistanut sitten Iisakille? Miksi Jaakob ei tyytynyt isilleen puhuttuun sanaan?

Miksi luvatun hetken lähetessä vapauttaa Israelin lapset Egyptin maasta oli välttämätöntä, että Herra alkoi jälleen puhua heille? Abrahamin saama lupaus tai sana oli, että hänen jälkeläisensä palvelisivat orjuudessa ja heitä sorrettaisiin neljänsadan vuoden ajan ja sen jälkeen he pääsisivät lähtemään suuri omaisuus mukanaan. Miksi he eivät luottaneet tähän lupaukseen, ja oltuaan Egyptissä orjuudessa neljäsataa vuotta lähteneet pois odottamatta uutta ilmoitusta ja toimineet täysin sen Abrahamille annetun lupauksen mukaan, että he pääsisivät lähtemään? – –

– – Saatan uskoa, että Henok vaelsi Jumalan kanssa. Saatan uskoa, että Abraham oli yhteydessä Jumalaan ja keskusteli enkelien kanssa. Saatan uskoa, että Herran ääni taivaasta uudisti Iisakille Abrahamin kanssa tekemänsä liiton. Saatan uskoa, että Jaakob keskusteli pyhien enkelien kanssa ja kuuli Luojansa äänen, että hän paini enkelin kanssa, kunnes pääsi voitolle ja sai siunauksen. Saatan uskoa, että Elia otettiin taivaaseen tulisissa vaunuissa ja tulisilla hevosilla. Saatan uskoa, että pyhät näkivät Herran ja keskustelivat Hänen kanssaan kasvoista kasvoihin Hänen ylösnousemuksensa jälkeen. Saatan uskoa, että heprealaisten kirkko tuli Siionin vuoren juurelle ja elävän Jumalan kaupunkiin, taivaalliseen Jerusalemiin, ja tuhansien enkeleiden luo. Saatan uskoa, että he katselivat iankaikkisuuteen ja näkivät kaikkien Tuomarin ja Jeesuksen, uuden liiton välimiehen.

Mutta lunastaako tämä kaikki minulle varmuuden tai kuljettaako se minut ikuisen päivän maailmoihin tahrattomin, puhtain ja valkoisin vaattein? Vai eikö minun pidä pikemminkin hankkia varmuus pelastuksestani itse omalla uskollani ja uutteruudellani Herran käskyjen pitämisessä? Ja eikö minulla ole yhtäläinen etuoikeus muinaisten pyhien kera? Ja eikö Herra kuule minun rukouksiani ja kuuntele minun pyyntöjäni aivan yhtä kernaasti kuin heidänkin, jos tulen Hänen luokseen samalla tavoin kuin he?”⁵

Me voimme rukoilla kaikesta, mihin ryhdymme.

Sarah Granger Kimball kertoi: ”Profeettojen koulussa – – antaessaan ohjeita veljille Joseph Smith käski heitä rukoilemaan kaikesta, mihin he ryhtyivät.”⁶

”Pyrkikää kammioissanne tuntemaan Jumala, huutakaa Hänen puoleensa kedoilla. Noudattakaa Mormonin kirjan ohjeita ja rukoilkaa perheenne puolesta ja karjanne, katraidenne, laumojenne, viljanne ja kaiken omaisuutenne puolesta [ks. Alma 34:18–27]. Pyytäkää Jumalan siunausta kaikelle työllenne ja kaikelle, mihin ryhdytte.”⁷

”Älkää laiminlyökö velvollisuuksianne perheessänne, vaan rukoilkaa Jumalalta Hänen siunauksiaan itsellenne ja perheellenne – karjallenne ja katraillenne ja kaikelle, mikä teille kuuluu – että teillä olisi rauha ja menestyisitte – ja kun teette niin, rukoilkaa rauhaa Siionille, ’menestykööt ne, jotka sinua rakastavat’. [Ks. Ps. 122:6, vuoden 1933 suomennos.]”⁸

Rukous, jonka profeetta kirjoitti elokuussa 1842, osoittaa hänen halunsa saada viisautta Jumalalta: ”Herra, sinä, joka tunnet kaikkien sydämet, – – katso alas palvelijaasi Josephiin tänä aikana ja anna hänen päällensä uskoa Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimeen suuremmassa määrin kuin palvelijasi on tähän mennessä kokenut, jopa Elian kaltainen usko; ja anna iankaikkisen elämän lampun syttyä hänen sydämessään, ettei sitä koskaan enää otettaisi pois; ja anna iankaikkisen elämän sanojen valua palvelijasi sieluun, että hän tietäisi tahtosi, säädöksesi ja käskysi ja tuomiosi tehdäkseen niiden mukaan. Kuin kaste Hermonin vuorelta virratkoon jumalallisen armosi, kirkkautesi ja kunniasi lahjat palvelijasi pään päälle laupeutesi, voimasi ja hyvyytesi runsaudessa.”⁹

Kun me rukoilemme uskossa ja yksinkertaisuudessa, me saamme siunauksia, jotka Jumala näkee hyväksi antaa meille.

”Pyytäkää nöyrästi armon valtaistuimen ääressä, että Herran Henki olisi aina päällänne. Muistakaa, ettemme me voi saada pyytämättä mitään; pyytäkää siis uskossa, niin te saatte sellaisia siunauksia kuin Jumala näkee hyväksi suoda teille. Älkää rukoilko himoitsevin sydämin, että voisitte kuluttaa sen mielihaluissanne, vaan rukoilkaa vilpittömästi parhaita lahjoja [ks. OL 46:8–9].”¹⁰

”Hyve on yksi huomattavimmista periaatteista, joiden turvin me voimme lähestyä Isäämme, joka on taivaassa, luottavaisin mielin pyytääksemme viisautta Hänen kädestään. Jos siis haluat vaalia tätä periaatetta sydämessäsi, voit pyytää täysin luottavaisena Hänen edessään, ja se vuodatetaan pääsi päälle [ks. OL 121:45–46].”¹¹

”Yltäkööt pyhien rukoukset taivaisiin, niin että ne tulisivat Herran Sebaotin korviin, sillä vanhurskaiden rukoukset ovat voimallisia ja saavat paljon aikaan [ks. Jaak. 5:16].”¹²

Henry W. Bigler muisteli: ”Kun Joseph Smith puhui taivaallisen Isämme rukoilemisesta, kuulin hänen kerran huomauttavan: ’Pyytäkää selkein ja yksinkertaisin sanoin, mitä haluatte, aivan kuten menisitte naapurin luo ja sanoisitte: Haluan lainata hevostasi, että pääsen myllyyn.’”¹³

Me voimme saada henkilökohtaista ilmoitusta Pyhän Hengen kautta.

”Jumalan lasten etuoikeus on tulla Jumalan luo ja saada ilmoitusta. – – Jumala ei erottele ihmisiä; meillä kaikilla on sama etuoikeus.”¹⁴

”Me uskomme, että meillä on oikeus saada Jumalalta, taivaalliselta Isältämme, ilmoituksia, näkyjä ja unia, ja valoa ja älyä Pyhän Hengen lahjan kautta Jeesuksen Kristuksen nimessä kaikista hengellistä hyvinvointiamme koskevista asioista, jos on niin, että me pidämme Hänen käskynsä, niin että osoittaudumme kelvollisiksi Hänen silmissään.”¹⁵

”Ihminen voi hyötyä siitä, että huomaa ilmoituksen Hengen ensimmäiset kuiskaukset. Kun esimerkiksi tunnet puhtaan älyn virtaavan itseesi, se voi suoda sinulle äkillisiä oivalluksia, ja tarkkaamalla niitä voit havaita niiden toteutuvan samana päivänä tai pian sen jälkeen; (toisin sanoen) se, minkä Jumalan Henki toi mieleesi, toteutuu. Näin oppimalla tuntemaan Jumalan Hengen ja ymmärtämällä sitä voit kasvaa ilmoituksen periaatteessa, kunnes tulet täydelliseksi Kristuksessa Jeesuksessa.”¹⁶

”Minulla on Uuden testamentin vanha painos latinan, heprean, saksan ja kreikan kielillä. – – Kiitän Jumalaa, että minulla on tämä vanha kirja, mutta enemmän kiitän Häntä Pyhän Hengen lahjasta. Minulla on maailman vanhin kirja, mutta vanhin kirja on sydämessäni: Pyhän Hengen lahja. – – Pyhä Henki – – on minussa ja käsittää enemmän kuin koko maailma, ja minä olen yhteydessä Hänen kanssaan.”¹⁷

”Kukaan ei voi saada Pyhää Henkeä saamatta ilmoituksia. Pyhä Henki on ilmoituksenantaja.”¹⁸

Palvellessaan kahdentoista koorumin presidenttinä John Taylor kirjoitti: ”Muistan hyvin erään toteamuksen, jonka Joseph Smith minulle lausui yli 40 vuotta sitten. Hän sanoi: ’Vanhin Taylor, sinut on kastettu, pääsi päälle on pantu kädet Pyhän Hengen saamiseksi, ja sinut on asetettu pyhään pappeuteen. Jos nyt noudatat jatkuvasti tuon Hengen kehotuksia, se johtaa sinua aina oikeaan. Joskus se voi olla vastoin omaa harkintaasi, mutta älä välitä siitä, noudata sen neuvoja, ja jos olet uskollinen sen kuiskauksille, siitä tulee aikanaan sinussa ilmoituksen periaate, niin että tulet tietämään kaiken.’”¹⁹

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–XI.

Huomaa rukouksen tärkeys Joseph Smithin ja Mormonin kirjan kolmen silminnäkijän kokemuksessa (s. 129–132). Kuinka rukous on vaikuttanut omiin kokemuksiisi Mormonin kirjasta? Mihin muihin asioihin elämässäsi rukous on vaikuttanut?
Mitä ajattelet lukiessasi kappaletta, joka alkaa sivun 131 alareunasta? Kun pohdit näitä ajatuksia, mieti, miten voisit parantaa tapaasi puhua Luojallesi.
Miksi me emme voi luottaa yksinomaan menneisyyden ilmoituksiin? (Katso joitakin esimerkkejä sivuilta 132–134.) Miksi me tarvitsemme jatkuvaa, henkilökohtaista ilmoitusta?
Käy läpi osuus, joka alkaa sivulta 134. Ota selville, mitä profeetta opetti siitä, milloin meidän pitäisi rukoilla ja mitä meidän pitäisi rukoilla. Kuinka nämä opetukset voisivat auttaa sinua henkilökohtaisissa rukouksissasi? Kuinka ne voisivat auttaa perheitä perherukouksessa?
Tutki sivuilla 135–136 olevia profeetan opetuksia siitä, kuinka meidän pitäisi rukoilla. Miksi meidän kannattaa rukoillessamme puhua selkeästi ja yksinkertaisesti? Kuinka vanhurskaasti eläminen antaa meille luottamusta lähestyä taivaallista Isäämme rukouksessa? Mikä on auttanut sinua saamaan todistuksen siitä, että Jumala kuulee rukoukset ja vastaa niihin?
Lue viides kappale sivulta 136. Milloin sinulle on ollut hyötyä siitä, että olet huomannut Hengen ensimmäiset kuiskaukset? Kuinka me voimme oppia tunnistamaan Hengen kuiskaukset heti kun ne tulevat?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: 1. Kun. 19:11–12; Jaak. 1:5–6; Hel. 5:30; 3. Nefi 18:18–21; OL 6:22–23; 8:2–3; 88:63–65.