Eläminen rauhassa ja sopusoinnussa muiden kanssa

”Me haluamme elää rauhassa kaikkien kanssa.”

Joseph Smithin elämänvaiheita

Yksi varhaisten myöhempien aikojen pyhien toiveista oli yksinkertaisesti saada elää rauhassa uskontonsa mukaan. Mutta minne tahansa he muuttivatkin, rauhaa he eivät löytäneet. Vuonna 1833, vain kaksi vuotta siitä kun Missourin osavaltio oli pyhitetty kokoontumispaikaksi, väkivaltainen joukko pakotti pyhät lähtemään Jacksonin piirikunnasta Missourista (ks. s. 295). Kirkon jäsenet löysivät väliaikaisen turvapaikan Clayn piirikunnasta Missourista, ja sitten vuonna 1836 he alkoivat muuttaa Missourin pohjoisosiin. Useimmat heistä asettuivat Caldwellin piirikuntaan, jonka osavaltion lainsäädäntöelin oli juuri perustanut myöhempien aikojen pyhien sijoittamiseksi. Far Westistä, joka toimi piirikunnan pääkaupunkina, tuli pian kukoistava myöhempien aikojen pyhien siirtokunta.

Profeetta Joseph Smith asui edelleen Ohion Kirtlandissa, mutta tammikuussa 1838 hänen oli pakko lähteä sieltä henkensä kaupalla. Hän matkasi perheensä kanssa lähes 1 500 kilometrin matkan Far Westiin, missä hän asettui siellä asuvien pyhien joukkoon. Myöhemmin samana vuonna suurin osa Kirtlandin pyhistä myi tai hylkäsi kotinsa ja seurasi profeettaa Missouriin. Jotta kaikki alueelle tulvivat kirkon jäsenet löytäisivät asuinpaikan, profeetta osoitti lähellä Far Westiä alueita, joille pyhät voisivat asettua. Heinäkuussa 1838 pyhitettiin Far Westin temppelin kulmakivet. Se antoi pyhille toivoa, että he voisivat perustaa pysyvän asuinalueen, missä he voisivat nauttia vauraudesta ja rauhasta. Valitettavasti samanlaiset jännitteet, joita he olivat kokeneet Jacksonin piirikunnassa, erottivat heidät pian paikallisista uudisasukkaista, ja syksyllä 1838 väkivaltainen joukko ja kansalliskaarti alkoivat jälleen kerran häiritä myöhempien aikojen pyhiä ja hyökätä heidän kimppuunsa.

Kun profeetta oli eräänä päivänä käymässä vanhempiensa kotona Far Westissä, joukko aseistautuneita kansalliskaartilaisia saapui paikalle ja ilmoitti tulleensa surmaamaan hänet jostakin oletetusta rikoksesta. Lucy Mack Smith, profeetan äiti, kuvaili profeetan lahjaa olla rauhantekijä:

”Joseph katsoi heitä hyvin ystävällisesti hymyillen ja astuen heidän luokseen ojensi jokaiselle heistä kätensä tavalla, joka sai heidät vakuuttuneeksi siitä, ettei hän ollut enempää syyllinen rikoksiin kuin pelokas teeskentelijäkään. He vaikenivat ja tuijottivat häntä kuin olisivat nähneet aaveen.

Joseph istuutui ja ryhtyi keskustelemaan heidän kanssaan ja selitti ’mormoneiksi’ kutsutun kansan näkemyksiä ja tuntemuksia, heidän toimintaansa ja kohtelua, jota he olivat saaneet osakseen vihollistensa taholta alusta asti. Hän kertoi heille, että pahansuopuus ja parjaus olivat seuranneet heitä siitä asti, kun he olivat tulleet Missouriin, mutta he olivat kansa, joka ei ollut hänen tietämänsä mukaan koskaan rikkonut lakia. Mutta jos he olivat, he olivat valmiita menemään oikeuden eteen. – –

Sen jälkeen hän nousi ja sanoi: ’Äiti, taidan lähteä kotiin. Emma odottaa minua.’ Sen kuultuaan kaksi miehistä hyppäsi seisomaan sanoen: ’Ette voi lähteä yksin, sillä se ei ole turvallista. Me lähdemme kanssanne ja suojelemme teitä.’ Joseph kiitti heitä, ja he lähtivät hänen kanssaan.

Kun he olivat poissa, loput upseereista seisoivat oven vieressä ja kuulin seuraavan keskustelun heidän välillään:

Ensimmäinen upseeri: ’Eikö teistä tuntunut jotenkin oudolta, kun Smith tarttui teitä kädestä? Minusta ei ole koskaan elämässäni tuntunut sellaiselta.’

Toinen upseeri: ’Minusta tuntui siltä, etten voisi liikahtaakaan. En mistään hinnasta vahingoittaisi hiuskarvaakaan sen miehen päästä.’

Kolmas upseeri: ’Tämä on viimeinen kerta, kun näette minun tulevan tappamaan Joe Smithiä tai mormoneja.’ – –

Nuo miehet, jotka lähtivät poikani mukaan, lupasivat kotiuttaa alaisinaan olevat sotilaat ja lähteä kotiin. He sanoivat, että jos Josephilla oli heille jotakin käyttöä, he palaisivat takaisin ja seuraisivat häntä minne tahansa.”¹

Joseph Smith voitti ennakkoluulot ja vihamielisyyden puhumalla totuudesta ystävälliseen, suoraan tapaan ja solmi rauhan monien sellaisten kanssa, jotka olivat olleet hänen vihollisiaan.

Joseph Smithin opetuksia

Kun pyrimme olemaan rauhantekijöitä, voimme elää sopusointuisemmin ja rakastaa enemmän muita.

”Jeesus sanoi: ’Autuaita ovat rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen’ [ks. Matt. 5:9]. Jos siis kansakunnan, yksittäisen osavaltion, yhteisön tai perheen pitäisi olla kiitollinen jostakin, niin rauhasta.

Rauha, taivaan suloinen lapsi! Rauha kuin valo samalta suurenmoiselta vanhemmalta ilahduttaa, elävöittää ja tekee onnelliseksi niin uskovat kuin uskottomat ja on olennainen osa onnea alhaalla maan päällä ja autuutta ylhäällä taivaassa.

Se, joka ei pyri koko ruumiinsa ja mielensä voimalla, kaikella vaikutuksellaan kotona ja muualla etsimään rauhaa ja säilyttämään sitä omaksi hyödykseen ja mukavuudekseen sekä osavaltionsa, kansansa ja maansa kunniaksi – ja saa muita tekemään samoin – ei voi vaatia mieheltä [laupeutta], eikä hänellä pitäisi olla oikeutta naisen ystävyyteen eikä hallituksen suojaan.

Hän on tuholaistoukka, joka jäytää omaa sisintään, ja haaskalintu, joka saalistaa omaa ruumistaan, ja [tuhoaa] oman mielihyvänsä, oman tulevaisuutensa ja menestyksen elämässään.

Sellaisten olentojen yhteisö ei ole kaukana maanpäällisestä helvetistä, ja se tulee jättää rauhaan, koska se ei ansaitse vapaiden hyväksyntää eikä rohkeiden ylistystä.

Mutta rauhantekijä, oi häntä kuulkaa! Sillä sanat ja oppi hänen suustaan valuvat kuin sade ja tihkuvat kuin kaste. Ne ovat kuin lempeä usva kasveille ja kuin leuto sadekuuro nurmelle.

Innostus, hyve, rakkaus, tyytyväisyys, ystävällisyys, hyväntahtoisuus, myötätunto, inhimillisyys ja ystävyys tekevät elämästä autuaallisen; ja ihmiset, lähes enkelin veroiset, käyttäessään voimiaan, etuoikeuksiaan ja tietoaan Jeesuksen Kristuksen ilmoituksen antamien käskyjen, sääntöjen ja määräysten mukaan, asuvat yhdessä yksimielisinä, ja se suloinen tuoksu, jonka vanhurskaan toveruuden tuoman ilon ja tyytyväisyyden henkäys herättää, on kuin Aaronin pään päälle vuodatetun pyhitetyn öljyn täyteläinen parfyymi tai kuin mehevä tuoksahdus, joka kohoaa arabialaiselta maustepellolta. Ja vielä, rauhantekijän ääni – –

Se on kuin sfäärien soittoa –
Se lumoaa sielumme ja tyynnyttää pelkomme.
Se tekee maailmasta paratiisin,
Ja ihmisistä helmiä kallisarvoisempia.”2

”Rakkaat veljet, pysykää edelleen veljellisessä rakkaudessa, vaeltakaa sävyisyydessä ja valvokaa rukoillen, ettei teitä voitettaisi. Pyrkikää rakentamaan rauhaa, kuten rakas veljemme Paavali sanoi, jotta olisitte taivaallisen Isämme lapsia [ks. Room. 14:19].”³

”Hyvä tahto kaikkia kohtaan, terve järki ja mielen jalous hyveen edistämiseksi sekä pahaan vastaaminen hyvällä – – parantavat huomattavassa määrin enemmän yhteiskunnan epäkohtia kuin aseisiin tarttuminen tai edes kiistely, jota ystävyys ei miedonna. – – Vaalilauseemme onkin siis: Rauha kaikkien kanssa! Jos iloitsemme rakkaudesta Jumalaan, pyrkikäämme antamaan tuohon iloon syy, jota kukaan ihminen ei voi kieltää eikä vastustaa.”⁴

”Me haluamme elää rauhassa kaikkien kanssa.”⁵

Me voimme ylläpitää rauhaa kunnioittamalla toisiamme ja olemalla etsimättä vikoja.

”Me [toivomme, että] veljemme ottavat huomioon toisten tunteet ja vaeltavat rakkaudessa ja kunnioittavat toinen toistaan enemmän kuin itseään, niin kuin Herra vaatii.”⁶

”Sitä, joka haluaa tehdä hyvin, meidän pitäisi kiittää hänen hyveistään, eikä puhua hänen virheistään hänen selkänsä takana.”⁷

”Tässä maailmassa ihmiset ovat luonnostaan itsekkäitä ja kunnianhimoisia ja pyrkivät toinen toisensa edelle. On kuitenkin joitakuita, jotka ovat halukkaita vahvistamaan muita yhtä hyvin kuin itseäänkin.”⁸

”Olkoot ne kaksitoista ja kaikki pyhät halukkaita tunnustamaan kaikki syntinsä salaamatta mitään niistä, ja olkoot ne kaksitoista nöyriä eikä pöyhkeitä; kavahtakaa ylpeyttä älkääkä pyrkikö olemaan toistenne yläpuolella, vaan toimikaa toinen toisenne parhaaksi ja rukoilkaa toistenne puolesta; kunnioittakaa veljeämme ja käyttäkää hänen nimeään kunniallisesti älkääkä panetelko tai piinatko veljeämme.”⁹

”Jos poistatte keskuudestanne kaiken pahan puhumisen, panettelun ja pikkumaiset ajatukset ja tunteet, nöyrrytte ja vaalitte jokaista hyveen ja rakkauden periaatetta, niin silloin Jehovan siunaukset lepäävät yllänne ja te näette vielä hyviä ja loistavia päiviä, rauha on vallitseva kaupungeissanne ja vauraus rajoillanne.”¹⁰

Me voimme ylläpitää sopusointua yhteisöissämme kunnioittamalla kaikkien ihmisten vapautta uskoa oman omantuntonsa mukaan.

UK 11: ”Me vaadimme oikeutta palvella kaikkivaltiasta Jumalaa oman omantuntomme vaatimusten mukaan ja sallimme kaikille ihmisille saman oikeuden, palvelivatpa he miten, missä tai mitä tahansa.”¹¹

”Me pidämme sitä oikeudenmukaisena periaatteena ja uskomme, että jokaisen ihmisen pitäisi tarkoin harkita sen tosiasian voimaa, että kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi ja että heillä kaikilla on oikeus ajatella omasta puolestaan kaikissa omaatuntoa koskevissa kysymyksissä. Niinpä emme halua, vaikka meillä olisikin siihen valta, riistää keneltäkään oikeutta harjoittaa sitä ajatuksen vapautta, jonka taivas niin armollisesti on suonut ihmiskunnalle yhtenä parhaista lahjoistaan.”¹²

”Suhtaudun hyvin ennakkoluulottomasti ja rakkauden tuntein kaikkiin lahkoihin, ryhmiin ja uskontokuntiin ja pidän omantunnon oikeuksia ja vapauksia mitä pyhimpinä ja rakkaimpina enkä halveksi ketään, joka on eri mieltä kanssani mielipideasioissa.”¹³

”Pyhät voivat todistaa siitä, olenko halukas antamaan henkeni veljieni puolesta. Mikäli on osoitettu, että olen halukas kuolemaan ’mormonin’ puolesta, rohkenen taivaan todistaessa julistaa, että olen aivan yhtä valmis kuolemaan puolustaen presbyteerin, baptistin tai mihin tahansa muuhun uskontokuntaan kuuluvan hyvän ihmisen oikeuksia, sillä se periaate, joka sortaisi myöhempien aikojen pyhien oikeuksia, sortaisi myös roomalaiskatolisten tai minkä tahansa muun sellaisen uskontokunnan oikeuksia, joka saattaa olla epäsuosiossa ja on liian heikko puolustamaan itseään.

Vapaudenrakkaus innoittaa sieluani – koko ihmiskunnan yhteiskunnallisen ja uskonnollisen vapauden. Isoisäni valoivat vapaudenrakkauden sieluuni kiikuttaessaan minua polvillaan – –.

Jos ihmiskunta on mielestäni erheen vallassa, niin pitäisikö minun lannistaa sitä? Ei. Minä kohotan sitä ja vieläpä sen omalla tavalla, ellen voi saada sitä vakuuttuneeksi siitä, että oma tapani on parempi. Enkä yritä pakottaa ketään uskomaan omalla tavallani; teen sen vain järkeilyn voimalla, sillä totuus puhuu puolestaan.”¹⁴

”Meidän pitäisi olla aina tietoisia niistä ennakkoluuloista, jotka toisinaan, omituista kyllä, tulevat esiin ja ovat niin mieluisia ihmisluonnolle ja kohdistuvat ystäviimme, naapureihimme ja maailman veljiin, jotka haluavat olla eri mieltä kanssamme mielipiteissä ja uskonasioissa. Meidän uskontomme on meidän ja Jumalamme välinen asia. Heidän uskontonsa on heidän ja heidän Jumalansa välinen asia.”¹⁵

”Kun näemme ihmisissä hyveellisiä ominaisuuksia, meidän pitäisi aina tunnustaa ne, olkoon heidän ymmärryksensä mikä tahansa uskon ja opin asioissa, sillä kaikki ihmiset ovat tai heidän pitäisi olla vapaita luonnonlakien ja itsesäilytysvaiston luovuttamattomine oikeuksineen ja ylevine ja jaloine ominaisuuksineen ajattelemaan, toimimaan ja puhumaan siten kuin haluavat, kunhan he samalla säilyttävät vastaavan kunnioituksen kaikkien muiden luontokappaleiden oikeuksia ja etuoikeuksia kohtaan mihinkään niistä kajoamatta. Tätä oppia minä mitä sydämellisimmin kannatan ja harjoitan.”¹⁶

”Kaikilla ihmisillä on oikeus tahtonsa vapauteen, sillä Jumala on sen niin säätänyt. Hän on tehnyt ihmiset kykeneviksi tekemään päätöksiä ja antanut heille voiman valita hyvä tai paha, etsiä sitä mikä on hyvää kulkemalla pyhyyden tietä tässä elämässä, mikä tuo mielenrauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä täällä ja ilon ja onnen täyteyden Hänen oikealla puolellaan tämän jälkeen, tai kulkea pahuuden tietä tehden edelleen syntiä ja kapinoiden Jumalaa vastaan tuoden siten tuomion sieluilleen tässä elämässä ja ikuisen menetyksen tulevassa maailmassa. Koska taivaan Jumala on jättänyt nämä asiat jokaisen yksilön valittavaksi, me emme halua riistää sitä heiltä. Me haluamme vain toimia uskollisen vartiomiehen tavoin yhtyen Herran sanaan profeetta Hesekielille (Hes. 33:2–5) ja antaa muiden tehdä niin kuin hyväksi näkevät.”¹⁷

”Yksi elämäni ensimmäisiä periaatteita, jota olen harjoittanut lapsuudestani asti isäni sen alun perin minulle opetettua, on suoda jokaiselle omantunnon vapaus. – – Tunnen olevani valmis kuolemaan turvatakseni heikoille ja sorretuille heidän perustellut oikeutensa.”¹⁸

”Älkää kajotko kehenkään ihmiseen hänen uskontonsa tähden; kaikkien hallitusten tulisi sallia jokaisen ihmisen häiritsemättä nauttia uskonnostaan. Ei kenelläkään ihmisellä ole oikeutta riistää henkeä erilaisen uskonnäkemyksen vuoksi, sillä kaikkien lakien ja hallitusten tulisi suvaita ja suojella eri uskontoja, olivatpa ne oikeita tai vääriä.”¹⁹

”Me – – ylläpidämme rauhaa ja ystävyyttä kaikkien kanssa, pidämme huolta omista asioistamme ja menestymme ja meitä arvostetaan, koska arvostaessamme muita me arvostamme itseämme.”²⁰

”Vaikka en koskaan haluakaan pakottaa ketään hyväksymään oppiani, minä riemuitsen nähdessäni ennakkoluulon antavan sijaa totuudelle ja Jeesuksen Kristuksen evankeliumin puhtaiden periaatteiden karkottavan ihmisten perimätiedot.”²¹

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–XI.

Käy läpi kertomus, jossa Joseph Smith puhui kansalliskaartilaisille (s. 355–357). Mistähän syystä profeetta kykeni pysymään tässä tilanteessa rauhallisena? Mieti muita esimerkkejä, joissa olet nähnyt ihmisten pysyvän vaikeissa tilanteissa tyyninä ja rauhallisina. Mitä näiden ihmisten teoista on seurannut?
Käy läpi sivut 357–359 ja etsi sanoja ja ilmaisuja, joita profeetta käytti kuvatessaan rauhaa ja rauhantekijöitä. Mitkä ominaisuudet voivat auttaa meitä olemaan rauhantekijöitä kodissamme ja yhteisössämme?
Lue neljäs kappale sivulta 359. Miltä sinusta tuntuu, kun etsit muista vikoja? Miltä sinusta tuntuu, kun etsit muista hyveellisiä ominaisuuksia? Miltä arvelet muista ihmisistä tuntuvan, kun pyrit tunnistamaan heidän hyveelliset ominaisuutensa?
Lue viides kappale sivulta 359. Millä tavoin me voimme rakentaa toinen toistamme? Millä tavoin muut ihmiset ovat rakentaneet sinua? Millä tavoin sellaiset teot johtavat rauhaan?
Käy läpi sivut 359–362) ja etsi profeetan opetuksia siitä, kuinka meidän pitäisi kohdella ihmisiä, joiden uskonnolliset käsitykset eroavat omistamme. Miten me voimme kunnioittaa muiden oikeuksia ”palvelivatpa he miten, missä tai mitä tahansa”?
Lue kolmas kokonainen kappale sivulta 362. Kuinka me voimme kertoa palautetusta evankeliumista muille osoittaen samalla arvostusta heidän uskonkäsityksiään kohtaan?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Ef. 4:31–32; Moosia 4:9–16; 4. Nefi 15–16; OL 134:2–4, 7.