Luku 40: Kuinka suurenmoisia ovatkaan uskolliset, oikeudenmukaiset ja vilpittömät ystävät

Luku 40

Kuinka suurenmoisia ovatkaan uskolliset, oikeudenmukaiset ja vilpittömät ystävät

”Ystävyys on yksi ’mormonismin’ suuria perusperiaatteita. – – Se yhdistää ihmissuvun suotuisalla vaikutuksellaan.”

Joseph Smithin elämänvaiheita

Elokuussa 1842 Missourin viranomaiset yrittivät tavan takaa saada profeetta Joseph Smithin vangituksi. Profeetta pelkäsi saavansa surmansa, jos hänet pidätettäisiin ja vietäisiin Missouriin, ja vetäytyi piiloon. Elokuun 11. päivänä hän lähetti sanan monille uskollisille perheenjäsenille ja ystäville tapaamisesta eräällä Mississipin saarella Nauvoon lähistöllä. Sinä iltana Emma Smith, Hyrum Smith, Newel K. Whitney ja muut kokoontuivat lähelle joenrantaa ja matkasivat pienellä veneellä sovittuun tapaamispaikkaan. Iloisena profeetta tarttui jokaista kädestä ollen kiitollinen todellisen ystävyyden suomasta avusta ja lohdusta. Myöhemmin hän kirjoitti päiväkirjaansa laajasti kiitollisuuden tunteistaan perheensä jäseniä ja ystäviään kohtaan. Joitakin näistä päiväkirjamerkinnöistä on tässä luvussa. Muutamia viikkoja myöhemmin profeetta päätti pyhille osoitetun kirjeen sanoihin, jotka ilmaisevat hänen tunteensa heitä kohtaan: ”Olen, kuten aina, teidän nöyrä palvelijanne ja milloinkaan horjumaton ystävänne. Joseph Smith.” (OL 128:25.)

Pyhät vastasivat profeetan tunteisiin pitäen häntä paitsi profeettanaan myös ystävänään. Joseph Smithin läheinen ystävä ja henkilökohtainen sihteeri Benjamin F. Johnson muisteli: ”’Profeetta Joseph’ – ystävänä hän oli uskollinen, pitkämielinen, jalo ja vilpitön. – – Toverina ja seurassa hän oli erittäin lahjakas – ystävällinen, antelias, iloluontoinen. – – Huvin vuoksi hän joskus paini ystävän kanssa tai vielä useammin mitteli voimiaan muiden kanssa istuen heidän kanssaan lattialla jalat vastakkain ja pitäen käsillä kiinni heidän välillään olevasta kepistä. Mutta hän ei koskaan löytänyt vertaistaan. Leikinlasku, kuva-arvoitukset, loppusointuisten säeparien keksiminen jne. oli yleistä. Mutta vielä useammin hän pyysi laulamaan yhden tai useamman lempilauluistaan. – – Mutta vaikka hän oli toisinaan niin seurallinen ja jopa hilpeä, hän ei sallinut ylimielisyyttä eikä asiattomuuksia.”¹

Joseph Smith oli yhtä helläsydäminen kuin seurallinenkin, kuten eräs nuorukainen muisteli: ”Olin Josephin kotona. Hän oli paikalla, ja muutamia miehiä istui aidalla. Joseph tuli ulos puhumaan meidän kaikkien kanssa. Melko pian eräs mies tuli ja sanoi, että jonkin matkan päässä kaupungista asuvan köyhän veljen talo oli poltettu maan tasalle edellisenä yönä. Lähes kaikki miehet sanoivat tuntevansa sääliä miestä kohtaan. Joseph työnsi kätensä taskuun, otti esiin viisi dollaria ja sanoi: ’Säälin sitä veljeä viiden dollarin edestä. Kuinka paljon te muut säälitte häntä?’”²

Kenties Joseph Smithin tuntema suuri rakkaus ystäviä kohtaan teki joidenkuiden noiden ystävien petoksen erityisen vaikeaksi kestää. Nauvoossa ystävät, joihin profeetta oli luottanut, kääntyivät häntä vastaan. Monet ystävät kuitenkin luottivat profeettaan niin kuin hänkin heihin ja pysyivät hänen rinnallaan loppuun asti.

Yksi tällainen ystävä oli Willard Richards, kahdentoista koorumin jäsen, joka vangittiin yhdessä Joseph ja Hyrum Smithin sekä John Taylorin kanssa Carthagessa Illinoisissa. Ollessaan vankilassa miehet saivat luvan siirtyä ensimmäisen kerroksen sellistä vankilan toisessa kerroksessa olevaan mukavampaan makuuhuoneeseen. Sitten, vähän ennen marttyyrikuolemaa, vanginvartija antoi ymmärtää, että vankien olisi turvallisempaa olla rautakalterein varustetussa sellissä makuuhuoneen vieressä. Joseph kysyi vanhin Richardsilta, jota hänen ystävänsä kutsuivat ”tohtoriksi”, koska hän oli harjoittanut lääketiedettä: ”’Tuletko mukaamme selliin, jos me menemme sinne?’ Tohtori vastasi: ’Veli Joseph, sinä et pyytänyt minua tulemaan joen toiselle puolelle kanssasi – et pyytänyt minua tulemaan Carthageen – et pyytänyt minua tulemaan vankilaan kanssasi – ja luuletko, että hylkäisin sinut nyt? Mutta sanonpa, mitä minä teen; jos sinut tuomitaan hirtettäväksi maanpetoksesta, minä menen hirteen sinun sijastasi ja sinä olet vapaa mies.’ Joseph sanoi: ’Et sinä voi.’ Tohtori vastasi: ’Kyllä minä menen.’ ”³

Joseph Smithin opetuksia

Todelliset ystävät huojentavat toistensa suruja ja pysyvät uskollisina jopa vastoinkäymisten hetkinä.

Joseph Smith kirjoitti seuraavaa perheenjäsenistä ja ystävistä, jotka kävivät häntä tapaamassa 11. elokuuta 1842 hänen ollessaan piilossa: ”Kuinka hyvältä ja ihanalta minusta onkaan tuntunut löytää puhtaita ja pyhiä ystäviä, jotka ovat uskollisia, oikeudenmukaisia ja vilpittömiä ja jotka eivät lamaannu pelosta ja joiden polvet ovat vahvistetut eivätkä horju, kun he odottavat Herraa huolehtien tarpeistani päivänä, jolloin vihollisteni viha on vuodatettu päälleni. – –

Kuinka suurenmoiset olivatkaan tunteeni, kun tapasin sen uskollisen ja ystävällisen joukon torstaina 11. päivän iltana saarella suon suulla Zarahemlan ja Nauvoon välillä. Mikä sanomaton ilo se olikaan ja mitkä riemun tunteet täyttivätkään rintani, kun otin tuona yönä rakasta Emmaani kädestä – häntä, joka on vaimoni, nuoruuteni vaimo ja sydämeni valittu. Kun mietin hetken niitä monia tapahtumia, joita meidät oli kutsuttu kokemaan – sitä uupumusta ja raadantaa, niitä murheita ja kärsimyksiä ja niitä iloja ja lohdutuksia aika ajoin, jotka ovat peittäneet polkumme ja kattaneet pöytämme, mieleeni muistui monia asioita. Voi, kuinka monet ajatukset täyttivät mieleni sillä hetkellä; tässä hän on edelleen – – lannistumattomana, lujana ja järkkymättömänä – muuttumaton, rakastava Emma!

Siellä oli veli Hyrum, joka otti minua seuraavaksi kädestä – oma veli. Ajattelin itsekseni: Veli Hyrum, kuinka uskollinen sydän sinulla onkaan! Oi, kruunatkoon iankaikkinen Jehova iankaikkisia siunauksia päällesi palkaksi siitä, että olet huolehtinut minun sielustani! Oi, kuinka monet ovatkaan ne surut, jotka olemme yhdessä kokeneet, ja jälleen huomaamme olevamme heltymättömän sorron käden kahleissa. Hyrum, nimesi tullaan kirjoittamaan Herran lain kirjaan, niin että ne, jotka tulevat jälkeesi, voivat katsoa sinuun, jotta he voivat ottaa mallia töistäsi.

Sanoin itsekseni: Siinä on myös veli Newel K. Whitney. Kuinka monet surujen näkymät ovatkaan tuoneet polkumme yhteen, ja silti me jälleen kerran tapaamme jakaaksemme ne taas. Sinä olet uskollinen ystävä, johon ihmisten ahdistetut pojat voivat luottaa täydelliseksi turvakseen. Kruunatkoot Iankaikkisen siunaukset myös hänen päänsä. Kuinka lämmin tuo sydän, kuinka levoton tuo sielu onkaan sen henkilön hyvinvoinnin puolesta, joka on karkotettu ja jota miltei kaikki ihmiset vihaavat. Veli Whitney, sinä et tiedä, kuinka vahvat ovat ne siteet, jotka sitovat sieluni ja sydämeni sinuun. – –

En aio mainita yksityiskohtia tapahtumista tuona pyhänä yönä, jonka tulen aina muistamaan, mutta uskollisten nimet haluan merkitä muistiin tässä paikassa. Heidät olen tavannut menestyksessä, ja he olivat ystäviäni; ja nyt tapaan heidät vastoinkäymisessä, ja he ovat vieläkin läheisempiä ystäviäni. Nämä rakastavat Jumalaa, jota minä palvelen. He rakastavat totuuksia, joita minä edistän. He rakastavat niitä oikeamielisiä ja niitä pyhiä oppeja, joita minä vaalin rinnassani sydämeni lämpimimmin tuntein ja sellaisella antaumuksella, jota ei voi kieltää. – –

– – Toivon, että näen [ystäväni] jälleen, niin että saan tehdä työtä heidän hyväkseen ja myös edistää heidän hyvinvointiaan. Heiltä ei tule puuttumaan ystävää niin kauan kuin elän; sydämeni rakastaa heitä, ja käteni uurastavat niiden hyväksi, jotka rakastavat minua ja uurastavat hyväkseni, ja minun havaitaan aina olevan uskollinen ystävilleni. Olisinko kiittämätön? Totisesti en! Jumala siitä varjelkoon!”⁴

Elokuun 23. päivänä 1842 profeetta jatkoi: ”Huomaan tunteideni – – ystäviäni kohtaan elpyneen, kun mietin muutamien uskollisten hyveitä ja hyviä ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä, joita nyt merkitsen muistiin Herran lain kirjaan – niiden, jotka ovat seisseet rinnallani jokaisena vaaran hetkenä näiden kuluneiden viidentoista pitkän vuoden aikana – kuten esimerkiksi iäkäs ja rakas veljeni Joseph Knight vanhempi, joka oli ensimmäisten joukossa huolehtimassa tarpeistani, kun tein työtä saattaakseni alkuun Herran työn esiintuomisen ja Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon perustan laskemisen. Viisitoista vuotta hän on ollut uskollinen ja vilpitön, puolueeton ja esimerkillinen, hyveellinen ja ystävällinen poikkeamatta koskaan oikealle tai vasemmalle. Katso, hän on vanhurskas mies. Kaikkivaltias Jumala pidentäköön tuon vanhuksen päivät, ja elpyköön hänen vapiseva, piinattu ja murtunut ruumiinsa ja palautukoon hänelle terve elinvoima, jos se on tahtosi mukaista, oi Jumala, ja hänestä Siionin pojat sanokoot, niin kauan kuin heitä on yksikin jäljellä, että tämä mies oli uskollinen mies Israelissa, sen tähden hänen nimensä ei koskaan unohdu. – –

– – Kun muistelen niitä harvoja uskollisia, jotka nyt elävät, muistelen myös niitä uskollisia ystäviäni, jotka ovat kuolleet, sillä heitä on monia, ja monia ovat ne ystävälliset teot – isälliset ja veljelliset ystävällisyydenosoitukset – joita he ovat osoittaneet minua kohtaan; ja koska missourilaiset ovat ajaneet minua takaa, monia ovat olleet tapahtumat, joita mieleeni on tullut. – –

On monia sieluja, joita olen rakastanut kuolemaa väkevämmin. Heille olen osoittautunut uskolliseksi – heille olen päättänyt osoittautua uskolliseksi, kunnes Jumala kutsuu minua heittämään henkeni.”⁵

Ystävyys yhdistää ihmiskuntaa karkottaen vihan ja väärinkäsitykset.

”En piittaa siitä, millainen joku on luonteeltaan; jos hän on ystäväni – tosi ystävä – niin minä olen hänen ystävänsä ja saarnaan hänelle pelastuksen evankeliumia, annan hänelle hyviä neuvoja ja autan hänet hänen vaikeuksistaan.

Ystävyys on yksi ’mormonismin’ suurista perusperiaatteista; [sen tarkoituksena on] mullistaa ja sivistää maailma ja lopettaa sodat ja kiistat ja saattaa ihmiset toistensa ystäviksi ja veljiksi. – –

– – Ystävyys on kuin veli [Theodore] Turley pajassaan hitsaamassa rautaa rautaan; se yhdistää ihmissuvun suotuisalla vaikutuksellaan.”⁶

”Sellaisen ystävyyden, jota älykkäät olennot pitäisivät vilpittömänä, on saatava alkunsa rakkaudesta, ja sellainen rakkaus syntyy hyveestä, joka on yhtä paljon osa uskontoa kuin valo on osa Jehovaa. Siksi Jeesus sanoikin: ’Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta’ [Joh. 15:13].”⁷

Maaliskuussa 1839 ollessaan muutamien toveriensa kanssa vangittuna Libertyssä Missourissa profeetta Joseph Smith kirjoitti kirkon jäsenille: ”Saimme eilen illalla muutamia kirjeitä – yhden Emmalta, yhden Don C. Smithiltä [Josephin veli] ja yhden piispa [Edward] Partridgelta – ja niistä kaikista huokuu ystävällinen ja lohduttava henki. Olimme kovin tyytyväisiä niiden sisältöön. Olimme kauan olleet vailla mitään tietoja, ja kun luimme nuo kirjeet, ne virvoittivat meidän sieluamme kuin leppeä ilma, mutta iloomme sekoittui murhetta niiden kärsimysten tähden, joita onnettomat ja paljon vääryyttä kärsineet pyhät ovat saaneet kokea. Eikä ole tarpeen sanoa, että sydämemme oli tulvillaan myötätuntoa ja silmämme kyynelten lähteenä, mutta ne, jotka eivät ole syyttä tai aiheetta olleet suljettuna vankilan muurien sisään, tuskin tietävät, miten suloinen ystävän ääni on. Mistä tahansa lähteestä tuleva ystävyyden osoitus herättää ja saa aikaan kaikki myötämieliset tunteet. Se tuo hetkessä esiin kaikki hyvät muistot, se valtaa nykyisyyden salaman kiivaudella, se iskee kiinni tulevaisuuteen tiikerin kiihkeydellä, se siirtää mielen taaksepäin ja eteenpäin, ajatuksesta toiseen, kunnes lopulta kaikki vihamielisyys, häijyys ja viha sekä menneet erimielisyydet, väärinkäsitykset ja taitamattomuudet on voitokkaasti kukistettu toivon jalkojen juureen.”⁸

Jumalan pyhät ovat uskollisia ystäviä toisilleen.

Profeetta kirjoitti seuraavan viestin eräälle kirkon jäsenelle elokuussa 1835: ”Muistamme perheenne yhtenä ensimmäisistä kirkon perheistä, jotka ensimmäisenä ottivat vastaan totuuden. Muistamme menetyksenne ja surunne. Ensimmäisiä siteitämme ei ole katkaistu; olemme osallisina kanssanne niin pahassa kuin hyvässä, niin suruissa kuin iloissa. Uskomme, että yhteytemme on väkevämpi kuin kuolema, eikä se koskaan katkea.”⁹

Profeetta sanoi juhlasta, johon hän osallistui tammikuussa 1836 Kirtlandissa: ”Osallistuin yltäkylläiselle juhla-aterialle piispa Newel K. Whitneyn luona. Juhla oli Jumalan Pojan järjestyksen mukainen – sille oli kutsuttu raajarikkoja, rampoja ja sokeita Vapahtajan ohjeiden mukaan [ks. Luuk. 14:12–13]. – – Seurue oli suuri, ja ennen kuin erosimme, lauloimme joitakin Siionin lauluja ja sydämemme ilahtui niiden riemujen esimausta, joita vuodatetaan pyhien päälle, kun he kokoontuvat yhteen Siionin vuorelle nauttimaan toistensa seurasta ja kaikista taivaan siunauksista ikuisesti, kun kukaan ei häiritse meitä eikä pelota meitä.”¹⁰

Sisar Presendia Huntington Buell yritti käydä katsomassa Joseph Smithiä tämän ollessa vankina Libertyn vankilassa vuonna 1839, mutta vanginvartija käännytti hänet takaisin. Profeetta kirjoitti hänelle myöhemmin: ”Voi, mikä ilo meille olisikaan nähdä ystäviämme! Sydäntäni olisi ilahduttanut, jos olisin saanut etuoikeuden keskustella kanssasi, mutta tyrannian käsi on päällämme. – – Haluan [aviomiehesi] ja sinun tietävän, että olen uskollinen ystävänne. – – Kenenkään kieli ei voi kertoa, millaista sanomatonta iloa ihmiselle tuo nähdä sellaisen ihmisen kasvot, joka on ollut hänen ystävänsä, kun hän on ollut viisi kuukautta suljettuna vankilan seinien sisäpuolelle. Minusta tuntuu, että sydämeni tulee aina olemaan hellempi tämän jälkeen kuin se on koskaan aiemmin ollut. Sydämeni tuntee alati tuskaa, kun ajattelen kirkon ahdinkoa. Voi, kunpa voisin olla heidän kanssaan! En kaihtaisi uurastusta enkä vaikeuksia suodakseni heille tukea ja lohdutusta. Haluan sen siunauksen, että vielä kerran saan kohottaa ääneni pyhien keskuudessa. Vuodattaisin sieluni Jumalalle heidän opastamisekseen.”¹¹

Puhuessaan Nauvoossa Illinoisissa, minne monet kirkon jäsenet olivat saapuneet hyvin vähäisin maallisin tavaroin, profeetta opetti: ”Meidän pitäisi osoittaa myötätuntoa keskuudessamme olevia kärsiviä kohtaan. Täällä jos missään ihmisten tulisi kehittää henkeä ja vuodattaa öljyä ja viiniä kärsivien sydämeen, ja tätä henkeä ilmenee täällä. Ja vaikka [joku] saapuessaan onkin vieras ja kärsivä, hän löytää veljen ja ystävän, joka on valmis auttamaan häntä hänen tarpeissaan.

Jos minun on tässä maailmassa määrä kärsiä ahdistusta, pitäisin yhtenä suurimpana siunauksena sitä, että arpani lankeaisi siellä, missä minulla olisi veljiä ja ystäviä ympärilläni.”¹²

George A. Smith, profeetan serkku, muisteli: ”Käydyn keskustelun lopuksi Joseph kietoi kätensä ympärilleni ja painoi minut rintaansa vasten ja sanoi: ’George A., rakastan sinua kuin omaa elämääni.’ Liikutuin niin, että pystyin tuskin puhumaan.”¹³

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–XI.

Käy läpi ensimmäinen kappale sivulta 479. Ota sitten esiin sivut 482–484 ja pane merkille luonteenpiirteet, joita Joseph Smith arvosti Emma Smithissä, Hyrum Smithissä, Newel K. Whitneyssä ja Joseph Knight vanhemmassa. Miksi arvelet heidän ystävyytensä olleen sellainen lohtu hänelle vaikeina aikoina? Millä tavoin ystäväsi ovat tukeneet sinua, kun olet kohdannut vastoinkäymisiä? Mitä me voimme tehdä tukeaksemme muita, kun heillä on koettelemuksia?
Useimmat tämän luvun kertomuksista kertovat todellisen ystävyyden merkityksestä vaikeina aikoina. Mutta kappaleessa, joka alkaa sivun 479 alareunasta, Benjamin F. Johnson kertoo Joseph Smithin ystävällisyydestä rauhan aikoina. Mitä opit tästä kuvauksesta? Mitä hyötyä ystävyys- ja perhesuhteillemme on siitä, että me vietämme aikaa nauraen ja leikkien tai pelaten yhdessä?
Tutki neljättä kokonaista kappaletta sivulta 484. Miksi arvelet Joseph Smithin sanoneen, että ystävyys on ”yksi ’mormonismin’ suuria perusperiaatteita”? Millä tavoin palautettu evankeliumi voi auttaa ihmisiä näkemään toisensa ystävinä? Kuinka muut kirkon presidentit ovat olleet esimerkkeinä ystävyydestä kaikkien ihmisten kanssa?
Käy läpi viides kokonainen kappale sivulta 484. Millä tavoin ystävyys on kuin raudan hitsaamista rautaan?
Lue ensimmäinen kokonainen kappale sivulta 487 ja seuraava kappale. Huomaa viittaus öljyyn ja viiniin, joka on vertauksessa laupiaasta samarialaisesta (Luuk. 10:34). Mitä erityistä me voimme tehdä noudattaaksemme profeetan neuvoa? Noudattaaksemme laupiaan samarialaisen esimerkkiä?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: 1. Sam. 18:1; Sananl. 17:17; 2. Nefi 1:30; Moosia 18:8–10; Alma 17:2; OL 84:77; 88:133.