Presidenttien opetuksia
Luku 30: Urhoollinen Kristuksen asiassa
edellinen seuraava

Luku 30

Urhoollinen Kristuksen asiassa

”Rakastan Kristuksen asiaa.”

Joseph Smithin elämänvaiheita

Lokakuussa 1838 konflikti Pohjois-Missourissa asuvien pyhien sekä paikallisten mellakoitsijoiden ja kansalliskaartin välillä saavutti kriittisen pisteen. Tuon kuukauden 27. päivänä Missourin kuvernööri Lilburn W. Boggs antoi kuuluisan määräyksen osavaltion kansalliskaartin komentajalle: ”Mormoneja on kohdeltava vihollisina, ja jos osoittautuu välttämättömäksi, on heidät hävitettävä tai karkotettava osavaltiosta yleisen edun vuoksi. Heidän väkivallantöitänsä ei voi sanoin kuvailla.”1 Kolme päivää myöhemmin suuri joukko aseistautuneita kansalliskaartilaisia leiriytyi lähelle kirkon keskuspaikkaa Far Westiä Missourissa ja valmistautui hyökkäämään kaupunkiin.

Erittäin huolissaan myöhempien aikojen pyhien turvallisuudesta Joseph Smith ja muut kirkon johtajat suostuivat tapaamaan kansalliskaartin upseerit 31. lokakuuta neuvotellakseen rauhasta. Mutta kun profeetta ja hänen toverinsa lähestyivät kansalliskaartin leiriä, heidät otettiin yllättäen kiinni. Sitten heidät marssitettiin leiriin, missä heidät pakotettiin makaamaan koko yö kylmällä maalla jäätävässä sateessa vartijoiden huutaessa ja kiroillessa heille. Kun upseerit päättivät viedä vangit Missourin Independenceen, Joseph ja hänen toverinsa pyysivät päästä katsomaan perheitään.

”Tapasin vaimoni ja lapseni kyynelissä”, profeetta kirjoitti, ”koska he luulivat, että ne, jotka olivat vannoneet ottavansa henkemme, olivat ampuneet meidät, ja etteivät he enää näkisi minua. – – Kuka voi ymmärtää tunteita, joita tuolloin koin, kun minut siten riistettiin elämäntoverini luota ja hänet ja myös lapseni jätettiin ihmishirviöiden ympäröimiksi heidän tietämättään, kuinka heidän tarpeistaan huolehdittaisiin, kun taas minut vietiin kauas heidän luotaan, jotta viholliseni voisivat tuhota minut sopivaksi katsomanaan aikana. Elämänkumppanini itki, lapseni takertuivat minuun, kunnes vartijat sysäsivät heidät miekoillaan irti minusta.”2

Kun profeetta ja useat muut kirkon johtajat olivat olleet lyhyen aikaa pidätettyinä Independencessä, heidät vietiin Richmondiin Missouriin, missä heidät suljettiin vanhaan hirsitaloon yhteen kytkettyinä ja missä heitä vartioitiin tarkoin. Profeetta oli vangittuna Richmondissa noin kolme viikkoa, ja sitten hänet siirrettiin Libertyn vankilaan Missouriin. Vaikka olosuhteet olivat synkät, profeetta kirjoitti Emmalle pian Richmondiin saapumisensa jälkeen: ”Olemme vankeja kahleissa ja vahvasti vartioituina ainoastaan Kristuksen tähden. – – Veli [George W.] Robinson on kahleissa vieressäni; hänellä on uskollinen sydän ja luja mieli. Veli [Lyman] Wight on seuraavana, veli [Sidney] Rigdon seuraavana, Hyrum [Smith] seuraavana, Parley [P. Pratt] seuraavana, Amasa [Lyman] seuraavana, ja näin meidät on kytketty yhteen niin kahlein kuin ikuisen rakkauden siteinkin. Olemme hyvällä mielellä ja riemuitsemme siitä, että meitä pidetään kelvollisina kokemaan vainoa Kristuksen tähden.”3

Yhtenä noista kylmistä, väsyttävistä öistä miehet makasivat lattialla yli puolenyön kykenemättä nukkumaan, koska vartijat rehentelivät äskettäisillä hyökkäyksillään pyhiä vastaan mukaan lukien ryöstöt, raiskaukset ja murhat. Vanhin Parley P. Pratt kirjoitti: ”Olin kuunnellut tätä, kunnes olin kerrassaan inhon, kauhun ja järkytyksen vallassa ja niin täynnä oikeutettua suuttumusta, että saatoin tuskin pidättäytyä nousemasta jaloilleni nuhtelemaan vartijoita. En kuitenkaan sanonut mitään Josephille enkä muillekaan, vaan makasin Josephin vieressä ja tiesin hänen olevan valveilla. Yhtäkkiä hän nousi ylös ja lausui ukkosen äänellä tai kuin karjuva leijona, sikäli kuin saatan muistaa, seuraavat sanat:

‘VAIETKAA – –. Jeesuksen Kristuksen nimessä minä nuhtelen teitä ja käsken teidän olla ääneti. En aio enää hetkeäkään kuunnella tuollaista kielenkäyttöä. Lopettakaa tuollainen puhe, tai te kuolette tai minä kuolen SILMÄNRÄPÄYKSESSÄ!’

Hän vaikeni. Hän seisoi suorana pelottavassa majesteettisuudessaan. Kahlittuna ja aseettomana; tyynenä, hillittynä ja arvokkaana ikään kuin enkeli hän katseli pelosta vapisevia vartijoita, jotka olivat laskeneet aseensa tai pudottaneet ne ja joiden polvet löivät loukkua ja jotka lyyhistyneenä yhteen nurkkaukseen tai kyyristellen hänen jaloissaan pyytelivät häneltä anteeksi ja pysyivät sen jälkeen vaiti vahdinvaihtoon asti.”4

Joseph Smithin opetuksia

Urhoolliset tekevät iloiten kaiken voitavansa jopa vaikeina aikoina.

Syyskuussa 1839 pyhien aloittaessa vaikean työn Nauvoon kaupungin rakentamiseksi Illinoisiin profeetta kirjoitti kirkon jäsenille Ohion Kirtlandiin: ”Mitä tulee kirkon tilanteeseen täällä, asiat sujuvat kohdallamme niin hyvin kuin voi järkevyydellä odottaa. – – Tänne on jo kokoontunut melkoinen joukko perheitä, ja me odotamme saman jatkuvan, etenkin, koska olemme tiedusteltuamme saaneet selville, ettei meillä täällä ole ollut enempää kuin [tavanomainen] määrä sairautta huolimatta kokemistamme koettelemuksista ja vaikeuksista, joille olemme joutuneet alttiiksi. Luottaen siihen, että saamme Jumalan armoa ja voimaa, me toivomme pysyvämme uskollisina jokaisessa hyvässä ja hyödyllisessä työssä aina loppuun asti, jotta meitä ei vaa’alla punnittaessa havaittaisi kevyiksi.”5

Syyskuussa 1842 profeetta kirjoitti kirjeessä kirkolle seuraavaa, mikä liitettiin myöhemmin Oppiin ja liittoihin kohdaksi 128:19, 22: ”Nyt, mitä me kuulemme evankeliumissa, jonka olemme saaneet? Ilon äänen! Laupeuden äänen taivaasta ja totuuden äänen maasta, ilosanoman kuolleille, ilon äänen eläville ja kuolleille, suuren ilon ilosanoman. – – Veljet, emmekö me jatkaisi näin suuressa asiassa? Kulkekaa eteenpäin älkääkä taaksepäin. Rohkeutta, veljet; ja eteenpäin, eteenpäin voittoon! Riemuitkoot sydämenne ja iloitkoot ylenpalttisesti.”6

Profeetta sanoi kirkon edistymisestä vuonna 1831: ”Oli aivan selvää, että Herra antoi meille valtaa suhteessa tehtävään työhön, voimaa edessämme olevan kilvan mukaisesti ja armoa ja apua tarpeidemme mukaan.”7

Urhoolliset rakastavat Kristuksen asiaa ja pyrkivät kehittämään Kristuksen kaltaisia ominaisuuksia.

”Rakastan Kristuksen asiaa ja hyveellisyyttä, siveyttä ja rehtiä, vakaata käytöstä sekä hurskasta vaellusta.”8

”Uskon hyveelliseen, rehtiin ja pyhään elämään Jumalan edessä ja tunnen velvollisuudekseni taivuttaa kaikki vallassani olevat ihmiset tekemään samoin, että he lakkaisivat tekemästä pahaa ja oppisivat tekemään hyvää ja lopettaisivat syntinsä vanhurskaudella.”9

”Vahvistaaksemme uskoamme lisäksi kaikilla niillä hyvillä ominaisuuksilla, jotka kaunistavat siunatun Jeesuksen lapsia, me voimme rukoilla, kun on aika rukoilla, me voimme rakastaa lähimmäisiämme niin kuin itseämme ja olla uskollisia ahdistuksessa, sillä me tiedämme, että sellaisten palkka on suurempi taivaan valtakunnassa. Mikä lohtu! Mikä ilo! Olkoon elämäni vanhurskaan elämää ja palkkioni samanlainen kuin hänen!

– – Vanhurskauden tulee olla pyhien päämääränä kaikessa, ja kun [Oppi ja liitot] julkaistaan, he saavat tietää, että heiltä odotetaan suuria. Tehkää hyvää ja toimikaa vanhurskaasti, silmämääränä ainoastaan Jumalan kunnia, niin saatte korjata palkkanne, kun Herra maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan. – – Jeesuksen Kristuksen nimessä me pyydämme teitä elämään niiden siunausten arvoisina, jotka paljon ahdistuksen jälkeen annetaan ravitsemaan loppuun asti uskollisina pysyvien sielua.”10

”Vallitkoot totuus ja vanhurskaus tästä eteenpäin teissä runsaina, ja olkaa kohtuullisia kaikessa, pidättäytykää juopottelusta ja kiroilusta ja kaikesta karkeasta kielenkäytöstä ja kaikesta, mikä on epävanhurskasta tai epäpyhää, myös pahansuopuudesta ja vihamielisyydestä ja himoitsemisesta ja jokaisesta epäpyhästä halusta. Olkaa rehellisiä toisillenne, sillä näyttää siltä, että jotkut ovat näihin syyllistyneet ja jotkut ovat olleet epäystävällisiä ja osoittaneet ahneutta. – – Sellaisia luonteita Jumala vihaa – ja he joutuvat vuorollaan suremaan ison pyörän pyöriessä, sillä se pyörii, eikä kukaan voi sitä estää. Siion elää vielä, vaikka näyttää kuolleelta.”11

”Ihmisten pelastusta suuresti halajavana saanen muistuttaa teitä kaikkia pyrkimään jumalallisella innolla hyveeseen, pyhyyteen ja Herran käskyjen pitämiseen. Olkaa hyviä, olkaa viisaita, olkaa oikeudenmukaisia, olkaa anteliaita, ja ennen kaikkea olkaa armeliaita tehden aina runsaasti hyviä tekoja. Ja tulkoon teidän kaikkien osaksi runsaasti terveyttä, rauhaa ja Isämme Jumalan rakkautta ja Herramme Jeesuksen Kristuksen armoa, on ikuisessa evankeliumissa uskollisen veljenne ja ystävänne vilpitön rukous.”12

”Olkaa sävyisiä ja nöyriä, rehtejä ja puhtaita ja vastatkaa pahaan hyvällä. – – Olkaa nöyriä ja kärsivällisiä kaikissa elämän tilanteissa, niin voittomme on oleva loistokkaampi.”13

”Haluamme kehottaa rohkeasti veljiämme olemaan nöyriä ja rukoilevia, vaeltamaan todellakin valon ja päivän lapsina, että heillä olisi ymmärrystä vastustaa jokaista kiusausta ja voittaa kaikki paha Herramme Jeesuksen Kristuksen jalossa nimessä.”14

Urhoolliset pyrkivät kehittämään itseään tässä elämässä.

”Sen ajatuksen, että jokaisen on viinitarhassa ollessaan määrä saada osoittamansa uutteruuden ja kestävyyden mukaisesti, pitäisi kannustaa jokaista tämän ilosanoman palvelutyöhön kutsuttua kartuttamaan talenttiaan, jotta hän saisi lisää talentteja, niin että kun Mestari ryhtyy vaatimaan palvelijoiltansa tilitystä, hänelle voidaan sanoa: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule Herrasi ilojuhlaan!’ [Matt. 25:21.] – –

– – Minkään seikan ei millään muotoa pitäisi estää meitä osoittautumasta otollisiksi Jumalan edessä Hänen jumalallisten vaatimustensa mukaisesti. Ihmiset unohtavat usein, että jokainen heidän osakseen saamansa siunaus tulee taivaasta, ja että heidän on tehtävä tili jokaisesta heille annetusta tilaisuudesta. Tehän tiedätte, veljet, että kun Vapahtajan vertauksessa palvelijoista palvelijoiden isäntä kutsui nämä eteensä, hän antoi kullekin talentteja kartutettavaksi hänen viipyessään jonkin aikaa matkoilla, ja palatessaan hän kutsui heidät tilintekoon [ks. Matt. 25:14–30]. Niin on nytkin. Herramme on poissa vain vähän aikaa, ja sen jälkeen Hän kutsuu jokaisen tilintekoon. Siltä, jolle annettiin viisi talenttia, vaaditaan kymmenen, ja se, joka ei ole kartuttanut talenttejaan, heitetään ulos hyödyttömänä palvelijana, kun taas uskollinen saa osakseen ikuisen kunnian. Sen vuoksi pyydämme hartaasti, että Isämme armo Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta lepäisi yllänne, jotta ette menettäisi rohkeuttanne koetuksen hetkellä ja ettei teitä voitettaisi vainon aikana.”15

”Tämän opetuksen jälkeen te olette vastuussa omista synneistänne; on tavoittelemisen arvoinen kunnia, että vaellatte taivaallisen Isämme edessä niin, että pelastatte itsenne. Me olemme kaikki vastuussa Jumalalle siitä, millä tavoin lisäämme sitä valoa ja viisautta, jonka Herramme on meille antanut meidän pelastukseksemme.”16

Urhoolliset kestävät uskollisesti loppuun asti ja saavat selestisen kirkkauden kruunun.

”Me turvaamme Jumalaan, ja olemme päättäneet, että Hänen armonsa avulla me puolustamme asiaamme ja kestämme uskollisina loppuun asti, jotta meidät kruunattaisiin selestisen kirkkauden kruunulla ja saisimme astua siihen lepoon, joka on Jumalan lapsille valmistettu.”17

”Kilpailkaa hyvä uskon kilpailu, että saisitte kruunun, joka on varattu niille, jotka kestävät uskollisina koetusaikansa loppuun asti [ks. 2. Tim. 4:7–8]. Sen tähden pitäkää lujasti kiinni siitä, mitä olette niin runsain mitoin saaneet Jumalan kädestä, että kun virvoituksen aika tulee, ette olisi uurastaneet turhaan vaan että saisitte levätä kaikesta työstänne ja saisitte ilon täyteyden Jumalan valtakunnassa.”18

”Ette voi olla liian hyviä. Kärsivällisyys on taivaallista, kuuliaisuus on jaloa, anteeksiantavaisuus on armollista ja korotus on jumalallista, ja se, joka pysyy uskollisena loppuun asti, ei millään muotoa jää palkkaansa vaille. Hyvä ihminen kestää kaiken Kristuksen kunniaksi ja jopa luopuu koko maailmasta ja kaikesta siinä pelastaakseen sielunsa.”19

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–XI.

  • Lue sivuilta 367–368 kertomus siitä, kuinka Joseph Smith nuhteli vartijoita. Kuinka tämä kertomus vaikuttaa siihen, mitä ajattelet Joseph Smithistä?

  • Joseph Smith sanoi, että evankeliumi on ”ilon ääni” ja julisti: ”Riemuitkoot sydämenne ja iloitkoot ylenpalttisesti” (s. 368). Millä tavoin tietomme evankeliumista voi auttaa meitä riemuitsemaan ja iloitsemaan ylenpalttisesti jopa vaikeina aikoina?

  • Lue neljäs kappale sivulta 368. Mitä mielestäsi tarkoittaa se, että saa ”valtaa suhteessa tehtävään työhön”? Mitä esimerkkejä muistat tilanteista, joissa tämä totuus käy ilmi?

  • Käy läpi ensimmäinen kappale sivulta 369. Mitä ominaisuuksia odottaisit henkilöltä, joka sanoo, että hän rakastaa ”Kristuksen asiaa”? (Katso joitakin esimerkkejä sivuilta 368–370.)

  • Kun tutkit profeetta Josephin neuvoja sivuilta 370–371, mieti elämässäsi jotakin, mikä kaipaa kohennusta. Päätä, mitä teet ottaaksesi vastuun siitä, että tuota kehitystä tapahtuu.

  • Käy läpi toinen ja kolmas kappale sivulta 372. Mitä saavat palkinnokseen ne, jotka kilpailevat hyvän uskon kilpailun? Kuinka jotkut ihmiset yrittävät suostutella meitä, ettemme olisi ”liian hyviä”? Kuinka me voimme vastata tällaisiin paineisiin?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: 5. Moos. 31:6; 2. Tim. 1:7–8; 2. Nefi 31:19–20; Moosia 5:15; OL 59:23.

Joseph Smith Rebuking the Guards in Richmond Jail

Richmondissa Missourissa ryhmä vangittuja kirkon johtajia kuunteli tuntikaudet vartijoidensa kerskailua hyökkäyksistä pyhiä vastaan. Äkkiä Joseph Smith nousi ja sanoi: ”Jeesuksen Kristuksen nimessä minä nuhtelen teitä ja käsken teidän olla ääneti.”

Parable of the Pounds

”Se, joka ei ole kartuttanut talenttejaan, heitetään ulos hyödyttömänä palvelijana, kun taas uskollinen saa osakseen ikuisen kunnian.”