Kuuliaisuus: ”Kun Herra antaa käskyn, toimi sen mukaan”

”Elä täysin kuuliaisena Jumalan käskyille ja vaella nöyrästi Hänen edessään.”

Joseph Smithin elämänvaiheita

Joulukuusta 1827 elokuuhun 1830 Joseph ja Emma Smith asuivat Pennsylvanian Harmonyssa profeetan matkustaessa aika ajoin New Yorkin osavaltioon hoitamaan kirkon asioita. Syyskuussa 1830 Joseph ja Emma muuttivat New Yorkin Fayetteen niiden pyhien joukkoon, jotka asuivat täällä New Yorkin osavaltion länsiosassa. Saman vuoden joulukuussa profeetta sai ilmoituksen, joka vaati New Yorkin osavaltiossa asuvilta kirkon jäseniltä suuria uhrauksia. Heidän olisi jätettävä kotinsa, maatilansa ja liikeyrityksensä ja kokoonnuttava Kirtlandiin Ohion osavaltioon (ks. OL 37). Siellä he liittyisivät lähiseudulla oleviin käännynnäisiin vahvistaakseen kirkkoa, ja Herran lupauksen mukaan heille annettaisiin ”voima korkeudesta” (OL 38:32). Joseph ja Emma Smith olivat ensimmäisten joukossa noudattamassa Herran käskyä ja lähtivät New Yorkin osavaltiosta tammikuun lopussa vuonna 1831. He matkasivat reellä yli 400 kilometriä keskellä erityisen ankaraa talvea Emman odottaessa kaksosia.

Kirtlandissa asuva Newel K. Whitney oli ensimmäisten joukossa toivottamassa profeetan tervetulleeksi, kuten hänen pojanpoikansa Orson F. Whitney kuvasi: ”Helmikuun ensimmäisen päivän aikoihin 1831 reki, jossa oli neljä henkilöä, ajoi pitkin Kirtlandin katuja pysähtyen Gilbertin ja Whitneyn kaupan ovelle. – – Yksi miehistä, nuori ja vankkarakenteinen henkilö, nousi reestä, juoksi portaat ylös ja astui sisälle kauppaan, missä liikekumppaneista nuorempi seisoi.

’Newel K. Whitney! Sinä olet se mies!’ hän huudahti ojentaen ystävällisesti kätensä aivan kuin vanhalle tutulle.

’En valitettavasti voi sanoa tuntevani teitä’, puhuteltu [kauppias] vastasi tarttuen ojennettuun käteen automaattisesti osin huvittuneen, osin hämmentyneen ilmeen levitessä hänen kasvoilleen. ’En voi kutsua teitä nimeltä, niin kuin te minua.’

’Minä olen profeetta Joseph’, sanoi vieras hymyillen. ’Olet rukoillut minua tänne, mitä siis haluat minusta?’

Ällistynyt mutta hyvin ilahtunut herra Whitney vei tulijat heti yllättymisestään toivuttuaan – – kadun toisella puolen kulmassa olevaan taloonsa ja esitteli heidät vaimolleen [Elizabeth Annille]. Vaimo oli yhtä yllättynyt ja innoissaan. Joseph sanoi tästä tapauksesta: ’Meidät otettiin ystävällisesti vastaan ja toivotettiin tervetulleiksi veli N. K. Whitneyn taloon. Minä ja vaimoni asuimme veli Whitneyn perheen luona muutaman viikon, ja meitä kohdeltiin niin ystävällisesti ja huomaavaisesti kuin odottaa voi.’ [Ks. History of the Church, osa 1, s. 145–146.]”¹

Orson F. Whitney julisti: ”Millä voimalla tämä merkittävä mies, Joseph Smith, tunnisti henkilön, jota hän ei ollut koskaan aiemmin nähnyt lihassa? Miksei Newel K. Whitney tunnistanut häntä? Sen vuoksi että Joseph Smith oli näkijä, valittu näkijä; hän oli todellakin nähnyt Newel K. Whitneyn polvillaan satojen mailien päässä rukoilemassa hänen tuloaan Kirtlandiin. Ihmeellistä – mutta totta!”²

Toukokuuhun mennessä vielä lähes 200 pyhää New Yorkin osavaltiosta oli matkannut Kirtlandiin – osa reellä tai vankkureilla mutta useimmat proomulla Erien kanavaa pitkin ja sitten höyrylaivalla tai kuunarilla Eriejärven poikki. Tässä muutossa Kirtlandiin kuten monissa muissakin elämänsä haasteellisissa tilanteissa Joseph Smith johti pyhät noudattamaan Herran käskyjä, olipa tehtävä miten vaikea tahansa.

Neljä vuotta myöhemmin, keskellä monia kasvavan kirkon johtamiseen liittyviä paineita Kirtlandissa, profeetta ilmaisi vakaumuksen, joka oli luonteenomainen hänen elämälleen: ”Sen kiireisempää kuukautta minulla ei ole koskaan ollut kuin marraskuu, mutta elämäni täyttyessä tekemisestä ja loputtomista tehtävistä päätin noudattaa tätä sääntöä: Kun Herra käskee, tee se.” ³

Joseph Smithin opetuksia

Kun me pyrimme tietämään Jumalan tahdon ja teemme kaiken, mitä Hän käskee meidän tehdä, taivaan siunaukset lepäävät yllämme.

”Pelastuaksemme meidän on tehtävä kaikki eikä vain jotakin, mitä Jumala on käskenyt. Ihmiset saattavat saarnata ja käytännössä toteuttaa kaikkea muuta paitsi sitä, minkä Jumala on käskenyt meidän tehdä, ja lopulta heidät tuomitaan. Me maksamme kenties kymmenykset jopa mintusta ja ruudanlehdistä ja kaikista vihanneksista emmekä kuitenkaan ole kuuliaiset Jumalan käskyille [ks. Luuk. 11:42]. Aikomuksenani on itse olla kuuliainen ja opettaa toiset olemaan kuuliaisia Jumalalle kaikessa, mitä Hän käskee meidän tehdä. Ei merkitse mitään, onko jokin periaate suosittu vai epäsuosittu, minä kannatan aina tosi periaatetta, vaikka joutuisin tekemään sen yksin.”⁴

”Kirkkona ja kansana meidän asianamme on olla ymmärtäväisiä ja pyrkiä tietämään Jumalan tahto ja sen jälkeen olla halukkaat tekemään se, sillä ’autuaita ovat kaikki, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä’, sanotaan pyhissä kirjoituksissa. ’Pysykää alati valveilla ja rukoilkaa’, sanoo Vapahtajamme, ’jotta selviäisitte kaikesta siitä, mikä on tapahtuva, ja kestäisitte Ihmisen Pojan edessä.’ [Ks. Luuk. 11:28; 21:36.] Jos kerran Henok, Abraham, Mooses ja Israelin lapset ja koko Jumalan kansa on pelastunut pitämällä Jumalan käskyt, me pelastumme saman periaatteen nojalla, mikäli pelastumme. Samoin kuin Jumala hallitsi Abrahamia, Iisakia ja Jaakobia perheinä ja Israelin lapsia kansana, niin meidänkin on kirkkona oltava Hänen ohjauksessaan, mikäli haluamme menestyä, säilyä ja saada tukea. Voimme panna luottamuksemme yksin Jumalaan, viisautemme voimme saada yksin Häneltä, ja Hän yksin voi olla suojamme ja turvamme sekä hengellisesti että aineellisesti; muutoin me lankeamme.

Jumalan käsi on näihin asti kurittanut meitä, koska emme ole olleet kuuliaisia Hänen käskyilleen, vaikka emme koskaan olekaan rikkoneet mitään ihmisten lakia tai toimineet vastoin jotakin ihmisten säädöstä. Olemme kuitenkin suhtautuneet kevyesti Hänen käskyihinsä ja poikenneet Hänen toimituksistaan, ja Hän on ankarasti kurittanut meitä ja me olemme tunteneet Hänen mahtinsa ja alistuneet Hänen kuritukseensa. Olkaamme tulevaisuudessa ymmärtäväisiä ja muistakaamme alati, että ’kuuliaisuus on parempi kuin uhri, totteleminen parempi kuin oinasten rasva’ [1. Sam. 15:22].”⁵

”Kun meitä opetetaan, meidän on kuultava sitä ääntä ja noudatettava Jumalan valtakunnan lakeja, jotta taivaan siunaukset lepäisivät yllämme. Kaikkien on toimittava yhdessä, muutoin ei voida tehdä mitään, ja on edettävä muinaisen pappeuden mukaisesti. Niinpä pyhien tulisi olla valittu kansa, erossa kaikesta pahasta maailmassa, oivallinen, hyveellinen, pyhä. Herra aikoo tehdä Jeesuksen Kristuksen kirkosta pappisvaltakunnan, pyhän kansan, valitun suvun [ks. 2. Moos. 19:6; 1. Piet. 2:9] kuten Henokin aikana, kaikkine lahjoineen, joita kirkolla Paavalin kirjeissä ja opetuksissa aikansa seurakunnille kuvataan olleen.”⁶

”Kuka tahansa voi uskoa, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, ja olla onnellinen tuossa uskossaan, mutta jos hän ei noudata Hänen käskyjään, hänet lopulta hävitetään, koska hän ei ole kuuliainen Herran vanhurskauden vaatimuksille.”⁷

”Olkaa hyveellisiä ja puhtaita, olkaa tahrattomia ja totuudellisia, pitäkää Jumalan käskyt, ja silloin pystytte entistä täydellisemmin ymmärtämään oikean ja väärän, Jumalan lahjojen ja ihmisten asioiden välisen eron, ja polkunne on kuin oikeamielisten tie, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka [ks. Sananl. 4:18].”⁸

Palvellessaan kahdentoista koorumin jäsenenä Wilford Woodruff kirjoitti: ”Presidentti Joseph – – luki vertauksen viiniköynnöksestä ja sen oksista [ks. Joh. 15:1–8] ja selitti sen sanoen: ’Jos me pidämme Jumalan käskyt, me kannamme hedelmää ja olemme Jumalan ystäviä ja tiedämme sen, mitä Herramme.’”⁹

Jumala antaa lakeja, jotka valmistavat meitä selestiseen lepoon, jos me noudatamme niitä.

”Jumala ei anna mitään käskyä, joka ei sitä nimenomaisesti noudatettaessa parantaisi jokaisen ihmisen asemaa, olipa hän millaisissa olosuhteissa missä valtakunnassa tai maassa tahansa.”¹⁰

”Taivaan laki on annettu ihmiselle, ja sellaisena se takaa kaikille sitä noudattaville palkan, joka suuresti ylittää kaikki maalliset käsitykset, vaikka se ei lupaakaan, että uskova säästyisi kaikkina aikoina niiltä ahdistuksilta ja vaikeuksilta, jotka aiheutuvat eri tekijöistä ja ovat seurausta jumalattomien teoista maan päällä. Kaikkien näiden ahdistusten keskellä on kuitenkin olemassa lupaus, joka perustuu sille tosiasialle, että taivaan laki ylittää maan lain yhtä suuressa määrin kuin iankaikkinen elämä ylittää ajallisen ja kuin ne siunaukset, jotka Jumala pystyy antamaan, ovat suuremmat kuin ne, joita ihminen voi antaa. On siis selvää, että jos ihmisen tunnustama maan laki on ihmistä sitova, niin paljon suuremmassa määrin on taivaan laki! Ja koska taivaan laki on niin paljon täydellisempi kuin ihmisen laki, on palkinnonkin oltava niin paljon sitä suurempi, kun lakia noudatetaan. – – Jumalan laki lupaa elämän, joka on iankaikkinen, sekä perintöosan Jumalan oikealla puolella, turvassa kaikelta pahan vallalta. – –

– – Jumala on varannut ajan eli määrännyt omassa sydämessään ajankohdan, jolloin Hän saattaa selestiseen lepoonsa kaikki alamaisensa, jotka ovat totelleet Hänen ääntään ja pitäneet Hänen käskynsä. Tämä lepo on sellaista täydellisyyttä ja kirkkautta, että ihmisen on tarpeen valmistautua, ennen kuin hän sen valtakunnan lakien mukaan voi päästä sisään ja saada osakseen sen siunaukset. Koska näin on laita, Jumala on antanut ihmissuvulle tiettyjä lakeja, jotka, jos niitä noudatetaan, riittävät valmistamaan sitä perimään tämän levon. Päättelemme, että tämä siis oli Jumalan tarkoituksena Hänen antaessaan meille lakinsa. – – Kaikkiin Herran lakiin sisältyviin käskyihin liittyy varma palkan lupaus kaikille, jotka tottelevat, ja nämä lupaukset perustuvat siihen, että ne todella ovat sellaisen Olennon antamia, joka ei voi valehdella ja joka pystyy ylenpalttisesti täyttämään sanansa sen jokaista piirtoa myöten.”¹¹

Joseph Smith opetti huhtikuussa 1843 seuraavaa, mikä merkittiin muistiin myöhemmin kohdaksi OL 130:20–21: ”On olemassa laki – peruuttamattomasti säädetty taivaassa ennen tämän maailman perustamista – johon kaikki siunaukset perustuvat, ja kun me saamme jonkin siunauksen Jumalalta, se tapahtuu kuuliaisuudesta sitä lakia kohtaan, johon se perustuu.”¹²

”Kaikki siunaukset, jotka taivaan neuvonpidossa säädettiin ihmisille, perustuvat kuuliaisuuteen niitä koskeville laeille.”¹³

Ne, jotka ovat uskollisia loppuun asti, saavat vanhurskauden seppeleen.

”Elä täysin kuuliaisena Jumalan käskyille ja vaella nöyrästi Hänen edessään, niin Hän korottaa sinut omana aikanaan.”¹⁴

”Kuinka tarkkoja ihmisten pitäisikään olla siitä, mitä he tekevät viimeisinä aikoina, etteivät heidän odotuksensa jää täyttymättä, ja ne, jotka luulevat seisovansa, eivät kaatuisi, koska he eivät pitäneet Herran käskyjä, kun taas te, jotka teette Herran tahdon ja pidätte Hänen käskynsä, saatte riemuita sanoin kuvaamattoman ilon vallassa, sillä sellaiset korotetaan hyvin korkealle ja kohotetaan voitokkaasti kaikkien tämän maailman valtakuntien yläpuolelle.”¹⁵

”[Matteuksen evankeliumin] luvun 22 kuvauksessa Messiaasta havaitsemme taivasten valtakuntaa verrattavan kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen [ks. Matt. 22:2–14]. On kiistämätöntä, että tämä poika oli Messias, sillä vertaus esitti taivaan valtakuntaa. Pyhät eli ne, jotka havaittiin uskollisiksi Herralle, ovat niitä, jotka havaitaan kelvollisiksi perimään sija hääaterialla. Tämä käy ilmi Johanneksen sanoista Ilmestyskirjassa, missä hän kuvaa taivaassa kuulemansa äänen olevan kuin ’suuren kansanjoukon kohinaa’ tai kuin ’voimakasta ukkosen jylinää’, joka lausui, että Herra Kaikkivaltias on ottanut kuninkuuden. ’Iloitkaamme ja riemuitkaamme, antakaamme hänelle kunnia! Nyt on tullut Karitsan häiden aika. Hänen morsiamensa on valmiina, hänen ylleen on puettu hääpuku, hohtavan valkea pellavapuku. Se pellavapuku tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja.’ [Ilm. 19:6–8.]

Vain niiden, jotka pitävät loppuun asti Herran käskyt ja vaeltavat Hänen lakiensa mukaan, sallitaan istua tällä juhla-aterialla. Tämä käy selvästi ilmi seuraavista Toisen Timoteuksen kirjeen sanoista, jotka Paavali kirjoitti vähän ennen kuolemaansa. Hän sanoo: ’Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele [kruunu], jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään.’ [2. Tim. 4:7–8.] Ei kukaan, joka uskoo kirjoituksiin, epäile tätä Paavalin väitettä, jonka hän esitti tietäessään jättävänsä pian tämän maailman. Vaikka hän kerran omien sanojensa mukaan vainosi Jumalan kirkkoa ja hävitti sitä, hän kuitenkin uskon omaksuttuaan työskenteli lakkaamatta kirkkauden sanoman välittämiseksi, ja uskollisen sotilaan tavoin hän vaadittaessa antoi henkensä omaksumansa asian puolesta varmana siitä, kuten hän sanoo, että hän saisi iankaikkisen kruunun.

Jos seuraamme tämän apostolin toimintaa hänen kääntymyksestään aina hänen kuolemaansa asti, niin saamme hyvän esimerkin Kristuksen evankeliumin julistamisessa osoitetusta uutteruudesta ja kärsivällisyydestä. Vaikka häntä pilkattiin, ruoskittiin ja kivitettiin, niin hän julisti heti vainoojiensa käsistä päästyään Vapahtajan oppia yhtä innokkaasti kuin konsanaan. Ja kaikki voivat tietää, ettei hän omaksunut uskoa saavuttaakseen kunniaa tässä elämässä eikä saadakseen maallista mammonaa. Mikä sitten saattoi saada hänet kestämään kaiken tämän vaivan? Vaikuttimena oli hänen omien sanojensa mukaan toive saada vanhurskauden seppele Jumalan kädestä. Kukaan ei luultavasti voi epäillä Paavalin loppuun asti kestänyttä uskollisuutta. Kukaan ei voi väittää, ettei hän säilyttänyt uskoa, ettei hän kilpaillut hyvää kilpailua, ettei hän saarnannut ja julistanut loppuun asti. Ja mitä hän oli saava? Vanhurskauden seppeleen. – –

Miettikääpä hetken, veljet, ja kysykää itseltänne, pitäisittekö itseänne kelvollisina istumaan hääaterialle Paavalin ja muiden hänen kaltaistensa kanssa, ellette olisi olleet uskollisia? Ellette olisi kilpailleet hyvää kilpailua ja säilyttäneet uskoa, voisitteko odottaa saavanne jotakin? Onko teillä lupaus siitä, että te saatte vastaanottaa vanhurskauden seppeleen Herran kädestä yhdessä Esikoisen kirkon kanssa? Tästä me siis ymmärrämme, että Paavali pani toivonsa Kristukseen, sillä hän oli säilyttänyt uskon ja rakastanut Hänen ilmestymistään, ja Häneltä Paavali oli saanut lupauksen vanhurskauden seppeleestä. – –

– – Vaikka ihmiset vainosivat ja ahdistivat muinoin eläneitä, nämä saivat Jumalalta niin suuria ja merkittäviä lupauksia, että sydämemme täyttyy usein kiitollisuudesta, kun meidän on edes sallittu ajatella niitä ja kun muistamme, ettei Jumala erottele ihmisiä ja että Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää Häntä ja noudattaa Hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa [ks. Ap. t. 10:34–35]. – –

Voimme päätellä, että on tuleva päivä, jolloin kaikki tuomitaan tekojensa mukaan ja palkitaan samoin perustein, ja ne, jotka ovat säilyttäneet uskon, kruunataan vanhurskauden seppeleellä, heidät puetaan valkoisiin vaatteisiin, heidän sallitaan päästä hääaterialle, he ovat vapaat kaikesta vaivasta ja he hallitsevat Kristuksen kanssa maan päällä, missä he muinaisen lupauksen mukaisesti juovat uutta viiniä kirkkauden valtakunnassa Hänen kanssaan [ks. Matt. 26:29]. Tällaisia lupauksia näemme annetun ainakin muinaisille pyhille. Ja vaikka emme voikaan vaatia osaksemme näitä lupauksia, koska ne annettiin muinaisille pyhille eikä meille, niin jos me olemme Korkeimman lapsia ja meidät on kutsuttu samalla kutsumuksella, jolla heidät kutsuttiin, ja olemme ottaneet vastaan saman liiton kuin he ottivat ja olemme uskolliset Herramme todistukselle kuten he olivat, me voimme lähestyä Isää Kristuksen nimessä kuten he lähestyivät Häntä ja saada osaksemme samat lupaukset.

Jos saamme nämä lupaukset, se ei tapahdu sen vuoksi, että Pietari, Johannes ja muut apostolit – – vaelsivat Jumalan pelossa ja että heillä oli uskoa ja voimaa kestää ja saada ne. Se tapahtuu sen vuoksi, että meillä itsellämme on usko ja me lähestymme Jumalaa Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimessä kuten hekin tekivät. Ja kun nämä lupaukset on saatu, ne ovat suoraan meille annettuja lupauksia, muutoin niistä ei ole meille mitään hyötyä. Ne tullaan antamaan meidän hyödyksemme siten että ne ovat meidän omaisuuttamme ( Jumalan lahjan kautta) ja me olemme hankkineet ne ahkeroimalla pitää Hänen käskynsä ja vaeltamalla oikeamielisesti Hänen edessään.”¹⁶

”Haluamme muistuttaa teitä, veljet, raadannasta, koettelemuksista, puutteesta ja vainosta, jota muinaiset pyhät kestivät, siinä yksinomaisessa tarkoituksessa, että se voisi taivuttaa ihmiset pyrkimään parhaimpaansa ja oikeanlaiseen Kristuksen uskoon, jos se mielestämme olisi tarpeellista, tai jos se jossakin määrin herättäisi teissä halun tehdä yhtään uutterammin työtä Herran viinitarhassa. Mutta meillä on syytä uskoa (jos tutkitte riittävästi pyhiä kirjoituksia), että heidän kestävyytensä on teidän kaikkien tiedossa, samoin se, että he olivat myös auliita uhraamaan tämänhetkiset kunnianosoitukset ja tämän maailman ilot, että he voisivat saada varmuuden elämän kruunusta Herramme kädestä, ja teidän tulee päivittäin pyrkiä noudattamaan heidän erinomaista esimerkkiään työssä, mikä kertoo meille heidän innostaan asiassa, jonka he olivat omaksuneet. Toivomme, että pohditte sydämessänne jatkuvasti sekä näiden pyhien esimerkkiä että myös Herramme käskyjä, jotta ne opettaisivat teille paitsi Hänen tahtoaan Hänen evankeliuminsa saarnaamisessa, myös Hänen sävyisyyttään ja täydellistä vaellustaan kaikkien edessä jopa niinä vainojen ja solvausten aikoina, joita jumalaton ja uskoton sukupolvi syyti hänen päälleen.

Muistakaa veljet, että Hän on kutsunut teitä elämään pyhää elämää, ja tarvitseeko meidän sanoakaan, olemaan Hänen kaltaisiaan puhtaudessa. Kuinka viisaita, kuinka pyhiä, kuinka puhtaita ja kuinka täydellisiä teidän siis tulisikaan olla Hänen edessään, ja muistakaa myös, että Hänen silmänsä valvovat teitä aina. Kun tarkastelette näitä tosiasioita oikeassa valossa, teidän täytyy tuntea, että ellette noudata tiukasti kaikkia Hänen jumalallisia vaatimuksiaan, teitä ei viimeisenä päivänä havaita kelvollisiksi, ja jos niin käy, huomaatte, että kohtalonne on sama kuin arvottomien palvelijoiden. Siksi me pyydämme teitä, veljet, toimi maan paremmin kaikessa, mikä osaksenne on uskottu, että ette menettäisi palkintoanne.”¹⁷

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–XI.

Lue kappale, joka alkaa sivun 166 alareunasta, ja keskity sääntöön, jonka Joseph Smith omaksui elämäänsä. Mieti erityisiä käskyjä, joita olet äskettäin saanut elävien profeettojen sanoissa tai Pyhän Hengen kehotuksesta. Kuinka sinua on siunattu, kun olet noudattanut epäröimättä näitä käskyjä?
Käy läpi ensimmäinen kokonainen kappale sivulta 167. Miksi me joudumme joskus ”kannattamaan tosi periaatetta” yksin? Millä tavoin me emme ole yksin tällaisina hetkinä? (Katso joitakin esimerkkejä sivuilta 167–169.) Kuinka me voimme auttaa lapsia ja nuoria kannattamaan evankeliumin tosia periaatteita silloinkin, kun ei ole suosittua tehdä niin?
Tutki osuutta, joka alkaa sivulta 169. Mitä syitä Herralla on antaa meille käskyjä? Miksi meidän pitäisi noudattaa Hänen käskyjään?
Käy läpi Joseph Smithin opetukset kohdista Matt. 22:2–14 ja 2. Tim. 4:7–8 (s. 170–175). Mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos pääsisit hääjuhlaan. Millaisia ihmisiä meidän täytyy olla, että meidät kelpuutettaisiin pääsemään sinne? Mitä mielestäsi tarkoittaa hyvän kilpailun kilpaileminen ja uskon säilyttäminen? Mieti jotakuta tuntemaasi ihmistä, joka on kilpaillut hyvän kilpailun ja säilyttänyt uskon. Mitä voit oppia häneltä?
Profeetta Joseph kannusti meitä muistamaan, että Herra on ”kutsunut [meitä] elämään pyhää elämää” (s. 174). Mitä sinulle merkitsee se, että sinut on kutsuttu elämään pyhää elämää? Kuinka se, että muistaisimme tämän ”kutsun”, voisi vaikuttaa elämäämme? Entä perheenjäsentemme ja ystäviemme elämään?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: 2. Moos. 20:1–17; Joh. 7:17; 1. Nefi 3:7; OL 58:26–29; Abr. 3:25.