Presidenttien opetuksia
Luku 11: Toden ja elävän kirkon organisaatio ja kohtalo


Luku 11

Toden ja elävän kirkon organisaatio ja kohtalo

”Te ette tiedä yhtään enempää tämän kirkon ja valtakunnan kohtaloista kuin äitinsä sylissä oleva lapsi. Te ette ymmärrä sitä. – – Tämä kirkko täyttää vielä Pohjois- ja Etelä-Amerikan – se täyttää maailman.”

Joseph Smithin elämänvaiheita

Kesäkuussa 1829 profeetta Joseph Smith sai valmiiksi Mormonin kirjan käännöksen. ”Käännöstyömme lähestyessä loppuaan”, profeetta sanoi, ”lähdimme Palmyraan Waynen piirikuntaan New Yorkin osavaltioon hankkimaan tekijänoikeudet ja sopimaan herra Egbert B. Grandinin kanssa viidentuhannen kappaleen painamisesta kolmentuhannen dollarin hintaan.”1 Egbert B. Grandin oli vuoden Joseph Smithiä nuorempi mies, joka omisti kirjapainon Palmyrassa. Hän oli juuri ostanut uuden painokoneen, jonka teknologia nopeutti painatustyötä huomattavasti. Oli merkittävää, että profeetta kykeni löytämään Palmyran maaseutukylästä kirjanpainajan, joka kykeni painamaan niin monta kappaletta sellaista laajaa teosta kuin Mormonin kirja. Mormonin kirjan painaminen oli niin suuri ja kallis hanke, että Martin Harris kiinnitti maatilansa herra Grandinin hyväksi varmistaakseen painatuskustannusten maksun.

Loppukesällä 1829 Joseph Smith, Martin Harris ja muutamat muut kokoontuivat kirjapainoon tarkastelemaan oikovedosta Mormonin kirjan nimisivusta, painettavan kirjan ensimmäisestä sivusta. Kun profeetta julisti olevansa tyytyväinen sivun ulkonäköön, painatustyö jatkui mahdollisimman nopeasti. Työn valmistuminen kesti seitsemän kuukautta, ja Mormonin kirja tuli myyntiin 26. maaliskuuta 1830.

Kun työ Mormonin kirjan kääntämiseksi ja julkaisemiseksi oli nyt saatettu päätökseen, Joseph Smith ryhtyi perustamaan kirkkoa. Ilmoituksessa, joka on nykyään Opin ja liittojen luku 20, Herra ilmoitti profeetalle ”tarkan päivämäärän, jolloin meidän Hänen tahtonsa ja käskynsä mukaan tuli perustaa Hänen kirkkonsa jälleen kerran tänne maan päälle”2. Ilmoitettu päivämäärä oli 6. huhtikuuta 1830.

”Ilmoitimme veljillemme”, profeetta sanoi, ”että olimme saaneet käskyn perustaa kirkon. Ja tuossa tarkoituksessa kokoonnuimme Peter Whitmer vanhemman taloon (lukumäärämme oli kuusi) tiistaina, 6. huhtikuuta 1830.”3 Whitmerien kotiin Fayetteen New Yorkin osavaltioon kokoontui arviolta 60 henkilöä täyttäen kokonaan talon kaksi huonetta. Kuusi läsnä olevaa miestä merkittiin uuden kirkon perustajiksi New Yorkin osavaltion lakia noudattaen – profeetta Joseph Smith, Oliver Cowdery, Hyrum Smith, Peter Whitmer nuorempi, Samuel Smith ja David Whitmer.4

Vaikka kirkko oli alussa hyvin pieni, Joseph Smithillä oli profeetallinen näkemys sen suuresta tulevaisuudesta. Wilford Woodruff muisteli, että eräässä pappeuskokouksessa Kirtlandissa Ohiossa huhtikuussa 1834 profeetta yritti herättää veljien ymmärryksen Jumalan maanpäällisen valtakunnan tulevasta asemasta:

”Profeetta kutsui kaikki pappeudenhaltijat koolle paikkakunnan pieneen hirsiseen koulurakennukseen. Se oli pieni rakennus, mitoiltaan arviolta 14 x 14 jalkaa [18 m2]. Mutta sinne mahtuivat kaikki Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon pappeudenhaltijat, jotka olivat tuolloin Kirtlandin kaupungissa. – – Tultuamme koolle profeetta pyysi kanssaan olevia Israelin vanhimpia todistamaan tästä työstä. – – Kun he olivat todistaneet, profeetta sanoi: ’Veljet, teidän tämäniltaiset todistuksenne ovat ylentäneet mieltäni ja opettaneet minua hyvin paljon. Mutta haluan sanoa teille Herran edessä, että te ette tiedä yhtään enempää tämän kirkon ja valtakunnan kohtaloista kuin äitinsä sylissä oleva lapsi. Te ette ymmärrä sitä.’ Olin varsin yllättynyt. Hän sanoi: ’Te näette täällä tänään vain pienen kourallisen pappeutta, mutta tämä kirkko täyttää vielä Pohjois- ja Etelä-Amerikan – se täyttää maailman.’”5

Joseph Smithin opetuksia

Joseph Smith perusti Jeesuksen Kristuksen tosi kirkon aikojen täyttymisen taloudenhoitokaudella.

Joseph Smith kertoi 6. huhtikuuta 1830 pidetyn kirkon perustamiskokouksen tapahtumista: ”Aloitettuamme kokouksen juhlallisella rukouksella taivaalliselle Isällemme me jatkoimme aiemmin saamamme käskyn mukaisesti kysymällä veljiltämme, hyväksyivätkö he meidät opettajikseen Jumalan valtakunnan asioissa ja olivatko he samaa mieltä kanssamme siitä, että edelleen järjestäytyisimme kirkoksi saamamme edellä mainitun käskyn mukaisesti. Kaikki nämä ehdotukset saivat yksimielisen kannatuksen.

Sitten panin käteni Oliver Cowderyn pään päälle ja asetin hänet ’Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon’ vanhimmaksi, minkä jälkeen hän asetti myös minut sanotun kirkon vanhimman virkaan. Sen jälkeen otimme leivän, siunasimme ja mursimme sen heidän kanssaan; myös viinin, siunasimme sen ja joimme sen heidän kanssaan. Sitten panimme kätemme jokaisen läsnä olevan kirkon jäsenen päälle, jotta he saisivat Pyhän Hengen lahjan ja heidät konfirmoitaisiin Kristuksen kirkon jäseniksi. Pyhä Henki vuodatettiin päällemme hyvin voimallisena – jotkut profetoivat, samalla kun me kaikki ylistimme Herraa ja iloitsimme ylen määrin. – –

Etenimme nyt kutsumalla ja asettamalla muutamia muita veljistä pappeuden eri virkoihin sen mukaan kuin Henki meille ilmoitti. Ja vietettyämme iloisen hetken todistaen ja tuntien Pyhän Hengen voimaa ja siunauksia meille suodun Jumalan armon kautta me erosimme toisistamme hyvillämme siitä tiedosta, että me kukin olimme nyt Jumalan tunnustamia jäseniä ’Jeesuksen Kristuksen kirkossa’, joka oli perustettu Hänen näinä viimeisinä päivinä meille antamiensa käskyjen ja ilmoitusten mukaisesti samoin kuin sen kirkon järjestyksen mukaisesti, josta kerrotaan Uudessa testamentissa.”6

Fayettessa New Yorkin osavaltiossa 9. kesäkuuta 1830 pidetyssä ensimmäisessä kirkon yleiskonferenssissa siunattiin ja jaettiin sakramentti, monia ihmisiä konfirmoitiin kirkon jäseniksi, toisia asetettiin pappeuden virkoihin ja Pyhä Henki vuodatettiin pyhien päälle. Profeetta Joseph Smith kirjoitti: ”Tällaisten tapahtumien tarkoituksena oli innoittaa sydäntämme sanomattomalla ilolla ja täyttää meidät kunnioituksella ja arvonannolla Kaikkivaltiasta Olentoa kohtaan, jonka armosta meidät oli kutsuttu välikappaleiksi tuomaan ihmislapsille ilo sellaisista suurenmoisista siunauksista kuin nyt tällä kertaa vuodatettiin meidän päällemme. Totesimme kuuluvamme aivan samaan järjestykseen kuin muinaisten aikojen pyhät apostolit, ymmärsimme senkaltaisten kokoontumisten tärkeyden ja vakavuuden ja todistimme ja tunsimme omilla luonnollisilla aisteillamme samanlaisia suurenmoisia pappeuden voimien ilmentymiä, Pyhän Hengen lahjoja ja siunauksia sekä armollisen Jumalan hyvyyttä ja alentumista niiden puoleen, jotka ovat kuuliaisia Herramme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiselle evankeliumille. Tämä kaikki yhdessä herätti sisimmässämme haltioitunutta kiitollisuutta ja innoitti meitä uudistuneella innolla ja voimalla totuuden asiassa.”7

Kristuksen kirkko on perustettu Jumalan järjestyksen mukaan.

”Kristus oli kirkon pää, kulmakivi, hengellinen kallio, jolle kirkko rakennettiin, eivätkä tuonelan portit sitä voita [ks. Matt. 16:18; Ef. 2:20]. Hän rakensi valtakunnan, valitsi apostolit ja asetti heidät Melkisedekin pappeuteen antaen heille voiman toimittaa evankeliumin toimituksia.”8

”Kristus ’antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi’ [Ef. 4:11, vuoden 1938 suomennos]. Ja miten apostolit, profeetat, paimenet, opettajat ja evankelistat valittiin? Profetian (ilmoituksen) ja kätten päällepanon kautta – jumalallisen ilmoituksen ja Jumalan määräämän toimituksen kautta – pappeuden välityksellä, joka on jumalallisesta säädöksestä järjestetty Jumalan järjestyksen mukaisesti.”9

”[Mormonin kirja] kertoo meille, että Vapahtajamme ilmestyi tällä [Amerikan] mantereella ylösnousemuksensa jälkeen, että Hän perusti evankeliuminsa tänne kaikessa täyteydessään ja rikkaudessaan ja voimassaan ja siunauksessaan, että heillä oli apostoleja, profeettoja, paimenia ja evankelistoja, sama järjestys, sama pappeus, samat toimitukset, lahjat, voimat ja siunaukset kuin mitä oli itäisellä mantereella.”10

”Evankelista on patriarkka. – – Minne tahansa Kristuksen kirkko perustetaan maan päällä, siellä tulisi myös olla patriarkka pyhien jälkeläisten hyödyksi, kuten oli Jaakob, joka antoi patriarkallisen siunauksen pojilleen.”11

UK 6: ”Me uskomme samaan järjestykseen, joka oli alkukirkossa, nimittäin apostoleihin, profeettoihin, paimeniin, opettajiin, evankelistoihin ja niin edelleen.”12

Kirkkoa johtavat ensimmäinen presidenttikunta, kahdentoista apostolin koorumi ja seitsemänkymmenen koorumit.

”Uskon vakaasti profeettoihin ja apostoleihin, että Jeesus Kristus on kulmakivi ja puhuu heidän keskellään niin kuin se, jolla on valta, eikä niin kuin lainopettajat.”13

”Presidentit eli [ensimmäinen] presidenttikunta on kirkon johdossa, ja ensimmäisen presidenttikunnan kautta kirkolle annetaan Jumalan mieltä ja tahtoa koskevat ilmoitukset. Tämä on taivaan järjestys ja [Melkisedekin] pappeuden voima ja etuoikeus.”14

”Missä suhteessa näiden kahdentoista apostolin kutsumus eroaa tärkeydessä kirkon muista viroista ja kutsumuksista? – – He ovat kaksitoista apostolia, jotka on kutsuttu matkustavan korkean neuvoston virkaan, jonka on määrä johtaa pyhien seurakuntia – –. Heillä on tämän palvelutehtävän avaimet taivaan valtakunnan oven avaamiseksi kaikille kansoille ja evankeliumin saarnaamiseksi kaikille luoduille. Tämä on heidän apostolinvirkansa valta, valtuus ja voima.”15

Orson Pratt, joka palveli kahdentoista apostolin koorumissa, kirjoitti: ”Herra – – käski järjestää kahdentoista apostolin koorumin, jonka tehtävänä olisi saarnata evankeliumia kansoille, ensiksi pakanoille ja sitten juutalaisille. Pappeus kutsuttiin yhteen Kirtlandin temppelin rakentamisen jälkeen, ja kahdelletoista apostolille puhuen profeetta Joseph sanoi, että he olivat saaneet apostolinviran kaikkine siihen kuuluvine voimineen aivan samoin kuin muinaiset apostolit.”16

Wilford Woodruff, kirkon neljäs presidentti, kirjoitti: ”Joseph kutsui kaksitoista apostolia. Keitä he olivat? Herra sanoi hänelle: ’Ne kaksitoista ovat sellaisia, jotka tahtovat ottaa päällensä minun nimeni täysin vilpittömin sydämin. Ja jos he tahtovat ottaa päällensä minun nimeni täysin vilpittömin sydämin, heidät kutsutaan menemään kaikkialle maailmaan saarnaamaan minun evankeliumiani kaikille luoduille.’ [OL 18:27–28.] – – Kun profeetta Joseph järjesti kahdentoista apostolin koorumin, hän opetti heille yksimielisyyden periaatteen. Hän antoi heidän ymmärtää, että heillä on oltava yksi sydän ja yksi mieli, ja heidän on otettava päälleen Kristuksen nimi niin täysin, että jos Jumala käskee heidän tehdä jotakin, heidän on mentävä ja tehtävä se.”17

”Seitsenkymmenten on määrä muodostaa matkustavia koorumeita, jotka menevät kaikkeen maailmaan sen mukaan kuin kaksitoista apostolia heitä kutsuu.”18

”Seitsenkymmeniä ei ole kutsuttu jakamaan ruokaa [ks. Ap. t. 6:1–2], – – vaan saarnaamaan evankeliumia ja vahvistamaan [seurakuntia] ja asettamaan muita ylipappeja, jotka eivät kuulu näihin koorumeihin, johtamaan [seurakuntia]. Kaksitoista on myös kutsuttu – – viemään valtakunnan avaimet kaikille kansakunnille ja avaamaan heille evankeliumin ovi ja kutsumaan seitsenkymmeniä tulemaan perässään ja auttamaan heitä.”19

Vaikka pahuuden voimat yrittävät tuhota kirkon, ”kenenkään jumalattoman käsi ei voi pysäyttää työn etenemistä”.

”Kristuksen kirkon perustamisesta – – 6. huhtikuuta 1830 lähtien olemme tyydytyksellä todenneet totuuden leviämisen maamme eri osiin, vaikka sen viholliset ovat loputtoman uutterasti yrittäneet pysäyttää sen leviämisen ja estää sen etenemisen, vaikka pahansuovat ja vehkeilevät henkilöt ovat liittyneet yhteen tuhotakseen viattomat – – siitä huolimatta loistava evankeliumi täyteydessään leviää ja saa päivittäin käännynnäisiä, ja rukouksemme Jumalalle on, että niin jatkuisi ja niiden lukumäärä lisääntyisi, jotka saavat iankaikkisen pelastuksen.”20

”Totuuden viiri on pystytetty. Kenenkään jumalattoman käsi ei voi pysäyttää työn etenemistä; vainot saavat raivota, roskajoukot liittyä yhteen, sotajoukot kokoontua ja häväistykset tulla, mutta Jumalan totuus etenee rohkeasti, ylväästi ja itsenäisenä, kunnes se on tunkeutunut jokaiseen maanosaan, käynyt jokaisella seudulla, kulkenut jokaisessa maassa ja kaikunut jokaiseen korvaan, kunnes Jumalan tarkoitukset on täytetty ja suuri Jehova on sanova, että työ on tehty.”21

”Ja vielä [Vapahtaja] esitti heille toisen vertauksen valtakunnasta, joka perustettaisiin juuri ennen sadonkorjuuta tai sen aikana, ja se kuuluu seuraavasti: ’Taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen, jonka mies kylvi maahansa. Se on pienin kaikista siemenistä, mutta kun sen taimi kasvaa täyteen mittaansa, se on puutarhan kasveista suurin. Lopulta se on kuin puu, niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksille.’ [Matt. 13:31–32.] Voimme selvästi havaita, että tämän vertauksen tarkoituksena on kuvata kirkkoa sellaisena kuin se on tuleva esiin viimeisinä päivinä. Katso, taivasten valtakuntaa verrataan siihen. Mikä sitten on sen kaltainen?

Ajatelkaamme Mormonin kirjaa, jonka mies otti ja kätki peltoonsa ja uskonsa kautta varmisti, että se oli tuleva esiin viimeisinä päivinä eli omana aikanaan. Katsokaamme, kuinka tämä, jota tosiaankin pidetään kaikista siemenistä vähäisimpänä, nousee esiin maasta, ja katso, sen oksat haarautuvat, se kohoaa korkealle oksat tuuheina ja Jumalan kaltaisessa majesteettisuudessa, kunnes siitä sinapinsiemenen tavoin tulee kaikista puutarhan kasveista suurin. Ja se on totuus, ja se on versonut ja tullut esiin maasta, ja vanhurskaus alkaa katsoa alas taivaasta [ks. Ps. 85:12, vuoden 1933 suomennos; Moos. 7:62], ja Jumala lähettää voimansa, lahjansa ja enkelinsä tekemään pesänsä sen oksille.

Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen. Katso, eikö silloin tämä ole taivasten valtakunta, joka viimeisinä päivinä kohottaa päätään Jumalansa majesteettisuudessa, tämä myöhempien aikojen pyhien kirkko, joka on kuin läpitunkematon, vankkumaton kallio keskellä mahtavaa syvyyttä alttiina Saatanan tuulille ja myrskyille, joka on tähän mennessä pysynyt lujana ja uhmaa yhä vastustuksen vuorenkorkuisia aaltoja, joita aluksia upottavat myrskyisät tuulet ajavat ja jotka ovat [syöksyneet] ja yhä syöksyvät valtavasti vaahdoten sen voitokasta huippua vasten vanhurskauden vihollisen piiskatessa sitä moninkertaisella raivollaan?”22

Kirtlandin temppelin vihkimisrukouksessaan, joka on myöhemmin merkitty muistiin kohdassa OL 109:72–76, profeetta Joseph Smith sanoi: ”Muista kaikkia kirkkosi jäseniä, oi Herra, ja kaikkia heidän perheitään ja kaikkia heidän lähiomaisiaan, kaikkia heidän sairaitaan ja ahdistettujaan, kaikkia maan köyhiä ja sävyisiä; niin että valtakunnasta, jonka sinä olet pystyttänyt käsin koskematta, tulisi suuri vuori ja se täyttäisi koko maan, niin että sinun kirkkosi tulisi esiin pimeyden erämaasta ja loistaisi kauniina kuin kuu ja kirkkaana kuin aurinko ja pelottavana kuin sotajoukko viireineen ja se kaunistettaisiin kuin morsian sitä päivää varten, jolloin sinä paljastat taivaat ja panet vuoret virtaamaan alas edessäsi ja laaksot ylenemään ja louhikot tasoittu maan, niin että kirkkautesi voi täyttää maan, niin että kun pasuuna soi kuolleille, meidät temmataan ylös pilven sisässä sinua vastaan, niin että me saamme olla aina Herran kanssa, niin että vaatteemme olisivat puhtaat, jotta yllämme olisi vanhurskauden viitta, palmunoksia käsissämme ja kirkkauden kruunu päässämme ja me korjaisimme iankaikkisen ilon kaikista kärsimyksistämme.”23

Meidän jokaisen tehtävänä on vahvistaa kirkkoa ja tehdä osamme Jumalan valtakunnan rakentamisessa.

”Jumalan asia on yksi yhteinen asia, joka kiinnostaa samalla tavoin kaikkia pyhiä. Me olemme kaikki yhden yhteisen ruumiin jäseniä, ja me kaikki saamme samasta hengestä ja meidät kastetaan yhdellä kasteella ja meillä on samanlainen kirkkauden toivo. Jumalan asian ja Siionin rakentamisen eteneminen on yhtä paljon yhden ihmisen kuin toisenkin asia. Ainoa ero on se, että yksi on kutsuttu täyttämään yksi velvollisuus ja toinen toinen velvollisuus. ’Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin sen kanssa, eikä silmä voi sanoa korvalle: ”Minä en tarvitse sinua”, eikä liioin pää jaloille: ”Minä en tarvitse teitä.”’ Puolueelliset tunteet, erilliset edut, valikoivat suunnitelmat pitäisi unohtaa yhden yhteisen asian vuoksi kokonaisuuden hyväksi. [Ks. 1. Kor. 12:21, 26.]”24

”Veljet ja sisaret, olkaa uskollisia, olkaa uutteria, taistelkaa sen uskon puolesta, joka pyhille on kertakaikkisesti annettu [ks. Juud. 3]. Jokainen mies, nainen ja lapsi ymmärtäköön työn tärkeyden ja toimikoon ikään kuin menestys riippuisi yksin hänen omasta panoksestaan. Kaikki tuntekoot kiinnostusta siihen ja miettikööt, että he elävät aikaa, jonka ajatteleminen elähdytti kuninkaiden, profeettojen ja vanhurskaiden ihmisten sydäntä tuhansia vuosia sitten – sen odottaminen innoitti heidän suloisimpia säkeitään ja ylevimpiä laulujaan ja sai heidät puhkeamaan sellaisiin hurmioituneisiin säveliin kuin pyhiin kirjoituksiin on talletettu, ja ennen pitkää meidän on huudahdettava innoituksen kielellä –

’Herra on palauttanut Siionin;

Herra on lunastanut kansansa Israelin’ [OL 84:99].”25

Wilford Woodruff muisteli Joseph Smithin julistaneen seuraavaa kahdentoista jäsenille, jotka olivat lähdössä lähetystyöhön Isoon-Britanniaan vuonna 1839: ”Tulipa eteenne mitä tahansa, ryhdistäkää hartianne ja kestäkää se ja tukekaa ja puolustakaa aina kirkon ja Jumalan valtakunnan etuja.”26

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–XI.

  • Kuvittele, millaista oli osallistua pappeuskokoukseen, jota kuvataan sivulla 142. Miltähän sinusta olisi tuntunut, jos olisit kuullut Joseph Smithin profetoivan, että kirkko täyttäisi jonakin päivänä maailman? Mitä koet tai tunnet, kun ajattelet nyt tuota profetiaa?

  • Käy läpi sivut 143–144 ja pane merkille toimenpiteet, joihin ryhdyttiin kirkkoa perustettaessa ja ensimmäisessä yleiskonferenssissa. Joseph Smith sanoi: ”Tällaisten tapahtumien tarkoi- tuksena oli innoittaa sydäntämme sanomattomalla ilolla ja täyttää meidät kunnioituksella [Jumalaa] kohtaan” (s. 144). Milloin sinä olet kokenut näitä Joseph Smithin kuvailemia tunteita?

  • Käy läpi Joseph Smithin opetukset kirkosta Jeesuksen aikana ja Mormonin kirjan aikoina (s. 144–145). Kuinka kirkko noudattaa samaa kaavaa nykyään?

  • Mistähän syystä me tarvitsemme johtajia koko maailmanlaajuista kirkkoa varten? (Katso joitakin esimerkkejä sivuilta 146–147.) Kuinka sinua on siunattu ensimmäisen presidenttikunnan, kahdentoista apostolin koorumin, seitsemänkymmenen koorumeiden ja johtavan piispakunnan palveluksen myötä?

  • Mitä ajattelet tai tunnet lukiessasi Joseph Smithin profetioita kirkon kohtalosta? (Ks. s. 147–149.) Millä tavoin me voimme osallistua tähän työhön? (Katso joitakin esimerkkejä sivuilta 149–150.)

  • Joseph Smith opetti: ”Jokainen mies, nainen ja lapsi ymmärtäköön työn tärkeyden ja toimikoon ikään kuin menestys riippuisi yksin hänen omasta panoksestaan” (s. 149). Mieti, millä erityisillä tavoilla sinä voit soveltaa tätä neuvoa omaan elämääsi.

  • Jos joku kysyisi sinulta, miksi olet Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen, mitä vastaisit?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Dan. 2:31–45; Moosia 18:17–29; OL 20:1–4; 65:1–6; 115:4–5.

Viitteet

  1. History of the Church, osa 1, s. 71; käsikirjoituksesta ”History of the Church”, kirja A–1, s. 34, kirkon arkistot.

  2. History of the Church, osa 1, s. 64; käsikirjoituksesta ”History of the Church”, kirja A–1, s. 29; ks. myös Opin ja Liittojen Kirja, oppilaan kirja, uskonto 324–325, painovuosi puuttuu, s. 33.

  3. History of the Church, osa 1, s. 75–77; käsikirjoituksesta ”History of the Church”, kirja A–1, s. 37.

  4. Kirkon perustamiseen tai sen toiminnan toteuttamiseen vaadittiin New Yorkin osavaltion lain mukaan 3–9 henkilöä. Profeetta päätti käyttää kuutta henkilöä.

  5. Wilford Woodruff julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1898, s. 57, oikeinkirjoitus nykyaikaistettu; ks. myös Kirkon presidenttien opetuksia: Wilford Woodruff, 2005, s. 26.

  6. History of the Church, osa 1, s. 77–79, kappalejakoa muutettu; käsikirjoituksesta ”History of the Church”, kirja A–1, s. 37–38, kirkon arkistot.

  7. History of the Church, osa 1, s. 85–86; käsikirjoituksesta ”History of the Church”, kirja A–1, s. 42; ks. myös Kirkon historia aikojen täyttyessä, oppilaan kirja, toinen painos, 2005, s. 76.

  8. Joseph Smithin 23. heinäkuuta 1843 Nauvoossa Illinoisissa pitämästä saarnasta; Joseph Smith Collection, Addresses, July 23, 1843, kirkon arkistot.

  9. History of the Church, osa 4, s. 574; pääkirjoituksesta ”Try the Spirits” julkaisussa Times and Seasons, 1. huhtikuuta 1842, s. 744–745; Joseph Smith oli lehden päätoimittaja; ks. myös Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith, 1985, s. 205.

  10. History of the Church, osa 4, s. 538; Joseph Smithin Nauvoossa Illinoisissa kirjoittamasta kirjeestä, jota John Wentworth ja George Barstow olivat pyytäneet, julkaisussa Times and Seasons, 1. maaliskuuta 1842, s. 707–708.

  11. History of the Church, osa 3, s. 381; Joseph Smithin 27. kesäkuuta 1839 Commercessa Illinoisissa pitämästä saarnasta Willard Richardsin muistiinpanojen mukaan; ks. myös Profeetta Joseph Smithin opetuksia, s. 149.

  12. Kuudes uskonkappale.

  13. Joseph Smithin 22. maaliskuuta 1839 Libertyn vankilassa Libertyssä Missourissa päivätystä kirjeestä Isaac Gallandille, julkaisussa Times and Seasons, helmikuu 1840, s. 53, oikeinkirjoitus nykyaikaistettu.

  14. History of the Church, osa 2, s. 477; Joseph Smithin 6. huhtikuuta 1837 Kirtlandissa Ohiossa pitämästä saarnasta julkaisussa Messenger and Advocate, huhtikuu 1837, s. 487; ks. myös Profeetta Joseph Smithin opetuksia, s. 109.

  15. History of the Church, osa 2, s. 200, kappalejakoa muutettu; 27. helmikuuta 1835 Kirtlandissa Ohiossa pidetyn kirkon neuvoston kokouksen pöytäkirjamerkinnöistä Oliver Cowderyn muistiinpanojen mukaan; ks. myös Profeetta Joseph Smithin opetuksia, s. 73.

  16. Orson Pratt julkaisussa Millennial Star, 10. marraskuuta 1869, s. 732.

  17. Wilford Woodruff julkaisussa Deseret Weekly, 30. elokuuta 1890, s. 306.

  18. History of the Church, osa 2, s. 202; käsikirjoituksesta ”History of the Church”, kirja B–1, s. 577; Opin ja Liittojen Kirja, s. 256.

  19. History of the Church, osa 2, s. 431–432; Joseph Smithin 30. maaliskuuta 1836 Kirtlandissa Ohiossa antamista ohjeista.

  20. History of the Church, osa 2, s. 22; artikkelista ”The Elders of the Church in Kirtland, to Their Brethren Abroad”, 22. tammikuuta 1834, julkaisussa Evening and Morning Star, maaliskuu 1834, s. 152.

  21. History of the Church, osa 4, s. 540; Joseph Smithin Nauvoossa Illinoisissa kirjoittamasta kirjeestä, jota John Wentworth ja George Barstow olivat pyytäneet, julkaistu lehdessä Times and Seasons, 1. maaliskuuta 1842, s. 709; ks. myös Perintömme – lyhyt katsaus Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon historiaan, 2001, s. 146.

  22. History of the Church, osa 2, s. 268, viimeinen hakasuluissa oleva sana alkuperäisessä, oikeinkirjoitus ja oikeakielisyys nykyaikaistettu; Joseph Smithin joulukuussa 1835 Kirtlandissa Ohiossa päivätystä kirjeestä kirkon vanhimmille julkaisussa Messenger and Advocate, joulukuu 1835, s. 227; ks. myös Profeetta Joseph Smithin opetuksia, s. 96–97.

  23. Oppi ja liitot 109:72–76; Joseph Smithin 27. maaliskuuta 1836 Ohiossa Kirtlandin temppelin vihkimistilaisuudessa pitämästä rukouksesta.

  24. History of the Church, osa 4, s. 609; pääkirjoituksesta ”The Temple” julkaisussa Times and Seasons, 2. toukokuuta 1842, s. 776; Joseph Smith oli lehden päätoimittaja.

  25. History of the Church, osa 4, s. 214; Joseph Smithin ja hänen neuvonantajiensa ensimmäisessä presidenttikunnassa pyhille 4. lokakuuta 1840 Nauvoossa Illinoisissa osoitetusta selonteosta julkaisussa Times and Seasons, lokakuu 1840, s. 188.

  26. Wilford Woodruffin lainaamana julkaisussa Deseret News: Semi-Weekly, 20. maaliskuuta 1883, s. 1.

Kuva
printing press

Loppukesällä 1829 Joseph Smith, Martin Harris ja muutamat muut kokoontuivat Mormonin kirjan painajan Egbert B. Grandinin kanssa tarkastelemaan oikovedosta Mormonin kirjan nimisivusta, painettavan kirjan ensimmäisestä sivusta.

Kuva
organization of Church

Profeetta Joseph Smith perusti virallisesti Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon 6. huhtikuuta 1830 Peter Whitmer vanhemman kotona Fayettessa New Yorkin osavaltiossa. Myöhempien aikojen kirkko on järjestetty samalla tavoin kuin kirkko Vapahtajan aikaan apostoleineen, profeettoineen, paimenineen, opettajineen, evankelistoineen ja niin edelleen.

Kuva
Sunday School

”Jumalan asian ja Siionin rakentamisen eteneminen on yhtä paljon yhden ihmisen kuin toisenkin asia. Ainoa ero on se, että yksi on kutsuttu täyttämään yksi velvollisuus ja toinen toinen velvollisuus.”