He puhuivat meille

Raportti kirkon lapsille 173. vuosikonferenssista 5.–6. huhtikuuta 2003

Presidentti Gordon B. Hinckley: Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on tie rauhaan. Se, missä määrin noudatamme sitä ja sovellamme sitä omassa elämässämme, vaikuttaa siihen, missä määrin olemme siunattuja ja menestymme. Kuinka ihmeellistä onkaan olla osa tätä kunniakasta työtä. Iloitkaamme suurenmoisesta mahdollisuudestamme. Palvelkaamme ilolla.

Presidentti Thomas S. Monson, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa:

Toivominen ei todellakaan korvaa perinpohjaista valmistautumista elämän koettelemuksiin. Valmistautuminen on kovaa työtä mutta ehdottoman tärkeää edistymisellemme.

Matkamme kohti tulevaisuutta ei ole tasaista moottoritietä, joka jatkuu täältä ikuisuuteen. Sen sijaan matkan aikana tulee eteen tienhaaroja ja risteyksiä, puhumattakaan yllättävistä kuopista tiessä. Meidän täytyy päivittäin rukoilla rakastavaa taivaallista Isäämme, joka haluaa meidän jokaisen onnistuvan elämässä.

Presidentti James E. Faust, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa:

On olemassa niin monia oikean ja väärän sävyjä, että kunkin teistä on päätettävä, missä raja on. Sanon teille vakavasti, että jos mielessänne tai sydämessänne on minkäänlaista kysymystä siitä, onko henkilökohtainen käytöksenne oikein tai väärin, älkää tehkö sitä. Jokaisella meistä on moraalinen tahdonvapaus, ja Pyhän Hengen lahja kirkastaa mielikuvamme siitä, mikä on oikeaa ja väärää, totuutta ja valhetta.

Vanhin Russell M. Nelson kahdentoista apostolin koorumista:

Me voimme osoittaa rakkautemme Jumalaa kohtaan rukouksen avulla. Ja Hän on tehnyt sen hyvin helpoksi. Me voimme rukoilla Häntä milloin tahansa. Mitään erityisvälineitä ei tarvita. Meidän ei tarvitse edes ladata akkuja tai maksaa kuukausittaista palvelumaksua. – –

Rukoilla voi jopa ääneti. Voi mielessään ajatella rukousta etenkin silloin, kun sanat olisivat esteenä. – –

Me päätämme rukouksemme: ”Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.” Kun me kuuntelemme toisen rukousta, me sanomme ääneen ”aamen”, mikä tarkoittaa: ”Se oli minunkin rukoukseni”.

Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista:

Pioneerien tavoin meidän tulisi kiittää Jumalaa vaikeuksistamme ja rukoilla johdatusta kohdata ne. Sen kaltaisen asenteen sekä uskomme ja kuuliaisuutemme kautta me teemme totta niistä lupauksista, jotka Jumala on meille antanut. Tämä kaikki on osa suunnitelmaa.

Vanhin Joseph B. Wirthlin kahdentoista apostolin koorumista:

Pyhä Henki on henkipersoona, erillinen ja erityinen jumaluuden jäsen. Hän todistaa Jumalan voimasta, Kristuksen jumalallisuudesta ja palautetun evankeliumin totuudesta. – –

Kun meidät konfirmoidaan, me saamme oikeuden Pyhän Hengen kumppanuuteen, mutta se on oikeus, joka meidän täytyy jatkuvasti ansaita olemalla kuuliaisia ja kelvollisia. Me emme voi pitää tätä lahjaa itsestään selvänä.

Vanhin Dennis B. Neuenschwander seitsemänkymmenen koorumien johtokunnasta:

Sakramenttikokoukset ovat itse asiassa enemmän kuin vain kokouksia. Ne ovat pyhiä hetkiä pyhässä paikassa. Näiden viikoittaisten hetkien aikana me mietimme kaikkein armollisinta uhria, jonka tämä maailma on koskaan tuntenut. Me mietiskelemme Jumalan rakkautta – Hänen, joka antoi ainoan Poikansa, jotta me saisimme iankaikkisen elämän. Kun nautimme sakramentin, me muistamme Hänet ja ilmaisemme halukkuutemme ottaa Hänen nimensä päällemme ja pitää Hänen käskynsä.