Toivo kirkkaimmat säteensä heittää
Voitte herätä joka päivä – – toivon heittäessä teille kirkkaimmat säteensä, koska teillä on Vapahtaja.
Muutama päivä ennen vanhimman lapsenlapsemme syntymää hänen vanhempansa miettivät, olisiko vauva poika vai tyttö. Seuraavana sunnuntaina kirkossa he lauloivat nämä sanat: ”Toivo kirkkaimmat säteensä heittää” (”Kiitos, Luojamme, profeetasta”, MAP-lauluja, 10). Äkkiä he tiesivät ja kääntyivät toisiinsa päin sanoen: ”Se on tyttö!” Kun vauva syntyi, he antoivat hänelle nimeksi Hope eli toivo.
Hope, joka sai nimensä niin sopivalla tavalla, on nyt viisivuotias. Hän herää joka aamu uusia seikkailuja odottaen. Hän on ensimmäistä vuottaan koulussa, ja on hyvin paljon sellaista, mitä hän haluaa oppia. Hänen silmistään loistaa toivon kirkkaus (ks. 2. Nefi 31:20).
Muutamien kuluneiden viikkojen aikana olen tavannut monia teistä nuorista naisista. Olen keskustellut kanssanne kyvyistänne, kamppailuistanne ja tulevaisuuden unelmistanne. Näen yhä silmissäni kasvonne. Näen sen nuoren naisen onnelliset kasvot, joka on ollut kirkon jäsen vasta puoli vuotta. Näen sen tytön orvot kasvot, joka on ainoa kirkon jäsen perheessään ja odottaa bussipysäkillä yksinään. Näen sen tytön huolestuneet kasvot, joka kysyi: ”Voinko koskaan olla niin kelvollinen, että pääsen temppeliin?” Ja näen niiden nuorten naisten väsyneet kasvot, jotka nousivat vuoteesta hyvin aikaisin seminaariin. Muutamat teistä ovat innoissaan elämästä, ja muutamat teistä ovat huolissaan haasteistaan ja tulevaisuudestaan. Kun keskustelin kanssanne, yritin nähdä, loistaisiko silmissänne toivon kirkkaus.
Joskus mietin, muistatteko te, että te olette taivaallisen Isän tyttäriä ja että Hän rakastaa teitä. Kun teidät kastettiin, te seurasitte Vapahtajanne esimerkkiä ja astuitte tielle, joka johtaa takaisin taivaalliseen kotiinne. Nefi sanoo, että nyt te olette ”tällä kaidalla ja kapealla polulla, joka johtaa iankaikkiseen elämään; niin, te olette menneet sisälle portista” (2. Nefi 31:18). Koska te jo olette tällä polulla, teidän on vain pysyttävä sillä, ja jotta pysyisitte sillä, teillä on oltava toivoa, toivon kirkkaimmat säteet edessänne valaisemassa tietänne.
Mormon kysyy: ”Mitä teidän on toivottava?” Hänen vastauksestaan löydämme kolme suurta toivon aihetta: ”Teidän tulee toivoa Kristuksen sovituksen ja hänen ylösnousemuksensa voiman kautta tulevanne herätetyiksi iankaikkiseen elämään” (Moroni 7:41).
Kun teidät kastettiin, te pääsitte osallisiksi ensimmäisestä suuresta toivon aiheesta, Kristuksen sovituksesta. Joka kerta kun nautitte sakramentin kelvollisina, teillä on mahdollisuus aloittaa alusta ja onnistua vähän paremmin. On kuin hautaisitte vanhan, kelvottoman osan itseänne ja aloittaisitte uuden elämän.
Puhuin kahden nuoren naisen kanssa, jotka kirjaimellisesti hautasivat vanhat tapansa. Heillä oli joitakin vaatteita, jotka eivät vastanneet Jumalan liiton tyttärien mittapuuta, joten he kaivoivat maahan syvän kuopan, panivat siihen kaikki säädyttömät vaatteensa ja hautasivat ne!
Toivonne ja uskonne Vapahtajaan lisääntyy, kun teette parannuksen ja henkilökohtaisia muutoksia, jotka merkitsevät samaa kuin jos hautaisitte omat syntinne. Haluatte ehkä myös käyttää vanhempienne ja piispanne apua, kun pyritte tulemaan paremmiksi. Kun teette parannusta ja nautitte sakramentin kelvollisina, voitte silloin ”elää uutta elämää” (Room. 6:4). Toivo heittää teille kirkkaimmat säteensä Kristuksen sovituksen tähden. Koska teidät on kastettu, te olette jo iankaikkiseen elämään johtavalla polulla. Pysykää sillä!
Toinen suuri toivon aihe on ylösnousemus. Teille kaikille on luvattu, että Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ansiosta te nousette kuolleista, ja te tiedätte, että kun tämä elämä on eletty, elettävänä on vielä paljon enemmän elämää.
Veljentyttäreni Katie oli toiveikas 20-vuotias yliopisto-opiskelija, jolla oli monia lahjoja ja suunnitelmia tulevaisuutta varten. Neljä vuotta sitten Katie kuoli auto-onnettomuudessa. Vaikka perheemme yhä kaipaa häntä kovasti, me tiedämme, että saamme olla hänen kanssaan jälleen, emmekä ole hänestä huolissamme. Katien lompakossa oli hänen temppelisuosituksensa, jonka hän oli saanut piispaltaan, niin että hän voisi mennä kasteelle esivanhempiensa puolesta. Katie oli kelvollinen. Vähän ennen kuolemaansa Katie kirjoitti nämä sanat: ”Jos tämä olisi viimeinen päiväni maan päällä, jättäisin tällaisen testamentin. Tee jokaisesta päivästäsi merkityksellinen. – – Pysy lähellä Herraa. Hanki niin paljon tietoa kuin voit pyhistä kirjoituksista, evankeliumista, Herran luomuksista – –. Uhraa aikaasi muiden hyväksi – – ja muista aina Kristusta Hänen esimerkkinsä ja sovituksensa tähden ja pyri joka päivä olemaan Hänen kaltaisensa.” Katie oli astunut tielle, joka johtaa iankaikkiseen elämään, ja hän oli pysynyt sillä.
Kristuksen ansiosta toivo heittää teille kirkkaimmat säteensä eikä teidän tarvitse olla liian paljon huolissanne sairaudesta, kuolemasta, köyhyydestä tai muista murheista. Herra pitää teistä huolen. Teidän tehtävänne on pitää käskyt, kestitä itseänne Kristuksen sanoilla ja pysyä polulla, joka johtaa taivaalliseen kotiinne.
Sovituksen ja ylösnousemuksen toivon lisäksi teillä on kolmas suuri toivon aihe, toivo iankaikkisesta elämästä. Koska teillä on Vapahtaja, te voitte suunnitella tulevaisuutta, joka ulottuu tätä elämää kauemmaksi. Jos te pidätte käskyt, teille luvataan iankaikkinen elämä. Voitte myös valmistautua tutkimalla ja oppimalla ja perehtymällä ”kaikkiin hyviin kirjoihin ja kieliin – – ja kansoihin” (OL 90:15). Te tiedätte, että ”jokainen älyn periaate, jonka me saavutamme tässä elämässä, nousee meidän kanssamme ylösnousemuksessa” (OL 130:18).
Minua on siunattu äidillä, joka on käyttänyt elämänsä valmistautumalla kohtaamaan Jumalan. Hän ymmärtää luovuuden, oppimisen ja palvelun periaatteet tässä elämässä. Hänen elämänohjeensa on ollut: ”Ota vastaan tehtävät, jotka pakottavat sinut ylittämään itsesi, sillä siten sinä kasvat.” Saanen kertoa teille muutaman kohokohdan hänen seikkailuntäyteisestä elämästään. Nuoruudessaan hän asui kesyttömillä Uintah-vuorilla, missä hänen isänsä oli työssä. Hän oppi kaatamaan suuria puita, kalastamaan ja leiriytymään ulkosalla. Talvisin hän kävi koulua kaupungissa, pelasi koripallojoukkueessa ja opetteli soittamaan trumpettia. Hän meni yliopistoon ja valmistui sairaanhoitajaksi. Naimisiin mentyään hän lähti miehensä kanssa lähetystyöhön Brasiliaan, jossa hän oppi puhumaan portugalia. Hän on matkustanut monissa maissa ja opettanut evankeliumia tuhansille. Hän tutkii pyhiä kirjoituksia päivittäin, on kirjoittanut useita sukukirjoja, tekee työtä temppelissä, pitää lukua 62 lapsenlapsestaan ja pystyy leipomaan 600 munkkirinkeliä yhden ainoan aamun aikana!
Äitini on kaikkina elämänsä päivinä pysynyt Vapahtajan polulla järkkymättömän uskon avulla Häneen (2. Nefi 31:19). Hän herää joka aamu uusia seikkailuja odottaen. Hänestä elämä on hyvin mielenkiintoista, ja hänellä on vielä hyvin paljon opittavaa.
Koska teillä on Vapahtaja, tekin uskotte onnelliseen iankaikkiseen elämään, jossa on luovuutta, palvelua ja oppimista. Te olette jo kaidalla ja kapealla polulla, ja toivo heittää teille kirkkaimmat säteensä.
Muutama vuosi sitten olin suurenmoisen 97-vuotiaan isoäitini luona. Kun hän istui käpertyneenä pyörätuoliinsa, heikkona ja lähes sokeana, hän puhui hiljaa elämästään. Minä sanoin: ”Tämä on paha maailma. Täällä on niin paljon kiusauksia ja haasteita. Onko mahdollista pysyä kelvollisena ja palata taivaallisen Isämme luo?” Hitaasti hän kohottautui, suoristi selkänsä ja sanoi käskevällä äänellä: ”Kyllä! Sinun täytyy! Siksi sinä olet täällä!” Kiitos, isoäiti, että annoit minulle opetuksen toivosta.
Katien, äitini ja viisivuotiaan Hopen tavoin tekin voitte herätä joka päivä odottaen uusia seikkailuja toivon heittäessä teille kirkkaimmat säteensä, koska teillä on Vapahtaja. Teidät on kastettu Hänen kirkkoonsa, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon. Teidän on vain pysyttävä polulla, ponnisteltava eteenpäin kohti taivaallista kotianne, niin että teillä on täydellinen toivon kirkkaus. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.