2003
Näyttäkää, että osaatte
Toukokuu 2003


Näyttäkää, että osaatte

Me saamme joka päivä tilaisuuksia näyttää, että osaamme olla kuin Jeesus ja seurata Häntä uskossa.

Rakkaat Alkeisyhdistyksen lapset, tänä vuonna me juhlimme sitä, että Alkeisyhdistyksen perustamisesta on kulunut 125 vuotta. Sen perusti Jumalan profeetta auttaakseen lapsia saamaan tietoa Jeesuksen Kristuksen evankeliumista ja elämään iloiten sen mukaan. Alkeisyhdistys on tärkeä, ja tästä vuodesta, jolloin juhlimme sitä, tulee ihana. Mikä tärkeintä, me – teidän vanhempanne, johtajanne ja opettajanne – osoitamme kunnioitustamme teille lapsille. Me rakastamme teitä. Me iloitsemme siitä, keitä te olette ja mitä teistä voi tulla.

Te olette Jumalan lapsia. Teillä on rakastava taivaallinen Isä, joka kuulee rukouksenne ja vastaa niihin. Hän haluaa, että te olette kelvollisia palaamaan jonakin päivänä asumaan Hänen luokseen. Kun te tiedätte sen, te voitte suunnitella maanpäällistä ja iankaikkista tulevaisuuttanne toivon kirkkaudella. Katsoessanne tulevaisuuteen katsokaa kauas huomisen tuolle puolen. Pyhät kirjoitukset, myöhempien aikojen profeettojen opetukset ja jopa Alkeisyhdistyksen laulut voivat auttaa teitä ymmärtämään iankaikkiset mahdollisuutenne ja valmistaa teitä yltämään niihin. Jeesus Kristus antoi meille esimerkin siitä, kuinka me voimme elää kelvollisina, niin että voimme palata taivaallisen Isämme eteen. Jokaisella teistä on tilaisuus saada tietoa Jeesuksesta Kristuksesta ja sitten seurata Häntä uskossa.

Me näytämme, että osaamme seurata Häntä, tekemällä kasteenliittomme ja pitämällä sen ja saamalla Pyhän Hengen ja kuuntelemalla Häntä. Me näytämme, että osaamme seurata Häntä, joka kerta, kun me nautimme sakramentin kelvollisina ja muistamme Jeesusta. Haluan puhua teille vielä yhdestä tavasta, jolla me näytämme, että osaamme sen – pitämällä käskyt.

Herra julisti: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Tämä on minun evankeliumini, ja te tiedätte, mitä teidän on minun kirkossani tehtävä, sillä niitä tekoja, joita te olette nähneet minun tekevän, teidänkin tulee tehdä.”1 Rakastan Alkeisyhdistyksen laulua ”Kuin Jeesus mä olla tahdon”2, ja minulla on hyvä tunne, kun laulan sitä.

Me saamme joka päivä tilaisuuksia näyttää, että osaamme olla kuin Jeesus ja seurata Häntä uskossa.

Liittyessään uintijoukkueeseen kymmenvuotias John kertoi valmentajalleen, että hän voisi osallistua lauantaisin pidettäviin kilpailuihin mutta ei niihin, jotka pidetään sunnuntaisin. Kauden viimeisessä kilpailussa viesti, jossa John uisi osuuden, oli merkitty sunnuntaille. Hän muisti perheillan oppiaiheen, että kun tekee päätökset etukäteen, on helpompaa tehdä oikein päätöksenteon hetkellä. John sanoi: ”Ennen uintijoukkueeseen liittymistäni olin tehnyt päätöksen, että en ui sunnuntaisin. Siksi minun oli helpompaa kertoa valmentajalle, etten voisi uida viestijoukkueessa. Luulin, että valmentaja suuttuisi minulle, mutta vuoden lopussa pidetyssä päättäjäistilaisuudessa – – hän kertoi joukkueelle, kuinka ylpeä hän oli siitä, että minulla oli tasovaatimuksia ja että pidin niistä kiinni.”3 John näyttää, että osaa, pyhittämällä sapatin ja olemalla esimerkkinä henkilöstä, joka seuraa Jeesuksen opetuksia. Aina kun pyhitätte sapatin, te näytätte, että osaatte.

Ehkä teillä on ollut samantapainen kokemus kuin minulla, kun olin 11-vuotias. Minulla oli ystävä, jota ihailin siksi, että hän tuntui osaavan niin paljon. Eräänä päivänä hän tarjosi minulle tupakkaa. Hän sanoi minulle, että hän opettaisi minua tupakoimaan, ja painosti minua sellaisilla sanoilla kuin: ”Ei siitä ole haittaa – vain tämän kerran.” En halunnut loukata häntä, mutta jo aivan pienenä olin päättänyt, etten koskaan polta tupakkaa. Sen päätöksen ansiosta oli helpompaa sanoa ei. Näyttäkää, että osaatte, noudattamalla viisauden sanaa.

Ollessaan kuusivuotias Caitlin kysyi tanssinopettajaltaan, voisiko hän käyttää vähän säädyllisempää asua tanssiesityksessä. Kun hänen opettajansa sanoi ei, Caitlin tiesi, mitä hänen oli tehtävä. Hän kertoi opettajalleen, että hänen täytyisi jäädä pois esityksestä, koska hänen oli tehtävä niin kuin Jeesus haluaisi hänen tekevän. Caitlin sanoi: ”Sitä päätöstä oli hyvin vaikea tehdä, mutta minusta tuntui jälkeenpäin hyvältä.”4 Me kunnioitamme kehoamme pukeutumalla säädyllisesti. Me näytämme, että osaamme pitää käskyt ja seurata Vapahtajaa.

Me näytämme, että osaamme, elämällä käskyn mukaan rakastaa toisiamme. Profeettamme, presidentti Gordon B. Hinckley sanoi: ”Me saamme paljon voimaa tiedosta, että te ja minä olemme Jumalan poikia ja tyttäriä. – – Se, jolla on tämä tieto ja joka antaa sen vaikuttaa elämäänsä, ei lankea mihinkään ilkeään eikä halpamaiseen elämässään.”5 Jeesus käski meidän rakastaa lähimmäisiämme niin kuin itseämme. Hän valaisi tätä suurta opetusta esimerkillä laupiaasta samarialaisesta, joka teki ystävällisyyden ja armeliaisuuden tekoja, kun kukaan muu ei suostunut auttamaan. Sitten Vapahtaja sanoi: ja tee sinä samoin.”6 Vapahtaja opetti meitä rakastamaan toisiamme ja tekemään hyvää toisillemme – jopa niille, joilla on erilaiset tasovaatimukset. Sellaiset erot eivät ole syy vältellä muita tai olla epäystävällinen.

Kahdeksanvuotiaan Chelsean ystävä sanoi, ettei hän pitänyt eräästä tietystä pojasta, koska tämä ei ollut meidän kirkkomme jäsen. Mitä luulisitte Chelsean tehneen? Mitä te tekisitte? Chelsea sanoi ystävälleen, ettei haittaa, vaikkei poika ole kirkkomme jäsen; hän on silti hyvä ihminen.7 Me näytämme, että osaamme seurata Vapahtajaa, kun me kohtelemme muita ystävällisesti ja kunnioittavasti.

Entä ystävällisyys, jota osoitamme oman perheemme jäseniä kohtaan? Tärkeintä ja joskus vaikeinta meidän on osoittaa ystävällisyyttä omassa kodissamme vanhemmillemme ja veljillemme ja sisarillemme. Kun poikamme Mitch oli kymmenvuotias, hän halusi auttaa perhettämme, etenkin, jos se olisi hauskaa. Kun kukaan ei ollut katsomassa, hän ripusti kaulaansa nauhan, jossa oli kello, ja oli olevinaan pikkolo auttaessaan kotitöissä. Kun perheenjäsenet mainitsivat jostakin, mitä oli tehty, hän sanoi vain: ”Sen on varmaan tehnyt pikkolo.” Mitch oli meille suurena apuna ja toi myös perheeseemme hupia ja iloa.

Pojat ja tytöt, joista olen puhunut, näyttävät, että he osaavat pyhittää lepopäivän, noudattaa viisauden sanaa, olla säädyllisiä pukeutumisessaan ja olla ystävällisiä ystäville ja perheelle. Tekin voitte näyttää, että osaatte pitää nämä ja muut käskyt.

Jäsenyys Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa tarkoittaa, että meille on annettu mahdollisuuksia saada kaikki evankeliumin siunaukset. Te voitte sanoa joka päivä täysin luottavaisina:

Minä olen Jumalan lapsi.

Tiedän, että taivaallinen Isä rakastaa minua, ja minä rakastan Häntä.

Voin rukoilla taivaallista Isää milloin ja missä tahansa.

Yritän muistaa seurata Jeesusta Kristusta.

Tehkää tänään päätös, että näytätte, että osaatte seurata Jeesusta Kristusta uskossa. Polku takaisin taivaallisen Isän luo ei ole helppo. Tarvitsette rohkeutta, että jaksatte päivästä toiseen seurata Vapahtajaa. Todistan teille, että kun te teette päätöksen, että näytätte osaavanne seurata Jeesusta Kristusta uskossa, koette rauhaa ja onnea nyt ja koko iankaikkisuuden. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. 3. Nefi 27:21.

  2. Lasten laulukirja, s. 40.

  3. John S. Netherton, ”Sticking to Standards”, Friend, toukokuu 2000, s. 47.

  4. Caitlin McGrath, ”A Modest Choice”, Friend, toukokuu 2000, takakannen sisäsivu.

  5. Gordon B. Hinckley, ”’Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä’”, Valkeus, helmikuu 1985, s. 21.

  6. Luuk. 10:37.

  7. Ks. Chelsea M. Bryant, ”Creating Kindness”, Friend, maaliskuu 2000, s. 35.