2003
Paholaisen kita
Toukokuu 2003


Paholaisen kita

Pyydän teitä auttamaan meitä työntämään maailman kauemmas. Meidän täytyy seistä tuulta vastaan. Joskus meidän täytyy olla epäsuosittuja ja sanoa yksinkertaisesti: ”Se ei ole oikein.”

Rakkaat pappeusveljeni, tänä iltana osoitan sanani teille kaikille, mutta erityisesti nuorille miehille. Tarkoituksenani on neuvoa sekä varoittaa teitä edessä olevista vaaroista, mutta haluan myös kertoa teille, että rakastan teitä ja luotan suuresti teihin, te nouseva sukupolvi.

Nuorena miehenä palvelin lähetystyössä Brasiliassa. Se oli ihmeellinen kokemus. Yksi maailman ihmeistä tuossa suurenmoisessa maassa on Iguaçún putoukset. Tulvaveden aikana äyrään yli virtaava vesimäärä on maailman suurin. Muutamassa minuutissa alhaalla olevaan rotkoon ryöppyää miljoonia litroja vettä. Putousten osa, jossa vesiryöppy on mahtavin, on nimeltään Paholaisen kita.

Juuri ennen paikkaa, jossa vesi syöksyy alas Paholaisen kitaan, sen yläpuolella, on joitakin suuria kiviä. Vuosia sitten uhkarohkeilla melojilla oli tapana viedä kanooteilla matkustajia seisomaan noille kiville ja katselemaan alas Paholaisen kitaan. Ennen putouksia vesi on tavallisesti tyyni ja verkkaisa, ja siellä vallitsee rauhallinen ilmapiiri. Pelkästään alhaalta kuuluva veden jylinä varoittaa vain muutaman metrin päässä piilevästä vaarasta. Yhtäkkinen, odottamaton vuolle virrassa voisi viedä kanootin kuohuvaan veteen, jyrkänteen yli ja alas Paholaisen kitaan. Ne, jotka ovat niin typeriä, että nousevat kanootista ja seisovat noilla petollisilla märillä kivillä, voisivat todella helposti livetä ja tempautua alhaalla oleviin virranpyörteisiin.

Tiedän, että jotkut teistä pitävät itseään huimapäinä, valmiina kohtaamaan melkein minkä tahansa haasteen. Mutta jotkut noista jännityksenhakuretkistä johtavat teidät väistämättä Paholaisen kitaan. Ainoa turvallinen reitti on pysyä kaukana Paholaisen kidan vaaroista. Kuten presidentti George Albert Smith on ankarasti varoittanut: ”Jos te ylitätte viivan paholaisen puolelle edes tuumankaan verran, te olette kiusaajan vallassa, ja jos hän onnistuu, te ette pysty ajattelemaan tai edes järkeilemään kunnolla, koska te olette menettäneet Herran Hengen.”1

Jotkut teistä nuorista miehistä saatatte antaa toisten asettaa omat mittapuunne. Puolustelette itseänne sanoen: ”Kuka sanoo, ettemme saisi tehdä niin tai ettemme saisi tehdä näin?” On olemassa niin monia oikean ja väärän sävyjä, että kunkin teistä on päätettävä, missä raja on. Sanon teille vakavasti, että jos mielessänne tai sydämessänne on minkäänlaista kysymystä siitä, onko henkilökohtainen käytöksenne oikein tai väärin, niin älkää tehkö sitä. Jokaisella meistä on moraalinen tahdonvapaus, ja Pyhän Hengen lahja kirkastaa mielikuvamme siitä, mikä on oikeaa ja väärää, totuutta ja valhetta. Jumalan profeettojen tehtävänä on opettaa Jumalan sanaa eikä esittää pikkutarkkoja sääntöjä ihmisten käyttäytymiselle. Jos yritämme tunnollisesti paitsi välttää pahaa myös pysyä erossa kaikesta sellaisesta, mikä näyttää pahalta, olemme toimijoita emmekä toiminnan kohteita.2

Paljon siitä, mikä on lähtöisin paholaisesta, on viettelevää ja houkuttelevaa. Se kimaltelee ja vetoaa luonteemme aistillisiin puoliin. Hänen viestinsä kuulostaa niin järkevältä ja helpolta perustella. Hänen äänensä on tavallisesti siloteltu ja kiehtova. Jos se olisi kova tai vihlova, kukaan ei kuuntelisi, kukaan ei tulisi houkutelluksi. Joitakin Saatanan houkuttelevimpia viestejä on: kaikkihan niin tekevät; jos se ei vahingoita ketään muuta, se on sallittua; jos siitä ei mielestäsi ole haittaa, se on sopivaa; on ”siistiä” tehdä niin. Saatana on suurin jäljittelijä, mestariharhauttaja, päähuijari ja paras väärentäjä, mitä on koskaan ollut maailman historiassa. Hän tulee elämäämme kuin varas yöllä. Hänen valepukunsa on niin täydellinen, että on vaikea tunnistaa häntä tai hänen menetelmiään. Hän on susi lammasten vaatteissa.

Maailmassa on aina ollut kaksi suurta kilpailevaa voimaa. Ne aloittivat toimintansa ennen kuin maailma luotiin. Nämä vastakkaiset voimat ovat hyvän ja pahan voima. Jokainen meistä joutuu näiden kahden vahvan voiman väliseen köydenvetoon. Yksinkertaisesti sanottuna, se mikä on hyvää, tulee Jumalalta ja se mikä on pahaa, tulee paholaiselta.3 Et voi valita kumpaakin ja löytää todellista onnea; jotkut ovat yrittäneet, mutta ennen pitkää kaikki ovat epäonnistuneet. Jos jotkut teistä nuorista miehistä ajattelette voivanne valita kummankin, te petätte vain itseänne. Se ei toimi niin. Se ei ole koskaan toiminut niin. Se ei tule koskaan toimimaan niin.

Rakkaat nuoret ystäväni, teidän nuorten miesten on opittava toinenkin suuri totuus. Se, että kaikella on hintansa. Menestyksestä, täyttymyksestä, saavutuksesta ja ilosta on maksettava hinta. Mitään ei saa ilmaiseksi. Jos et maksa menestykseen tarvittavaa hintaa, joudut maksamaan epäonnistumisen hinnan. Onnen saavuttamiseen ja löytämiseen tarvitaan valmistautumista, työtä, opiskelua ja palvelemista. Tottelemattomuudesta ja valmistumattomuudesta on maksettava hirvittävä hinta. Tämän kirkon pappeudenhaltijoina osa meiltä vaaditusta hinnasta on elää eri tavalla kuin maailmassa eletään. Meillä on hallussamme ja hoidettavanamme ne hallitsevat voimat, jotka kykenevät vähentämään Saatanan valtaa maan päällä, ja tekevätkin niin. Pyydän teitä koko sydämestäni auttamaan meitä työntämään maailman kauemmas. Meidän täytyy seistä tuulta vastaan. Joskus meidän täytyy olla epäsuosittuja ja sanoa yksinkertaisesti: ”Se ei ole oikein.”

Me kaikki haluamme tietää, keitä me todella olemme ja mikä on meidän paikkamme maailmassa. Jotkut teistä nuorista yrittävät löytää identiteettinsä olemalla erilaisia kuin mitä vanhempanne ja perheenne ovat ja mitä he edustavat. Jumala teki jokaisesta meistä erilaisen kuin kukaan muu maailmassa, kuten DNA:mme ja sormenjälkemme todistavat. Teidän ei tarvitse työskennellä erillisen identiteetin saamiseksi, teillä on jo sellainen.

Jotkut nuoret haluavat kapinoida rajoituksia vastaan. Jotkut teistä ovat sitä mieltä, ettei ole ”siistiä” totella vanhempiaan tai noudattaa piispanne tai kooruminjohtajanne neuvoja. Piispa Richard C. Edgley kertoi, miten hän oli nuorena poikana kokenut uhkarohkeuden ja tottelemattomuuden seuraukset:

”Kun olin nuori poika, meidän autotallimme oli noin puolentoista metrin päässä naapurin autotallista. Naapurin autotalli oli hyvin vanha ja ränsistynyt, ja jotkut laudoista olivat katkeamaisillaan. Silloin tällöin minulla oli tapana kiivetä meidän autotallimme katolle ja hypätä katolta toiselle ja leikkiä siellä. Isä oli sanonut minulle: ’Pysy poissa autotallien päältä’, mutta en tehnyt niin. Kerran kun leikin siellä, hyppäsin meidän autotallimme katolta ja putosin naapurin autotallin katon läpi saaden pahoja naarmuja selkääni ja jalkoihini. Koska olin ollut tottelematon, päätin tyhmästi olla kertomatta kenellekään, että olin satuttanut itseni. Menin kotiin ja puhdistin naarmuja sen minkä kykenin, mutten ylettynyt selässäni oleviin naarmuihin, jotta olisin voinut laittaa niihin antiseptista voidetta tai edes puhdistaa ne kunnolla. Vammojeni parantuessa kannoin monta päivää kivun, tulehtumisen pelon ja syyllisyyden takkaa.”4

Kuten joku on kerran sanonut: ”Yksi parhaista asioista maailmassa on olla poika; siihen ei tarvita kokemusta, mutta tarvitaan jonkin verran harjoittelua, että olisi hyvä sellainen.”5

Jotkut teistä ovat saattaneet hairahtua ajattelemaan, että voitte saada jännitystä huumeiden, alkoholin, pornografian ja luvattoman seksin parista. Varoitan teitä, että senkaltaiset houkutukset ovat livettäviä ja vaarallisia aivan kuin Paholaisen kidan kivet, ja ne johtavat teidät pelkästään Saatanan alueelle. Sellaisesta vaarasta pois pääseminen on vaikeaa, ja te saatte siitä paljon enemmän kuin muutamia naarmuja ja raapaisuja.

Te nuoret miehet toteutatte iankaikkista kohtaloanne mielenkiintoisena aikana. Tulevaisuudessa tulee olemaan yhä enemmän tieteellisiä löytöjä ja keksintöjä, jotka tekevät elämän mukavammaksi ja helpommaksi monille. Epäilemättä lääketieteessä löydetään uusia hoitoja ja parannuskeinoja, joita ei nyt ole saatavilla. Toisaalta taas maailmalliset pahan vaikutukset todennäköisesti lisääntyvät, ja enemmän ihmisiä joutuu Saatanan petoksen ja houkutusten alaiseksi. Teidän nuorten miesten täytyy tulla hengellisesti ja moraalisesti vahvemmiksi voidaksenne vastustaa maailman houkutuksia ja ansoja. Ehkä juuri siksi kaltaisenne erityiset henget on säästetty tätä aikaa varten.

Uskon myös, että tulevaisuudessa Saatanan vastustus tulee olemaan sekä hienovaraisempaa että avoimempaa. Vaikka se voi jollakin tapaa olla räikeämpää, se verhotaan taitavammin ja ovelammin. Tarvitsemme enemmän hengellisyyttä huomataksemme kaikki pahuuden muodot, ja tarvitsemme enemmän voimaa vastustaaksemme sitä.

Terrorismi uhkaa nykyään monia maita. Sota aiheuttaa ihmisille ruumiillisia vaurioita, mutta se altistaa myös moraalisille vaurioille. Niillä meistä, jotka olemme palvelleet armeijassa sota-aikana, on kokemuksia siitä, miten elämä häiriintyy, kun ihminen erotetaan kodistaan ja perheestään, tervehenkisestä seurasta ja järjestetyn kirkon vaikutuspiiristä. Varoitan niitä, jotka palvelevat parhaillaan armeijassa tai tulevat ehkä tekemään niin, tällaiseen häiriintymiseen liittyvistä ansoista. Ne voivat viedä meidät suoraan Paholaisen kidan syövereihin.

Monet toiminnoista, joihin osallistutte, ovat ryhmätilanteita, joissa ette aina voi valita seuraanne. Mutta te voitte valita mittapuunne. Armeijassa kuulutte joukkoon, jonka vahvuus riippuu osittain sen jäsenten ykseydestä. Teidän on oltava lojaaleja yksikkönne jäseniä kohtaan, sillä vieruskaverinne voi huomenna pelastaa henkenne! Mutta se ei tarkoita sitä, että teidän täytyy alentaa moraalisia mittapuitanne. Missä tahansa seurassa täytyy olla yksi tai useampi, joka nousee ylös ja sanoo: ”Se mitä teemme, ei ole oikein.” Sen tekemiseen tarvitaan moraalista rohkeutta!

Kirkko julkaisi äskettäin uudelleen sotilaille tarkoitetun painoksen julkaisusta Evankeliumin periaatteet. Se on tarkoitettu armeijassa missä päin maailmaa tahansa palveleville kirkon jäsenille. Vaikka tämä painos on nykyään saatavissa vain englanninkielisenä, se tullaan kääntämään muille kielille. Tämä erinomainen lähdeteos sisältää ohjeita kirkossa käymisestä ja garmentin käytöstä armeijassa, pappeuden toimituksista ja siunauksista, evankeliumiaiheita ja muutamia valikoituja lauluja. Meillä, jotka palvelimme armeijassa toisessa maailmansodassa, oli samanlainen lähdeteos. Mielestäni se oli korvaamaton.

Meneillään on jatkuva seulomisprosessi. Se tuo mieleemme vertauksen vehnästä ja rikkaviljasta. Tuossa vertauksessa Herra vertasi taivasten valtakuntaa mieheen, joka ”kylvi peltoonsa hyvää siementä”, mutta hänen nukkuessaan hänen vihamiehensä tuli ja kylvi vehnän sekaan rikkaviljaa. Kun sitten vilja nousi oraalle, niin teki myös rikkavilja. Kylväjän työmiehet eivät ymmärtäneet, kuinka rikkavilja joutui pellolle, ja kysyivät, pitäisikö heidän kitkeä se pois. Pellon omistaja kielsi sen, koska rikkaviljaa koottaessa kitkettäisiin vehnääkin. Niinpä hän neuvoi, että vehnä ja rikkavilja kasvakoot yhdessä elonkorjuuseen asti, jolloin vehnä ja rikkavilja koottaisiin erikseen kimpuiksi.6

Jeesuksen opetuslapset pyysivät Vapahtajaa selittämään tämän vertauksen, ja Vapahtaja vastasi: ”Mies, joka kylvi hyvää siementä, on Ihmisen Poika.

Pelto on maailma. Hyvä siemen tarkoittaa niitä, jotka kuuluvat taivasten valtakuntaan, rikkavilja niitä, jotka ovat Paholaisen vallassa.

Paholainen, joka kylvi rikkaviljaa, on Saatana – – ja korjuumiehet ovat enkeleitä.

Niin kuin rikkavilja kootaan ja hävitetään polttamalla, niin tapahtuu maailman lopussa.”7

Tämä vertaus vahvistaa todeksi Alman sanat, jotka haluan toistaa: ”Kaikki, mikä on hyvää, tulee Jumalalta, ja kaikki, mikä on pahaa, tulee Perkeleeltä.”8

Veljet, me elämme haasteellista aikaa, ja meidän on aika seistä lujina ja vakaina suorittaessamme perheeseemme ja pappeuteen liittyviä velvollisuuksiamme. Me emme saa olla ”kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne”.9 Meidän pitää kulkea eteenpäin uskon hengessä ja olla pelkäämättä mitään muuta kuin sitä, että olemme liian lähellä Paholaisen kitaa. Meitä vahvistetaan ja varjellaan, jos me noudatamme peräsimessä olevan presidentti Gordon B. Hinckleyn neuvoja ja opastusta. Minulla on erityinen todistus siitä, että hän on meidän profeettamme, näkijä ja ilmoituksensaaja. Hän on Jumalan puhetorvi maailmassa tänä päivänä. Rukoilen Herran siunauksia meille kaikille. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. Sharing the Gospel with Others, toim. Preston Nibley, 1948, s. 43; ks. myös Spencer W. Kimball, Anteeksiantamuksen ihme, 1975, s. 218.

  2. Ks. 2. Nefi 2:13, 26.

  3. Ks. Alma 5:40.

  4. ”Friend to Friend”, The Friend, helmikuu 1995, s. 6.

  5. Charles Dudley Warner, Thesaurus of Quotations, toim. Edmund Fuller, 1941, s. 115.

  6. Ks. Matt. 13:24–30.

  7. Matt. 13:37–40.

  8. Alma 5:40.

  9. Jaak. 1:6.