Lapsi ja opetuslapsi
Herra luottaa todellisiin opetuslapsiinsa. Hän lähettää valmistettuja ihmisiä valmistautuneiden palvelijoidensa luokse.
Me kaikki, jotka olemme tehneet kasteenliiton, olemme luvanneet kertoa evankeliumista muille.1 Joskus torjutuksi tulemisen tai loukkaamisen pelko häilyy edessämme kuin läpikäymätön este. Silti jotkut jäsenet selvittävät tuon esteen helposti. Olen tarkkaillut heitä huolellisesti matkoillani. Voin kuvailla joitakin heistä nyt.
Lauantai on toripäivä kaikkialla maailmassa. Ghanan maaseudulla, Ecuadorissa ja Filippiinien saarilla lukemattomat ihmiset tuovat maatilansa tuotteita ja käsitöitään kaupunkiin myytäväksi. He juttelevat matkallaan tapaamiensa ihmisten kanssa. Ja he juttelevat lähellä olevien kanssa asiakkaita odotellessaan. Suuri osa keskustelusta koskee elämän haasteita, köyhyydestä pääsemistä ja joskus vaarojakin.
Kaduilla ja toreilla olevien joukossa on myöhempien aikojen pyhiä. Suuri osa heidän keskusteluistaan tapaamiensa ihmisten kanssa on samanlaista kuin se, mitä kuulisit missä päin maailmaa tahansa. ”Mistä olet kotoisin?” ”Onko tuossa sinun poikasi?” ”Kuinka monta lasta sinulla on?” Mutta myöhempien aikojen pyhät ovat erilaisia. Sen huomaa sekä heidän silmistään että heidän sanoistaan. He kuuntelevat tarkkaavaisesti ja näyttävät välittävän kysymyksiin saaduista vastauksista ja keskustelukumppanistaan.
Jos keskustelu kestää muutamaa minuuttia kauemmin, se kääntyy asioihin, jotka ovat hyvin tärkeitä kummallekin heistä. He puhuvat siitä, minkä uskovat tuovan onnea, ja siitä, mikä tuo murhetta. Ja keskustelu kääntyy tätä elämää ja tuonpuoleista koskeviin toiveisiin. Myöhempien aikojen pyhiin kuuluva ilmaisee tyynen vakaumuksensa. Ei joka kerta, mutta joskus myöhempien aikojen pyhiin kuuluvalta kysytään: ”Miksi sinulla on sellainen rauha?” ”Mistä sinä tiedät ne asiat, jotka sanot tietäväsi?”
Ja sitten seuraa tyyni vastaus. Ehkä se koskee taivaallista Isää ja Hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta, jotka ilmestyivät nuorelle pojalle, Joseph Smithille. Ehkä se koskee Mormonin kirjan kuvailemaa Vapahtajan rakastavaa palvelutyötä tavallisen kansan parissa, joka uskoi Häneen ja joka rakasti Häntä kuten mekin rakastamme.
Jos voisitte kuulla sellaisen keskustelun, joka kääntyy hengellisiin asioihin torilla tai kadulla, saattaisitte kysyä: ”Kuinka minä voisin tehdä noin? Kuinka oppisin kertomaan uskostani paremmin niille, jotka eivät vielä tunne kuinka minä tunnen?” Tuo kysymys koskee kaikkia meitä jäseniä. Tuo sama kysymys on kirkon jokaisen piispan ja seurakunnanjohtajan mielessä, jolla on nyt tehtävänään johtaa lähetystyötä omassa seurakunnassaan. Vastaus tuohon kysymykseen on keskeinen asia, josta riippuu tuleva sato.
Olen tutkinut huolella ja rukoillen joitakin huomattavan uskollisia ja tehokkaita Vapahtajan ja Hänen kirkkonsa todistajia. Heidän tarinansa ovat innoittavia. Yksi nöyrä mies kutsuttiin pikkuruisen lähetysseurakunnan johtajaksi. Jäseniä oli niin vähän, ettei hän voinut ymmärtää, kuinka seurakunta voisi toimia. Hän meni metsikköön rukoilemaan. Hän kysyi Jumalalta, mitä hänen pitäisi tehdä. Vastaus tuli. Hän ja nuo harvat jäsenet alkoivat kutsua ystäviään mukaansa. Vuoden kuluttua sadat ihmiset olivat astuneet kasteen vesiin ja tulleet Herran kirkon jäseniksi.
Tunnen erään miehen, joka joutuu työssään matkustamaan lähes joka viikko. Minä tahansa päivänä jossakin päin maailmaa lähetyssaarnaajat opettavat jotakuta, jonka hän on tavannut. On eräs toinen mies, jota ei tunnu lainkaan häiritsevän se, kuinka monelle hänen täytyy puhua, ennen kuin joku heistä haluaa lähetyssaarnaajien opettavan häntä. Hän ei välitä ponnistelujensa hinnasta vaan niiden onnesta, joiden elämä on muuttunut.
Siinä, mitä he tekevät, ei ole mitään tiettyä kaavaa. Heillä ei ole yhteistä menettelytapaa. Joillakin on aina Mormonin kirja mukanaan lahjoitettavaksi. Jotkut taas asettavat päivämäärän, johon mennessä he löytävät jonkun, jota lähetyssaarnaajat voivat opettaa. Joku on keksinyt kysymyksiä, jotka herättävät tunteita siitä, mikä elämässä on ihmiselle tärkeintä. Kukin heistä on rukoillut tietääkseen, mitä tehdä. He kaikki näyttävät saavan erilaisen vastauksen, joka sopii erityisesti heille ja heidän tapaamilleen ihmisille.
Mutta yhdessä suhteessa he ovat kaikki samanlaisia. Se on tämä: heillä on sama tapa nähdä se, keitä he ovat. He kykenevät tekemään sen, mihin he saavat innoitusta, sen ansiosta keitä he ovat. Tehdäksemme sen, mitä meidän on tehtävä, meidän on tultava heidän kaltaisikseen ainakin kahdella tavalla. Ensinnäkin he tuntevat olevansa rakastavan taivaallisen Isän rakkaita lapsia. Sen vuoksi he kääntyvät Hänen puoleensa rukouksessa helposti ja usein. He odottavat saavansa Häneltä henkilökohtaista ohjausta. He ovat kuuliaisia sävyisyydessä ja nöyryydessä, kuten täydellisen vanhemman lapset. Hän on lähellä heitä.
Toiseksi, he ovat ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen kiitollisia opetuslapsia. He tietävät itse, että sovitus on todellinen ja välttämätön kaikille. He ovat tunteneet puhdistuvansa kasteessa sellaisen henkilön kastamana, jolla on valtuus, ja he ovat tunteneet saaneensa Pyhän Hengen. Ja kokemansa rauhan ansiosta he ovat kuin Moosian pojat, jotka: ”halusivat, että pelastusta julistettaisiin jokaiselle luodulle, sillä he eivät voineet kestää sitä, että yksikään ihmissielu hukkuisi; niin, jopa ajatuksetkin siitä, että yksikin sielu joutuisi kestämään loputonta piinaa, värisyttivät ja vavisuttivat heitä.”2
Ne, jotka puhuvat helposti ja usein palautetusta evankeliumista, pitävät arvossa sitä, mitä se on merkinnyt heille itselleen. He ajattelevat tuota suurenmoista siunausta usein. Juuri heidän saamansa lahjan muisto saa heidät haluamaan innokkaasti, että toisetkin saisivat sen. He ovat tunteneet Vapahtajan rakkauden. Heille nämä sanat ovat jokapäiväistä, jokahetkistä todellisuutta:
”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa. Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.”3
Todellinen opetuslapsi on joskus huolissaan, vaikka onkin tuntenut tuollaista rakkautta. Apostoli Johannes sanoi siitä selvästi: pelko on poissa, kun meistä tulee täydellisiä rakkaudessa. Voimme rukoilla tätä täydellisen rakkauden lahjaa. Voimme rukoilla luottavaisina, että voimme tuntea Vapahtajan rakkauden meitä ja kaikkia tapaamiamme ihmisiä kohtaan. Hän rakasti meitä ja heitä tarpeeksi maksaakseen hinnan kaikista meidän synneistämme. On eri asia uskoa siihen. Vaatii paljon enemmän, että sydämemme muuttuu niin, että tunnemme sen koko ajan. Käsky rukoilla, jotta voisimme tuntea Vapahtajan rakkauden, on myös lupaus. Kuunnelkaa:
”Jos siis, rakkaat veljeni, teillä ei ole rakkautta, te ette ole mitään, sillä rakkaus ei koskaan katoa. Pitäkää sen vuoksi kiinni rakkaudesta, joka on suurin kaikista, sillä kaiken täytyy kadota – mutta aito rakkaus on Kristuksen puhdasta rakkautta, ja se kestää ikuisesti; ja kenellä sitä havaitaan olevan viimeisenä päivänä, hänen käy hyvin. Rukoilkaa siis, rakkaat veljeni, Isää koko sydämen voimalla, että täyttyisitte tällä rakkaudella, jonka hän on suonut kaikille Poikansa Jeesuksen Kristuksen tosi seuraajille; että teistä tulisi Jumalan lapsia; että me hänen ilmestyessään olisimme hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on; että meillä olisi tämä toivo; että meidät puhdistettaisiin niin kuin hän on puhdas.”4
Herra luottaa todellisiin opetuslapsiinsa. Hän lähettää valmistettuja ihmisiä valmistautuneiden palvelijoidensa luokse. Teillä, kuten minullakin, on ollut sellainen kokemus, että tavattuamme joitakin ihmisiä olemme olleet varmoja, ettei se ole voinut olla sattumaa.
Minulla on ystävä, joka rukoilee joka päivä tapaavansa jonkun, jota on valmistettu ottamaan evankeliumi vastaan. Hän kantaa mukanaan Mormonin kirjaa. Lyhyttä matkaa edeltävänä iltana hiljattain hän päätti olla ottamatta kirjaa mukaansa ja päätti sen sijaan ottaa niin kutsutun ”jakelukortin”. Mutta aamulla hän sai hengellistä innoitusta: ”Ota Mormonin kirja mukaasi.” Hän otti yhden laukkuunsa.
Eräs hänen tuntemansa nainen istui hänen vieressään lentokoneessa ja hän mietti: ”Onko se hän?” Nainen matkusti hänen kanssaan myös paluumatkalla. Nyt ystäväni ajatteli: ”Kuinka voisin ottaa evankeliumin puheeksi?”
Nainen sanoikin sen sijaan hänelle: ”Sinähän maksat kymmenykset kirkollesi, eikö niin?” Hän vastasi tekevänsä niin. Nainen sanoi, että hänenkin pitäisi maksaa kymmenykset omalle kirkolleen, muttei hän tehnyt niin. Ja sitten hän sanoi: ”Mikä se Mormonin kirja oikein on?” Ystäväni selitti, että se oli profeetta Joseph Smithin kääntämä pyhä kirjoitus, toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta. Nainen vaikutti kiinnostuneelta. Niinpä ystäväni otti laukkunsa ja sanoi: ”Sain innoitusta ottaa tämän kirjan mukaani. Se taitaa olla sinua varten.”
Nainen alkoi lukea sitä. Kun he erosivat, hän sanoi: ”Me keskustelemme tästä vielä lisää.” Se, mitä ystäväni ei voinut tietää, mutta Jumala tiesi, oli että hän etsi kirkkoa. Jumala tiesi, että hän oli katsellut ystävääni ja miettinyt, mikä hänen kirkossaan teki hänet niin onnelliseksi. Jumala tiesi, että tuo nainen kysyisi Mormonin kirjasta, ja Hän tiesi, että hän olisi halukas saamaan opetusta lähetyssaarnaajilta. Hän oli valmistautunut. Samoin oli ystäväni. Tekin voitte olla ja samoin minä.
Teidän kelvollisuutenne ja halunne loistavat kasvoiltanne ja silmistänne. Te olette innoissanne Herran kirkosta ja Hänen työstään, ja se näkyy ulospäin. Te olette Hänen opetuslapsiaan 24 tuntia vuorokaudessa jokaisessa tilanteessa. Teidän ei tarvitse kerätä rohkeutta yhtä hienoa hetkeä varten voidaksenne puhua jollekulle ja sitten vetäytyä syrjään. Se, etteivät useimmat ihmiset ole kiinnostuneita palautetusta evankeliumista, vaikuttaa tuskin lainkaan siihen, mitä te teette ja sanotte. Puhuminen siitä, mihin te uskotte, on osa teitä.
Isäni oli sellainen. Hän oli tiedemies. Hän luennoi yleisölle eri maissa ympäri maailmaa. Kerran luin puheen, jonka hän oli esittänyt suuressa tiedekokouksessa. Siinä hän viittasi luomiseen ja Luojaan puhuessaan tieteenalastaan. Tiesin, että harvat jos ketkään tuossa kuulijakunnassa uskoivat samoin. Niinpä sanoin hänelle ihmeissäni ja ihaillen: ”Isä, sinä esitit todistuksesi.” Hän katsahti minuun hämmästyneen näköisenä ja kysyi: ”Niinkö?”
Hän ei edes tiennyt olleensa rohkea. Hän sanoi yksinkertaisesti sen, minkä tiesi olevan totta. Kun hän lausui todistuksensa, niin jopa ne, jotka torjuivat sen, tiesivät, ettei se ollut suunniteltua vaan osa häntä. Hän oli se, mikä hän oli, missä tahansa.
Se on jokaisen sellaisen henkilön luonteenpiirre, joka kertoo evankeliumista rohkeasti ja tehokkaasti. He näkevät itsensä rakastavan, elävän taivaallisen Isän lapsina. Ja he näkevät itsensä Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina. Heistä ei ole hankalaa rukoilla. He tekevät niin luonnostaan. Heidän ei tarvitse ponnistella muistaakseen Vapahtajaa. Hänen rakkautensa heitä kohtaan ja heidän rakkautensa Häntä kohtaan on aina heidän kanssaan. Sellaisia he ovat, ja siten he näkevät itsensä ja muut.
Meistä voi nyt tuntua, että se vaatii suuren muutoksen, mutta voimme luottaa siihen, että se onnistuu. Muutosta tapahtuu yksittäisissä ihmisissä kaikkialla kirkossa jokaisen kansakunnan keskuudessa. Tämä on sitä suurenmoista aikaa, josta profeetat ovat ennustaneet luomisesta alkaen. Palautettu evankeliumi viedään jokaiselle kansakunnalle. Vapahtaja lähetti nämä sanat profeetta Joseph Smithille:
”Minä olen lähettänyt enkelini, joka lentää taivaan laella ja jolla on ikuinen evankeliumi. Hän on ilmestynyt muutamille ja antanut sen ihmiselle, ja hän ilmestyy monille maan päällä asuville.
Ja tätä evankeliumia saarnataan jokaiselle kansakunnalle ja suvulle ja kielelle ja kansalle.”5
Tapahtuipa minkälaisia mullistuksia tahansa, me voimme tietää, että Jumala asettaa rajat täyttääkseen lupauksensa. Hänellä, eikä vain ihmisillä, on perimmäinen käskyvalta kansakuntiin ja tapahtumiin nähden tarkoitustensa toteuttamiseksi. Jokaisen kansan ja jokaisen kansakunnan joukosta nousee ihmisiä, jotka palvelevat ehdottoman varmoina siitä, että he ovat Jumalan lapsia, ja joista on tullut puhdistettuja ylösnousseen Kristuksen opetuslapsia Hänen kirkossaan.
Muutama vuosi sitten puhuin lähetyssaarnaajille Japanin koulutuskeskuksessa. Lupasin heille silloin, että tuossa kansakunnassa koittaisi suuri päivä. Sanoin, että sellaisten jäsenten määrä lisääntyisi suuresti, jotka innoissaan puhuisivat tapaamilleen ihmisille todistuksestaan palautetusta evankeliumista. Ajattelin silloin, että rohkeus puhua johtuisi tuossa maassa lisääntyneestä ihailusta kirkkoa kohtaan. Tiedän nyt, että tuo suuri ihme, voimallinen muutos, tulee jäsenten sisimmästä eikä heitä ympäröivästä maailmasta.
He ja jäsenet kaikkialla maailmassa tulevat rakastamaan, kuuntelemaan, puhumaan ja todistamaan siksi, että heidän sydämensä on muuttunut. Piispat ja seurakunnanjohtajat johtavat heitä esimerkillään. Sielujen sato tulee olemaan runsas, ja se tulee olemaan turvassa Herran käsissä.6
Voidaksenne olla osa tuota ihmettä te ette saa odottaa, kunnes tunnette olevanne lähempänä taivaallista Isää tai kunnes olette varmoja siitä, että olette puhdistuneet Jeesuksen Kristuksen sovitustyön kautta. Rukoilkaa mahdollisuutta tavata ihmisiä, jotka tuntevat, että heidän elämässään voisi olla jotakin parempaa. Rukoilkaa, jotta tietäisitte, mitä teidän pitäisi tehdä auttaaksenne heitä. Rukouksiinne vastataan. Te tapaatte ihmisiä, jotka Herra on valmistanut. Huomaatte tuntevanne ja sanovanne asioita, jotka ylittävät ennen kokemanne. Ja sitten aikanaan huomaatte pääsevänne lähemmäksi taivaallista Isäänne ja tunnette puhdistamisen ja anteeksiannon, jotka Vapahtaja lupaa uskollisille todistajilleen. Ja te tunnette Hänen hyväksymisensä tietäen, että olette tehneet sen, mitä Hän on pyytänyt teitä tekemään, koska Hän rakastaa teitä ja luottaa teihin.
Olen kiitollinen siitä, että saan elää tällaisena aikana. Olen kiitollinen tietäessäni, että te ja minä olemme kirkastetun taivaallisen Isän rakkaita lapsia. Todistan siitä, että Jeesus on Kristus, että Hän on minun Vapahtajani ja teidän Vapahtajanne, ja kaikkien niiden ihmisten Vapahtaja, joita vielä tapaatte. Isä ja Poika ilmestyivät profeetta Joseph Smithille. Pappeuden avaimet palautettiin, ja viimeinen, suuri kokoaminen on alkanut. Tiedän, että se on totta.
Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.