Te olette Jumalan lapsia
Rakkaat nuoret ystäväni, älkää koskaan unohtako, että te olette todella Jumalan lapsia – – lapsia, joita Hän rakastaa ja haluaa auttaa ja siunata.
Rakkaat nuoret ystäväni, rakkaat poikani ja tyttöni, olen hyvin kiitollinen siitä, että saan olla kanssanne, kun juhlitte Alkeisyhdistyksen 125-vuotispäivää.
En usko, että tällaista poikien ja tyttöjen kokousta on ollut koskaan aikaisemmin. Puhun teille suuresta konferenssikeskuksesta täältä Salt Lake Citystä. Se on täynnä lapsia, heidän vanhempiaan ja heidän opettajiaan – heitä on kaiken kaikkiaan kaksikymmentäyksituhatta. Ja te olette kokoontuneet juhlimaan tätä suurta tilaisuutta tuhansissa muissa paikoissa ympäri koko maailman. Sanani käännetään monille kielille. Me asumme eri maissa, ja me osoitamme kunnioitusta eri lipuille. Mutta yksi suuri asia on meille yhteinen. Me olemme kaikki Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniä. Ja se, että te olette kokoontuneet yhteen monissa eri paikoissa, on merkki siitä ihanasta kasvusta, joka tässä kirkossa on tapahtunut sen perustamisen jälkeen.
Kirkossa ei ole aina ollut Alkeisyhdistystä. Kirkon historian ensimmäisten 48 vuoden aikana pojilla ja tytöillä ei ollut omaa järjestöä. Sitten eräs hyvin suloinen nainen, jonka nimi oli Aurelia Spencer Rogers, ajatteli, että pienillä pojilla pitäisi olla oma järjestönsä, jossa heistä voitaisiin ”koulia parempia miehiä”.
Hänen ehdotuksensa vietiin kirkon presidentille, joka siihen aikaan oli John Taylor. Presidentti ajatteli, että jos järjestö olisi hyväksi pienille pojille, se olisi hyväksi pienille tytöillekin, koska tyttöjen ansiosta laulaminen kuulostaisi paremmalta. Ja niin 125 vuotta sitten ensimmäiseen Alkeisyhdistykseen tuli 224 poikaa ja tyttöä, ”jotta heille opetettaisiin kuuliaisuutta, uskoa Jumalaan, rukousta, säntillisyyttä ja hyviä tapoja” (Encyclopedia of Mormonism, toim. Daniel H. Ludlow, 5 osaa, 1992, osa 3, s. 1146).
Tuosta pienestä alusta Alkeisyhdistys on kasvanut niin, että se on osa kirkkoa kaikkialla maailmassa. Tällä hetkellä teitä lapsia on Alkeisyhdistyksessä melkein miljoona.
Se on hyvä, sillä pojilla ja tytöillä pitääkin olla oma järjestö aivan kuten nuorilla miehillä ja nuorilla naisilla ja kirkon vanhemmalla väellä on opetusta antavat järjestönsä.
Ne kolme naista, jotka ovat puhuneet teille, johtavat Alkeisyhdistyksen työtä kaikkialla maailmassa. Heillä on yhteensä 23 lasta, joten he tietävät, mikä teitä kiinnostaa.
Kuinka onnekkaita te olettekaan, rakkaat nuoret ystäväni, kun teillä on ihania opettajia. He rakastavat teitä hyvin paljon, ja he ovat hyvin innokkaita tapaamaan teidät joka viikko ja opettamaan teille Herran teitä.
Veli Artel Ricks kertoo kiinnostavan tarinan innoitetusta Alkeisyhdistyksen opettajasta. Artel oli silloin viisi- tai kuusivuotias pikkupoika. Eräänä iltana hänen perheensä istui päivällispöydän ääressä ja keskusteli kymmenyksistä. Perhe opetti hänelle, että ”kymmenykset ovat kymmenesosa kaikesta, mitä me ansaitsemme, ja että Herraa rakastavat maksavat ne Hänelle”.
Artel rakasti Herraa ja halusi antaa Herralle kymmenyksensä. Hän meni ja haki rahansa ja otti kymmenesosan pienistä säästöistään. Hän kertoo: ”Menin siihen ainoaan huoneeseen kodissamme, jonka ovessa oli lukko – kylpyhuoneeseen – ja polvistuin siellä kylpyammeen viereen. Pidin muutamaa kolikkoa kämmenilläni ja pyysin Herraa ottamaan ne [olin varma, että Hän ilmaantuisi ja ottaisi ne minulta]. Rukoilin Herraa jonkin aikaa [mutta mitään ei tapahtunut. Miksei Hän hyväksynyt minun kymmenyksiäni?] Kun nousin polviltani, tunsin olevani niin kelvoton, etten voinut kertoa tapahtuneesta kenellekään. – –
Muutaman päivän kuluttua Alkeisyhdistyksessä opettaja sanoi, että hänestä tuntui, että hänen piti puhua jostakin, mikä ei ollut oppiaiheessa. Kuuntelin hämmästyneenä, kun hän sitten opetti meille, kuinka kymmenykset maksetaan [piispalle, Herran palvelijalle]. Mutta opin silloin jotakin paljon tärkeämpää kuin sen, kuinka kymmenykset maksetaan. Opin, että Herra oli kuullut rukoukseni ja vastannut siihen. Opin, että Hän rakasti minua ja että minä olin Hänelle tärkeä. Myöhempinä vuosina opin arvostamaan vielä toistakin opetusta, jonka Alkeisyhdistyksen opettajani oli opettanut minulle sinä päivänä – miten opetetaan Hengen johdatuksella.
Tuon tapauksen muisto oli minulle niin herkkä, etten kyennyt kertomaan siitä kenellekään yli kolmeenkymmeneen vuoteen. Vielä nytkin, yli kuusikymmentä vuotta myöhemmin, minun on yhä vaikeaa kertoa siitä ilman, että silmäni kyyneltyvät. Ikävä vain, ettei tuo suurenmoinen Alkeisyhdistyksen opettaja koskaan saanut tietää, että hänen kauttaan Herra puhui pienelle pojalle.” (Ks. Artel Ricks, ”Vastaus rukoukseen”, Valkeus, toukokuu 1988, s. 28.)
Minäkin kävin Alkeisyhdistyksessä, kun olin pieni poika. Noina päivinä me kokoonnuimme torstai-iltapäivisin koulun jälkeen. Minusta tuntuu, että olimme aina myöhään iltapäivällä koulun jälkeen väsyneitä ja nälkäisiä. Mutta opettajamme olivat meille hyvin ystävällisiä ja hyviä. Useasti he toivat meille pikkuleivän syötäväksi, mutta mikä vielä tärkeämpää, he opettivat meille arvokkaita ja ihania oppiaiheita. Siellä me opimme Jeesuksesta ja Hänen suuresta rakkaudestaan meitä kohtaan. Me opimme Jumalasta, iankaikkisesta Isästämme, jonka puoleen voimme kääntyä rukouksessa.
Me opimme nuoresta Josephista, joka meni metsään rukoilemaan ja jonka rukoukseen vastattiin niin, että taivaallinen Isämme ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus tulivat hänen luokseen. Siellä me opimme kirkon historiasta, hyvin rohkeista ja uskollisista miehistä ja naisista ja pojista ja tytöistä, jotka tekivät oikein kovasti töitä, että kirkko vahvistuisi. Siellä me opimme, että pitää olla ystävällinen toisille ja avulias kaikissa tilanteissa. Me opimme, että on hyvin tärkeää auttaa kotitöissä. Me opimme käyttäytymään hillityllä tavalla.
Nyt Alkeisyhdistys pidetään sunnuntaina. Se on monin tavoin parempi aika. Me emme ole väsyneitä pitkän koulupäivän jälkeen. Tiedän monien teidän olevan sitä mieltä, että Alkeisyhdistys kestää pitkään, mutta opettajamme ovat valmistautuneet hyvin, eikä meillä ole vain hyviä oppiaiheita vaan myös toimintaa.
Siellä me laulamme yhdessä ihania Alkeisyhdistyksen lauluja. Laulu, jota lauloimme, kun olin pieni, kuului jotensakin näin:
Isä, anna tielleni
Valos kirkkahin.
Silmiäni kosketa,
Että näkisin.
Tehtäväni kallis on
Sun sanaas levittää.
Näin uskon valo rintahan
Tähden lailla jää.
(”Valoa Isän Jumalan”, MAP-lauluja, 191.)
Tuon kauniin laulun sanat kirjoitti Matilda W. Cahoon, joka oli opettajani päivisin koulussa, kun olin pieni poika.
Nyt teillä on tämä kaunis Lasten laulukirja täynnä monenlaisia juuri teitä varten kirjoitettuja lauluja. Muutamia näistä lauluista on laulettu tänään. Me kaikki laulamme yhdessä ihanan laulun, joka on kirjoitettu teille Alkeisyhdistyksen lapsille, mutta jota koko kirkko on alkanut laulaa. Se on hyvin kaunis laulu. Ja se kertoo hyvin tärkeästä ja ihanasta totuudesta.
Oon lapsi Jumalan
Ja saavuin päälle maan
Ja kodin sain ja vanhemmat
Mun tietäin turvaamaan.
Ohjaa, suojaa, kanssain kulje,
Näytä mulle tie.
Opeta mua tekemään
Se, mikä luokseen vie. (”Oon lapsi Jumalan”, MAP-lauluja, 187.)
Kuinka suurenmoinen laulu se onkaan. Ja miten suuren totuuden se opettaakaan. Teillä on maanpäällinen isä. Hän on äitinne rakas kumppani. Toivon, että rakastatte häntä ja että olette kuuliaisia hänelle. Mutta teillä on toinenkin isä. Hän on teidän taivaallinen Isänne. Hän on henkenne Isä, aivan kuten maanpäällinen isänne on ruumiinne isä. Ja on aivan yhtä tärkeää rakastaa ja totella taivaallista Isäänne kuin on rakastaa ja totella maanpäällistä isäänne.
Me puhumme maanpäällisen isämme kanssa. Hän on rakas ystävämme, suojelijamme, se, joka yleensä antaa meille ruokaa ja vaatteita ja kodin. Mutta me puhumme myös taivaallisen Isämme kanssa. Me teemme sen rukouksessa. Toivon, että te joka ilta ja joka aamu polvistutte ja puhutte taivaalliselle Isällenne. Toivon, että te aamulla kiitätte yön levosta, lämmöstä, ja mukavuudesta ja rakkaudesta, jota tunnette kodissanne. Toivon, että te pyydätte Häntä varjelemaan teitä ja siunaamaan ja opastamaan teitä koko päivän ajan. Toivon, että te rukoilette isänne ja äitinne ja veljienne ja siskojenne puolesta ja että te muistatte kaikkia niitä, jotka ovat sairaita ja avun tarpeessa. Toivon, että te muistatte rukoillessanne kirkon lähetyssaarnaajia.
Toivon, että te illalla, ennen kuin menette nukkumaan, polvistutte taas ja kiitätte Häntä päivän siunauksista. Kiittäkää Häntä taas vanhemmistanne ja opettajistanne. Pyytäkää Häntä siunaamaan teitä hyvällä unella ja siunaamaan kaikkia muita ja etenkin niitä, jotka tarvitsevat apua ja joilla ei ole riittävästi ruokaa tai kunnon nukkumapaikkaa.
Eihän ole liikaa pyydetty, että te puhuisitte muutaman minuutin joka päivä taivaallisen Isänne kanssa, kun te tiedätte, että olette Jumalan lapsia?
Jos te todella tiedätte, että te olette Jumalan lapsia, niin te tiedätte myös sen, että Hän odottaa teiltä lapsiltaan paljon. Hän odottaa, että noudatatte Hänen opetuksiaan ja Hänen rakkaan Poikansa Jeesuksen opetuksia. Hän odottaa, että te olette anteliaita ja ystävällisiä muille. Hän pahoittaa mielensä, jos kiroilette tai käytätte rumaa kieltä. Hän pahoittaa mielensä, jos olette millään tavoin epärehellisiä, jos pettäisitte tai varastaisitte vaikka kuinka vähän. Hän on onnellinen, jos Häntä rukoillessanne muistatte niitä, jotka ovat vähemmän onnekkaita. Hän varjelee teitä ja opastaa ja suojelee teitä. Hän siunaa teitä koulutyössä ja Alkeisyhdistyksessä. Hän siunaa teitä kodissanne niin, että olette parempia poikia ja tyttöjä, että olette kuuliaisia vanhemmillenne, riitelette vähemmän veljienne ja sisartenne kanssa ja autatte kotona.
Ja siten te kasvatte vahvoiksi nuoriksi miehiksi tai naisiksi tässä kirkossa. Teistä tulee myös parempia yhteiskunnan jäseniä.
Jokainen mies ja nainen, joka on koskaan elänyt maan päällä, jopa Herra Jeesus, on ollut kerran kaltaisenne poika tai tyttö. He kasvoivat sen esimerkin mukaan, jota he seurasivat. Jos se esimerkki oli hyvä, niin heistä tuli hyviä miehiä ja naisia.
Rakkaat nuoret ystäväni, älkää koskaan unohtako, että te olette todella Jumalan lapsia, jotka ovat perineet jotakin Hänen jumalallisesta luonteestaan, lapsia, joita Hän rakastaa ja haluaa auttaa ja siunata. Rukoilen, että taivaallinen Isämme siunaa teitä. Olkoon Hän teille suopea. Vaeltakaa Hänen poluillaan ja seuratkaa Hänen opetuksiaan. Älkää koskaan käyttäkö rumaa kieltä, jota pojat ja tytöt monasti koulussa käyttävät. Rukoilkaa aina Häntä, rukoilkaa aina Hänen rakkaan Poikansa, Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Päättäkäämme me itse kukin seurata Häntä aina uskossa. Olkoon elämä teille lempeä, sillä te olette todellakin Jumalan lapsia, kelvollisia ja arvollisia saamaan Hänen rakkautensa ja siunauksensa.
Älkää koskaan unohtako, että te olette Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniä. Rukoilen, että Herra siunaa teitä, ja lausun teille rakkaan tervehdykseni. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.