Synnin löyhkästä eroon pääseminen
Koska meidän rakastava taivaallinen Isämme – – tiesi, että te ja minä kaikki tekisimme syntiä ja meistä tulisi epäpuhtaita, Hän varasi prosessin, jonka avulla voimme puhdistua synnistä ja joka – – tosiaankin toimii.
Jokaiseen tekemäämme päätökseen – hyvään tai pahaan – liittyy seuraus.
Vartuin paikkakunnalla, jota jotkut teistä saattavat pitää ikävystyttävänä maalaisyhteisönä: New Mexicon osavaltiossa sijaitsevassa Virdenissä, jonka asukasluku oli 135. Eräänä kesäiltana poikavuosinani yritin serkkujeni ja muutamien ystävien kanssa keksiä vähän jännitystä. Joku ehdotti, että tekisimme eräälle naapurille harmittoman kepposen. Omatuntoni kuiskasi, että se oli väärin, mutta minulla ei ollut rohkeutta vastustaa muun joukon innostusta. Tehtyämme ilkikurisen kepposemme pinkaisimme pakoon pitkin pimeää maantietä naureskellen ja itseämme onnitellen. Yhtäkkiä yksi joukosta kompastui ja huudahti: ”Voi ei, potkaisin jotakin kissaa!” Miltei välittömästi tunsimme, kuinka hienonhieno sumu laskeutui päällemme. Se löyhkäsi kaamealle. Se, mitä ystäväni luuli kissaksi, olikin itse asiassa haisunäätä. Eläin oli ruiskuttanut meitä itsepuolustuksekseen. Harvat hajut ovat niin kuvottavia kuin haisunäädän ruiskuttama erite, ja me löyhkäsimme hirveältä.
Mieli maassa menimme kotiin saadaksemme säälittävään tilaamme hieman lohdutusta vanhemmilta. Kun astuimme keittiön ovesta sisään, äiti nuuhkaisi kerran ja hätisteli meidät ulos pihalle. Meidät karkotettiin kodistamme. Sitten äiti aloitti puhdistamisprosessin. Hän poltti vaatteemme. Sitten näytti siltä, että avuksemme tarjottiin kaikkia paikkakuntalaisten kotikonsteja ja keksintöjä. Niiden vuoksi jouduimme kestämään monenlaisia kylpyjä – ensin tomaattimehussa, sitten lehmänmaidossa ja jopa kitkerässä kotitekoisessa lipeäsaippualiuoksessa. Mutta löyhkä ei lähtenyt. Edes isäni voimakas partavesi ei pystynyt nujertamaan löyhkää. Meidät tuomittiin monen päivän ajan syömään ulkona puun katveessa, nukkumaan ulkona teltassa ja matkustamaan avopakettiauton lavalla.
Jonkin ajan kuluttua ajattelimme naiivisti hajun jo lähteneen ja yritimme lähestyä joitakin normaalintuoksuisia tyttöjä. He eivät päästäneet meitä edes muutaman metrin päähän – musertaen siten hauraan teini-ikäisen itsetuntomme!
Minun on myönnettävä, ettei haisunäädän ruiskutukseen joutuminen ole synnin tavanomainen seuraus. Useimmat seuraukset eivät ole yhtä välittömiä tai dramaattisia. Mutta ennemmin tai myöhemmin jokaisen synnin seuraukset on maksettava.
Aika ajoin synnin seuraukset saattavat tuntua synnintekijästä hyvin vähäisiltä. Saatamme jopa vakuuttaa itsellemme – kuten mekin yritimme ennen tyttöjen luo menemistä – ettei kukaan pysty saamaan selville syntiämme ja että ne ovat hyvässä kätkössä. Mutta taivaalliselle Isällemme meidän syntimme ovat aina silmiinpistävän ilmeisiä, ja sitä ne usein ovat myös hengellisesti herkille johtajille, vanhemmille ja ystäville. Osallistuessani vanhin Richard G. Scottin kanssa nuorille järjestettyyn takkavalkeailtaan huomasin yleisön joukossa viisi nuorta, joiden kasvot tai elekieli miltei huusivat, että heidän elämässään oli hengellisesti jotakin vialla. Kun kokouksen jälkeen mainitsin näistä viidestä nuoresta vanhin Scottille, hän vastasi yksinkertaisesti: ”Heitä oli kahdeksan.”
Jesaja on profetoinut: ”Heidän kasvonsa todistavat ulkomuodollaan heitä vastaan ja julistavat heidän syntinsä samaksi kuin Sodoman, eivätkä he voi sitä salata” (2. Nefi 13:9; ks. myös Jes. 3:9).
Jumala on julistanut: ”Se, joka tekee syntiä eikä tee parannusta, on karkotettava” (OL 42:28). Samoin kuin serkkuni ja minut ”karkotettiin” maallisesta kodistamme kepposemme seurauksena, samalla tavoin meidät karkotetaan pois taivaallisen Isämme kodista, ellemme tee parannusta.
”Kun me pyrimme peittelemään syntejämme”, kuten minä olin yrittänyt tehdä isäni partavedellä, ”taivaat vetäytyvät; [ja] Herran Henki tulee murheelliseksi” (OL 121:37). Me menetämme hengelliset lahjamme. Herra on julistanut: ”Siltä, joka ei tee parannusta, siltä otetaan sekin valo, jonka hän on saanut” (OL 1:33).
Meillä jokaisella on Kristuksen valo eli omatunto. Se innoittaa meitä jatkuvasti valitsemaan hyvän. Hyvät valinnat tuottavat hyviä seurauksia. Toisaalta parannuksen lykkääminen ja synninteon jatkaminen on kuin jatkuvasti potkisi haisunäätää. Jokaisen synnin myötä löyhkä kasvaa ja vieraannuttaa meitä yhä kauemmaksi Jumalan luota ja niiden luota, joita rakastamme. Pian meistä voisi tulla Lamanin ja Lemuelin kaltaisia, joiden tunto turtui ja jotka eivät voineet enää tuntea hiljaista, vienoa ääntä tehtyään jatkuvasti huonoja valintoja (ks. 1. Nefi 17:45).
Jos olisin totellut omaatuntoani, kun se ensimmäisen kerran kuiskasi, että kepponen oli väärin, olisin välttynyt koko löyhkäävältä koettelemukselta.
Nefin kautta Vapahtaja on opettanut: ”Eikä mikään epäpuhdas voi asua Jumalan luona; sen vuoksi sinut täytyy karkottaa pois iäksi” (1. Nefi 10:21).
Mutta koska meidän rakastava taivaallinen Isämme tiesi ennalta heikkoutemme ja koska Hän tiesi, että te ja minä kaikki tekisimme syntiä ja meistä tulisi epäpuhtaita, Hän varasi prosessin, jonka avulla voimme puhdistua synnistä ja joka – toisin kuin tomaattimehu, maito ja lipeäsaippua – tosiaankin toimii.
Taivaallinen Isä lähetti Vapahtajan, Ainosyntyisen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, sovittamaan meidän syntimme (ks. Alma 22:14).
Getsemanen puutarhassa, kun Kristus osoitti täydellisen kuuliaisuutensa, Hänen tuskansa sai Hänet, ”Jumalan, suurimman kaikista, vapisemaan tuskasta ja vuotamaan verta joka huokosesta ja kärsimään sekä ruumiissa että hengessä” (OL 19:18). Sitten Hän salli sen, että Hänet ”korotettiin ristille ja surmattiin maailman syntien tähden” (1. Nefi 11:33).
Hän ”kärsi kaikkien ihmisten tuskan, jotta kaikki ihmiset voisivat tehdä parannuksen ja tulla hänen luoksensa”. ”Ja kuinka suuri hänen ilonsa onkaan sielusta, joka tekee parannuksen!” (OL 18:11, 13.)
Vapahtaja on ilmaissut, kuinka voimme tietää, tekeekö ihminen ”parannuksen synneistänsä – katso, hän tunnustaa ne ja hylkää ne” (OL 58:43). Sitten seuraa ihmeellinen lupaus: ”Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi” (Jes. 1:18).
Jos Henki kolkuttaa sydäntänne oikaistakseen jotakin elämässänne, niin tietäkää tämä: teidän sielunne on kallisarvoinen. Taivaallinen Isä haluaa teidän olevan osa Hänen iankaikkista perhettään.
Pyydän hellästi, ”ettette lykkää parannuksenne päivää” (Alma 34:33). Aloittakaa tuo prosessi nyt. Poistakaa synnin löyhkä parannuksen tarjoaman hoitokeinon avulla. Silloin Vapahtaja voi sovituksen kautta pestä teidät puhtaiksi. Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.