Yleiskonferenssi
Pohdi Jumalan hyvyyttä ja suuruutta
Huhtikuun 2020 yleiskonferenssi


Pohdi Jumalan hyvyyttä ja suuruutta

Kutsun sinua muistamaan joka päivä taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen suuruuden ja sen, mitä He ovat tehneet sinun hyväksesi.

Kautta aikojen – jopa ja etenkin vaikeina aikoina – profeetat ovat kannustaneet meitä muistamaan Jumalan suuruutta ja pohtimaan, mitä Hän on tehnyt hyväksemme yksilöinä, perheinä ja kansana.1 Tämä ohje löytyy kaikkialta pyhistä kirjoituksista, mutta erityisen hyvin se on esillä Mormonin kirjassa. Nimisivulla selitetään, että yksi Mormonin kirjan tarkoituksista on ”[osoittaa] Israelin huoneen jäännökselle, kuinka suuria Herra on tehnyt sen isien hyväksi”2. Mormonin kirjan lopussa on Moronin vetoomus: ”Katso, minä tahtoisin kehottaa teitä näitä asioita lukiessanne – – muistamaan, kuinka armollinen Herra on ollut ihmislapsille – –, ja pohdiskelemaan sitä sydämessänne.”3

Se, kuinka johdonmukaisesti profeetat pyytävät pohtimaan Jumalan hyvyyttä, on silmiinpistävää.4 Taivaallinen Isämme haluaa meidän muistavan Hänen ja Hänen rakkaan Poikansa hyvyyden – ei Heidän omaksi tyydytyksekseen, vaan sen vaikutuksen vuoksi, joka sellaisella muistamisella on meihin. Kun pohdimme Heidän hyvyyttään, meidän näkökulmamme ja ymmärryksemme laajenevat. Kun ajattelemme Heidän myötätuntoaan, meistä tulee nöyrempiä, rukoilevampia ja lujempia.

Koskettava kokemus erään aiemman potilaan kanssa osoittaa, kuinka kiitollisuus anteliaisuudesta ja myötätunnosta voi muuttaa meidät. Vuonna 1987 tutustuin Thomas Nielsoniin, merkittävään mieheen, joka tarvitsi sydämensiirron. Hän oli 63-vuotias ja asui Loganissa Utahissa Yhdysvalloissa. Sen jälkeen kun hän oli palvellut armeijassa toisen maailmansodan aikana, hän oli solminut avioliiton Donna Wilkesin kanssa Loganin temppelissä Utahissa. Hänestä tuli tarmokas ja menestyvä muurari. Myöhempinä vuosinaan hän nautti työnteosta erityisesti vanhimman lapsenlapsensa Jonathanin kanssa koulun loma-aikoina. Näiden kahden välille kehittyi erityinen side osittain siksi, että Tom näki Jonathanissa paljon itseään.

Tomista siirtosydämen odottaminen oli turhauttavaa. Hän ei ollut erityisen kärsivällinen ihminen. Hän oli aina pystynyt asettamaan ja saavuttamaan tavoitteita ahkeralla työnteolla ja silkalla päättäväisyydellä. Kun Tomilla oli ongelmia sydämen toiminnan heiketessä ja elämän ollessa pysähdyksissä, hän kysyi toisinaan minulta, mitä tein jouduttaakseni tapahtumia. Leikkiä laskien hän ehdotti tapoja, joihin voisin ryhtyä, jotta hän saisi sydämensiirron nopeammin.

Yhtenä riemullisena ja kuitenkin hirveänä päivänä Tomille ilmaantuikin ihanteellinen siirtosydän. Koko ja verityyppi olivat yhteensopivat, ja lahjoittaja oli nuori, vain 16-vuotias. Siirrettävä sydän kuului Jonathanille, Tomin rakkaalle lapsenlapselle. Aiemmin samana päivänä Jonathan oli loukkaantunut kohtalokkaasti, kun juna törmäsi autoon, jossa hän matkusti.

Kun kävin Tomin ja Donnan luona sairaalassa, he olivat syvästi järkyttyneitä. On vaikea kuvitella, mitä he kokivat tietäessään, että Tomin elämää voitiin pidentää käyttämällä heidän lapsenlapsensa sydäntä. Alkuun he kieltäytyivät harkitsemasta sydäntä, jonka Jonathanin surevat vanhemmat, heidän tyttärensä ja vävynsä, tarjosivat. Tom ja Donna tiesivät kuitenkin, että Jonathan oli aivokuollut, ja he ymmärsivät, että heidän rukouksensa saada Tomille uusi sydän eivät olleet aiheuttaneet Jonathanin onnettomuutta. Ei, Jonathanin sydän oli lahja, joka voisi siunata Tomia hänen hädässään. He ymmärsivät, että tästä murhenäytelmästä voisi koitua jotakin hyvää, ja he päättivät ottaa sydämen vastaan.

Sydämensiirto sujui hyvin. Jälkeenpäin Tom oli muuttunut mies. Muutos oli parantunutta terveyttä tai jopa kiitollisuutta syvällisempi. Tom kertoi minulle, että hän ajatteli joka aamu Jonathania, tytärtään ja vävyään, saamaansa lahjaa ja sitä, mitä tuo lahja oli vaatinut. Vaikka Tomin luontainen hyväntuulisuus ja sisu olivat yhä selkeästi havaittavissa, huomasin, että hän oli vakavampi, mietteliäämpi ja hyväsydämisempi.

Tom eli vielä 13 vuotta siirron jälkeen, vuodet, joita hän ei olisi muuten saanut. Hänen muistokirjoituksessaan sanottiin, että noiden vuosien aikana hän pystyi koskettamaan perheensä ja muiden elämää anteliaisuudella ja rakkaudella. Hän oli yksityinen hyväntekijä ja esimerkki toiveikkuudesta ja päättäväisyydestä.

Paljolti Tomin tavoin jokainen meistä on saanut lahjoja, joita emme voisi itse antaa itsellemme, lahjoja taivaalliselta Isältämme ja Hänen rakkaalta Pojaltaan, mukaan lukien lunastuksen Jeesuksen Kristuksen sovitusuhrin ansiosta.5 Me olemme saaneet elämän tässä maailmassa, me saamme fyysisen elämän tuonpuoleisessa ja iankaikkisen pelastuksen ja korotuksen – jos sen valitsemme – kaiken tämän vain taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen ansiosta.

Joka kerta kun käytämme näitä lahjoja, hyödymme niistä tai edes ajattelemme niitä, meidän pitäisi pohtia antajien uhrausta, anteliaisuutta ja myötätuntoa. Kunnioitus antajia kohtaan on enemmän kuin kiitollisuus, jota tunnemme. Heidän lahjojensa ajatteleminen voi ja sen pitäisi muuttaa meitä.

Yksi merkittävä muuttuminen oli se, mikä tapahtui Alma nuoremmalle. Kun Alma kulki ”ympäriinsä kapinoiden Jumalaa vastaan”6, enkeli ilmestyi. ”Ukkosen äänellä”7 enkeli nuhteli Almaa kirkon vainoamisesta ja siitä, että hän ”varasti kansan sydämet”8. Enkeli lisäsi tämän kehotuksen: ”Mene, ja muista isiesi vankeutta – –; ja muista, kuinka suuria [Jumala] on tehnyt heidän hyväkseen.”9 Kaikista mahdollisista kehotuksista enkeli tähdensi tätä.

Alma teki parannuksen ja muisti. Myöhemmin hän kertoi enkelin kehotuksesta pojalleen Helamanille. Alma neuvoi: ”Minä tahdon sinun tekevän, niin kuin minä olen tehnyt, muistaen meidän isiemme vankeutta, sillä he olivat orjuudessa, eikä kukaan voinut heitä vapauttaa, paitsi Abrahamin – – ja Iisakin – – ja Jaakobin Jumala; ja hän totisesti vapautti heidät heidän ahdingoistaan.”10 Alma sanoi yksinkertaisesti: ”Minä turvaan häneen.”11 Alma ymmärsi, että muistamalla orjuudesta vapauttamisen ja tuen ”kaikenlaisissa koettelemuksissa ja vastoinkäymisissä” me opimme tuntemaan Jumalan ja Hänen lupaustensa varmuuden.12

Harvalla meistä on ollut yhtä järisyttävä kokemus kuin Almalla, mutta muutoksemme voi olla yhtä syvällinen. Vapahtaja antoi muinoin lupauksen:

”Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen.

Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja – –

te olette minun kansani ja minä olen teidän Jumalanne.”13

Ylösnoussut Vapahtaja kertoi nefiläisille, kuinka tämä muuttuminen alkaa. Hän toi esiin keskeisen tekijän taivaallisen Isän suunnitelmassa, kun Hän sanoi:

”Ja minun Isäni lähetti minut, jotta minut korotettaisiin ristille ja jotta minä sen jälkeen, kun minut oli korotettu ristille, voisin vetää kaikki ihmiset luokseni – –,

ja tästä syystä minut on korotettu; sen tähden minä Isän vallan mukaisesti vedän kaikki ihmiset luokseni.”14

Mitä sinun kohdallasi vaaditaan, että tulisit vedetyksi Vapahtajan luokse? Pohdi Jeesuksen Kristuksen alistumista Isänsä tahtoon, Hänen voittoaan kuolemasta, sinun syntiesi ja virheidesi ottamista päälleen, Isän voiman saamista, jotta Hän voi toimia puolestapuhujanasi, ja sinun täydellistä lunastamistasi.15 Eivätkö nämä riitä vetämään sinua Hänen luokseen? Minulle ne riittävät. Jeesus Kristus ”seisoo käsivarret ojennettuina toivoen ja haluten parantaa, antaa anteeksi, puhdistaa, vahvistaa, jalostaa ja pyhittää”16 sinut ja minut.

Näiden totuuksien pitäisi antaa meille uusi sydän ja saada meidät valitsemaan taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen seuraamisen. Silti jopa uusi sydän voi olla ”altis harhailemaan, – – altis jättämään Jumalan, jota [rakastamme]”17. Taistellaksemme tätä taipumusta vastaan meidän pitää ajatella joka päivä lahjoja, joita olemme saaneet, ja sitä, mitä ne ovat vaatineet. Kuningas Benjamin neuvoi: ”Minä tahdon teidän muistavan ja pitävän aina muistissa Jumalan suuruuden – – ja hänen hyvyytensä ja pitkämielisyytensä teitä – – kohtaan.”18 Jos teemme niin, me tulemme kelvollisiksi saamaan merkittäviä taivaallisia siunauksia.

Jumalan hyvyyden ja armollisuuden ajatteleminen auttaa meitä tulemaan hengellisesti vastaanottavaisemmiksi. Lisääntyneen hengellisen herkkyyden ansiosta me puolestamme tulemme tietämään totuuden kaikesta Pyhän Hengen voimalla.19 Tähän sisältyy todistus siitä, että Mormonin kirja on totta, tieto siitä, että Jeesus on Kristus, henkilökohtainen Vapahtajamme ja Lunastajamme, ja sen hyväksyminen, että Hänen evankeliuminsa on palautettu näinä myöhempinä aikoina.20

Kun muistamme taivaallisen Isämme ja Jeesuksen Kristuksen suuruuden ja sen, mitä He ovat tehneet hyväksemme, me emme pidä Heitä itsestäänselvyytenä, kuten Tomkaan ei pitänyt Jonathanin sydäntä itsestäänselvyytenä. Riemuiten ja kunnioittaen Tom muisti joka päivä murhenäytelmän, joka pidensi hänen elämäänsä. Iloitessamme ylenpalttisesti tiedosta, että meidät voidaan pelastaa ja korottaa, meidän pitää muistaa, että pelastus ja korotus vaativat suuren hinnan.21 Me voimme riemuita kunnioittavasti ymmärtäessämme, että ilman Jeesusta Kristusta me olemme tuomittuja mutta Hänen kanssaan me voimme saada suurimman lahjan, minkä taivaallinen Isä voi antaa.22 Todellakin tämän kunnioituksen ansiosta me voimme iloita ”iankaikkisen elämän [lupauksesta] tässä maailmassa” ja saada viimein ”[iankaikkisen elämän] tulevassa maailmassa, nimittäin kuolemattomuuden [kirkkauden]”23.

Kun pohdimme taivaallisen Isämme ja Jeesuksen Kristuksen hyvyyttä, meidän luottamuksemme Heihin lisääntyy. Rukouksemme muuttuvat, koska me tiedämme, että Jumala on Isämme ja me olemme Hänen lapsiaan. Me emme pyri muuttamaan Hänen tahtoaan vaan mukauttamaan oman tahtomme Hänen tahtoonsa ja varmistamaan itsellemme siunaukset, jotka Hän haluaa suoda sillä ehdolla, että me pyydämme niitä.24 Me pyrimme olemaan sävyisämpiä, puhtaampia, kestävämpiä, enemmän Kristuksen kaltaisia.25 Nämä muutokset tekevät meidät kelvollisiksi saamaan lisää taivaallisia siunauksia.

Kun tunnustamme, että kaikki hyvä tulee Jeesukselta Kristukselta, me kerromme uskostamme tehokkaammin muille.26 Meillä on rohkeutta, kun kohtaamme ilmeisen mahdottomia tehtäviä ja olosuhteita.27 Me vahvistumme päättäväisyydessämme pitää liitot, jotka olemme tehneet seurataksemme Vapahtajaa.28 Me täytymme Jumalan rakkaudella, haluamme auttaa apua tarvitsevia olematta tuomitsevia, rakastamme lapsiamme ja kasvatamme heitä vanhurskaudessa, säilytämme syntiemme anteeksiannon ja riemuitsemme aina.29 Nämä ovat merkittäviä tuloksia siitä, että muistamme Jumalan hyvyyden ja armollisuuden.

Sitä vastoin Vapahtaja varoitti: ”Eikä ihminen loukkaa Jumalaa millään tavalla, eikä hänen vihansa ole syttynyt keitään muita vastaan kuin niitä, jotka eivät tunnusta hänen kättänsä kaikessa.”30 En usko, että Jumala loukkaantuu, kun me unohdamme Hänet. Sen sijaan luulen Hänen olevan syvästi pettynyt. Hän tietää, että me riistämme itseltämme tilaisuuden lähestyä Häntä muistamalla Hänet ja Hänen hyvyytensä. Sitten meiltä jää kokematta, kun Hän lähestyy meitä, ja jäämme vaille niitä erityisiä siunauksia, jotka Hän on luvannut.31

Kutsun sinua muistamaan joka päivä taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen suuruuden ja sen, mitä He ovat tehneet sinun hyväksesi. Sitokoon Heidän hyvyytensä pohtiminen harhailevan sydämesi lujemmin Heihin.32 Pohdi Heidän myötätuntoaan, niin sinua siunataan suuremmalla hengellisellä herkkyydellä ja sinusta tulee enemmän Kristuksen kaltainen. Heidän myötätuntonsa mietiskeleminen auttaa sinua pysymään uskollisena ”loppuun asti”, kunnes sinut ”otetaan vastaan taivaaseen” ja saat ”asua Jumalan luona milloinkaan päättymättömän onnen tilassa”33.

Taivaallinen Isämme sanoi viitatessaan rakkaaseen Poikaansa: ”Kuule häntä!”34 Kun toimit noiden sanojen mukaan ja kuuntelet Häntä, niin muista iloiten ja kunnioittaen, että Vapahtaja haluaa palauttaa sen, mitä itse et voi palauttaa, Hän haluaa parantaa haavat, joita itse et voi parantaa, Hän haluaa korjata sen, mitä on mahdotonta korjata35, Hän korvaa kaiken sinua kohdanneen epäoikeudenmukaisuuden36, ja Hän haluaa pysyvästi parantaa jopa särkyneet sydämet37.

Kun olen ajatellut taivaallisen Isämme ja Jeesuksen Kristuksen antamia lahjoja, olen tullut tietämään, että He rakastavat äärettömästi kaikkia taivaallisen Isän lapsia ja Heillä on käsittämätöntä myötätuntoa meitä kohtaan.38 Tämä tieto on muuttanut minut, ja se muuttaa teidätkin. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.