Parannus ja kaste

Eräänä kylmänä, lumisateisena huhtikuun päivänä vuonna 1832 Eleazer Miller, neljä kuukautta aikaisemmin kirkkoon liittynyt käännynnäinen, kastoi Brigham Youngin hänen oman myllypuronsa jääkylmässä vedessä. Brigham Young kertoi tapahtumasta: ”Tunsin – – nöyryyttä, lapsenomaista henkeä, joka todisti minulle, että syntini oli annettu anteeksi.” (MHBY-1, s. 2–3) Hän opetti, että vedessä ei sinänsä ole mitään voimaa pestä pois syntiä (ks. DBY, s. 159) mutta että kasteella on voima puhdistaa meidät synnistä, kun sen suorittaa sellainen, jolla on valtuus, kun kasteen vastaanottaja on vastuullinen, ja kun kastetta edeltää parannus ja sitä seuraa vilpitön yritys pitää kasteen liitot kunniassa.

Brigham Youngin opetuksia

Ymmärryksemme kasvaessa lisääntyvät myös tilivelvollisuutemme ja vastuumme

Synti on sitä, että tekee väärin silloin kun osaa ja voi tehdä paremmin, ja Herran omana aikana sitä seuraa oikeudenmukainen rangaistus. (DBY, s. 156)

Vaikka me tällä hetkellä toimisimmekin parhaan tietomme ja ymmärryksemme mukaisesti, niin eikö elämässämme silti ole sijaa parannukselle? On. Saadessamme tietää, että olemme tietämättämme tehneet väärin, meidän velvollisuutenamme on pidättyä välittömästi ja ikiajoiksi tekemästä sitä. (DBY, s. 156)

Vilpittömän parannuksen avulla me voimme saada sovituksen vaikuttamaan elämässämme

Jos olen vahingoittanut jotakuta, minun tulee tunnustaa rikkomukseni sille henkilölle ja hyvittää se, mitä olen tehnyt väärin. (DBY, s. 158)

Uskon siihen, että meidän pitää olla yksinkertaisia ja rehellisiä siinä, mikä pitää tehdä julkisesti tiettäväksi, ja pitää omana tietonamme se, mikä tuleekin pitää. – – Kertokaa yleisölle se, mikä yleisölle kuuluu. Jos olette tehneet syntiä ihmisiä vastaan, tunnustakaa heille. Jos olette tehneet syntiä jotakin perhettä tai naapureita vastaan, menkää heidän tykönsä ja tunnustakaa. – – Jos olette tehneet syntiä yhtä ihmistä vastaan, ottakaa se henkilö kanssanne kahden kesken ja tunnustakaa hänelle. (DBY, s. 158)

Kun ihmiset todella ja täydestä sydämestään tekevät parannuksen ja todistavat taivaille parannuksentekonsa aitoudesta olemalla kuuliaiset niille vaatimuksille, jotka evankeliumin lakien kautta on tehty heille tiettäviksi, silloin he ovat oikeutetut saamaan pelastuksen eikä mikään mahti voi pidättää heitä saamasta hyvää henkeä. (DBY, s. 156)

Jotkut vanhat perimätietomme opettavat, että ihminen voi mestauslavalla tehdä pelastukseen johtavan parannuksen kammottavista veriteoista ja voi teloituksensa hetkellä kuulla sanat: ”Jumala siunatkoon! Hän on mennyt taivaaseen ja hänet kruunataan kirkkaudella Herran Kristuksen kaikki lunastavan armon kautta.” Tämä kaikki on hölynpölyä. Sellainen henkilö ei koskaan näe taivasta. Jotkut rukoilevat: ”Voi, jospa olisin siirtynyt tuolle puolen sinä yönä, jolloin koin kääntymyksen!” Tämä on osoituksena kristillisen maailman vaalimista vääristä ajatuksista ja tyhjänpäiväisistä käsityksistä. (DBY, s. 157)

Kaste on pelastuksellemme välttämätön toimitus

Me myöhempien aikojen pyhät uskomme upotuskasteeseen syntien anteeksisaamiseksi Jeesuksen opetuslasten todistuksen ja näinä myöhempinä aikoina annettujen Herran ilmoitusten mukaisesti. Pienet lapset ovat puhtaita; heillä ei ole sydämellään surua eikä syntejä, joista on tehtävä parannus ja jotka on hylättävä. Sen vuoksi heitä ei voi kastaa syntien anteeksisaamiseksi. Jos olemme tehneet syntiä, meidän täytyy tietää, mikä on hyvää ja pahaa. Pieni lapsi ei sitä tiedä eikä voi tietää; hän ei ole kyllin kehittynyt ajatellakseen hyvän ja pahan käsitettä. Hän ei kykene kuuntelemaan vanhempia, opettajaa tai pappia, kun he sanovat, mikä on oikein ja mikä väärin tai mikä on vahingollista, eikä ihmistä voida pitää vastuullisena ennen kuin hän ymmärtää nämä seikat. Niinpä häntä ei myöskään voida kastaa syntien anteeksisaamiseksi [ks. Moro. 8]. (DBY, s. 158–159)

Yksikään toimitus, jonka Jumala on julistanut omalla äänellään tai Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta tai jonkun profeettansa, apostolinsa tai evankelistansa suun kautta, ei ole tarpeeton. Jokainen toimitus, jokainen käsky ja vaatimus on tarpeen ihmissuvun pelastukseksi. (DBY, s. 152)

Jos olette syntymästänne saakka olleet vanhurskaat ettekä ole koskaan tietenne tehneet syntiä tai rikkoneet, ottakaa kaste kaiken vanhurskauden täyttämiseksi, kuten Jeesus teki. Jos voitte sanoa, ettei teillä ole mitään syntejä, joista tehdä parannus, niin hylätkää väärät käsityksenne ja rakastakaa ja palvelkaa Jumalaa jakamattomalla sydämellä. (DBY, s. 159)

Kaikki myöhempien aikojen pyhät tekevät uuden ja iankaikkisen liiton, kun he tulevat tähän kirkkoon. He tekevät liiton, jonka mukaan he lakkaavat kannattamasta, ylläpitämästä ja suosimasta paholaisen valtakuntaa ja tämän maailman valtakuntia. He astuvat uuteen ja iankaikkiseen liittoon tukeakseen Jumalan valtakuntaa eikä mitään muuta valtakuntaa. He vannovat mitä juhlallisimmin taivasten ja maan edessä ja oman pelastuksensa uhalla, että he tukevat totuutta ja vanhurskautta pahuuden ja vääryyden sijasta ja rakentavat Jumalan valtakuntaa tämän maailman valtakuntien sijasta. (DBY, s. 160)

Vaikka kuinka julistaisimme olevamme Jumalan ja Hänen asiansa puolella, me emme kuitenkaan ole oikeutetut Hänen valtakuntansa siunauksiin ja etuoikeuksiin, ennen kuin meistä tulee sen kansalaisia. Kuinka meistä voi tulla kansalaisia? Tekemällä parannuksen synneistämme ja olemalla kuuliaiset meille annetun Jumalan Pojan evankeliumin vaatimuksille. Sadat ja tuhannet ovat uskoneet Herraan Jeesukseen Kristukseen ja tehneet parannuksen synneistään ja kokeneet Pyhän Hengen todistavan heille, että Jumala on rakkaus, että he rakastavat Häntä ja että Hän rakastaa heitä, mutta he eivät kuitenkaan ole Hänen valtakunnassaan. He eivät ole mukautuneet tarpeellisiin vaatimuksiin; he eivät ole astuneet ovesta sisään. (DBY, s. 152–153)

Teillä ei ole valtaa kastaa itseänne eikä teillä myöskään ole valtaa nousta kuolleista. Ette myöskään voisi laillisesti kastaa ketään syntien anteeksisaamiseksi, ennen kuin joku ensin kastaa teidät ja asettaa teidät tähän valtuuteen. (DBY, s. 160)

Onko vedessä itsessään jokin voima, joka voi pestä pois synnin? Ei tietenkään, vaan Herra sanoo: ”Jos syntinen tekee parannuksen synneistään ja astuu kasteen vesiin ja hänet haudataan veteen aivan kuin hänet laskettaisiin hautaan ja haudattaisiin, ja hänet tuodaan jälleen esiin vedestä aivan kuin hän syntyisi – jos hän tekee tämän sydämensä vilpittömyydessä, niin hänen syntinsä pestään pois.” [Ks. LK 128:12–13.] Peseekö vesi sinänsä ne pois? Ei, vaan Jumalan käskyjen pitäminen puhdistaa synnin tahran. (DBY, s. 159)

Opiskeluehdotuksia

Ymmärryksemme kasvaessa lisääntyvät myös tilivelvollisuutemme ja vastuumme

Kuinka presidentti Young määritteli synnin? (Ks. myös Jaak. 4:17.)
Mitä presidentti Young opetti velvollisuuksistamme edistyessämme oikean ja väärän tuntemisessa? (Ks. myös 2. Ne. 9:25–27.)
Kuinka meidän pitäisi asennoitua elämämme parantamiseen? (Ks. myös Al. 34:33.) Mitä tämä opettaa meille tiedosta, tilivelvollisuudesta ja vastuusta?

Vilpittömän parannuksen avulla me voimme saada sovituksen vaikuttamaan elämässämme

Mikä on todellisen parannuksen seuraus? Miksi kuuliaisuus evankeliumin laeille on välttämätön osa parannusta?
Mitä presidentti Young opetti kuolinvuoteella tapahtuvasta parannuksesta?

Kaste on pelastuksellemme välttämätön toimitus

Mikä osa kasteella on Kristuksen tykö tulemisessa? (Ks. myös Moro. 8:25–26.)
Mitä presidentti Young opetti siitä, kenen pitäisi ja kenen ei pitäisi mennä kasteelle? Miksi ei ole soveliasta kastaa niitä, jotka eivät ole vastuullisia? (Ks. myös Moro. 8:9–14.) Mitä presidentti Young sanoi vastuullisille henkilöille, jotka sanovat, etteivät he ole tehneet syntiä?
Presidentti Young opetti, että kaikki evankeliumin toimitukset, kaste mukaan lukien, ovat välttämättömiä pelastuksellemme. Millä tavalla evankeliumin toimitukset ovat tuoneet siunauksia teidän elämäänne?
Presidentti Young opetti, että ”kaikki myöhempien aikojen pyhät tekevät uuden ja iankaikkisen liiton, kun he tulevat tähän kirkkoon”. Mitä me lupaamme tehdä, kun meidät kastetaan? Mitä me lupaamme olla tekemättä? (Ks. myös Moosia 18:8–10.)
Miksi usko Herraan Jeesukseen Kristukseen ja Hänen rakastamisensa eivät yksin riitä siihen, että voi astua ovesta sisään Hänen valtakuntaansa?
Miksi ihminen täytyy ”asettaa – – tähän valtuuteen”, jotta hän voisi kastaa?
Mikä on presidentti Youngin mukaan kasteen merkitys ja vertauskuvallisuus? (Ks. myös Room. 6:3–6, 11; KH Moos. 6:58–60; 1. Joh. 5:7–8.) Presidentti Young selitti, että vedessä itsessään ei ole mitään voimaa pestä pois syntiä. Mikä puhdistaa meidät synnistä?