Itsehillinnän harjoittaminen

Presidentti Brigham Young oppi kokemuksesta, että johtaessaan voimakastahtoisia ja usein itsenäisesti ajattelevia ihmisiä Siioniin hän sai kokea sekä onnistumisen että suuttumuksen hetkiä. Vuonna 1848 hän johti 2000 pyhän vankkurikaravaania, joka kohtasi biisonilauman. Vaikka presidentti Young antoi leirin metsästäjille ohjeet tappaa biisoneita vain sen verran, että matkalaisille saataisiin lihaa, toisia miehiä lähti vetojuhtiensa luota ajamaan takaa biisoneita koko päiväksi, ja he tappoivat niitä runsain määrin ja jättivät kuolleita biisoneita preerialle mätänemään. Hän nuhteli ihmisiä heidän käytöksensä vuoksi (ks. JTB). Hän sanoi myöhemmin: ”Oppikaa hallitsemaan itsenne.” (DNW, 15. elokuuta 1860, s. 1) ”Siunatkaa itseänne ja ystäviänne voittamalla ja hallitsemalla itsenne, [sillä] ellette te hallitse haluja[nneja] alista kaikkia kykyjänne Jumalan ilmoittamille periaatteille, ette koskaan saavuta odottamaanne onnen, kirkkauden, ilon, rauhan ja ikuisen autuuden tilaa.” (DNW, 15. elokuuta 1860, s. 1)

Brigham Youngin opetuksia

Me voimme hallita itsemme ja alistua Jumalan tahtoon

Onko meillä tahto? Kyllä, se on lahja, jumalten luonteenominaisuus, joka on annettu kaikelle älylle taivaassa ja maan päällä – kyky hyväksyä tai hylätä. (DBY, s. 264)

Valitkaa ihmisiä miltä tahansa elämän alalta, niin huomaatte, että heidän tahtonsa on ensisijaisin ja tärkein. Voitte saavuttaa ihmisten kiintymyksen ja johdattaa sen suuntaa, mutta ette voi pelottelemalla tai ruoskimalla tai polttamalla saada heitä tekemään oikein vastoin heidän tahtoaan. Ihmissuku vaikka kuolee saadakseen tehdä oman tahtonsa mukaan. Oppikaa siis ohjaamaan näitä tahtoja oikein, niin voitte ohjata kansan vaikutusvaltaa ja voimaa. (DBY, s. 264)

Jumala on pannut sisimpäämme tahdon, ja meidän tulisi tyytyväisenä sallia sen olla Kaikkivaltiaan tahdon hallinnassa. Ihmistahto olkoon lannistumatta oikean puolella. Vanhempien on ollut tapana murtaa lapsen tahto, kunnes se heikkenee, ja lapsen jalot, jumalalliset kyvyt taantuvat suhteellisen vähämielisyyden ja pelkuruuden tilaan. Tulkoon tämä ihmisen ominaisuus, taivassyntyinen tahdon vapaus, soveliaalla tavalla taltutetuksi ja viisaasti ohjatuksi sen sijaan että meneteltäisiin päinvastoin, niin se on saavuttava voiton oikean puolesta käytävässä taistelussa. Älkää murtako kenenkään tahtoa vaan ohjatkaa se tuntemaan, että sen suurimpana ilona ja korkeimpana tavoitteena on olla Jeesuksen Kristuksen ilmoitusten hallinnassa. Silloin ihmisen tahto tulee Jumalan kaltaiseksi, niin että se voittaa lihaan kylvetyn pahan, kunnes Jumala hallitsee sisimpäämme aikaansaaden tahdon tehdä Hänen hyvän tahtonsa mukaan. (DBY, s. 264)

Oppikaa hallitsemaan itsenne. Oppikaa olemaan Jumalan käsissä kuin savi savenvalajan käsissä. (DBY, s. 265)

Päättäköön jokainen Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä voittaa jokaisen vastuksen, oppia hallitsemaan itsensä, jotta Henki, jonka Jumala on pannut ruumiiseenne, hallitsisi. Silloin voitte keskustella, elää, työskennellä, mennä sinne tai tänne, tehdä sitä tai tätä ja vaeltaa ja toimia veljienne parissa niin kuin teidän pitäisi. (DBY, s. 265–266)

Me voimme hallita itsemme, kunnes saatamme kaiken ”alamaiseksi Kristuksen laille”

Mitä nopeammin ihminen vastustaa kiusausta tehdä, sanoa tai ajatella väärin, kun hänellä on valkeutta oikaista käsityksiään, sitä nopeammin hän saavuttaa voimaa ja kykyä voittaa jokainen kiusaus pahaan. (DBY, s. 266)

Ne tuhannet ja kymmenettuhannet hyvään ja pahaan johtavat tapahtumat, jotka yhdessä muodostavat elämän kokonaisuuden, ovat riippuvaisia hetken valppaudesta ja huomiosta. (DBY, s. 267)

Ette voi periä iankaikkista elämää, ellei teidän halunne ole saatettu sen hengen alaiseksi, joka teissä asuu, sen hengen, jonka meidän taivaallinen Isämme antoi. Tarkoitan henkienne Isää, niiden henkien, jotka Hän on pannut näihin maallisiin majoihin. Nämä majat on täysin saatettava hengen alaisiksi, muuten ruumiinne ei ylösnousemuksessa voi nousta perimään iankaikkista elämää. – – Ahkeroikaa, kunnes olette saattanet kaiken alamaiseksi Kristuksen laille. (DBY, s. 266)

Yritän sivistää itseäni. Yritättekö te sitä samaa? Jos olemme onnistuneet tässä, niin me hallitsemme sanamme ja tekomme ja myös tuttavamme niin laajalti kuin vaikutusvaltamme ulottuu. Jos me olemme sivistäneet itseämme, me olemme osittain valmistautuneet vastaanottamaan sitä, mitä Isällämme ja Jumalallamme on varattuna kaikille niille, jotka valmistautuvat vastaanottamaan Hänen oivalliset lahjansa – valistukseksi, älyksi, kirkkaudeksi, voimaksi ja kaikiksi ominaisuuksiksi, joita Hän haluaa suoda lapsilleen täällä maan päällä valmistaakseen heitä asumaan iankaikkisen valkeuden asuinsijoilla. (DBY, s. 266–267)

Olen usein sanonut, että suurin lahja, mitä Jumala on koskaan ihmiselle antanut, on vankka, hyvä, terve järki hallita itsemme. (DBY, s. 265)

Tämän maan päällä ei ole koskaan ollut eikä koskaan tule olemaan laillista hallitsijaa, joka hallitsisi itselleen kunniaksi ja Jumalansa kirkkaudeksi, ellei hän ole ensin oppinut hallitsemaan ja hillitsemään itseään. Ihmisen on ensin opittava hallitsemaan itsensä oikein ennen kuin hänen ymmärryksensä voidaan täysin saattaa hallitsemaan oikein perhettä, naapuristoa tai kansakuntaa, jonka johtaminen on hänen osansa. (DBY, s. 265)

Me emme todella kykene ohjaamaan ja neuvomaan toisia saavuttamaan täyden voiton Jumalan valtakunnassa, ennen kuin me kykenemme alistamaan omat halumme ja saattamaan jokaisen inhimillisen tunteen ja pyrkimyksen alamaiseksi Jumalan tahdolle. Voittaminen ja alistaminen ja itsemme kouluttaminen, kunnes olemme saattaneet kaiken Kristuksen lain alaisuuteen, on meidän työmme. (DBY, s. 267)

Me yritämme hallita itsemme, ja jos me jatkuvasti yritämme emmekä väsy, niin me varmasti voitamme. (DBY, s. 265)

Me voimme hallita halumme ja tunteemme

Teille on opetettu oikean mittapuu. Alistakaa siis nyt kapinalliset halunne, karkottakaa kaikki, minkä tiedätte tai arvelette olevan väärin, ja omaksukaa se, mikä on parempaa. (DBY, s. 265)

Tässä koetustilassa meillä on pahuus vastuksenamme, ja meidän täytyy voittaa se itsessämme, muuten emme koskaan voita sitä missään muualla. (DBY, s. 265)

Vanhurskas henkilö ei koskaan masennu, vaan hän taistelee alati pahoja halujaan vastaan ja pahuutta vastaan perheessään ja ympäristössään. (DBY, s. 267)

Monet miehet sanovat, että heillä on kiivas luonne, ja he yrittävät sillä puolustella tekoja, joita he häpeävät. Sanon teille, että tässä rakennuksessa ei ole miestä, jolla olisi uppiniskaisempi ja taipumattomampi luonne kuin minulla itselläni on. Mutta maailmassa ei ole miestä, joka ei kykene hillitsemään luontoaan, jos hän vakaasti pyrkii sen tekemään. Jos huomaatte luontonne tulistuvan, menkää jonnekin, missä teitä ei kuulla. Älkää salliko kenenkään perheestänne nähdä tai kuulla teitä niin kauan kuin olette tämän tunteen vallassa, vaan taistelkaa, kunnes se hellittää, ja rukoilkaa voimaa voittaa. Kuten olen monesti sanonut vanhimmille, sanon nytkin: rukoilkaa perheissänne, ja jos teillä rukoushetken koittaessa ei ole rukouksen henkeä ja polvenne ovat haluttomat taipumaan, sanokaa niille: ”Polvet, painukaa alas.” Pankaa ne taipumaan ja pysykää siinä, kunnes saatte Herran Hengen. Jos henki taipuu ruumiin määräyksiin, se turmeltuu, mutta jos ruumis taipuu hengen määräyksiin, siitä tulee puhdas ja pyhä. (DBY, s. 267)

Älkää vihastuko siinä määrin, ettette pysty rukoilemaan. Älkää antako vihalle valtaa siinä määrin, ettette kykene ruokkimaan vihollistanne, pahintakin vihollistanne, jos tilaisuus siihen ilmaantuisi. On olemassa jumalatonta vihaa ja on olemassa vanhurskasta vihaa. Herra ei salli sydämessään sijaa jumalattomalle vihalle, mutta Hänen rinnassaan on vihastusta, ja Hän käy oikeutta kansojen kanssa ja seuloo niitä, eikä mikään mahti voi pidättää Hänen kättänsä. (DBY, s. 269)

Kun toisten pahat teot herättävät minussa vihan tunteita, pidättelen niitä, kuten pidättelisin vikuroivaa hevosta, ja minä saavutan voiton. Jotkut arvelevat ja sanovat, että he tuntevat olonsa paremmaksi, kun he raivostuessaan – niin kuin he sitä sanovat – päästävät raivonsa ilmoille herjaavin ja sopimattomin sanoin. Tämä on kuitenkin erehdys. Sen sijaan, että tuntisitte olonne paremmaksi, tämä pahentaa jo ennestäänkin pahaa asiaa. Kun ajattelette ja sanotte, että tämä on teille parempi, te arvioitte väärin. Kun ihmissydämen viha ja katkeruus muovataan sanoiksi ja singotaan kiivaasti toista vastaan pidättelemättä ja esteettä, niin tuli ei ole vielä palanut loppuun, kun se jälleen syttyy jonkin mitättömän syyn vuoksi, ja lopulta koko elämän pyörä on syttynyt tuleen. (DBY, s. 266)

Kehotan teitä nyt jälleen ja kehotan itseäni olemaan vihastumatta. Älkää koskaan salliko vihan nousta sydämeenne. Ei, Brigham, älä koskaan salli vihan nousta sydämeesi, ei koskaan, ei koskaan! Vaikka joutuisitkin nuhtelemaan ja puhumaan ihmisille terävästi, niin älä salli vihan nousta sisimmässäsi, ei, ei koskaan! (DBY, s. 265)

Laannuttakaa vihanne ja äreä luontonne ja palvelkaa Herraa ilolla ja sydämen yksinkertaisuudella. Turha teidän on odottaa pelastusta, ellette pysty tarjoamaan samaa pelastusta muille sekä sanoin että esimerkin avulla. Jos odotatte minulta myötätuntoa, osoittakaa sitä minulle. Jos haluatte kuulla minulta ystävällisiä sanoja ja saada osaksenne ystävällistä kohtelua, niin suokaa minulle sama siunaus, jota itsellenne halajatte; tämä on se tapa, jolla te pelastutte. (DBY, s. 268–269)

Jos annatte periksi vihan tunteillenne, se sytyttää tuleen koko elämän pyörän – – ja sitten te olette taipuvaiset sytyttämään tuleen ne, joiden kanssa te kiistelette. Kun teistä tuntuu siltä kuin halkeaisitte, antakaa vanhan höyrykattilan haljeta ja naurakaa kiusaukselle puhua pahaa. Jos teette niin jatkuvasti, te kykenette pian hallitsemaan itsenne siinä määrin, että voitte, ellette kesyttää niin ainakin hillitä kielenne – kykenette puhumaan silloin kun teidän pitäisi ja olemaan hiljaa silloin kun pitäisi.

Me haluamme meissä olevan hengen, tiedon, voiman ja periaatteen hallitsevan ja valvovan luonnettamme. Ei ole mitään vaaraa siitä, että [vihaa] olisi liikaa, jos me vain hallitsemme [sitä] Kaikkivaltiaan Hengen avulla. Jokainen maan päällä oleva älyllinen olento on luotu saamaan kirkkautta, kauneutta, oivallisuutta ja tietoa täällä, ja kuolemattomuuden ja iankaikkiset elämät tulevissa maailmoissa. Mutta jokaisen, joka tähän pääsee, täytyy olla täysin pyhitetty Jumalan edessä ja olla täysin Hänen Henkensä hallinnassa. Jos olen täten Korkeimman Hengen ohjauksessa, olen kuningas. Itseni hillitsemisen suhteen olen ylin valtias. (DBY, s. 264–265)

Me voimme hallita puheemme

Jos ensin saatte voimaa hillitä sanojanne, niin sitten alatte saada voimaa hillitä tuomitsemistanne, ja ennen pitkää saatte todella voimaa valvoa ajatuksianne ja mietteitänne. (DBY, s. 267–268)

Teidän pitäisi onnistua saattamaan kielenne itsellenne alamaiseksi, niin ettette milloinkaan salli sen puhua pahaa, vaan että se on täysin kuuliainen Jumalan teille antamalle arvostelukyvylle ja tahdikkuudelle ja on täysin kuuliainen pyhän evankeliumin tahdolle. (DBY, s. 268)

Kuulemme usein ihmisten puolustelevan hiomatonta käytöstään ja loukkaavaa kielenkäyttöään sanomalla: ”En ole mikään tekopyhä.” Siten he koettavat saada itselleen kiitosta siitä, mikä ei todellakaan kiitosta ansaitse. Kun paha nostaa päätään sisimmässäni, heitän sen ylle peitteen ja tukahdutan sen, enkä päästä sitä ulos siinä väärässä luulossa, että olen rehellinen enkä mikään tekopyhä. Älköön kielesi pukeko sanoiksi sydämessäsi olevaa pahaa, vaan käske kielesi vaieta, kunnes hyvä voittaa pahan, kunnes vihasi on ohitse ja hyvä Henki johtaa kielesi lausumaan siunauksia ja ystävällisiä sanoja. (DBY, s. 266)

Jos jollakulla on tapana käyttää Herran nimeä väärin, lakatkaa tekemästä niin tänään, huomenna ja tulevalla viikolla ja niin eteenpäin, niin saatte pian voimaa voittaa tämän tavan kokonaan ja pystytte hallitsemaan sananne. (DBY, s. 268)

Joillakin on tapana puhua lähimmäisistään, levittää tarinoita, joista he eivät tiedä mitään muuta kuin, että Sally-täti sanoi, että Fanny-serkku kertoi Betsy-tädille että vanha Ruut-täti sanoi sitä tai tätä, tai joku oli nähnyt unen. Ja siihen mennessä kun tarina tai uni tulee teidän korviinne, se on saanut tosiasian luonteen, ja te käytätte sangen mielettömästi aikanne puhumalla asioista, jotka eivät ole minkään arvoisia tai joiden kanssa teillä ei ole mitään tekemistä. Lähtee liikkeelle tieto, että joku on tehnyt väärin, ja siihen mennessä, kun tarina on tehnyt kierroksensa, panettelijan ja juoruilijan voide on voidellut sen – siitä on tullut heidän henkensä tuote. Yksi ja toinen yhtyy siihen ja sanoo: ”Se on totta, sinun kantasi on oikea, olet aivan oikeassa, ja se toinen on varmasti väärässä”, vaikka he eivät tiedä asiasta mitään, ja siten he synnyttävät täysin perusteettomia pahoja tunteita toisiaan kohtaan. Ennen kuin me tuomitsemme, meidän tulisi odottaa, kunnes taivaat selvästi osoittavat virheen isässä, veljessä, sisaressa, vaimossa, aviomiehessä tai lähimmäisessä. Ja jos taivas julistaa virheen, odottakaa, kunnes Pyhä Henki ilmoittaa teille, että se on virhe. Antakaa Isän ilmoittaa teille, että se henkilö, jota ajattelette tai josta puhutte, todella on väärässä. Älkää parjatko ketään ihmistä. Kun tiedätte, mikä on oikein, ja kykenette oikaisemaan väärässä olevaa henkilöä, niin vielä silloinkin ehditte tuomita. (DBY, s. 268)

Maan päällä ei ole sitä varastelevaa miestä tai naista, joka ei voisi lopettaa tätä tapaa, jos hän niin haluaa. Samoin on valehtelijan laita. Hän voi lakata valehtelemasta eikä valehdella enää vaan puhua totta. Siihen tarvitaan vain tahtoa. Tätä tahtoa käyttämällä valehtelija kykenee pysymään totuudessa, varas kykenee olemaan rehellinen ja kiroilija kykenee lopettamaan huonon kielenkäyttönsä. (DBY, s. 264)

Kun meillä on tilaisuus puhua toisillemme, puhukaamme lohdun ja huojennuksen sanoja. Kun pyhyyden ja puhtauden Henki vaikuttaa teissä, antakaa valonne loistaa. Mutta jos Saatana teitä koettelee, kiusaa ja rusikoi, niin pitäkää ajatuksenne ominanne, pitäkää suunne kiinni, sillä puhuminen kantaa hedelmää, joko hyvän- tai pahanlaatuista. (DBY, s. 166)

On olemassa vanha elämänohje, joka on monessa suhteessa oivallinen. Se kuuluu näin: ”Ajattele kahdesti ennen kuin puhut ja kolmasti ennen kuin toimit.” Jos me harjoitamme itsemme ajattelemaan, mitä olemme tekemässä, ennen kuin teemme sen, ja jos meillä on ymmärrystä tuntea hyvä ja kykyä tehdä hyvää, niin voimme siten välttää – – pahan. (DBY, s. 268)

Sekin on kallisarvoinen lahja, joka joillakin ihmisillä näyttää olevan, että heillä on kyllin tajua olla puhumatta, kunnes he voivat sanoa jotakin, mikä on heidän itsensä tai muiden tai molempien eduksi ja hyödyksi. (DBY, s. 268)

Opiskeluehdotuksia

Me voimme hallita itsemme ja alistua Jumalan tahtoon

Presidentti Young opetti, että tahto on ”jumalten luonteenominaisuus”. Hän sanoi myös, että meidän tahtomme on Jumalalta saatu kyky tai lahja. Millaisen kehityskulun kautta ihmisen tahdosta tulee samanlainen kuin Jumalalla? (Ks. myös Moosia 3:19.) Kuinka vanhemmat ja johtajat voivat ohjata oikein lasten ja muiden tahtoa murtamatta sitä keneltäkään? Millä tavoin teidän vanhempanne tai johtajanne ovat opastaneet teidän tahtoanne onnistuneella tavalla oikeaan suuntaan?
Mitä tarkoittaa olla ”Jumalan käsissä kuin savi savenvalajan käsissä”? Kuinka me voimme alistua Herran tahtoon täydellisesti ja samalla säilyttää yksilöllisyytemme?

Me voimme hallita itsemme, kunnes saatamme kaiken ”alamaiseksi Kristuksen laille”

Kuinka yhden kiusauksen vastustaminen vahvistaa kykyämme vastustaa kaikkia kiusauksia? Presidentti Young opetti, että halujemme alistaminen ”hengen alaiseksi” on välttämätöntä noustaksemme ylös perimään iankaikkisen elämän. Millä tavalla se, että noudatamme hengellisiä taipumuksiamme fyysisten halujemme tyydyttämisen asemasta, valmistaa meitä korotukseen?
Mitä ”oivallisia lahjoja” itsensä hallitseminen valmistaa meitä saamaan Jumalalta?
Miksi meidän täytyy kyetä hallitsemaan itsemme ennen kuin voimme johtaa toisia?
Mitä arvelette presidentti Youngin tarkoittaneen, kun hän opetti, että ”suurin lahja, mitä Jumala on koskaan ihmiselle antanut, on vankka, hyvä, terve järki hallita itsemme”? Kuinka me voimme hallita itseämme ja samalla alistua tekemään vain Isän tahdon?

Me voimme hallita halumme ja tunteemme

Mitä ovat ne kapinalliset halut, joita meidän tulee hallita? Kuinka me voimme onnistuneesti alistaa sellaiset halut ja teot?
Kuinka me voimme erottaa toisistaan vanhurskaan vihan, jollaista Vapahtaja joissakin tilanteissa osoitti, ja jumalattoman vihan? (Ks. myös 2. Ne. 1:26.)
Mitä seurauksia on siitä, että me annamme periksi vihan tunteillemme? (Ks. myös Jaak. 3:5–6.) Millä tavalla presidentti Young neuvoi hallitsemaan suuttumusta? Kuinka se, että saatamme itsemme Hengen alaisiksi, auttaa meitä hallitsemaan suuttumustamme?

Me voimme hallita puheemme

Kuinka me voimme saada ”voimaa valvoa ajatuksiamme ja mietteitämme”?
Mitä neuvoja presidentti Young antoi niille, jotka sanovat puhuvansa loukkaavasti siksi, etteivät olisi tekopyhiä?
Kuinka me voimme hallita kielemme, kun tunnemme kiusausta 1) käyttää Herran nimeä väärin, 2) juoruta lähimmäisistämme, 3) etsiä vikoja tai panetella jotakuta (ks. LK 136:23–24), tai 4) saattaa naurunalaiseksi tai halventaa perheemme jäsentä tai ystävää? (Ks. LK 52:16.)
Mitä meidän pitäisi tehdä, jos meillä on epäystävällisiä ajatuksia toisista ihmisistä?