Presidenttien opetuksia
Luku 37: Kuoleman ja ylösnousemuksen ymmärtäminen
Alaviitteet

Hide Footnotes

Aihe

Luku 37

Kuoleman ja ylösnousemuksen ymmärtäminen

Heinäkuun 13. päivänä 1874 presidentti Brigham Young puhui vanhin Thomas Williamsin hautajaisissa kuolemasta: ”Mikä synkkä laakso ja varjo onkaan se, mitä me sanomme kuolemaksi! Kuinka outoa kuolevaiselle ruumiille onkaan siirtyä olemassaolon tästä tilasta tyhjyyden tilaan! Kuinka synkkä tämä laakso onkaan! Kuinka salaperäinen onkaan tämä tie, ja me joudumme kulkemaan sen yksin. Haluaisin sanoa teille, veljeni ja ystäväni, jos voisimme nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat ja sellaisina kuin me tulemme ne näkemään ja ymmärtämään, tämä synkkä varjo ja laakso on niin vähäpätöinen, että me käännymme silloin ympäri ja katsomme sitä ja ajattelemme sen läpi kuljettuamme: ’Tämä on todellakin koko olemassaoloni merkittävin voitto, sillä olen siirtynyt surun, murheen, valituksen, voihkimisen, kurjuuden, tuskan, ahdingon ja pettymyksen tilasta tilaan, jossa voin nauttia elämästä niin runsain määrin kuin se on mahdollista ilman ruumista. Henkeni on päässyt vapaaksi, minun ei ole enää jano, minua ei nukuta enää, minun ei ole enää nälkä, minä en enää väsy, minä juoksen, kävelen, teen työtä, tulen ja menen, teen sitä ja tätä, mitä minulta vaaditaankin, tuntematta mitään tuskaa tai uupumusta. Olen täynnä elämää, täynnä elinvoimaa ja iloitsen taivaallisen Isäni läsnäolosta Hänen Henkensä kautta.’ Haluan sanoa ystävilleni, että jos elätte uskontonne mukaisesti, te elätte niin, että olette täynnä uskoa Jumalaan, että iankaikkisuuden valo loistaa teihin, te voitte nähdä ja ymmärtää nämä asiat henkilökohtaisesti.” (DNSW, 28. heinäkuuta 1874, s. 1)

Brigham Youngin opetuksia

Maallista onnea ei voi verrata ”sellaisen sielun kirkkauteen, iloon, rauhaan ja onneen”, joka erkanee kuolevaisuudesta vanhurskauden rauhassa

Tieto siitä, että joku henkilö on siirtynyt rauhassa pois tästä elämästä ja on varmistanut itselleen kirkkauden ylösnousemuksen, on suurena ilon ja riemun ja lohdutuksen aiheena hänen ystävilleen. Maa ja maan täyteys ja kaikki se, mikä liittyy tähän maahan maallisessa muodossa, ei ole verrattavissa rauhassa erkanevan sielun kirkkauteen, iloon, rauhaan ja onneen. (DBY, s. 370)

Vanhurskaiden kuolleiden murehtiminen on peräisin siitä tietämättömyydestä ja heikkoudesta, joka on kylvetty kuolevaiseen majaan, tämän rakennuksen kokoonpanoon, joka on hengen asuinsijana. Riippumatta siitä tuskasta, jota me koemme, riippumatta siitä, mitä meidän on läpikäytävä, me riipumme kiinni maaemossamme emmekä haluaisi kenenkään sen lapsista jättävän meitä. Me haluamme säilyttää koossa sen sosiaalisen perheyhteyden, joka meillä on toinen toiseemme, emmekä halua erota toisistamme. (DBY, s. 370)

On totta, että on surullista erota ystävistämme. Me olemme olentoja, jotka kokevat syvällisiä tunteita, myötätuntoa ja rakkautta, ja meistä on tuskallista erota ystävistämme. Me pitäisimme heidät heidän maallisissa majoissaan, vaikka he kärsisivät tuskaakin. Emmekö me tässä ole itsekkäitä? Eikö meidän pikemminkin pitäisi iloita niiden poistuessa, jotka korkeaan ikään asti ovat omistaneet elämänsä hyvän tekemiseen? (DBY, s. 371)

Mutta jos meillä olisi tietoa ja näkisimme ikuisuuteen, jos olisimme täysin vapaat siitä heikkoudesta, sokeudesta ja uneliaisuudesta, johon meidät on lihassa verhottu, meillä ei olisi mitään halua itkeä eikä murehtia. (DBY, s. 370)

Eläkää niin, että kun heräätte henkimaailmassa, voitte totuudenmukaisesti sanoa: ”En pystyisi elämään maallista elämääni paremmin, vaikka saisin elää sen uudelleen.” Kehotan teitä Israelin huoneen takia, Siionin takia, joka meidän on rakentaminen, elämään tästä hetkestä lähtien ja alati niin, että pyhät olennot voivat tutkailla persoonaanne hyvillä mielin. Eläkää jumalisesti, mitä ette voi tehdä elämättä moraalista elämää. (DBY, s. 370)

Kuolemassa henki erkanee ruumiista, ruumis palaa maahan, ja henki menee henkimaailmaan

Jokaisen ihmisen, jossa on iankaikkisen elämän ominaisuus, tulee pitää ruumistaan maasta peräisin olevana, maallisena. Ruumiimme on palattava maaemonsa poveen. On totta, että useimmat ihmiset eivät pidä ajatuksesta, että henkemme on pidemmän tai lyhyemmän ajan oltava erossa ruumiistamme, ja tuhannet ja miljoonat ovat koko elämänsä ajan tunteneet tätä ahdinkoa. Jos he ymmärtäisivät tämän koetusajan tarkoituksen ja iankaikkisen elämän tosi periaatteet, niin ruumiin kärsiminen ja kuolema olisi heistä vähäpätöinen asia. (DBY, s. 368)

Herra on nähnyt hyväksi järjestää maallisia majoja tänne ja panna niihin henkiä, ja niistä tulee siten älyllisiä olentoja. Ennen pitkää, ennemmin tai myöhemmin, ruumis, tämä, joka on käsin kosketeltava, jonka voitte tuntea, nähdä ja jota voitte koskettaa jne., palaa maaemonsa poveen, tomuun. Onko henki kuollut? Ei. – – Henki on yhä olemassa, kun tämä ruumis on jälleen hajonnut maahan ja Jumalan tähän maalliseen majaan panema henki menee henkien maailmaan. (DBY, s. 368)

Meidän ruumiimme koostuu näkyvästä, käsin kosketeltavasta aineesta, kuten kaikki ymmärrätte. Te tiedätte myös, että ne ovat syntyneet tähän maailmaan. Sen jälkeen ne alkavat nauttia aineita, jotka ovat soveliaita niiden elimistölle ja kasvulle, ne kasvavat miehuuteen, vanhenevat, rappeutuvat ja muuttuvat jälleen maaksi. Vaikka olen monesti tämän selittänyt, sanon ensinnäkin, että se, mitä me sanomme kuolemaksi, on elämään kuuluva tapahtuma, joka kuuluu luonnostaan aineeseen, josta tämä ruumis muodostuu ja joka saa aikaan ruumiin hajoamisen sen jälkeen kun henki on jättänyt ruumiin. Ellei näin olisi, niin ruumis, josta henki on paennut, säilyisi hamaan iankaikkisuuteen sellaisena kuin se oli hengen jättäessä sen eikä hajoaisi. (DBY, s. 368)

Jeesus Kristus on ylösnousemuksen ensi hedelmä

Jeesus on kuolleiden Esikoinen, kuten ymmärrätte. Ei Henok, Elia, Mooses tai kukaan muu ihminen, joka on koskaan elänyt maan päällä – olipa hänen elämänsä miten tinkimätöntä tahansa – kokenut ylösnousemusta ennen kuin sen jälkeen kun enkeli oli kutsunut Jeesuksen Kristuksen haudasta. Hän oli kuolleiden Esikoinen. Hän on ylösnousemuksen Herra, ensimmäinen liha, joka eli täällä saatuaan ylösnousemuksen kirkkauden. (DBY, s. 374)

Hänelle se ei ollut ihme. Elämän ja kuoleman lähteet olivat Hänen vallassaan. Hänellä oli valta antaa henkensä ja valta ottaa se jälleen. Näin Hän sanoo, ja meidän on uskottava tämä, jos uskomme Uuteen testamenttiin kirjoitettuun Vapahtajan historiaan ja apostolien sanoihin. Jeesuksella oli tämä valta itsessään ja itsestään. Isä lahjoitti sen Hänelle, se oli Hänen perintöosansa, ja Hänellä oli valta antaa henkensä ja ottaa se jälleen. (DBY, s. 340–341)

Hän ei saanut takaisin suoniinsa Golgatalla vuodattamaansa verta. Se vuoti ulos, ja kun Hän nousi kuolleista, tuli veren tilalle toinen aine. Samoin on laita jokaisen ylösnousseen. Veri ei nouse ylös yhdessä ruumiin kanssa, koska sen on määrä ylläpitää elämää vain nykyisessä ruumiissa. Kun se on hajonnut ja kun me olemme ylösnousemuksen voimasta jälleen saaneet ruumiimme, niin se, mitä me sanomme ruumiin elämäksi ja mikä muodostuu syömästämme ruoasta ja juomastamme vedestä, korvataan toisella aineella, sillä liha ja veri eivät voi periä Jumalan valtakuntaa [ks. 1. Kor. 15:50]. (DBY, s. 374)

Uskollisuutemme voi valmistaa meitä kirkkauden ylösnousemukseen, ruumiimme ja henkemme yhdistymiseen

Elämän ja pelastuksen evankeliumi paljastaa jokaiselle, joka ottaa sen vastaan, että tämä maailma on kestoltaan, olemassaololtaan, koettelemuksiltaan jne. vain väliaikainen paikka. Nykyisessä muodossaan sitä käytetään vain muutamia päiviä, kun taas meidät on luotu olemaan olemassa iankaikkisesti. Jumalaton ei näe tätä maailmaa pidemmälle. Me ymmärrämme, että kun meidät riisutaan tässä nykyisessä olotilassamme, me olemme silloin valmiit puettaviksi kuolemattomuuteen, että kun me riisumme tämän ruumiin, me pukeudumme kuolemattomuuteen [ks. Al. 11:43–44]. Tämä ruumis palaa tomuun, mutta toivomme ja uskomme on, että me saamme tämän ruumiin jälleen alkuaineista, että me saamme täsmälleen saman ruumiin kuin meillä on täällä ja että jos me olemme uskolliset [evankeliumin] vapauden periaatteille, me olemme silloin valmiit pysymään iankaikkisesti. (DBY, s. 372)

Lähdettyään ruumiista henki pysyy ilman majaa henkimaailmassa, kunnes Herra säätämänsä lain mukaan toteuttaa kuolleiden ylösnousemuksen [ks. LK 93:33–34]. Kun enkeli, jolla on ylösnousemuksen avaimet, puhaltaa pasuunaansa, ne perusosaset, jotka olivat ominaisia täällä muodostamalleen ruumiille, jos me pidämme sitä kunniassa – kootaan silmänräpäyksessä yhteen, vaikka ne olivat hautautuneina meren syvyyksiin ja vaikka yksi osanen olisi pohjoisessa, toinen etelässä, yksi olisi idässä ja toinen lännessä, ja henkemme ottaa ne haltuunsa. Silloin me olemme valmiit asumaan Isän ja Pojan tykönä, emmekä milloinkaan ennen sitä voi olla valmiit asumaan heidän tykönään. Jätettyään ruumiinsa henget eivät asu Isän ja Pojan tykönä vaan elävät henkimaailmassa, missä heille on valmistettu paikat. Niiden, jotka pitävät kunniassa asumuksiaan ja rakastavat Herraa Jeesusta Kristusta ja uskovat Häneen, on riisuttava päältään tämä kuolevaisuus, muutoin he eivät voi pukeutua kuolemattomuuteen. Tämän ruumiin on muututtava, muutoin se ei voi valmistautua asumaan Isän kirkkaudessa. (DBY, s. 372)

Mitä tähän maahan liittyvää me saamme ensiksi sen jälkeen kun kuolema on erottanut ruumiin ja hengen? Ruumiin, se on ensimmäinen jumalallisen kiintymyksen kohde haudan tuolla puolen. Me saamme ensiksi haltuumme ruumiin. [Vanhurskaan miehen tai naisen] henki on voittanut ruumiin, ja ruumis on joka suhteessa alistettu sen jumalallisen voiman alaiseksi, jonka Jumala on tähän ihmiseen pannut. Sisäinen henki on puhdas ja pyhä, ja puhtaana ja pyhänä se palaa Jumalan tykö, asuu henkimaailmassa puhtaana ja pyhänä, ja ennen pitkää sillä on oikeus tulla ottamaan ruumiinsa takaisin. [Jeesukselle Kristukselle], jolla on ylösnousemuksen avaimet ja joka on itse aiemmin läpikäynyt tämän koettelemuksen, annetaan tehtäväksi herättää ruumiimme kuolleista, ja meidän henkemme on oleva siellä valmiina astumaan ruumiiseetmme]. Kun me olemme valmiit saamaan ruumiimme, ne ovat silloin ensimmäiset maalliset olennot, joissa jumaluus on henkilöitynyt ihmishahmoon. Vain ruumis kuolee; henki odottaa tulevaa. (DBY, s. 373)

Me olemme täällä sellaisissa olosuhteissa, että voimme haudata kuolleemme pappeuden järjestyksen mukaan. Mutta jotkut veljistämme kuolevat merellä, eikä heitä voi haudata hautausmaahan, vaan heidät ommellaan purjekankaaseen ja heitetään mereen, ja ehkä jo parin minuutin kuluttua he ovat hain vatsassa. Siitä huolimatta nämä ihmiset tulevat esiin ylösnousemuksessa ja saavat kaiken sen kirkkauden, jonka arvoisia he ovat, ja heidät puetaan kaikkeen ylösnousseiden pyhien kauneuteen aivan yhtä hyvin kuin jos heidät olisi haudattu kulta- tai hopea-arkussa paikkaan, joka on nimenomaan tarkoitettu kuolleiden hautaamiseen. (DBY, s. 373–374)

Kukaan ei voi astua sisään selestiseen valtakuntaan ja tulla kruunatuksi selestisellä kirkkaudella, ennen kuin hän saa ylösnousseen ruumiinsa. (DBY, s. 375)

Ainoa todellinen rikkaus, joka on olemassa teitä ja minua varten, on pyhän ylösnousemuksen varmistaminen itsellemme. (DBY, s. 372)

Opiskeluehdotuksia

Maallista onnea ei voi verrata ”sellaisen sielun kirkkauteen, iloon, rauhaan ja onneen”, joka erkanee kuolevaisuudesta vanhurskauden rauhassa

  • Vaikka rakkaistamme eroaminen on tuskallista, niin missä mielessä me voimme iloita ja saada lohtua heidän kuolemastaan?

  • Millaisia ohjeita presidentti Young antoi koetustilastamme kuolevaisuudessa? Hän opetti myös, että meidän tulee elää niin, että ”pyhät olennot voivat tutkailla persoonaamme hyvillä mielin”. Kuinka me voimme varmistaa, että tuomiopäivä on meille ilon aikaa?

Kuolemassa henki erkanee ruumiista, ruumis palaa maahan, ja henki menee henkimaailmaan

  • Miksi kuolema on osa elämään kuuluvaa tapahtumaa?

  • Mitä presidentti Young opetti ruumiista sen jälkeen kun henki on eronnut siitä?

Jeesus Kristus on ylösnousemuksen ensi hedelmä

  • Mikä teki mahdolliseksi sen, että Jeesus saattoi nousta ylös?

  • Mitä Kristuksen ylösnousemus opettaa meille ylösnousseista olennoista? Kuinka meidän ruumiimme muuttuvat, kun me nousemme ylös?

Uskollisuutemme voi valmistaa meitä kirkkauden ylösnousemukseen, ruumiimme ja henkemme yhdistymiseen

  • Kuinka ylösnousemus presidentti Youngin mukaan tapahtuu? (Ks. myös Al. 11:34; Fil. 3:21.)

  • Mitä asumuksemme kunniassa pitäminen tarkoittaa?

  • Miksi ”pyhän ylösnousemuksen” saaminen on ”ainoa todellinen rikkaus, joka on olemassa”?

Resurrection, The

Ylösnoussut Jeesus Kristus ilmestyi Marialle, ennen kuin Hän nousi Isänsä luokse.

Martin handcart company, Bitter Creek, Wyoming, 1856

Kuolema oli jatkuvaa todellisuutta tasankoja ylittäville pyhille, kuten tässä maalauksessa kuvataan.