Evankeliumin armotaloudet

Jumala laati ja opetti evankeliuminsa alussa, ilmoitti sen aina uudelleen eri armotalouksien aikana luopumusten kausien keskellä, ja nyt Hän on palauttanut sen tänä viimeisenä aikana. Presidentti Brigham Young iloitsi tästä viimeisestä kaikkien armotalouksien armotaloudesta ja sanoi, että ”sen suuruus ja kunnia ylittää jokaisen armotalouden, mitä koskaan on annettu ihmislapsille maan päällä” (DBY, s. 442).

Brigham Youngin opetuksia

Jumala ilmoitti kuolevaisuudessa pelastussuunnitelman ensin Aadamille, ja sen jälkeen Hän on aika ajoin palauttanut valtakuntansa profeettojensa kautta

Pelastussuunnitelmaksi kutsuttu suuri suunnitelma – opin, käsitteiden ja toimien järjestelmä, joka koskee kaikkea iankaikkisuudessa olevaa älyä (DBY, s. 56) – – laaditt[iin] taivaissa ihmiskunnan lunastamiseksi synnistä ja sen tuomiseksi takaisin Jumalan kasvojen eteen (DBY, s. 448).

Silloin kun tämä valtakunta on perustettuna minä aikana tahansa [maan päällä], sen henki asustaa uskollisten sydämessä samalla kun sen näkyvä osa toimii ihmisten parissa tarjoten lakeja, toimituksia, avuja, hallituksia, virkamiehiä, toimeenpanijoita ja kaikkea mahdollista muuta apua, mikä on tarpeen sen toimimiseksi täydellisenä lopullisen päämäärän saavuttamiseksi [ks. KH Moos. 6:7; LK 22:3]. (DBY, s. 441)

Aadam. Jumala tunnettiin kerran maan päällä lastensa parissa – – yhtä hyvin kuin me tunnemme toisemme. Aadam oli yhtä läheisessä suhteessa Isäänsä, joka asetti hänet tänne maan päälle, kuin me olemme maallisiin vanhempiimme. Isä tuli usein tapaamaan poikaansa Aadamia, puhui hänen kanssaan ja käyskenteli hänen kanssaan. Aadamin lapset tunsivat Hänet, kuka paremmin kuka huonommin, ja Jumalaan ja taivaaseen liittyvä oli yhtä tuttua ihmiskunnalle sen ensimmäisinä olemassaolon aikoina – – kuin puutarhamme on vaimollemme ja lapsillemme tai kuin tie läntiselle valtamerelle on tuttu kokeneelle matkustajalle [ks. KH Moos. 3:15–21; 4:14–30; 5:4–5, 9, 12; 6:51]. (DBY, s. 104)

Voimme turvallisesti sanoa, että siitä päivästä lähtien, jolloin Aadam luotiin ja asetettiin Eedenin puutarhaan, aina tähän päivään asti, pelastussuunnitelma ja Jumalan tahtoa koskevat ilmoitukset ihmiselle ovat muuttumattomat, vaikka ihmissuku luopumuksen ja jumalattomuuden seurauksena onkin joutunut olemaan pitkiä aikoja niitä vailla. Raamatussa ei ole mitään osoitusta siitä, että evankeliumi olisi ollut israelilaisten päivinä yhdenlainen, Kristuksen ja Hänen apostoliensa aikana toisenlainen ja yhdeksännellätoista vuosisadalla taas toisenlainen, vaan päinvastoin meille opetetaan, että Jumala on sama kaikkina aikoina ja että Hänen suunnitelmansa lastensa pelastamiseksi on sama. Pelastussuunnitelma on sama maailman alusta sen loppuun [ks. KH Moos. 6:51–68]. (DBY, s. 103–104)

Evankeliumi oli ihmislasten keskuudessa Aadamin päivistä aina Messiaan tulemiseen asti. Tämä Kristuksen evankeliumi on alusta loppuun asti [ks. KH Moos. 5:58–59; LK 20:25–26]. (DBY, s. 103–104)

Henok. Vaeltaessaan ja puhuessaan vuosien ajan Jumalan kanssa Henok sai sellaista tietoa ja viisautta, jota harvat ovat saaneet, mutta Mooseksen kirjoittaman historian mukaan häneltä kului kuitenkin hyvin kauan aikaa Hänen valtakuntansa perustamiseen ihmisten keskuuteen. Ne harvat, jotka häntä seurasivat, saivat nauttia evankeliumin täyteydestä, ja muu maailma hylkäsi sen. (DBY, s. 105)

Henokin oli puhuttava kansalleen ja opetettava sitä kolmensadankuu- denkymmenen vuoden ajan, ennen kuin hän saattoi valmistaa sen astumaan lepoonsa, ja sen jälkeen hänelle annettiin valta muuttaa itsensä ja kansansa sekä seutu, jota he asuttivat, heidän talonsa, puutarhansa, ketonsa, karjansa ja koko omaisuutensa [ks. KH Moos. 7:68–69]. (DBY, s. 105)

Henok ja hänen seuraajansa otettiin maan päältä, ja maailma kypsyi edelleen synnissä, kunnes vedenpaisumus Nooan päivinä tuhosi sen. Ja ”niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee”. [Ks. 1. Moos. 6:5; KH Moos. 6:26–7:69; Matt. 24:30]. (DBY, s. 105)

Nooa. Alussa, sen jälkeen kun tämä maa oli valmistettu ihmistä varten, Herra aloitti työnsä siellä, mitä nyt sanotaan Amerikan mantereeksi, jonne Eedenin puutarha tehtiin. (DBY, s. 102)

Herra lähetti evankeliuminsa ihmisille. Hän sanoi: Annan sen pojalleni Aadamille, jolta Metuselah sai sen, ja Nooa sai sen Metuselahilta. (DBY, s. 105)

Nooan päivinä, arkin kellumisen päivinä, Hän vei ihmiset toiseen osaan maapalloa. Maa jaettiin, ja sinne Hän pystytti valtakuntansa [ks. 1. Moos. 6:1–8:21]. (DBY, s. 102)

Abraham. Abraham oli uskollinen tosi Jumalalle. Hän kukisti isänsä epäjumalat ja vastaanotti pappeuden Melkisedekin järjestyksen mukaan [ks. LK 84:14], joka oli Jumalan Pojan järjestyksen mukaan [ks. LK 107:2–3], ja lupauksen, että hänen jälkeläistensä määrällä ei olisi loppua. Kun Melkisedekin järjestyksen mukainen pyhä pappeus sinetöidään teidän päällenne ja kun saatte lupauksen, että teidän jälkeläistenne luku tulee olemaan kuin tähtien luku taivaanvahvuudessa tai kuin hiekka meren rannalla ja ettei teidän jälkeläistenne määrällä ole loppua, niin te olette saaneet Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin lupauksen ja kaikki heille annetut siunaukset [ks. 1. Moos. 12:2–3; 13:16; 14:18–19; 15:5; KH Aabr. 1:2–4, 18–19; 2:9–11; LK 84:14]. (DBY, s. 106)

Mooses. Evankeliumi oli ihmislasten keskuudessa Aadamin päivistä aina Messiaan tulemiseen asti. Tämä Kristuksen evankeliumi on alusta loppuun asti. Miksi sitten Mooseksen laki annettiin? Israelin lasten, Jumalan valittujen, tottelemattomuuden seurauksena, juuri sen siemenen, jonka Hän oli valinnut kansakseen ja jonka päälle Hän oli sanonut panevansa nimensä. Tämä Abrahamin siemen kapinoi Häntä ja Hänen käskyjään vastaan niin, että Herra sanoi Moosekselle: ”Annan sinulle lain, josta tulee heille kasvattaja tuomaan heidät Kristuksen tykö.” [Ks. Gal. 3:24] Mutta tämä laki on ankara; se on lihallisten käskyjen laki [ks. LK 84:23–27]. (DBY, s. 106)

Jos Israelin lapset olisivat pyhittäytyneet ja olleet pyhiä, he eivät olisi vaeltaneet vuottakaan Mooseksen seurassa, ennen kuin he olisivat saaneet temppelipyhityksensä ja Melkisedekin pappeuden [ks. LK 84:23]. (DBY, s. 106)

Jeesus Kristus. Jeesus otti perustaakseen Jumalan valtakunnan maan päälle. Hän sääti valtakunnan lait ja toimitukset [ks. Matt. 16:18–19; Ef. 1:22–23; Ephesians 4:11–15]. (DBY, s. 29)

Pappeus ja valtakunnan täysi evankeliumi hävisivät maan päältä suuren luopumuksen aikakaudella

Kristillisen kirkon alkuaikoina tiedämme sen jäsenten keskuudessa olleen koko joukon uskoa ja käytäntöä koskevia arvailuja, ja näiden arvailujen lisääntyminen herätti hajaannusta ja riitaa. Apostolienkin päivinä esiintyi ilmeisesti huomattavaa hajaannusta, sillä luemme, että jotkut olivat Paavalin puolella, jotkut Apolloksen ja toiset taas Keefaan [ks. 1. Kor. 1:10–13]. Ihmisillä oli siihen aikaan omat suosikkinsa, jotka opettivat heille erikoisia oppeja, joita ei yleisesti levitetty eikä tehty tiettäviksi. (DBY, s. 107)

Miksi he olivat poikenneet niin kauas totuuden ja vilpittömyyden polulta? Koska he hylkäsivät pappeuden eikä heillä ole ollut mitään opasta, ei johtajaa, ei keinoa saada selville, mikä on totta ja mikä ei. On sanottu, että pappeus otettiin kirkolta, mutta niin ei ole asian laita, vaan kirkko jätti pappeuden ja jatkoi kulkuaan erämaassa, kääntyi pois Herran käskyistä ja perusti muita toimituksia [ks. Gal. 1:6–8; 2. Tim. 1:15;3. Joh. 1:9–10]. (DBY, s. 107)

Mutta tämä oli sitä aikaa, jolloin ihmiset vähitellen alkoivat rikkoa lakeja, muuttaa toimituksia ja rikkoa iankaikkista liittoa, ja sen valtakunnan evankeliumi, jota Jeesus elinaikanaan ryhtyi perustamaan, sekä pappeus otettiin pois maan päältä [ks. Jes. 24:5; 2. Tess. 2:1–12; Ilm. 12:6; LK 1:15]. (DBY, s. 107)

Herra on palauttanut evankeliuminsa ja pappeuden valtuuden tämän viimeisen armotalouden aikana profeetta Joseph Smithin kautta

Sukupolvet ovat tulleet ja menneet ilman, että niillä on ollut mahdollisuutta kuulla evankeliumin ääntä, joka on tullut teille Joseph Smithin kautta ja joka ilmoitettiin hänelle taivaasta enkelien ja näkyjen kautta. Meillä on evankeliumi ja pyhän pappeuden avaimet [ks. LK 1:17–23, 30; 27:5–13; 110:11–16; 128:18–21]. (DBY, s. 107–108)

Me olemme kansa, jonka nousu ja edistyminen on alusta asti ollut Jumalan, taivaallisen Isämme, työtä, jonka Hän viisaudessaan on nähnyt hyväksi aloittaa Hänen valtakuntansa perustamiseksi maan päälle. (DBY, s. 108)

Mutta niin kuin kävi Vapahtajamme päivinä, niin kävi myös tämän armotalouden alussa. Se ei ollut Amerikan kansan mielipiteiden, perinteiden eikä ennakkokäsitysten mukainen. Sanansaattaja ei tullut kenenkään etevän jumaluusoppineen tykö minkään niin kutsutun puhdasoppisen uskontokunnan piirissä; hän ei omaksunut niiden tulkintaa Raamatusta. Herra ei tullut taivaan sotajoukkojen kanssa voimassa ja suuressa kirkkaudessa, eikä Hän lähettänyt sanansaattajiaan varustettuina millään muulla kuin taivaan totuudella, julistettavaksi sävyisälle, nöyrälle nuorukaiselle, joka tuli vaatimattomista oloista ja joka tavoitteli vilpittömästi Jumalan tuntemusta. Sen sijaan hän lähetti enkelinsä tämän saman tuntemattoman Joseph Smith nuoremman tykö, josta myöhemmin tuli profeetta, näkijä ja ilmoitustensaaja, ja [Herra] ilmoitti hänelle, ettei hänen pitänyt liittyä mihinkään sen ajan uskonlahkoon, sillä ne olivat kaikki väärässä; että ne noudattivat ihmiskäskyjä eivätkä Herran Jeesuksen käskyjä; että Hänellä oli hänelle työ tehtäväksi, sikäli kuin hän osoittautuisi uskolliseksi Hänen edessään [ks. KH J. S. Hist. 1:11–26]. (DBY, s. 108)

Jo kauan ennen kuin maan perustukset laskettiin, iankaikkisuuden neuvonpidoissa säädettiin, että Hän, Joseph Smith, olisi oleva se mies, joka tämän maailman viimeisessä armotaloudessa saattaisi esiin Jumalan sanan ihmisille ja vastaanottaisi Jumalan Pojan pappeuden avainten ja valtuuden täyteyden. Herran silmät valvoivat häntä ja hänen isäänsä ja hänen isänsä isää ja heidän esi-isiään aina Abrahamiin asti ja Abrahamista vedenpaisumukseen asti, vedenpaisumuksesta Henokiin ja Henokista Aadamiin asti. Hän on valvonut tuota sukua ja tuota verta sen alkulähteestä aina tämän miehen syntymään saakka. Hänet asetettiin ennalta jo iankaikkisuudessa johtamaan tätä viimeistä armotaloutta [ks. 2. Ne. 3:6–15]. (DBY, s. 109)

Herra on toiminut vuosisatojen ajan tien valmistamiseksi, jotta tuon kirjan [Mormonin Kirjan] sisältö voitaisiin saattaa esiin maan uumenista, julkaistavaksi maailmalle, osoittamaan sen asukkaille, että Hän elää yhä ja että Hän kokoaa myöhempinä aikoina valittunsa maan neljältä ääreltä. – – Herra on johtanut ja ohjannut kaikkea tätä valtakuntansa esiin tuomiseksi ja lujittamiseksi viimeisinä päivinä [ks. 1. Ne. 13; LK 20:6–16]. (DBY, s. 109)

Tässä on Mormonin Kirja. Me uskomme, että se sisältää [Amerikan] mantereen alkuperäisten asukkaiden historian, aivan samoin kuin Vanha testamentti sisältää juutalaisten historian. Tästä kirjasta me saamme tietää, että Jeesus kävi tällä mantereella, julisti evankeliumiansa ja asetti kaksitoista apostolia. Me uskomme kaiken tämän, mutta me emme pyydä teitä uskomaan sitä. Me pyydämme kuitenkin, että uskotte, mitä pyhään Raamattuun on kirjoitettu Jumalasta ja Hänen ilmoituksistaan ihmislapsille. Kun teette tämän rehellisesti ja vilpittömästi, niin tulette tietämään, että Mormonin Kirja on totta. Mielenne avautuu ja Jumalan Hengen – – avulla te tiedätte, että me opetamme totuutta. (DBY, s. 109)

Mitä Oliver Cowdery (yksi Mormonin Kirjan kolmesta todistajasta) sanoi oltuaan vuosikausia poissa kirkosta? Hän näki ne enkelit, jotka näyttivät hänelle levyt, ja hän puhui heidän kanssaan ja kosketteli levyjä omin käsin. Hän lähti kirkosta, koska hän kadotti totuuden rakkauden, ja kun hän oli vuosia yksin jatkanut kulkuaan, muuan mies astui hänen lakiasiaintoimistoonsa ja sanoi hänelle: ”Herra Cowdery, mitä te arvelette Mormonin Kirjasta nyt? Uskotteko, että se on totta?” Hän vastasi: ”En, hyvä herra, en usko!” ”Sitä minä arvelinkin”, mies sanoi. ”Päättelin, että olette nähnyt oman mielettömyytenne ja päättänyt kieltää sen, mitä kerran väititte todeksi.” ”Käsitätte minut väärin, hyvä herra, minä en usko, että Mormonin Kirja on totta, siinä suhteessa olen askeleen uskoa edempänä, sillä tiedän, että se on totta, yhtä hyvin kuin tiedän teidän nyt istuvan edessäni.” ”Todistatteko yhä, että näitte enkelin?” ”Kyllä, yhtä selvästi kuin näen nyt teidät, ja minä tiedän, että Mormonin Kirja on totta.” (DBY, s. 110)

Joseph Smith on laskenut Jumalan valtakunnan perustuksen viimeisinä aikoina. (DBY, s. 458)

Mieleni tekee huutaa ”hallelujaa” aina kun ajattelen, että tunsin profeetta Joseph Smithin, jonka Herra kutsui ja asetti ja jolle Hän antoi avaimet ja valtuuden perustaa Jumalan valtakunnan maan päälle ja pitää siitä huolta. Nämä avaimet on annettu tälle kansalle, ja meillä on valta jatkaa Josephin aloittamaa työtä, kunnes kaikki on valmista Ihmisen Pojan tulemiselle. Tämä on myöhempien aikojen pyhien tehtävä. (DBY, s. 458)

Tätä valtakuntaa he [jumalattomat] eivät voi tuhota, koska se on viimeinen armotalous – koska se on aikojen täyttymys. Se on kaikkien armotalouksien armotalous, ja sen suuruus ja kunnia ylittää jokaisen armotalouden, mitä koskaan on annettu ihmislapsille maan päällä. Herra tuo takaisin Siionin, lunastaa Israelinsa, nostattaa viirinsä maan päälle ja vahvistaa valtakuntansa lait, ja nämä lait pysyvät. (DBY, s. 442)

Opiskeluehdotuksia

Jumala ilmoitti kuolevaisuudessa pelastussuunnitelman ensin Aadamille, ja sen jälkeen Hän on aika ajoin palauttanut valtakuntansa profeettojensa kautta

Kuinka presidentti Young kuvasi pelastussuunnitelmaksi kutsuttua suurta suunnitelmaa? (Ks. myös KH Aabr. 3:21–28.)
Kun Herra ilmoittaa pelastussuunnitelmansa ihmisille ja järjestää valtakuntansa maan päälle, niin mikä on välttämätöntä sen ”toimimiseksi täydellisenä”?
Milloin Jumala antoi presidentti Youngin mukaan pelastussuunnitelman ja pappeuden lapsilleen täällä maan päällä? (Ks. myös KH Moos. 5:58–59; 6:7.)
Mikä erityinen kutsumus on ollut jokaisella evankeliumin pääarmotaloutta johtaneella profeetalla?

Pappeus ja valtakunnan täysi evankeliumi hävisivät maan päältä suuren luopumuksen aikakaudella

Miksi Kristuksen alkukirkko otettiin presidentti Youngin mukaan pois maan päältä?
Mitä osoituksia on olemassa siitä, että Kristuksen alkukirkko ja pappeus hävisivät maan päältä? (Ks. myös KH J. S. Hist. 1:17–20.) Mitä sellaista alkukirkon jäsenet tekivät, että he poikkesivat ”niin kauas totuuden – – polulta”? Millä tavalla pappeus on toiminut elämässänne keinona ”saada selville, mikä on totta ja mikä ei”?

Herra on palauttanut evankeliuminsa ja pappeuden valtuuden tämän viimeisen armotalouden aikana profeetta Joseph Smithin kautta

Jumala ilmoitti totuutensa ”sävyisälle, nöyrälle nuorukaiselle, joka tuli vaatimattomista oloista ja joka tavoitteli vilpittömästi Jumalan tuntemusta”. Millainen merkitys tällä on teille ja kaikille muille, jotka etsivät vilpittömästi totuutta?
Mitä sellaisia ominaisuuksia Josephilla oli, jotka auttoivat häntä täyttämään tehtävänsä miehenä, ”joka tämän maailman viimeisessä armotaloudessa saattaisi esiin Jumalan sanan ihmisille”?
Millainen osa Mormonin Kirjalla on evankeliumin palautuksessa? (Ks. myös LK 20:6–16.) Mitä te voitte oppia Oliver Cowderyn todistuksesta Mormonin Kirjasta?
Mitä presidentti Young todisti ”myöhempien aikojen pyhien tehtävästä”?