Apuyhdistys ja yksilön vastuu

Profeetta Joseph Smithin järjestämä Nauvoon Naisten Apuyhdistys oli merkittävä välikappale köyhien auttamiseksi ja sisarten vahvistamiseksi Nauvoossa vuosina 1842–1844. Josephin marttyyrikuoleman jälkeen Apuyhdistyksen toiminta lakkasi vuosiksi. Sisarten köyhien auttamiseksi suorittaman työn innoittamana presidentti Brigham Young järjesti Apuyhdistyksen muutamiin Utahin seurakuntiin vuonna 1854. Mutta kun Yhdysvallat lähetti Johnstonin armeijan Utahiin vuonna 1857, seurakuntien järjestöt, myös Apuyhdistys, lakkautettiin jälleen. Vuoden 1867 lopulla presidentti Young päätti, että köyhien tarpeista ei kyetty huolehtimaan tehokkaasti ilman sisarten järjestäytymistä. Hän pyysi piispoja järjestämään Apuyhdistykset uudelleen: ”Piispat, teillä on älykkäitä naisia vaimoinanne – – antakaa heidän järjestäytyä Naisten Apuyhdistyksiksi seurakunnissa. Keskuudessamme on monia kyvykkäitä naisia, ja me toivomme saavamme heiltä apua tässä asiassa. Jotkut saattavat ajatella tämän olevan vähäpätöinen asia, mutta se ei ole, ja saatte nähdä, että sisaret ovat liikkeen kantava voima. Antakaa heidän hyötyä viisaudestanne ja kokemuksestanne, antakaa heille vaikutusvallastanne, opastakaa ja ohjatkaa heitä viisaasti ja hyvin, ja he löytävät köyhille asuinhuoneita ja keinot heidän auttamisekseen kymmenen kertaa nopeammin kuin mihin edes piispat pystyisivät” (DEN, 14. joulukuuta 1867, s. 2). Nykyään Apuyhdistyksen sisaret työskentelevät yhdessä perheidensä ja asuinpaikkakuntiensa kehittämiseksi ja Jumalan valtakunnan vahvistamiseksi.

Brigham Youngin opetuksia

Apuyhdistyksen sisaret auttavat pitämään huolta köyhistä, sairaista ja ahdistetuista

Minulla on lyhyt saarna sisarilleni. Haluan teidän perustavan piispojenne ja viisaiden miestenne ohjauksen alaisina Apuyhdistyksiänne ja järjestäytyvän veljien johdolla. (DBY, s. 218)

Pyytäkää järkeviä naisia johtajiksenne, pyytäkää sitten opastusta järkeviltä miehiltä. Olkoon toimintanne esimerkillistä, ja tutustukaa sukupuoleenne kuuluviin arvokkaisiin luonteenpiirteisiin. (DNSW, 28. huhtikuuta 1868, s. 2)

Vedotkoon sisar kärsivien ja köyhien auttamiseksi, niin hän onnistuu lähes varmasti, varsinkin, jos hän vetoaa niihin, jotka ovat hänen omaa sukupuoltaan. Jos toimitte tällä tavoin, te voitte huojentaa köyhien tarpeita huomattavasti paremmin kuin mitä nyt tapahtuu. (DEN, 14. joulukuuta 1867, s. 2)

Haluan tässä sanoa myöhempien aikojen pyhille, että jos te ruokitte köyhiä halukkain sydämin ja alttiin käsin, niin teitä tai teidän lapsianne ei koskaan tavata leipää kerjäämästä. Näissä asioissa ihmiset ovat oikeassa. He ovat oikeassa perustaessaan Naisten Apuyhdistyksiä, jotta leskien ja orpojen sydämet ilahtuisivat niistä siunauksista, joita niin runsaasti ja vuolaasti vuodatetaan heidän ylleen. (DBY, s. 217)

Sisaret, näettekö kotitienoollanne lapsia, jotka ovat huonoissa vaatteissa ja vailla kenkiä? Jos näette, niin sanon teille Naisten Apuyhdistysten jäsenille: ottakaa nämä lapset ja poistakaa heidän puutteensa ja lähettäkää heidät kouluun. Ja jos tapaatte nuoria, keski-ikäisiä tai vanhoja naisia, joilla ei ole toimeentuloa, etsikää heille jotakin tekemistä, jonka avulla he voivat elättää itsensä, mutta älkää avustako laiskoja, sillä avun tarjoaminen niille, jotka ovat pystyviä, mutta haluttomia työhön, on tuhoisaa mille tahansa yhteiskunnalle. (DBY, s. 217)

Auttakaa jokaista puutetta kärsivää ihmistä seudullanne. Tämä on Naisten Apuyhdistysten mahdollisuus ja oikeus silloin kun se ei ole piispojen vallassa. (DBY, s. 218)

Katsokaa itseänne Apuyhdistyksinä tässä kaupungissa ja kaikkialla vuorilla. Katsokaa tilaanne! Pohtikaa sitä itse ja arvioikaa, voitteko tulla tuntemaan vaikutusmahdollisuutenne ja käytättekö sitten tuota vaikutustanne hyvän tekemiseen ja kansan keskuudessa olevien köyhien auttamiseen. (DNW, 14. elokuuta 1869, s. 2)

Kaikkien näiden Naisten Apuyhdistysten toimista pidetään aikakirjaa, ja tulee olemaan tiedossa, ketkä ovat olleet innokkaita ja uskollisia toimimaan niiden ohjeiden mukaisesti, jotka heille on annettu, jotta he voisivat pitää arvokkaat kutsumuksensa kunniassa täällä maan päällä. (MS, 31:269)

Sisaret, jotka käyttävät voimavarojaan viisaasti, voivat edistää Jumalan työtä

Haluan kiinnittää sisartemme huomion Apuyhdistyksiimme. Meillä on ilo sanoa, että monet niistä ovat tehneet sangen paljon. Me haluamme niiden jatkavan ja menestyvän. Apuyhdistyksissämme haluamme panna alulle monia parannuksia. Haluamme kokeneiden sisarten opettavan nuorille tytöille, ettei heidän pidä niin innokkaasti pyrkiä tyydyttämään kuviteltuja mielitekojaan, vaan pitäytymään enemmän todellisiin tarpeisiinsa. Mielikuvituksella ei ole rajoja. – – Me olemme liian hanakat antamaan myöten sydämemme kuvitelmille, mutta jos meitä ohjaa viisaus, meidän arvostelukykymme tulee oikaistuksi ja me huomaamme voivamme kehittyä sangen paljon. (DBY, s. 218)

Hyvät naiset, jos koko tämä kansa teidän kauttanne syöstään velkaan, joka saattaa sen ahdinkoon, niin asettaako tämä teihin nähden joitakin vaatimuksia? Arvelen niin olevan, sillä teidät tuomitaan tekojenne mukaan. Eivätkö miehet ole yhtä tuhlaavaisia kuin naiset? Kyllä, aivan varmasti he ovat ja aivan yhtä mielettömiä. (DBY, s. 213)

Hyvä perheenemäntä on taloudellinen ja säästäväinen ja opettaa lapsensa olemaan hyviä taloudenhoitajia ja huolehtimaan kaikesta, mikä on annettu heidän hoidettavakseen. (DBY, s. 213)

Olkoon teidän ilonne siinä, että lapsenne eivät tuhlaa leipää ja muuta ruokaa. Jos teillä on leipää yli tarpeenne, niin antakaa se köyhille, ja pitäkää huoli, etteivät teidän lapsenne turmele sitä. Älkää antako heidän turmella arvokkaita vaatteita vaan pukekaa heidät vahvoihin ja kestäviin vaatteisiin, ja säästäkää, missä voitte, ja antakaa se köyhien keräykseen. (DNW, 29. toukokuuta 1861, s. 2)

Meidän olisi opittava, kuinka voimme saada haltuumme kaikki ne siunaukset ja kaikki ne oikeudet, jotka Jumala on asettanut ulottuvillemme, ja opittava käyttämään aikamme, lahjamme ja kaikki toimintamme Hänen valtakuntansa edistämiseksi maan päällä. (DBY, s. 53)

Aika, jota me täällä vietämme, on elämää, aineellista omaisuuttamme, pääomaa, rikkauttamme, ja tuo aika tulee käyttää hyödyllisesti. (DBY, s. 217)

Sisaret, jos ajattelette näitä asioita, huomaatte ilman muuta, että maan päällä aika on ainoa pääoma, ja teidän tulee pitää aikaanne kullanarvoisensa. Se on todellista rikkautta, ja oikein käytettynä se lisää teidän mukavuuttanne ja tyytyväisyyttänne. Pitäkäämme tämä mielessämme, älkäämme istuko enää kädet ristissä aikaa tuhlaten, sillä jokaisen miehen ja jokaisen naisen velvollisuus on tehdä kaikkensa Jumalan valtakunnan edistämiseksi maan päällä. (DBY, s. 214)

Sisarten pitäisi ”pitää kunniassa, edistää ja kunnioittaa sitä elämää, joka heillä nyt on”

Täällä on nuoria, keski-ikäisiä ja iäkkäitä naisia, joilla kaikilla on kokemusta sen mukaan, mitä he ovat kokeneet. – – Aloitan sanomalla näille sisarilleni, että heidän ehdoton velvollisuutensa Jumalaa, perhettään ja veljiään kohtaan on toimia siinä asemassa, johon heidät on pantu, kykynsä mukaan, niin että he voisivat pitää kunniassa, edistää ja kunnioittaa sitä elämää, joka heillä nyt on. (MS, 31:267)

Sisaret huolehtikoot itsestään ja kaunistakoot itseään, ja jos joku teistä on niin taikauskoinen ja tietämätön, että hän pitää tätä ylpeytenä, niin voin sanoa, että teiltä puuttuu tieto siitä ylpeydestä, joka on synnillistä Herran edessä, ja olette myös tietämättömiä taivaiden erinomaisuudesta ja jumalten luona vallitsevasta kauneudesta. Jos näkisitte enkelin, näkisitte kauniin ja viehättävän olennon. Tehkää itsenne enkelien kaltaisiksi hyvyydessä ja kauneudessa. (DBY, s. 215)

Eeva oli nimi tai arvonimi, joka annettiin meidän ensimmäiselle äidillemme, koska hänestä oli tosiasiassa tuleva kaikkien niiden ihmisten äiti, jotka tulisivat elämään tämän maan päällä. Katselen kuulijakuntaa, jonka on tarkoitettu olevan juuri sellaisia olentoja. (MS, 31:267)

Sallikaa minun, sisaret, sanoa, että meille on annettu kyky nauttia ja kärsiä ja ihastua. Ihastuttaako meitä se, mikä on vastenmielistä? Ei, vaan se, mikä on kaunista ja hyvää. (MS, 31:267)

Opetelkaa järjestystä ja puhtautta kukin työssänne. Kaunistakaa kaupunkianne ja ympäristöänne. Tehkää kodeistanne viehättäviä, ja Jumalan armo kaunistakoon teidän sydämenne. (DBY, s. 200)

Voin sanoa sisarille, että jos teillä on suurempia kykyjä kuin muilla, niin nouskaa ja antakaa valonne loistaa. Näyttäkää lähimmäisillenne ja yhteiskunnalle, että pystytte opettamaan niitä sisaria, joita pidätte tietämättöminä tai välinpitämättöminä. (DNW, 15. kesäkuuta 1859, s. 2)

Kuten olen usein sanonut sisarilleni Naisten Apuyhdistyksessä, meillä on täällä sisaria, joista tulisi aivan yhtä hyviä matemaatikoita tai kirjanpitäjiä kuin kenestä hyvänsä miehestä, jos heillä olisi mahdollisuus opiskella. Ja olemme sitä mieltä, että heillä tulisi olla oikeus opiskella näitä tiedon aloja, jotta he voisivat kehittää saamiaan kykyjä. Me uskomme, että naiset eivät kelpaa ainoastaan lakaisemaan lattioita, pesemään astioita, sijaamaan vuoteita ja kasvattamaan lapsia, vaan että heidän tulisi seistä myymäläpöydän takana, lukea lakia tai lääketiedettä tai heistä pitäisi tulla hyviä kirjanpitäjiä, jotka kykenevät hoitamaan minkä tahansa konttorin tehtävät. Kaikki tämä tapahtukoon heidän hyödyllisyytensä lisäämiseksi koko yhteiskunnan hyväksi. (DBY, s. 216–217)

Naisten Apuyhdistystemme sisaret ovat tehneet paljon hyvää. Voitteko sanoa, kuinka paljon hyvää Israelin äidit ja tyttäret kykenevät tekemään? Se on mahdotonta. Ja se hyvä, jota he tekevät, seuraa heitä koko iankaikkisuuteen. (DBY, s. 216)

Opiskeluehdotuksia

Apuyhdistyksen sisaret auttavat pitämään huolta köyhistä, sairaista ja ahdistetuista

Mitä siunauksia presidentti Young lupasi niille, jotka ”ruok[kivat] köyhiä halukkain sydämin ja alttiin käsin”? Mitä muita siunauksia yksilöt, perheet ja yhteiskunta voivat saada, kun me annamme voimavaroistamme? Miksi on tärkeää tehdä se halukkain sydämin?
Miksi on ”tuhoisaa mille tahansa yhteiskunnalle” antaa apua niille, jotka kykenevät mutta eivät halua tehdä työtä? Miksi työ on niin tärkeä periaate?
Presidentti Young kehotti sisaria auttamaan ”jokaista puutetta kärsivää ihmistä seudullanne”. Millaisia tarpeita ihmisillä on? Mitä erityisiä tarpeita te ja muut olette havainneet ympärillänne? Kuinka te voitte palvella tarvitsevia perheessänne, seurakunnassanne tai yhteiskunnassa?
Kuinka Apuyhdistyksen sisaret voivat käyttää ”vaikutusta[an] hyvän tekemiseen”? Milloin olette nähneet Apuyhdistyksen sisarten saavuttavan yhdessä enemmän kuin mitä naiset voisivat saada aikaan yksinään?
Kuinka te voitte tukea Apuyhdistyksen työtä? Mitä siunauksia te olette saaneet Apuyhdistyksen kautta?

Sisaret, jotka käyttävät voimavarojaan viisaasti, voivat edistää Jumalan työtä

Presidentti Young neuvoi Apuyhdistyksen sisaria opettamaan nuoria sisaria toteuttamaan todellisia tarpeitaan eikä niinkään mielitekojaan. Mikä ero on kuvitellulla mieliteolla ja todellisella tarpeella? Kuinka me voimme oppia olemaan tyytyväisiä siihen, mitä meillä on, sen sijaan, että kaipaisimme sitä, mitä meillä ei ole?
Miksi on tärkeää käyttää voimavarojamme viisaasti ja säästäväisesti? Kuinka pyhien säästäväinen elämäntapa edistää Jumalan valtakunnan vahvistamista? Kuinka te voitte käyttää voimavarojanne viisaammin?
Presidentti Young sanoi, että aika on ”pääomaa”, ”omaisuutta” ja ”rikkauttamme”. Miksi aika on niin arvokasta? Kuinka me voimme olla varmoja, että käytämme aikaamme viisaasti?

Sisarten pitäisi ”pitää kunniassa, edistää ja kunnioittaa sitä elämää, joka heillä nyt on”

Kuinka me voimme ”pitää kunniassa, edistää ja kunnioittaa sitä elämää, joka [meillä] nyt on”?
Kuinka me voimme edistää ”järjestystä ja puhtautta kukin työssämme”? Miksi järjestys ja puhtaus ovat tärkeitä? Mitä tarkoittavat sanat: ”Jumalan armo kaunistakoon teidän sydämenne”? Kuinka myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat naiset voivat tehdä itsensä ”enkelien kaltaisiksi hyvyydessä ja kauneudessa”?
Miksi naisten on tärkeää kehittää kykyjään? Mitä kykyjä te voitte käyttää edistääksenne Jumalan valtakunnan vahvistamista? Kuinka te voitte auttaa Jumalan valtakunnan eteenpäin viemistä päivittäisten toimienne kautta?