Rukoilkaa alati
edellinen seuraava


Rukoilkaa alati

Rukouksesta tulee merkityksellisempi, kun me kysymme Herralta neuvoa kaikissa tekemisissämme, kun ilmaisemme sydämestä kumpuavaa kiitollisuutta ja kun rukoilemme muiden puolesta.

Kuva
Elder David A. Bednar

Viime yleiskonferenssipuheeni keskittyi uskon rukouksessa pyytämistä koskevaan evankeliumin periaatteeseen. Tänään haluan puhua kolmesta muusta periaatteesta, jotka voivat auttaa meitä rukoilemaan merkityksellisemmin, ja rukoilen Pyhän Hengen apua itselleni ja teille.

Periaate 1. Rukouksesta tulee merkityksellisempi, kun me kysymme Herralta neuvoa kaikissa tekemisissämme (ks. Alma 37:37).

Pelkistetysti sanottuna rukous on taivaallisen Isän maan päällä olevien poikien ja tyttärien yhteydenpitoa Häneen. ”Heti kun me saamme tietää, mikä on meidän todellinen suhteemme Jumalaan (nimittäin sen, että Jumala on meidän Isämme ja että me olemme Hänen lapsiaan), rukouksesta tulee siinä samassa luonnollinen ja meidän osaltamme vaistonvarainen” (Bible Dictionary, ”Prayer”, s. 752). Meitä on käsketty rukoilemaan aina Isää Pojan nimessä (ks. 3. Nefi 18:19–20). Meille luvataan, että jos me rukoilemme vilpittömästi sitä, mikä on oikein ja hyvää ja Jumalan tahdon mukaista, me voimme saada siunauksia, turvaa ja ohjausta (ks. 3. Nefi 18:20; OL 19:38).

Ilmoitus on taivaallisen Isän yhteydenpitoa Hänen maan päällä oleviin lapsiinsa. Kun me pyydämme uskossa, me voimme saada ilmoitusta ilmoituksen päälle ja tietoa tiedon päälle ja tulla tuntemaan salaisuuksia ja rauhaa tuovia asioita, jotka tuovat iloa ja iankaikkisen elämän (ks. OL 42:61). ”Salaisuudet ovat niitä asioita, jotka voidaan tietää ja ymmärtää vain Pyhän Hengen voimasta” (ks. Harold B. Lee, Ye Are the Light of the World, 1974, s. 211).

Isän ja Pojan ilmoitukset välittää jumaluuden kolmas jäsen, nimittäin Pyhä Henki. Pyhä Henki on Isän ja Pojan todistaja ja sanansaattaja.

Mallit, joita Jumala käytti luodessaan maata, ovat opettavaisia ja auttavat meitä ymmärtämään, kuinka me voimme oppia rukoilemaan merkityksellisemmin. Mooseksen kirjan kolmannesta luvusta saamme tietää, että kaikki oli luotu hengellisesti, ennen kuin se oli luonnollisena maan päällä.

”Ja nyt, katso, minä sanon sinulle, että nämä ovat taivaan ja maan syntyvaiheet, kun ne luotiin päivänä, jolloin minä, Herra Jumala, tein taivaan ja maan

ja jokaisen maan kasvin, ennen kuin se oli maassa, ja jokaisen maan ruohon, ennen kuin se kasvoi. Sillä minä, Herra Jumala, loin kaiken, mistä olen puhunut, hengellisesti, ennen kuin se oli luonnollisena maan päällä.” (Moos. 3:4–5.)

Näistä jakeista opimme, että hengellinen luominen edelsi ajallista luomista. Merkityksellinen aamurukous on samalla tavalla merkityksellinen osa kunkin päivän hengellistä luomista – ja edeltää päivän ajallista luomista eli sen todellista toteuttamista. Aivan samoin kuin ajallinen luominen oli yhteydessä hengelliseen luomiseen ja sen jatkoa, samoin merkityksellinen aamu- ja iltarukous ovat yhteydessä toisiinsa ja toistensa jatkoa.

Ajatelkaapa tätä esimerkkiä. Luonteessamme, käyttäytymisessämme tai hengellisessä kasvussamme saattaa olla seikkoja, joista meidän tulee kysyä taivaallisen Isän neuvoa aamurukouksessa. Kiitettyämme saaduista siunauksista asiaankuuluvasti pyydämme ymmärrystä ja ohjausta ja apua sellaisen tekemiseksi, mitä emme voi tehdä pelkästään omin voimin. Kun rukoilemme, voisimme esimerkiksi

  • muistella niitä tilanteita, jolloin olemme puhuneet karkeasti tai sopimattomasti rakkaimmillemme

  • tunnustaa tietävämme, että se on väärin, mutta että emme aina toimi tietomme mukaan

  • ilmaista katumusta heikkouksistamme ja siitä, että emme vakavammin riisu päältämme luonnollista ihmistä

  • päättää muovata elämämme täydellisemmin Vapahtajan mukaan

  • pyytää lisää voimaa menetellä paremmin ja tulla paremmiksi.

Sellainen rukous on tärkeä osa hengellistä valmistautumista päiväämme varten.

Päivän aikana pidämme sydämessämme rukouksen pyytäen jatkuvaa apua ja opastusta – niin kuin Alma neuvoi: ”Suuntautukoot kaikki ajatuksesi Herraan” (Alma 37:36).

Tämän nimenomaisen päivän aikana huomaamme, että on tilanteita, joissa meillä tavallisesti olisi taipumus puhua karkeasti mutta emme tee niin, tai saattaisimme osoittaa taipumusta vihastumiseen, mutta emme vihastu. Huomaamme taivaallisen avun ja voiman ja tunnistamme nöyrästi vastaukset rukoukseemme. Tuona tunnistamisen hetkenä pidämme hiljaisen kiitosrukouksen.

Päivän päättyessä polvistumme uudestaan ja annamme selonteon Isällemme. Tarkastelemme päivän tapahtumia ja ilmaisemme sydämellisen kiitoksen saamistamme siunauksista ja avusta. Teemme parannuksen ja tunnistamme Herran Hengen avulla keinoja menetellä paremmin ja tulla paremmiksi huomenna. Iltarukouksemme rakentuu siten aamurukouksemme varaan ja on jatkoa sille. Ja iltarukouksemme on myös valmistelua merkitykselliselle aamurukoukselle.

Aamu- ja iltarukoukset – ja kaikki rukoukset niiden välissä – eivät ole toisiinsa liittymättömiä, erillisiä tapahtumia, vaan ne liittyvät yhteen joka päivä ja päivien, viikkojen, kuukausien ja jopa vuosien taakse. Tällä tavalla me osaksi täytämme pyhien kirjoitusten kehotuksen rukoilla ”alati” (Luuk. 21:36; 3. Nefi 18:15, 18; OL 31:12). Sellaiset merkitykselliset rukoukset auttavat meitä saavuttamaan suurimmat siunaukset, mitä Jumala on varannut uskollisille lapsilleen.

Rukouksesta tulee merkityksellinen, kun me muistamme suhteemme jumaluuteen ja otamme varteen kehotuksen:

”Huuda Jumalan puoleen kaiken elantosi puolesta; niin, olkoot kaikki tekemisesi Herralle, ja minne menetkin, tapahtukoon se Herrassa; niin, suuntautukoot kaikki ajatuksesi Herraan; niin, kohdistukoon sydämesi kiintymys Herraan ikuisesti.

Kysy Herralta neuvoa kaikissa tekemisissäsi, niin hän ohjaa sinua hyväksesi; niin, kun laskeudut levolle illalla, laskeudu levolle Herran huomaan, jotta hän valvoisi sinua sinun nukkuessasi; ja kun nouset aamulla, olkoon sydämesi täynnä kiitosta Jumalalle; ja jos teet tämän, sinut ylennetään viimeisenä päivänä.” (Alma 37:36–37, kursivointi lisätty.)

Periaate 2. Rukouksesta tulee merkityksellisempi, kun ilmaisemme sydämestä kumpuavaa kiitollisuutta.

Palvellessamme Brigham Youngin yliopistossa Idahossa sisar Bednar ja minä saimme usein kotiimme vieraaksi johtavia auktoriteetteja. Perheemme sai tärkeän opetuksen merkityksellisestä rukouksesta, kun polvistuimme eräänä iltana rukoilemaan erään kahdentoista apostolin koorumin jäsenen kanssa.

Sisar Bednar ja minä olimme saaneet aiemmin päivällä kuulla erään rakkaan ystävän odottamattomasta kuolemasta, ja halusimme heti rukoilla suremaan jääneiden puolison ja lasten puolesta. Kun pyysin vaimoani pitämään rukouksen, murhenäytelmästä tietämätön kahdentoista neuvoston jäsen ehdotti hyväntahtoisesti, että rukouksessa sisar Bednar vain ilmaisisi kiitoksen saaduista siunauksista eikä pyytäisi mitään. Hänen neuvonsa oli samanlainen kuin Alman opetus muinaisen kirkon jäsenille, kun tämä käski heitä lakkaamatta ja kiittämään kaikessa” (Moosia 26:39). Odottamattoman murhenäytelmän johdosta siunausten pyytäminen ystävillemme tuntui meistä aluksi kiireellisemmältä kuin kiittäminen.

Sisar Bednar menetteli saamansa ohjeen mukaisesti uskossa. Hän kiitti taivaallista Isää arvokkaista ja ikimuistoisista kokemuksista tämän rakkaan ystävän kanssa. Hän ilmaisi vilpittömän kiitoksen Pyhästä Hengestä ja Lohduttajasta ja niistä Hengen lahjoista, joiden ansiosta me pystymme kohtaamaan vastoinkäymisiä ja palvelemaan muita. Mikä tärkeintä, hän kiitti pelastussuunnitelmasta, Jeesuksen Kristuksen sovitusuhrista, Hänen ylösnousemuksestaan ja palautetun evankeliumin toimituksista ja liitoista, joiden ansiosta perheet voivat olla yhdessä ikuisesti.

Perheemme sai tuosta kokemuksesta arvokkaan opetuksen kiitollisuuden voimasta merkityksellisessä rukouksessa. Tuon rukouksen ansiosta ja avulla perhettämme siunattiin innoituksella monista asioista, jotka painoivat mieltämme ja liikuttivat sydäntämme. Opimme, että kiitollisuutemme onnensuunnitelmasta ja Vapahtajan pelastustyöstä antoi meille tarpeellisen varmuuden ja vahvisti luottamustamme siitä, että rakkailla ystävillämme kaikki olisi hyvin. Saimme myös näkemyksiä siitä, mitä meidän pitäisi rukoilla ja mitä olisi soveliasta pyytää uskossa.

Merkityksellisimmät ja hengellisimmät kokemani rukoukset ovat sisältäneet monia kiitollisuudenilmauksia ja vain vähän jos lainkaan pyyntöjä. Kun siunauksenani on nyt saada rukoilla apostolien ja profeettojen kanssa, huomaan näiden Vapahtajan kirkon nykyajan johtajien keskuudessa saman piirteen, joka oli sotapäällikkö Moronissa Mormonin kirjassa. He ovat miehiä, joiden sydän paisuu kiitoksesta Jumalalle niistä monista oikeuksista ja siunauksista, joita Hän suo kansalleen (ks. Alma 48:12). Eivätkä he toistele monia sanoja, sillä heille annetaan, mitä heidän tulee rukoilla, ja he ovat täynnä halua (ks. 3. Nefi 19:24). Profeettojen rukoukset ovat yksinkertaisuudessaan lapsenomaisia ja vilpittömyydessään voimallisia.

Kun pyrimme tekemään rukouksistamme merkityksellisempiä, meidän tulisi muistaa, ettei ”ihminen loukkaa Jumalaa millään tavalla, eikä hänen vihansa ole syttynyt keitään muita vastaan kuin niitä, jotka eivät tunnusta hänen kättänsä kaikessa eivätkä noudata hänen käskyjänsä” (OL 59:21). Sallinette minun suositella, että te ja minä pitäisimme aika ajoin sellaisen rukouksen, jossa me vain kiitämme ja ilmaisemme kiitollisuutta. Älkäämme pyytäkö mitään. Antakaamme vain sielumme iloita ja pyrkikäämme välittämään kiitollisuutta koko sydämemme voimalla.

Periaate 3. Rukouksesta tulee merkityksellisempi, kun me rukoilemme muiden puolesta vakain aikein ja vilpittömin sydämin.

On hyvä ja soveliasta pyytää taivaallisesta Isältä siunauksia, joita haluamme omaan elämäämme. Merkityksellisessä rukouksessa on kuitenkin tärkeää rukoilla vakavasti myös muiden puolesta, sekä rakkaidemme että niiden, jotka vahingoittavat meitä. Aivan samoin kuin kiitollisuuden ilmaiseminen useammin rukouksissamme avartaa ilmoituksen kanavaa, samoin muiden puolesta rukoileminen koko sielumme voimalla lisää kykyämme kuulla Herran ääntä ja ottaa se varteen.

Opimme tärkeän asian Lehin esimerkistä Mormonin kirjassa. Lehi reagoi uskossa profeetallisiin opetuksiin ja varoituksiin Jerusalemin tuhosta. Sitten hän rukoili Herraa ”koko sydämestään, kansansa puolesta” (1. Nefi 1:4–5, kursivointi lisätty). Vastauksena tähän palavaan rukoukseen Lehiä siunattiin kirkkauden näyllä Jumalasta ja Hänen Pojastaan sekä Jerusalemin lähestyvästä tuhosta (ks. 1. Nefi 1:6–9, 13, 18). Niinpä Lehi riemuitsi ja hänen koko sydämensä oli täynnä sen tähden, mitä Herra oli näyttänyt hänelle (ks.1. Nefi 1:15). Huomatkaa, että näky tuli vastauksena rukoukseen muiden puolesta eikä seurauksena pyynnöstä rakentua henkilökohtaisesti ja saada opastusta.

Vapahtaja on täydellinen esimerkki rukoilemisesta muiden puolesta vakain aikein. Suuressa esirukouksessaan Jeesus rukoili ristiinnaulitsemistaan edeltäneenä iltana apostoliensa ja kaikkien pyhien puolesta.

”Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle.

Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. – –

– – jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä.” (Joh. 17:9, 20, 26.)

Palvellessaan Amerikan mantereella Vapahtaja käski ihmisten pohdiskella Hänen opetuksiaan ja rukoilla ymmärrystä. Hän paransi sairaita, ja Hän rukoili ihmisten puolesta käyttäen kieltä, jota ei voitu kirjoittaa (ks. 3. Nefi 17:1–16). Hänen rukouksensa vaikutus oli syvällinen: ”Eikä kukaan voi käsittää sitä iloa, joka täytti sielumme sillä hetkellä, kun kuulimme hänen rukoilevan Isää meidän puolestamme” (3. Nefi 17:17). Kuvitelkaa, millaista olisi ollut kuulla maailman Vapahtajan rukoilevan meidän puolestamme.

Tuntevatko meidän puolisomme, lapsemme ja muut perheenjäsenet samalla tavalla meidän rukoustemme voiman, jotka osoitetaan Isälle heidän erityisten tarpeidensa ja toiveidensa puolesta? Kuulevatko ne, joita me palvelemme, meidän rukoilevan heidän puolestaan uskossa ja vilpittömyydessä? Elleivät ne, joita me rakastamme ja palvelemme, ole saaneet kuulla ja tuntea meidän heidän puolestaan lausumien vakavien rukoustemme vaikutusta, niin nyt on aika tehdä parannus. Kun jäljittelemme Vapahtajan esimerkkiä, rukouksistamme tulee todellakin merkityksellisempiä.

Meitä on käsketty rukoilemaan ”alati” (2. Nefi 32:9; OL 10:5; 90:24) – ”sekä ääneen että [sydämessämme] – sekä maailman edessä että salassa, sekä julkisesti että yksityisesti” (OL 19:28). Todistan, että rukouksesta tulee merkityksellisempi, kun me kysymme Herralta neuvoa kaikissa tekemisissämme, kun ilmaisemme sydämestä kumpuavaa kiitollisuutta ja kun rukoilemme muiden puolesta vakain aikein ja vilpittömin sydämin.

Todistan, että taivaallinen Isä elää ja että Hän kuulee jokaisen vakavan rukouksen ja vastaa niihin. Jeesus on Kristus, meidän Vapahtajamme ja Välimiehemme. Ilmoitus on todellista. Evankeliumin täyteys on palautettu maan päälle tällä taloudenhoitokaudella. Todistan siitä Herran Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.