Sydämemme yhteen liittyneinä
Pyhät voivat toteuttaa minkä tahansa Herran tarkoituksen, kun he ovat täysin yhtä vanhurskaudessa.
Rakkaat veljeni ja sisareni, on ilo olla koolla kanssanne tänä sapattiaamuna. Me elämme monissa erilaisissa oloissa. Meitä tulee Jumalan valtakuntaan kaikista kansakunnista ja monista etnisistä ryhmistä. Ja tämä profetoitu kokoaminen kiihtyy.
Näemme ristiriitojen lisääntyneen kansojen kesken meitä ympäröivässä maailmassa. Nuo erimielisyydet ja riidat voisivat tarttua meihin. Siksi sanomani toivosta on tänään se, että suuri ykseyden aika on tulossa. Herra Jehova palaa asumaan niiden kanssa, joista on tullut Hänen kansaansa, jotka ovat yksimielisiä, yhtä sydämeltään, yhtä Hänen ja taivaallisen Isämme kanssa.
Olette kuulleet tuon ykseyden sanoman minulta useammin kuin kerran. Saatan hyvinkin puhua siitä tulevaisuudessa. Olen kuullut sen jokaiselta Jumalan profeetalta elinaikanani. Vetoomus ykseyden puolesta oli viimeinen presidentti David O. McKaylta muistamani sanoma. Herran profeetat ovat aina kehottaneet ykseyteen. Tarve saada tuo lahja ja haaste ylläpitää sitä tulevat suuremmiksi edessä olevina aikoina, jolloin meitä kansana valmistetaan loistavaan kohtaloomme.
Sanomani on, että me edistymme. Isät ja äidit anovat ykseyttä kodeissaan, ja noihin rukouksiin vastataan. Perheet rukoilevat yhdessä illoin ja aamuin. Minut kutsuttiin polvistumaan nukkumaanmenoaikaan eräässä perheessä, kun olin vieraana heidän kodissaan. Pienintä lasta pyydettiin pitämään rukous. Hän rukoili kuin patriarkka nimeltä jokaisen perheessä olevan henkilön puolesta. Avasin silmäni hetkeksi nähdäkseni muiden lasten sekä vanhempien kasvot. Näin että he liittivät uskonsa ja sydämensä tuon pienen pojan rukoukseen.
Jotkut Apuyhdistyksen sisaret rukoilivat hiljattain yhdessä, kun he valmistautuivat menemään ensimmäisen kerran erään nuoren leskeksi jääneen sisaren luokse, jonka mies oli kuollut äkillisesti. He halusivat tietää, mitä tehdä ja kuinka toimia yhdessä, jotta he voisivat auttaa kodin valmistelemisessa sukulaisten ja ystävien tuloon hautajaisten aikana. Heidän piti saada tietää, mitä lohdun sanoja he voisivat puhua Herran puolesta. Heidän rukoukseensa tuli vastaus. Kun he saapuivat taloon, kukin sisar ryhtyi suorittamaan jotakin tehtävää. Talo oli valmis niin nopeasti, että jotkut sisaret pahoittelivat sitä, etteivät olleet voineet tehdä enempää. Lausuttiin lohdun sanoja, jotka sopivat täydellisesti yhteen. He olivat tehneet Herran palvelusta yhtenä, sydämet yhteen liittyneinä.
Samoin kuin minä tekin olette nähneet osoituksia siitä, että me kuljemme kohti ykseyttä. Ykseyden ihme suodaan meille, kun me rukoilemme ja teemme työtä sen hyväksi Herran tavalla. Sydämemme tulevat ykseydessä yhteen liitetyiksi. Jumala on luvannut sen siunauksen uskollisille pyhilleen huolimatta siitä, mitä eroja heidän taustassaan on ja mitä ristiriitoja heidän ympärillään raivoaa. Hän rukoili meidän puolestamme sekä opetuslastensa puolesta pyytäessään Isältään, että olisimme yhtä.1
Syy siihen että me rukoilemme ja pyydämme tuota siunausta, on sama kuin se, miksi Isä suo sen. Tiedämme kokemuksesta, että kun meitä siunataan ykseydellä, siitä koituu iloa. Me taivaallisen Isämme henkilapset kaipaamme sitä iloa, joka meillä kerran oli Hänen kanssaan tätä elämää edeltäneessä elämässä. Hän haluaa suoda tuon pyhän ykseyden toiveemme toteutuvan rakkaudestaan meitä kohtaan.
Hän ei voi suoda sitä meille yksityisesti. Ykseyden ilo, jonka Hän niin suuresti haluaa meille antaa, ei ole yksinäistä. Meidän täytyy etsiä sitä ja tulla kelvollisiksi saamaan sitä muiden kanssa. Ei olekaan yllättävää, että Jumala kehottaa meitä kokoontumaan, niin että Hän voi siunata meitä. Hän haluaa meidän kokoontuvan perheisiin. Hän on perustanut luokkia ja seurakuntia ja käskenyt meidän kokoontua yhteen usein. Noissa kokoontumisissa, jotka Jumala on meille järjestänyt, on suuri tilaisuutemme. Me voimme rukoilla ja työskennellä sen ykseyden puolesta, joka tuo meille iloa ja moninkertaistaa voimamme palvella.
Vapahtaja lupasi iloa ykseydessä Hänen kanssaan kolmelle nefiläiselle näiden lopulliseksi palkaksi heidän uskollisen palveluksensa jälkeen. ”Te saatte ilon täyteyden, ja te saatte istua minun Isäni valtakunnassa; niin, teidän ilonne on oleva täysi, samoin kuin Isä on antanut minulle ilon täyteyden, ja te tulette olemaan niin kuin minä olen, ja minä olen niin kuin Isä, ja Isä ja minä olemme yhtä.”2
Herra on antanut meille oppaita, jotta me tietäisimme, mitä tehdä, jotta saisimme alati kasvavan ykseyden siunauksen ja ilon. Mormonin kirja kertoo eräästä menestymisen ajanjaksosta. Se oli Alman aikana Mormonin vesien äärellä. Se, mitä ihmiset tekivät noissa vaikeissa ja vaarallisissa oloissa, antaa meille sekä opastusta että kannustusta.
Kaikki se, mitä Almaa ja hänen kansaansa innoitettiin tekemään, oli tarkoitettu auttamaan kansaa tekemään valinnan, jonka seurauksena heidän sydämensä voisi muuttua Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta. Se on ainoa tapa, jolla Jumala voi suoda ihmisille sen siunauksen, että he ovat yhtä sydämeltä.
Moosian kirjassa sanotaan:
”Ja heitä kutsuttiin siitä ajasta alkaen Jumalan kirkoksi eli Kristuksen kirkoksi. Ja tapahtui, että jokainen, joka kastettiin Jumalan voimalla ja valtuudella, liitettiin hänen kirkkoonsa. – –
Ja hän kielsi heitä opettamasta mitään muuta kuin niitä asioita, joita hän oli opettanut ja mitä oli puhuttu pyhien profeettojen suulla.
Aivan niin, hän kielsi heitä saarnaamasta mitään muuta kuin parannusta ja uskoa Herraan, joka oli lunastanut kansansa.
Ja hän antoi heille käskyn, ettei heillä pidä olla mitään kiistaa keskenään, vaan että heidän tulee nähdä asiat samanlaisina, ja heillä tulee olla yksi usko ja yksi kaste, ja heidän sydäntensä tulee olla yhteen liittyneinä ykseydessä ja rakkaudessa toisiaan kohtaan.
Ja näin hän käski heidän saarnata. Ja näin heistä tuli Jumalan lapsia.”3
Juuri siksi Alma käski kansaa opettamaan uskoa ja parannusta. Juuri siksi lapseni alkoivat odottaa, että keksisin jokaisessa perheiltaoppiaiheessa keinon kannustaa jotakuta todistamaan Vapahtajasta ja Hänen tehtävästään. Joskus vanhemmat tekivät sen. Parhaina iltoinamme löysimme keinon kannustaa lapsiamme tekemään sen joko pitämällä oppiaiheen tai vastaamalla kysymyksiin. Kun todistus Vapahtajasta lausuttiin, Pyhä Henki vahvisti sen. Noina iltoina tunsimme, että sydämemme liittyivät yhteen.
Toimitusten lisäksi on olemassa periaatteita, joita kansana noudatamme ja jotka johtavat suurempaan ykseyteen.
Yksi noista periaatteista on ilmoitus. Se on ainoa keino, jonka avulla voimme tietää, kuinka noudattaa yhdessä Herran tahtoa. Siihen tarvitaan valoa ylhäältä. Pyhä Henki todistaa meidän sydämellemme ja kanssamme kokoontuneiden sydämelle, mitä Hän haluaisi meidän tekevän. Ja kun me pidämme Hänen käskynsä, meidän sydämemme voivat liittyä yhteen.
Toinen periaate, joka ohjaa edistymistämme yhdeksi tulemisessa, on nöyryys. Ylpeys on ykseyden suuri vihollinen. Olette nähneet ja tunteneet sen hirveät vaikutukset. Vain muutama päivä sitten näin, kuinka kahdella ihmisellä – kahdella hyvällä ihmisellä –oli aluksi lievää erimielisyyttä. Se alkoi keskusteluna siitä, mikä on totta, mutta siitä tuli kamppailu siitä, kumpi oli oikeassa. Vähitellen äänet kovenivat. Kasvot alkoivat punehtua. Sen sijaan että ihmiset olisivat puhuneet asiasta, he alkoivat puhua itsestään perustellen sitä, miksi heidän näkemyksensä, heidän suuret kykynsä ja taustansa huomioon ottaen, olisi todennäköisemmin oikea.
Se olisi herättänyt teissä levottomuutta, kuten se herätti minussa. Olemme nähneet sellaisen murheellisen riitaisuuden elämälle tuhoisat vaikutukset. Te ja minä tunnemme ihmisiä, jotka ovat jättäneet pyhien yhteyden loukatun ylpeyden takia.
Onneksi näen yhä useampia taitavia rauhantekijöitä, jotka tyynnyttävät myrskyisät vedet ennen kuin vahinkoja sattuu. Sinä voit olla yksi noista rauhanrakentajista, olitpa ristiriidassa osallisena tai tarkkailijana.
Yksi tapa, jolla olen nähnyt sen tehtävän, on etsiä jotakin sellaista, mistä olemme yhtä mieltä. Ollaksesi tuollainen rauhanrakentaja sinulla pitää olla sellainen yksinkertainen usko, että koska olemme Jumalan lapsia, mielipide-eroistamme huolimatta kaikissa ottamissamme vahvoissa kannoissa on todennäköisesti jotakin totta. Suuri rauhantekijä, ykseyden palauttaja, on juuri se, joka keksii keinon auttaa ihmisiä näkemään tuon yhteisen totuuden. Heidän yhteinen totuutensa on heille aina suurempi ja tärkeämpi kuin heidän erimielisyytensä. Voit auttaa itseäsi ja muita näkemään yhteisen pohjan, jos pyydät apua Jumalalta ja sitten toimit. Hän vastaa rukoukseesi saada apua rauhan palauttamiseen, kuten Hän on vastannut minun rukouksiini.
Tuo sama periaate soveltuu, kun me vahvistamme ykseyttä sellaisten ihmisten kesken, joilla on hyvin erilainen tausta. Jumalan lapsilla on enemmän yhteistä kuin erilaista. Ja eroavuudetkin voidaan nähdä tilaisuuksina. Jumala auttaa meitä näkemään heidän eroavuutensa, ei ärsyttävänä asiana vaan rikkautena. Herra voi auttaa teitä näkemään, mitä sellaista toisessa henkilössä on, mitä teiltä puuttuu, ja arvostamaan sitä. Herra on useammin kuin kerran auttanut minua näkemään hyvyytensä antaessaan minun olla kanssakäymisessä jonkun sellaisen kanssa, jonka eroavuus on ollut juuri se apu, jota tarvitsin. Se on ollut Herran tapa antaa minulle jotakin sellaista, mitä tarvitsin voidakseni palvella Häntä paremmin.
Se johtaa vielä yhteen ykseyden periaatteeseen. Se on hyvän puhuminen toisistamme. Ajatelkaa viime kertaa, jolloin teiltä kysyttiin, mitä ajattelitte siitä, mitä jollekulle muulle kuului perheessänne tai kirkossa. Minulle kävi niin viime viikolla useamman kerran. Toisinaan meidän täytyy tehdä arvioita muista ihmisistä. Joskus meidän on pakko esittää sellaisia arvioita. Mutta useimmiten me voimme valita. Olettakaamme esimerkiksi, että joku kysyy teiltä, mitä ajattelette uudesta piispasta.
Kun kehitymme ykseyden vahvistamisessa, ajattelemme erästä pyhien kirjoitusten kohtaa, kun kuulemme kysymyksen: ”Ja nyt, veljeni, koska te tunnette sen valon, jonka mukaan voitte arvostella ja joka valo on Kristuksen valo, katsokaa, ettette arvostele väärin, koska sillä samalla tuomiolla, jolla te tuomitsette, teidätkin tuomitaan.”4
Kun ymmärrämme, että näemme muut vajavaisessa valossa, se todennäköisesti tekee meistä vähän jalomielisempiä sanoissamme. Tuon pyhien kirjoitusten kohdan lisäksi saatatte muistaa äitinne sanoneen, kuten minun äitini sanoi: ”Ellei sinulla ole mitään hyvää sanottavaa jostakusta, älä sano yhtään mitään.”
Se saa teidät etsimään sitä, mikä piispan toiminnassa ja luonteessa on parasta. Vapahtaja rakastavana Tuomarinanne varmaankin tekee niin tuomitessaan teidän toimintaanne ja minun. Pyhien kirjoitusten kohta ja äitinne sanat voivat hyvinkin saada teidät sanomaan, mikä piispan toiminnassa ja hänen hyvissä aikeissaan on parasta. Voin luvata teille rauhaa ja iloa, kun puhutte jalomielisesti muista ihmisistä Kristuksen Valossa. Tunnette esimerkiksi ykseyttä tuon piispan kanssa ja sen henkilön kanssa, joka kysyi mielipidettänne, ei siksi että piispa olisi täydellinen tai että mielipidettänne kysynyt henkilö ajattelisi samoin jalomielisestä arviostanne, vaan siksi että Herra antaa teidän tuntea, että Hän arvostaa sitä, että ette ryhtyneet kylvämään eripuraisuuden siemeniä.
Meidän pitää noudattaa tuota samaa periaatetta, kun Herra kokoaa yhä enemmän ihmisiä, jotka eivät ole samanlaisia kuin me. Meille käy yhä ilmeisemmäksi, että sovitus saa aikaan samoja muutoksia meissä kaikissa. Meistä tulee sävyisiä, rakastavia, sopuisia ja samalla pelottomia ja uskollisia kaikessa. Me asumme yhä eri maissa, mutta me tulemme kirkkoon prosessin kautta, joka muuttaa meitä. Hengen lahjojen kautta meistä tulee sellaisia kuin Paavali näki:
”Hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina.
Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät.”5
Sen ykseyden kautta, jonka näen vahvistuvan, Herra pystyy tekemään sellaista, mitä maailma tulee pitämään ihmeellisenä. Pyhät voivat toteuttaa minkä tahansa Herran tarkoituksen, kun he ovat täysin yhtä vanhurskaudessa.
Maiden presidentit, kuvernöörit ja maailmanlaajuisten avustusjärjestöjen johtajat ovat ylistäneet meitä – minun kuulteni – tällaisin sanoin: ”Kirkkonne oli ensimmäisenä paikalla auttamassa, kun tuho tuli. Väkeänne tuli sadoittain tuoden mukanaan kaikkea, mitä eloon jääneet tarvitsivat. He toivat jopa omat telttansa ja tarvikkeensa. He olivat väsymättömiä ja hyväntuulisia. He tuntuivat tietävän, minne mennä ja milloin.” Sitten on tullut tavallisesti jotenkin tämän kaltainenkin huomio: ”Teidän kirkkonne osaa tosiaan organisoida, niin että asiat sujuvat.”
Kiitän heitä sanomatta, että ihme ei ole yksistään organisaatiossa vaan ihmisten sydämessä. Pyhät tulivat Herran nimessä antamaan Hänen apuaan. He tulivat kuunnellen Herran valittujen johtajien ohjeita. Koska heidän sydämensä olivat yhteen liitettyinä, heidän voimiaan vahvistettiin.
Todistan vakaasti, että nyt kokemamme ykseys tulee vahvistumaan. Isä Jumala elää. Hän kuulee rukouksemme ja vastaa niihin rakastavasti. Vapahtaja Jeesus Kristus, ylösnoussut ja kirkastettu, elää ja ojentaa meille armeliaasti auttavan kätensä. Tämä on Hänen tosi kirkkonsa. Presidentti Monson on Jumalan elävä profeetta. Jos me yhdessä tuemme häntä koko sydämestämme auliin kuuliaisina tekemään, mitä Jumala haluaa meidän tekevän, me etenemme yhdessä voimassa ja menemme sinne, minne Jumala haluaa meidän menevän, ja tulemme siksi, mitä Hän haluaa meistä tulevan.
Jätän teille siunaukseni, että teillä on ykseyttä kodeissanne ja kirkossa. Ja jätän teille Herran lupauksen, että sydämenne vanhurskas toive saada tuota iloa ykseydessä toteutuu. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.