Apuyhdistyksen tarkoituksen täyttäminen

Julie B. Beck

Apuyhdistyksen ylijohtaja

Herra on säätänyt Apuyhdistyksen organisoimaan, opettamaan ja innoittamaan Hänen tyttäriään valmistautumaan iankaikkisen elämän siunauksiin.

Kuva

Julie B. Beck

Rakkaat sisaremme, mikä kaunis näky te olettekaan, ja kuinka kiitollisia olemmekaan saadessamme olla kanssanne. Rakkautemme ja arvonantomme teitä kohtaan on syvää.

Apuyhdistyksen ylimpänä johtokuntana meillä on ollut tänä kuluneena vuonna tilaisuus vierailla luonanne eri puolilla maailmaa. Olemme neuvotelleet kanssanne Saksassa, Tanskassa, Australiassa ja Ghanassa. Olemme rukoilleet kanssanne Singaporessa, Hongkongissa, Intiassa ja Sri Lankassa. Olemme ylentyneet ja rakentuneet kanssanne Brasiliassa, Chilessä, Puerto Ricossa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa.

Me riemuitsemme tiedosta, että te kuljette ympäriinsä tekemässä hyvää niin kuin Vapahtajakin kulki. Teette suurenmoista työtä. Silti tunnemme kehotusta sanoa, että tehtävää on vielä enemmän. Olemme tavoitelleet Herralta innoitusta tietääksemme, kuinka voimme auttaa pappeutta Jumalan valtakunnan rakentamisessa maan päälle. Apuyhdistyksen on aika täyttää tarkoituksensa paremmin kuin koskaan aiemmin. Mennäksemme eteenpäin ja saavuttaaksemme sen, mitä Herra haluaa, meidän on selkeästi ymmärrettävä Apuyhdistyksen tarkoitus.

Aloitan kertaamalla vähän Apuyhdistyksen historiaa selittääkseni, miksi Apuyhdistys perustettiin. Sitten käyn läpi kolme tehtävää, jotka jokaisella Apuyhdistyksen sisarella on. Lopuksi selitän, kuinka Herra odottaa meidän täyttävän saamamme jumalallisen toimeksiannon sekä yksilöinä että järjestönä.

I Miksi Apuyhdistys perustettiin?

On mahdotonta ymmärtää, miksi meillä kirkossa on järjestö naisille, ellemme ymmärrä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palautusta. Tietäessään onnettomuuksista, joita tapahtuisi näinä myöhempinä aikoina, Herra puhui palvelijalleen Joseph Smith nuoremmalle ja antoi hänelle käskyjä,

jotta ”usko lisääntyisi maan päällä,

jotta [Hänen] ikuinen [liittonsa] vahvistettaisiin,

jotta heikot ja vähäiset julistaisivat [Hänen evankeliuminsa] täyteyttä maailman äärille”¹.

Herran työ toteutuu, kun Hänen evankeliumiaan ”saarnataan jokaiselle kansakunnalle ja suvulle ja kielelle ja kansalle”² ja kun Hänen ikuinen liittonsa vahvistetaan temppelitoimituksin.

Aivan kuten Vapahtaja kutsui Uuden testamentin aikojen Marian ja Martan³ mukaan työhönsä, tämän taloudenhoitokauden naisilla on virallinen toimeksianto tulla mukaan Herran työhön. Palautuksen varhaisimmista ajoista asti naiset olivat toimeliaina rakentamassa osaltaan kirkkoa tukemalla lähetystyötä, auttamalla temppeleiden rakentamisessa ja perustamalla yhteisöjä, joissa pyhät voivat palvella yhdessä Jumalaa. Apuyhdistyksen perustaminen vuonna 1842 pani liikkeelle naisten ja heidän erityisten tehtäviensä yhteisvoiman Herran valtakunnan rakentamiseksi aivan kuten pappeuskoorumeiden järjestäminen toi miehille erityisiä tehtäviä.

Perustamisensa jälkeen Apuyhdistys on levinnyt kautta maailman, ja sitä on kutsuttu laajimmaksi ja joka suhteessa suurimmaksi naisten järjestöksi maan päällä⁴. Profeetta Joseph Smithin ansiosta me tiedämme, että Apuyhdistys oli virallinen osa palautusta ja että alkukirkossa oli olemassa samankaltainen järjestö naisille⁵. Presidentti Joseph F. Smith opetti, että Apuyhdistys oli ”Jumalan tahdosta jumalallisesti muodostettu, jumalallisesti valtuutettu, jumalallisesti perustettu ja jumalallisesti järjestetty”⁶ ”taivaan lain mukaan”⁷ auttamaan Herraa ihmisen iankaikkisen elämän toteuttamisessa⁸.

Apuyhdistyksen myötä naisilla on virallinen rooli kirkossa suurine velvollisuuksineen ”temppelityö ja evankeliumin opettaminen mukaan luettuina”⁹. Lisäksi Apuyhdistyksen tehtävä on auttaa naisia ”kylvämään ja kasvattamaan – – todistus [Jeesuksesta Kristuksesta] ja evankeliumista”¹⁰, vahvistamaan ”perhettä ja kotia”¹¹ ja ”huolehtimaan kaikista perhevelvollisuuksista”¹². Sen velvollisuutena on huolehtia ”köyhien, sairaiden ja puutteenalaisten tarpeista”, mutta presidentti Joseph F. Smith sanoi, että suurempi osa sen työtä on ”huolehtia – – kaikkien naispuolisten jäsenten hengellisestä hyvinvoinnista [ja pelastuksesta]”¹³.

Yhteenvetona Apuyhdistyksen tarkoitus, kuten Herra on säätänyt, on organisoida, opettaa ja innoittaa Hänen tyttäriään valmistaakseen heitä iankaikkisen elämän siunauksiin. Haluaisin sanoa sen uudelleen. Apuyhdistyksen tarkoitus, kuten Herra on säätänyt, on organisoida, opettaa ja innoittaa Hänen tyttäriään valmistaakseen heitä iankaikkisen elämän siunauksiin.

II Tehtävämme

Täyttääkseen Apuyhdistyksen tarkoituksen Herra on antanut jokaiselle Apuyhdistyksen sisarelle ja järjestölle kokonaisuutena tehtäväksi

kasvaa uskossa ja henkilökohtaisessa vanhurskaudessa
vahvistaa perheitä ja koteja
palvella Herraa ja Hänen lapsiaan.

Jokainen näistä tehtävistä tukee ja vahvistaa kahta muuta. Kun kasvatamme uskoamme, sen työn tulos vahvistaa perhettämme. Kun me palvelemme Herraa ja Hänen lapsiaan, uskomme ja kykymme vanhurskauteen kasvavat. Nämä kolme tehtävää liittyvät erottamattomasti toisiinsa. Aloittakaamme ensimmäisestä tehtävästä.

1. kasvaa uskossa ja henkilökohtaisessa vanhurskaudessa. Tehdäksemme osamme Herran suunnitelmassa meidän on kasvatettava uskoamme ja henkilökohtaista vanhurskauttamme. Jäsenyys kirkossa edellyttää uskoa, jota me ravitsemme koko elämämme ajan suurella uutteruudella ja kärsivällisyydellä ja pitkämielisyydellä¹⁴. Yhteisessä perinnössämme meillä on merkittäviä esimerkkejä uskosta kirkon alkuaikojen naisissa. Alkuaikojen pioneerinaiset karkotettiin kodeistaan, ja heitä vainottiin uskonsa vuoksi. Toiset selvisivät hengissä tulipaloista ja tulvista. He ylittivät valtameriä ja kävelivät tuhansia kilometrejä sietäen likaa, sairautta ja lähes nälkäkuoleman auttaakseen rakentamaan Herran valtakuntaa maan päälle. Moni heistä joutui hautaamaan aviomiehensä, lapsensa, vanhempansa ja sisaruksensa matkan varrelle. Miksi he tekivät kaiken sen? He tekivät sen, koska heidän sielussaan paloi uskon liekki. Nuo merkittävät naiset eivät tavoitelleet hienoja vaatteita, lisää vapaa-aikaa, suurempia maallisia asuinsijoja eivätkä lisää omaisuutta. Kuten teillä, heilläkin oli vakaumus ja todistus siitä, että Jeesuksen Kristuksen palautettu evankeliumi on totta ja että Herra tarvitsi heitä tekemään heidän oman osansa Hänen valtakuntansa vakiinnuttamisessa maan päälle. He tavoittelivat omakohtaista vanhurskautta ponnistelemalla joka päivä tullakseen enemmän Vapahtajan kaltaisiksi tekemällä parannusta, tutkimalla pyhiä kirjoituksia, rukoilemalla, olemalla kuuliaisia käskyille ja etsimällä kaikkea, mikä on ”hyveellistä, rakastettavaa tai hyvältä kuuluvaa tai kiitettävää”¹⁵.

2. vahvistaa perheitä ja koteja. Toinen tehtävämme on vahvistaa perheitä ja koteja. Perheitä vastaan hyökätään maailmanlaajuisesti, ja niitä heikentävät rappeutuneet tavat ja väärät opetukset. Siksi meillä, olimmepa naimisissa tai emme, olimmepa vanhoja tai nuoria, on velvollisuus puolustaa perhejulistuksessa olevia totuuksia ja elää niiden mukaan.

Ensimmäinen presidenttikunta on antanut neuvon: ”Olivatpa muut pyyteet tai toiminnat miten kelvollisia ja asiallisia tahansa, niiden ei saa sallia syrjäyttää Jumalan antamia velvollisuuksia, jotka vain vanhemmat ja perheet voivat asianmukaisesti täyttää.”¹⁶ Nykyisin syntyvät lapset varttuvat aikuisiksi yhä syntisemmässä maailmassa. Kotiemme tulee olla heille paikka, jonne he pääsevät turvaan päivittäisistä kohtaamisistaan pahuuden kanssa.

Apuyhdistyksen tulee järjestäytyä, asettua ja lähteä liikkeelle vahvistamaan perheitä ja auttaa kotejamme olemaan pyhiä turvapaikkoja maailmasta. Opin sen vuosia sitten ollessani nuori aviovaimo. Vanhempani, jotka olivat olleet naapureitani, ilmoittivat muuttavansa toiselle puolelle maailmaa. Olin luottanut äitini hoivaavaan, viisaaseen ja kannustavaan esimerkkiin. Nyt hän aikoi olla poissa pitkän aikaa. Se oli aikaa ennen sähköposteja, fakseja, matkapuhelimia ja web-kameroita, ja postinkulku oli tunnetusti hidasta. Yhtenä päivänä ennen hänen lähtöään istuin itkemässä hänen kanssaan ja kysyin: ”Kenestä sitten tulee äitini?” Äiti harkitsi tarkoin, ja Hengen ja kaltaistensa naisten saaman ilmoituksen voiman ansiosta hän sanoi minulle: ”Jos en koskaan tule takaisin, jos et koskaan enää näe minua, jos en koskaan enää pysty opettamaan sinulle mitään, sido itsesi Apuyhdistykseen. Apuyhdistyksestä tulee äitisi.”

Äiti tiesi, että jos olisin sairas, sisaret pitäisivät minusta huolen, ja kun saisin lapseni, he auttaisivat minua. Mutta äitini suurin toive oli, että sisaret Apuyhdistyksessä olisivat minulle voimallisia, hengellisiä johtajia. Siitä ajasta lähtien aloin oppia runsaasti merkittäviltä uskon naisilta.

Kolme eri naista toimi Apuyhdistyksen johtajana seurakunnissani niinä vuosina, kun vanhempani olivat kaukana. Alta Chamberlain kutsui minut opettamaan ajankäyttöä ja kodin järjestämistä muille sisarille kenties siksi, että hän näki minun tarvitsevan kohennusta noissa taidoissa. Jeanne Horne rohkaisi minua tutkimaan ensimmäisen kerran vakavasti itsekseni koko Mormonin kirjan. Norma Healey antoi minulle ensimmäiset tehtäväni säilyketehtaassa ja opetti minulle paljon palvelemisesta. Nämä suurenmoiset naiset ymmärsivät Apuyhdistyksen tarkoituksen.

3. palvella Herraa ja Hänen lapsiaan. Kolmas kaikkien kirkon naisten tehtävä on palvella Herraa ja Hänen lapsiaan. Minusta on kiinnostavaa, että niinä vuosina, kun äitini oli kaukana, palvelin seurakunnan Alkeisyhdistyksen johtajana ja myöhemmin seurakunnan Nuorten Naisten johtajana. Olin seurakuntaneuvoston jäsen ja työskentelin piispakunnan ohjauksessa. Presidentti Boyd K. Packer on opettanut meille, että ”aivan kuten [monien veljien palvelutyö Aaronin pappeudessa] vahvistaa korkeampaa pappeutta, samoin teidän epäitsekkäästi suorittamanne palvelutyö [Nuorissa Naisissa ja Alkeisyhdistyksessä] on siunaava Apuyhdistystä”¹⁷. Kun me palvelemme jossakin toisessa apujärjestössä, meitä ei vapauteta Apuyhdistyksen sisaruudesta. Koska me olemme koko ajan Apuyhdistyksen jäseniä, olemme aina yhteydessä Apuyhdistyksen tarkoitukseen ja tehtäviin ja saamme siunaukseksemme kaikki tilaisuudet olla esimerkkejä ja uskoa täynnä olevia paimenia Isämme lapsille.

Apuyhdistyksen toimeksiantoon sisältyy joitakin merkittävimmistä palvelumahdollisuuksista maan päällä, ja ne ovat kaikkien sisarten ulottuvilla. Matkoillani eri puolilla maailmaa olen nähnyt, että teillä tuhansilla ja tuhansilla, joilla ei ole tällä hetkellä aviomiestä tai lapsia, on uskomaton määrä uskoa, kykyjä ja omistautumista. Kukaan ei ole teitä paremmassa asemassa tekemään työtä temppeleissä, palvelemaan lähetystyössä, opettamaan nousevaa sukupolvea ja auttamaan sorrettuja. Herra tarvitsee teitä.

Olen myös ihaillut nuoria ja teidän tarmoanne, jotka olette juuri tulossa Apuyhdistykseen Nuorten Naisten ohjelmasta. Olen nähnyt, kuinka sydämestänne haluatte saada aikaan hyvää maailmassa. Kuvittelen usein niitä mahdollisuuksia, joita sukututkimustyössä esimerkiksi voisi tapahtua, jos opettaisitte teknisiä taitojanne vanhemmille sisarille (kuten minulle!). Meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa tuhlata nuorekasta ja tarmokasta voimaanne kehottamalla teitä istumaan sivussa katsomassa, kun vanhemmat ja kokeneemmat naiset hoitavat kaiken suunnittelun, organisoinnin ja työn Apuyhdistyksessä.

III Tarkoituksen täyttäminen

Me voimme tehdä Herran työtä Hänen tavallaan, kun me tavoittelemme ja saamme henkilökohtaista ilmoitusta ja toimimme sen mukaan. Ilman henkilökohtaista ilmoitusta me emme voi onnistua. Jos noudatamme henkilökohtaista innoitusta, emme voi epäonnistua. Profeetta Nefi opettaa meille, että Pyhä Henki osoittaa meille ”kaiken, mitä [meidän] tulee tehdä”¹⁸. On profetoitu, että myöhempinä aikoina Herra vuodattaa Henkensä palvelijattariinsa.¹⁹ Niin tapahtuu, kun me annamme itsemme rauhoittua ja hiljentyä riittävästi kuunnellaksemme Hengen ääntä. Vanhin Neal A. Maxwell on opettanut meille, että ilmoituksen saaminen tehtäväämme ja henkilökohtaista elämäämme varten ”vaatii meidän puoleltamme vakavaa henkistä ponnistusta – –. Ilmoituksessa ei ole kysymys mekaanisesta nappien painelemisesta vaan siitä, että saamme itsemme toimimaan, usein paaston, pyhien kirjoitusten tutkimisen ja henkilökohtaisen mietiskelyn avulla.

Ennen kaikkea ilmoitus edellyttää, että meillä on riittävässä määrin henkilökohtaista vanhurskautta, niin että ilmoitusta voi tulla vanhurskaille joskus odottamatta.”²⁰

IV Lopuksi

Presidentti Spencer W. Kimball sanoi vuosia sitten, että ”tässä järjestössä on voima, jota ei vielä ole täysin käytetty hyväksi Siionin kotien vahvistamiseksi ja Jumalan valtakunnan rakentamiseksi – eikä sitä käytetä, ennen kuin sekä sisaret että pappeus saavat näkemyksen Apuyhdistyksestä”²¹. Herra on säätänyt Apuyhdistyksen organisoimaan, opettamaan ja innoittamaan Hänen tyttäriään valmistautumaan iankaikkisen elämän siunauksiin. Tavoitteenamme on tukea kirkon naisia heidän yksilöllisissä tehtävissään varmistamalla, että jokainen kokous, jokainen oppiaihe ja jokainen toiminta, johon ryhdymme, auttaa heitä kasvamaan uskossa ja henkilökohtaisessa vanhurskaudessa, vahvistamaan perhettään ja kotiaan sekä palvelemaan Herraa ja Hänen lapsiaan.

Ainoa tapa, jolla voimme päästä siihen, on tavoitella ja saada henkilökohtaista ilmoitusta ja toimia sen mukaan. Tämän suuren maailmanlaajuisen sisaruuden todellinen voima on jokaisessa naisessa. Vaikka näemme kenties itsemme heikkoina ja vaatimattomina, meillä kaikilla on yhteinen jalo perintö ja me voimme kehittää uskon, joka on samanveroinen kuin niillä merkittävillä uskollisilla naisilla, jotka ovat eläneet ennen meitä. Meillä on ratkaiseva rooli rakentaa osaltamme Jumalan valtakuntaa ja valmistautua Herran tulemiseen. Itse asiassa Herra ei voi toteuttaa työtään ilman tyttäriensä apua. Sen vuoksi Herra odottaa meidän lisäävän panostamme. Hän odottaa meidän täyttävän Apuyhdistyksen tarkoituksen paremmin kuin koskaan ennen. Olen kiitollinen siitä, että voin todistaa, että Jeesuksen Kristuksen palautettu evankeliumi on totta ja että tänä aikana on elävä profeetta, joka johtaa Hänen työtään. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.