2008
Kunnes kohtaamme jälleen
Marraskuu 2008


Kunnes kohtaamme jälleen

Olkaamme hyviä kansalaisia kotimaissamme ja hyviä lähimmäisiä asuinpaikoissamme auttaen niin muihin uskontokuntiin kuin omaammekin kuuluvia.

Kuva
Thomas S. Monson

Veljet ja sisaret, tiedän, että olette kanssani samaa mieltä siitä, että tämä on ollut mitä innoittavin konferenssi. Näiden kahden päivän aikana olemme tunteneet Herran Henkeä runsain mitoin, kun sydäntämme on kosketettu ja todistustamme tästä jumalallisesta työstä vahvistettu. Olen varma siitä, että edustan kirkon jäseniä kaikkialla lausuessani kiitokset niille veljille ja sisarille, jotka ovat puheet meille. Mieleeni tulevat Mormonin kirjassa olevat Moronin sanat: ”Ja seurakunta johti heidän kokouksiansa Hengen vaikutuksen mukaisesti ja Pyhän Hengen voimalla, sillä niin kuin Pyhän Hengen voima johdatti heitä joko saarnaamaan tai kehottamaan tai rukoilemaan tai anomaan tai laulamaan, juuri niin tehtiin.”1

Muistakaamme pitkään se, mitä olemme kuulleet tämän yleiskonferenssin aikana. Puheet ilmestyvät painettuina ensi kuun Ensign- ja Liahona-lehdissä. Kehotan teitä tutkimaan niitä ja mietiskelemään niiden opetuksia.

Teille veljet, jotka on tässä konferenssissa vapautettu, esitämme syvän kiitoksemme monien vuosien uskollisesta palveluksestanne. Teidän mittaamaton panoksenne on hyödyttänyt kaikkia kirkon jäseniä.

Vakuutan teille, että taivaallinen Isämme on tietoinen haasteista, joita kohtaamme nykyisin maailmassa. Hän rakastaa meitä jokaista ja siunaa meitä, kun pyrimme pitämään Hänen käskynsä ja etsimme Häntä rukouksessa.

Me olemme maailmanlaajuinen kirkko, veljet ja sisaret. Jäsenistöämme on kaikkialla maailmassa. Olkaamme hyviä kansalaisia kotimaissamme ja hyviä lähimmäisiä asuinpaikoissamme auttaen niin muihin uskontokuntiin kuin omaammekin kuuluvia. Olkaamme rehellisiä ja kunniallisia miehiä ja naisia kaikessa mitä teemme.

Kaikkialla maailmassa on niitä, jotka ovat nälkäisiä, niitä, jotka kärsivät puutetta. Kun teemme työtä yhdessä, voimme lievittää kärsimystä ja huolehtia niistä, jotka ovat avun tarpeessa. Sen palvelun lisäksi, jota annatte huolehtiessanne toisistanne, teidän lahjoituksenne kirkon rahastoihin suovat meille mahdollisuuden reagoida miltei välittömästi, kun jossakin päin maailmaa tapahtuu katastrofeja. Olemme lähes aina ensimmäisten joukossa paikalla auttamassa miten suinkin voimme. Me kiitämme teitä anteliaisuudestanne.

Joidenkuiden elämässä on muita vaikeuksia. Erityisesti nuorten joukossa on niitä, jotka ovat murheellisesti sekaantuneet sellaisiin asioihin kuin huumeet, moraalittomuus, jengit sekä kaikki vakavat ongelmat, jotka liittyvät niihin. Lisäksi on niitä, jotka ovat yksinäisiä, mukaan luettuina lesket, jotka kaipaavat muiden seuraa ja huolenpitoa. Ottakaamme aina huomioon ympärillämme olevien tarpeet ja olkaamme valmiita tarjoamaan auttava käsi ja rakastava sydän.

Veljet ja sisaret, kuinka siunattuja me olemmekaan, kun taivaat ovat todella avoinna, kun Jeesuksen Kristuksen palautettu kirkko on tänä päivänä maan päällä ja kun kirkko on perustettu ilmoituksen kalliolle. Tiedämme, että jatkuva ilmoitus on todellakin Jeesuksen Kristuksen evankeliumin sydänveri.

Palatkoon jokainen meistä turvallisesti kotiinsa. Eläkäämme yhdessä rauhan, sopusoinnun ja rakkauden ilmapiirissä. Pyrkikäämme joka päivä seuraamaan Vapahtajan esimerkkiä.

Jumala teitä siunatkoon, veljeni ja sisareni. Kiitos siitä, että rukoilette puolestani ja kaikkien johtavien auktoriteettien puolesta. Olemme syvästi kiitollisia teille.

Yhdessä Christopher Marlowen näytelmistä, The Tragical History of Dr. Faustus, kuvataan tohtori Faustia, joka päätti olla välittämättä Jumalasta ja seurata Paholaista. Kohdatessaan syntisen elämänsä lopulla hukattujen tilaisuuksien tuoman pettymyksen ja edessä väistämättä odottavan rangaistuksen hän vaikeroi: ”Tuska on ankarampi kuin liekehtivä tuli – ikuinen karkotus Jumalan luota.”2

Veljeni ja sisareni, aivan kuten ikuinen karkotus Jumalan luota voi olla ankarinta tuskaa, on ikuinen elämä Jumalan luona kallisarvoisin määränpäämme.

Rukoilen koko sydämestäni ja sielustani, että me voisimme edelleen pysyä lujina tämän tärkeimmän päämäärän tavoittelussamme.

Lausun teille todistukseni siitä, että tämä työ on totta, että Vapahtajamme elää ja että Hän johtaa ja ohjaa kirkkoaan täällä maan päällä. Lausun teille jäähyväiset, rakkaat veljeni ja sisareni, kunnes kohtaamme jälleen puolen vuoden kuluttua. Jeesus Nasaretilaisen, Vapahtajamme, Lunastajamme nimessä, Hänen, jota me palvelemme. Aamen.

Viitteet

  1. Moroni 6:9.

  2. Ks. ”Deviled Marlowe”, Time, 16. lokakuuta 1964, s. 77.