Paluu hyveellisyyteen
Nyt meidän jokaisen on aika nousta ja nostaa maailmalle viiri, joka kutsuu palaamaan hyveellisyyteen.
Viime yleiskonferenssissa presidentti Monson kutsui minut uudeksi Nuorten Naisten ylijohtajaksi. Kun seisoin Jumalan profeetan seurassa ja sain tämän pyhän luottamustehtävän, lupauduin palvelemaan koko sydämestäni, väkevyydestäni, mielestäni ja voimastani. Ennen tätä tehtävää sain pienen lautasen, johon oli kaiverrettu motto: ”Minä pystyn tekemään vaikeita asioita.” Tuo pieni lautanen yksinkertaisine tunnuslauseineen antoi minulle rohkeutta. Mutta jos nyt voisin muuttaa tuon moton, siinä lukisi: ”Herran voimassa pystyn tekemään kaiken.”1 Juuri siihen voimaan luotan tänään, kun seison tällä pyhällä puhujakorokkeella.
Viime huhtikuussa, vain kaksi päivää yleiskonferenssin jälkeen, pidimme ensimmäisen kokouksemme juuri hyväksyttynä johtokuntana. Patikoimme Ensign Peakin huipulle, ja kun katselimme alhaalla olevaa laaksoa, näimme temppelin ja enkeli Moronin kimmeltävän auringossa. Meille jokaiselle asia oli selvä. Johtokuntamme visio oli temppeli. Ja myös tehtävämme oli selvä. Meidän täytyy auttaa valmistamaan ”jokaista nuorta naista olemaan kelvollinen tekemään pyhiä liittoja ja pitämään ne sekä saamaan temppelin toimitukset”2.
Kaikki, mitä teemme kirkossa, suuntaa huomion temppeliin.3 Temppeli oli syy, miksi pioneeriesivanhempamme jättivät perustamansa kodit ja tulivat länteen. Se oli syy, miksi he kärsivät puutetta ja jopa kuoleman. Temppeliliitot olivat syy, jonka vuoksi matkan varrelle haudatuista pienokaisista huolimatta nuo pioneerit saattoivat laulaa:
Jotkut menettivät kaiken mutta tulivat laaksoon, jossa oli kaikki, todellakin – temppelitoimitukset, pyhät liitot ja lupaus iankaikkisesta elämästä yhdessä perheinä.
Vain kaksi päivää sen jälkeen kun pyhät saapuivat Suolajärven laaksoon, Brigham Young ja hänen toverinsa nousivat Ensign Peakille. Siellä kukkulan huipulla he nostivat viirin – kävelykeppiin sidotun keltaisen huivin, joka oli vertauskuva viiristä tai lipusta kansakunnille.5 Pyhien oli määrä olla valona, viirinä. Viime huhtikuussa Ensign Peakin huipulla me kolme naista nostimme myös viirin, jonka teimme kävelykepistä ja kullanvärisestä perulaisesta huivista. Se oli meidän viirimme, meidän lippumme kansakunnille – meidän julisteemme, joka kutsuu palaamaan hyveellisyyteen.
Hyveellisyys on Herran huoneeseen pääsemisen ja Hengen johdatuksen saamisen edellytys. Hyveellisyys ”on korkeisiin moraalin tasovaatimuksiin perustuva ajattelu- ja käyttäytymismalli”6. Siihen sisältyy siveys ja moraalinen puhtaus. Hyveellisyys alkaa sydämestä ja mielestä. Sitä vaalitaan kotona. Se koostuu tuhansista pienistä päätöksistä ja teoista. Hyveellisyys on sana, jota emme kuule usein nykyajan maailmassa, mutta sitä tarkoittava latinankielinen sana virtus merkitsee voimaa. Hyveellisissä naisissa ja miehissä on hiljaista arvokkuutta ja sisäistä voimaa. He ovat luottavaisia, koska he ovat kelvollisia saamaan Pyhän Hengen johdatusta ja olemaan Hänen johdettavinaan. Presidentti Monson on neuvonut: ”Te olette niitä, jotka puolustavat päättäväisesti sitä, mikä on oikein, siinäkin tapauksessa että jäisitte yksin. Olkoon teillä moraalista rohkeutta olla valo, jota toiset voivat seurata. Ei ole ystävyyttä, joka olisi arvokkaampi kuin oma puhdas omatuntonne, oma moraalinen puhtautenne – ja kuinka suurenmoinen tunne onkaan tietää, että on paikalla, johon on kutsuttu, puhtaana ja varmana siitä, että on kelvollinen olemaan siinä.”7
Voisiko olla, että meidät on hitaasti turrutettu ajattelemaan, että korkeat moraalin tasovaatimukset ovat vanhanaikaisia eivätkä asiaankuuluvia tai tärkeitä nykyajan yhteiskunnassa? Kuten vanhin Hales on juuri muistuttanut meille, Lehonti Mormonin kirjassa oli hyvissä asemissa vuorenhuipulla. Hän ja ne, joita hän johti, ”olivat tehneet mielessään lujan päätöksen”, että he eivät tulisi alas vuorelta. Petollinen Amalikkia tarvitsi vain neljä yritystä, joista jokainen oli rohkeampi kuin edellinen, saadakseen Lehontin tulemaan alas vuorelta.8 Ja kun Lehonti sitten uskoi Amalikkian valheellisiin lupauksiin, hänelle annettiin ”vähitellen myrkkyä”9, kunnes hän kuoli. Ei vain kerran vaan ”vähitellen”. Voisiko olla niin, että tätä tapahtuu kenties nykyisin? Voisiko olla niin, että ensin me siedämme, sitten hyväksymme ja viimein tuemme pahetta, joka meitä ympäröi?10 Voisiko olla, että väärät roolimallit ja houkuttelevat tiedotusvälineiden viestit saavat meidät unohtamaan jumalallisen identiteettimme? Myrkytetäänkö meitäkin vähitellen? Mikä olisikaan petollisempaa kuin houkutella tämän jalon sukupolven nuoriso olemaan tekemättä mitään tai lähettelemään jatkuvasti kovalla kiireellä tekstiviestejä mutta estää sitä koskaan tulemasta tuntemaan totuuksia, jotka sisältyvät kirjaan, jonka Jumalan profeetat ovat kirjoittaneet teitä ja teidän aikaanne varten – Mormonin kirjaan? Mikä voisi olla petollisempaa kuin houkutella naisia, nuoria ja vanhoja, teitä ja minua, keskittymään niin täysin itseemme, ulkonäköömme, vaatteisiimme, vartalomme muotoon ja kokoon, että unohdamme jumalallisen identiteettimme ja kykymme muuttaa maailman hyveellisellä vaikutuksellamme? Mikä voisi olla petollisempaa kuin houkutella miehet – nuoret ja vanhat, joilla on Jumalan pyhä pappeus – katsomaan viettelevää pornografiaa ja siten keskittymään lihallisuuteen uskon sijasta, olemaan paheellisuuden kuluttajia eikä hyveellisyyden vartijoita? Mormonin kirjassa kerrotaan 2 000 nuoresta sankarista, joiden hyveellisyys ja puhtaus antoi heille voimaa puolustaa vanhempiensa liittoja ja perheensä uskoa. Heidän hyveellisyytensä ja sitoutumisensa olla ”aina uskollisia” muutti maailman!11
Minä todella uskon, että yksi Hengen johtama hyveellinen nuori nainen tai nuori mies voi muuttaa maailman, mutta jotta niin tapahtuisi, meidän on palattava hyveellisyyteen. Meidän on aloitettava tiukka valmentautuminen. Kuten maratonjuoksija Juma Ikangaa sanoi voitettuaan New Yorkin maratonin: ”Tahto voittaa ei ole mitään, ellei ole tahtoa valmistautua.”12 Nyt on aika valmistautua harjoittamalla enemmän itsekuria. Nyt on aika valmistautua valtakuntaan.13 Nyt on aika ottaa suuntamme ja keskittyä loppukiriin. Paluun hyveellisyteen täytyy alkaa yksilöllisesti sydämissämme ja kodeissamme.
Mitä kukin meistä voi tehdä aloittaakseen paluunsa hyveellisyyteen? Reitti ja valmennusohjelma on meidän kunkin kohdalla yksilöllinen. Minä olen perustanut oman valmennusohjelmani pyhistä kirjoituksista löytyviin ohjeisiin: ”Hyve kaunistakoon ajatuksiasi lakkaamatta.”14 ”Pysy liitoissa, jotka olet tehnyt.”15 ”[Seisokaa] pyhissä paikoissa.”16 ”[Pane] pois se, mikä on tästä maailmasta.”17 ”Uskokaa, että teidän täytyy tehdä parannus synneistänne.”18 ”[Muistakaa] Hänet aina ja [pitäkää] Hänen käskynsä.”19 Ja ”jos on jotakin hyveellistä, rakastettavaa tai hyvältä kuuluvaa tai kiitettävää, sitä me etsimme”20. Nyt enemmän kuin koskaan ennen on aika vastata Moronin kutsuun herätä ja nousta ja tarttua ”jokaiseen hyvään lahjaan ja [olla] koskematta pahaan lahjaan tai siihen, mikä on epäpuhdasta”21.
Olin äskettäin seuraamassa uusimman lapsenlapsemme siunaamista. Minulle oli pyhä näkymä, kun mieheni ja poikamme yhdessä monien muiden rakkaitten kanssa ympäröivät tämän pienen vastasyntyneen tytön. Hän oli niin tyylikäs kokonaan valkoisiin puettuna – eikä ollut yhtään pahitteeksi, että hän sai nimen molempien isoäitiensä mukaan! Mutta se, mikä kosketti minua eniten, oli lapsen isän, poikamme Zachin antama siunaus. Hän siunasi pientä Annabel Elainea, että hän ymmärtäisi identiteettinsä Jumalan tyttärenä, että hän noudattaisi äitinsä ja isoäitiensä ja sisarensa esimerkkiä ja että hän löytäisi suurta iloa eläessään hyveellistä elämää ja valmistautuessaan tekemään ja pitämään pyhiä temppeliliittoja. Sinä pyhänä hetkenä rukoilin, että vanhurskas pappeuden voima voisi ympäröidä, vahvistaa ja suojella jokaista nuorta naista paitsi syntymän ja siunauksen aikaan niin koko elämän ajan.
Kun presidentti Uchtdorf pyysi meitä viime konferenssin juhlakokouksessa hyväksymään uuden profeettamme ja ensimmäisen presidenttikunnan, katselin, kuinka kaikki mukana olleet pappeudenhaltijat nousivat seisomaan. Tunsin lujuutenne ja pappeuden voimanne. Te olette hyveellisyyden vartijoita. Sitten sydämeni täyttyi, kun hän sanoi: ”Nuoret naiset nouskoot seisomaan.” Paikaltani näin teidän kaikkien nousevan ja seisovan yhdessä. Nykymaailmassa ei voisi olla voimakkaampaa voimaa hyveellisyyteen. Ette saa koskaan aliarvioida vanhurskaan vaikutuksenne voimaa.
Todistan, että paluu hyveellisyyteen on mahdollista Vapahtajan esimerkin ja sovitusuhrin äärettömän voiman ansiosta.22 Todistan, että meitä ei tehdä kykeneviksi ja vahvoiksi tekemään vain vaikeita asioita vaan tekemään kaikki. Nyt meidän jokaisen on aika nousta ja nostaa maailmalle viiri, joka kutsuu palaamaan hyveellisyyteen. Rukoukseni on, että eläisimme niin, että voimme olla välikappaleita valmistaessamme maailmaa Hänen toiseen tulemiseensa, ”että me hänen ilmestyessään olisimme hänen kaltaisiaan – – että meidät puhdistettaisiin niin kuin hän on puhdas”23. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.