2008
Turvalliset käsivarret
Marraskuu 2008


Turvalliset käsivarret

Tulemalla sakramenttikokoukseen nöyrinä ja täysin halukkaina parannuksen tekoon ja nauttimalla sakramentin kelvollisina voimme tuntea nuo [turvalliset] käsivarret yhä uudestaan.

Kuva
Elder Jay E. Jensen

Puhun tänä iltana Jeesuksen Kristuksen sovituksesta ja sen merkityksestä sille, että Aaronin pappeuden haltijat siunaavat ja jakavat sakramentin, mitä vanhin Oaks opetti niin voimallisesti ja niin kauniisti tänä aamuna. Käytän lyhyttä pyhien kirjoitusten kohdan ilmausta, joka auttaa minua kuvittelemaan mielessäni Vapahtajan armon. Se on turvalliset käsivarret (ks. Alma 34:16).

Hänen käsivarsiensa suojassa

Eräs perhe oli ollut ottamassa kuvia Grand Canyonin pohjoisrinteellä olevalla näköalapaikalla. He kuulivat huutoja ja juoksivat paikalle ja totesivat, että 2-vuotias tyttö oli pudonnut kaiteen läpi ulkonemalle, joka oli noin 10 metriä alempana. Pienokainen yritti kavuta takaisin ylös, mutta hänen liikkumisensa aiheutti sen, että hän liukui vieläkin alemmaksi, kunnes hän oli puolentoista metrin päässä vaarallisesta 60 metrin pudotuksesta.

Eräs 19-vuotias nuori mies nimeltä Ian näki, missä tyttö oli, ja tiesi saamansa hätäensiapukoulutuksen ansiosta, kuinka tilanne tuli hoitaa. Näin hän kertoi omin sanoin: ”’Kaikki selvisi minulle heti, ja minä vain tiesin, mitä minun oli tehtävä. Laskin kameran kädestäni ja nousin polkua hieman ylemmäs paikkaan, jossa rinne ei ollut yhtä jyrkkä, kiipesin kaiteen yli, kapusin alas kivien välistä ja pensaikon läpi ja löysin hänet.’ Ian piti tyttöä käsivarsiensa suojassa tunnin ja odotti, kunnes pelastusryhmät laskeutuivat köysien varassa alas” pelastamaan heidät. (“Save Her!” New Era, syyskuu 2007, s. 6.) Sanat ”piti tyttöä käsivarsiensa suojassa” kiinnittivät huomiotani, koska pyhissä kirjoituksissa puhutaan käsivarsista – rakkauden käsivarsista, armon käsivarsista, turvallisista käsivarsista (ks. 2. Nefi 1:15; Moosia 16:12; Alma 5:33; OL 6:20; 29:1).

Pyhien kirjoitusten sanat turvallisten käsivarsien suojaan sulkemisesta tulevat Amulekin soramilaisille esittämästä sanomasta, joka koski ääretöntä ja iankaikkista sovitusta. Hän opetti, että Jumalan Pojan uhrin ansiosta ihmiselle on mahdollista, että usko Kristukseen johtaa meidät parannukseen. ”Ja näin armo voi tyydyttää oikeudenmukaisuuden vaatimukset ja sulkee heidät turvallisten käsivarsien suojaan” (Alma 34:16; ks. myös jakeet 9–15).

Käsitteellisten asioiden opettaminen käsin kosketeltavien asioiden avulla

Ymmärtääksemme paremmin turvallisia käsivarsia on tärkeää muistaa, että Vapahtaja opetti evankeliumin periaatteita käyttäen käsin kosketeltavia asioita, kuten kolikoita, siemeniä, lampaita, leipiä, kaloja ja ruumiinosia.

Käsivarret ovat käsin kosketeltavia, ja me käytämme niitä kiintymyksen ja rakkauden ilmaisemiseen. Kun tulen toimistosta kotiin, vaimoni ympäröi minut käsin kosketeltavilla käsivarsillaan. Olen kokenut rakkauden ja turvallisuuden käsivarret palveluni aikana latinalaisessa Amerikassa yleisen tervehdyksen, un abrazon eli halauksen muodossa.

Kun olen pohtinut, kuinka sovitusta voisi opettaa vaikuttavasti muille, ilmaus turvalliset käsivarret on ollut hyödyllinen. Silloin kun meidät kastettiin ja me saimme Pyhän Hengen kätten päällepanon kautta, me saimme kaksi toimitusta, jotka johdattavat meitä turvallisten käsivarsien suojaan. Tulemalla sakramenttikokoukseen nöyrinä ja täysin halukkaina parannuksen tekoon ja nauttimalla sakramentin kelvollisina voimme tuntea nuo käsivarret yhä uudestaan.

Sakramenttikokouksen vertaaminen nykyaikaan

Opin ja liittojen luku 110 antaa taustaa yhdelle tärkeimmistä jakeistamme turvallisten käsivarsien suojasta. Profeetta Joseph Smith selitti eräänä sapatinpäivänä Kirtlandin temppeliä vihittäessä, että hän ja muut pappeusjohtajat olivat siunanneet ja jakaneet sakramentin seurakunnalle.

Tämän pyhän toimituksen jälkeen Joseph Smith ja Oliver Cowdery vetäytyivät rukoilemaan yksityisesti. Rukouksen jälkeen Vapahtaja ilmestyi näille kahdelle miehelle ja sanoi: ”Katso, teidän syntinne on annettu teille anteeksi; te olette puhtaita minun edessäni; nostakaa siis päänne ja riemuitkaa” (OL 110:5).

Kirtlandin temppelin tapahtumien järjestys vuonna 1836 rinnastuu meidän aikaamme, ja meitä verrataan siihen. Sapattina toisensa jälkeen te nuoret pappeudenhaltijat siunaatte ja jaatte sakramentin pyhille, jotka tulevat sakramenttikokoukseen rukoillen ja tuntien hengellisen parantumisen nälkää toivoen, anoen kuulevansa mielessään ja sydämessään nämä sanat: ”Katso, teidän syntinne on annettu teille anteeksi; te olette puhtaita minun edessäni; nostakaa siis päänne ja riemuitkaa” (OL 110:5).

Vanhin Dallin H. Oaks on todistanut, että sakramenttiin liittyy hengellinen puhdistuminen tai parantuminen: ”Herran ehtoollisen sakramentti on kasteessa tehtyjen lupausten ja siinä annettujen siunausten uudistaminen. Meitä on käsketty tekemään parannus synneistämme ja tulemaan Herran luokse särkynein sydämin ja murtunein mielin nauttimaan sakramentti. Leivän nauttiessamme me todistamme, että haluamme ottaa Jeesuksen Kristuksen nimen päällemme ja aina muistaa Hänet ja pitää Hänen käskynsä. Kun me pidämme tämän lupauksen, Herra uudistaa kasteemme puhdistavan vaikutuksen. Meidät tehdään puhtaiksi, ja Hänen Henkensä voi aina olla kanssamme.” (”Kristuksen erityistodistajat”, Liahona, huhtikuu 2001, s. 14.)

Johtopäätökset Aaronin pappeuden haltijoille

Jotta jäsenet voisivat täydemmin saada tämän puhdistamisen eli turvallisten käsivarsien suojan, tulee niiden, joilla on avaimet valtuuttaa, ja niiden, jotka siunaavat ja jakavat sakramentin, huolehtia siitä, että kirkon käsikirjoissa olevia sakramentin valmistamista, siunaamista ja jakamista koskevia yleisiä ohjeita noudatetaan. Jokaisen pappeudenhaltijan tulee muistaa, että hän toimii Herran puolesta, ja olla kunnioittava ja kunnioitusta herättävä. Yleisesti ottaen nuoremme ovat esimerkillisiä. Silloin tällöin näemme kuitenkin sakramentin siunaamisen ja jakamisen yhteydessä häiritsevää ajautumista kohti liiallista vapaamuotoisuutta ja huolimattomuutta pukeutumisessa ja ulkoasussa.

Nuoret miehet, pysähtykää ennen kirkkoon lähtöänne vielä kerran peilin eteen ja kysykää itseltänne, onko kaikki ulkoasussanne järjestyksessä. Vielä parempi on pyytää jotakuta, jota rakastatte, kuten äitiä tai isää, katsomaan teitä vielä kerran, ja jos jotakin on vialla, älkää pahastuko heidän neuvoistaan.

Todelliset Jeesuksen Kristuksen palvelijat huolehtivat ulkoasustaan ja pukeutumisestaan kuvastaen aina Hänen tasovaatimuksiaan eivätkä maailmallista ajautumista huolimattomuuteen. Kun kaikista yksityiskohdista on huolehdittu tarkoin, se varmistaa Herran Hengen läsnäolon. Sakramentin siunaavien ja jakavien pukeutuminen tai ulkoasu ei saa olla häiritsevää niistä, jotka etsivät vakavasti äärettömän sovituksen siunauksia.

Presidentti Monsonin meille pappeudenhaltijoille pitämissä puheissa esiintyy toistuvana aiheena se, että on etuoikeus olla pappeudenhaltija: ”Pappeus ei ole niinkään lahja kuin valtuus palvella, etuoikeus kohottaa ja tilaisuus suoda siunausta toisten elämään” (”Pyhä pappeuden luottamustehtävämme”, Liahona, toukokuu 2006, s. 57). Todistan, että tämä soveltuu sakramentin siunaamiseen ja jakamiseen.

Turvallisten käsivarsien kokeminen

Palvellessani piispana näin sovituksen siunaukset sellaisten kirkon jäsenten elämässä, jotka olivat tehneet vakavia rikkomuksia. Kuuntelin Israelin tuomarina heidän tunnustuksiaan ja asetin tarvittaessa heille rajoituksia, kuten sen, etteivät he saaneet nauttia sakramenttia toistaiseksi.

Eräs nuori aikuinen seurakunnassamme seurusteli erään nuoren naisen kanssa. He sallivat tunteidensa riistäytyä hallinnasta. Mies tuli pyytämään minulta neuvoa ja apua. Sen perusteella, mitä hän tunnusti, ja saamieni Hengen vaikutusten mukaan häneltä kiellettiin muun muassa sakramentin nauttiminen joksikin aikaa. Tapasimme säännöllisesti sen varmistamiseksi, että parannus oli tapahtunut, ja sopivan ajan kuluttua valtuutin hänet jälleen nauttimaan sakramentin.

Istuessani korokkeella tuossa sakramenttikokouksessa katsoin häntä hänen nyt nauttiessaan sakramentin kelvollisena. Näin armon, rakkauden ja turvallisuuden ympäröivän hänet, kun sovituksen tuoma parantuminen lämmitti hänen sieluaan ja nosti hänen taakkansa johtaen luvattuun anteeksiantoon, rauhaan ja onneen.

Sovitus – aina läsnä oleva voima

Olen kokenut presidentti Packerin opettaman totuuden, ja minulla on siitä todistus: ”Jostakin syystä me ajattelemme, että Kristuksen sovitus koskee ainoastaan lunastusta lankeemuksesta, hengellisestä kuolemasta kuolevaisen elämän lopussa. Se on paljon muutakin. Se on alati läsnä oleva voima käytettäväksi arkielämässä. Kun syyllisyys vaivaa tai raastaa tai kun murhe painaa meitä, Hän voi parantaa meidät. Vaikka emme täysin ymmärräkään, kuinka Kristuksen sovitus saatiin aikaan, voimme tuntea Jumalan rauhaa, ’joka ylittää kaiken ymmärryksen’.” (”Mestarin käden kosketus”, Liahona, heinäkuu 2001, s. 26.)

Rakastan taivaallista Isääni ja Hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta. Heihin kohdistan uskoni, rakkauteni, uskollisuuteni ja hartauteni. Todistan, että Jumala on meidän taivaallinen Isämme ja että me olemme Hänen lapsiaan. Todistan, että sovitus on todellinen ja että sillä on voimaa elämässämme. Todistan, että palautettu evankeliumi on totta. Nämä totuudet löytyvät pyhistä kirjoituksista, erityisesti Mormonin kirjasta. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.