Todistuksen kasvaminen
”Hiljaisen äänen” todistuksen saamisella voi toisinaan olla voimakkaampi vaikutus todistukseemme kuin enkelin käynnillä.
Muutamia vuosia sitten, kun palvelin vyöhykeseitsenkymmenenä Brasiliassa, kävin perheeni kanssa lomalla kauniissa Florianópolisin kaupungissa. Sunnuntaina menimme tapamme mukaan lähimpään kirkkoon. Osallistuin vaimoni ja vanhimman tyttäreni kanssa pyhäkoululuokkaan, jossa keskustelunaiheena oli henkilökohtainen todistuksemme evankeliumista.
Jossakin vaiheessa oppituntia opettaja pyysi luokan jäseniä kertomaan jostakin voimallisesta hengellisestä kokemuksestaan, joka heillä oli ollut silloin, kun heidän todistuksensa kirkosta oli kehittymässä. Kun jotkut veljet ja sisaret kertoivat kokemuksistaan, kävin mielessäni läpi omia kokemuksiani käännynnäisenä voidakseni kertoa heille jostakin, mutten pystynyt muistamaan mitään erityisen merkittävää siinä, kuinka sain todistuksen.
Kun mietin ja kuuntelin toisten kokemuksia, oivalsin, että opettaja odotti minun osallistuvan keskusteluun. Hän kuunteli muita jäseniä antaen minun ymmärtää, että hän odotti saavansa kuulla minun suurenmoisesta kokemuksestani. Olinhan sentään vyöhykeseitsenkymmen, ja minulla pitäisi olla jotakin mieleenpainuvaa kerrottavaa. Koska tunsin, että aika kului ja hän odotti minua, yritin entistä enemmän löytää jotakin, mikä kuuluisi tähän voimallisten tapahtumien sarjaan, mutten opettajan pettymykseksi keksinyt mitään. Niin kovasti kuin halusinkin auttaa, en kyennyt täyttämään hänen odotuksiaan.
Onneksi oli paastosunnuntai, ja käytin sakramenttikokouksessa hyväkseni tilaisuuden lausua todistukseni seurakunnalle ja erityisesti tuolle sisarelle ja hänen pyhäkoululuokalleen. Minulla ei ollut kerrottavana ainutlaatuista kokemusta vaan vilpitön todistus, joka minulla on palautetun evankeliumin totuuksista.
Toisinaan ajattelemme, että saadaksemme todistuksen kirkosta me tarvitsemme jonkin suuren, voimallisen kokemuksen tai yksittäisen tapahtuman, joka pyyhkisi pois kaikki epäilykset siitä, että olemme saaneet vastauksen tai vahvistuksen.
Presidentti Boyd K. Packer on opettanut: ”Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan, ettei Hengen ääni ole ’kova’ eikä ’ankara’. Se ei ole ’ukkosen ääni eikä mikään ankarasti pauhaava ja raju ääni’, vaan ’hiljainen ääni, josta kuvastui täydellinen lempeys, ikään kuin se olisi ollut kuiskaus’, ja se voi tunkeutua ’sieluun asti’ ja ’saada sydämen palamaan’. (3. Nefi 11:3; Hel. 5:30; OL 85:6–7.) Muistakaa, kuinka Elia sai tietää, ettei Herran ääni ollut myrskyssä eikä maanjäristyksessä eikä tulessa, vaan se oli ’hiljainen tuulen hyminä’ (1. Kun. 19:12).”
Presidentti Packer jatkaa: ”Henki ei kiinnitä huomiotamme huutamalla tai ravistelemalla meitä kovakouraisesti. Se kuiskaa. Se hyväilee niin lempeästi, että ellemme ole varuillamme, emme ehkä tunne sitä lainkaan. – –
Joskus se koskettaa juuri sen verran, että huomaisimme sen. Mutta useimmiten käy niin, että jos emme ota vaarin lempeästä tunteesta, Henki vetäytyy pois ja odottaa, kunnes tulemme etsien ja kuunnellen ja sanomme omalla tavallamme ja omilla sanoillamme niin kuin Samuel entisinä aikoina: ’Puhu [Herra], palvelijasi kuulee’ (1. Sam. 3:10).” (Ks. ”Herran lamppu”, Valkeus, heinäkuu 1983, s. 30–31.)
Suuret tapahtumat eivät takaa, että todistuksestamme tulee vahva. Laman ja Lemuel ovat hyviä esimerkkejä tästä. Enkelit kävivät heidän luonaan, mutta siitä huolimatta, miltei seuraavassa hetkessä, he kyseenalaistivat Herran tahdon. Jotkut näiden myöhempien aikojen suuret johtajat voivat myös opettaa meille tätä periaatetta. Palautuksen varhaisina aikoina he saivat opetusta korkeudesta eivätkä kuitenkaan olleet kyllin vahvoja kestämään loppuun asti. Nämä kokemukset osoittavat meille, että ”hiljaisen äänen” todistuksen saamisella voi toisinaan olla voimakkaampi vaikutus todistukseemme kuin enkelin käynnillä.
Muistan, kuinka oppiessani kirkosta nuorena miehenä Porto Alegressa Brasiliassa kahdelta lähetyssaarnaajasisarelta etsin jonkinlaista suurta ja kiistatonta vastausta rukouksiini. Sellaista ei koskaan tullut. Se ei tarkoita, ettenkö olisi saanut kylliksi varmuutta liittyä palautettuun kirkkoon.
Alma opettaa tätä todistuksen ravitsemisen tapahtumasarjaa: ”Mutta katso, jos te heräätte ja herätätte kykynne, jopa niin että kokeilette sanojani, ja osoitatte vähäsen uskoa, niin, vaikka ette voisi enempää kuin haluta uskoa, antakaa tämän halun tehdä työtä itsessänne, kunnes uskotte sillä tavalla, että voitte antaa sijaa osalle sanoistani” (Alma 32:27).
Niistä ajoista lähtien kun olin kirkon tutkija ja myöhemmin lähetyssaarnaaja ja sitten isä ja johtaja, kaikki nämä kokemukset yhdessä muodostivat sarjan kokemuksia, useimmiten pieniä, jotka eivät jätä epäilystäkään siitä, että ”siemen on hyvä” (Alma 32:30).
Alma jatkaa opetustaan todistuksesta: ”Nyt, vertaamme sanaa siemeneen. Nyt, jos te annatte sijaa, niin että sydämeenne voidaan kylvää siemen, katso, jos se on oikea siemen eli hyvä siemen, jos te ette epäuskollanne heitä sitä pois, niin että vastustatte Herran Henkeä, katso, se alkaa paisua teidän rinnassanne; ja kun te tunnette nämä paisumisen liikkeet, te alatte sanoa itseksenne: Tämän täytyy olla hyvä siemen, eli sanan täytyy olla hyvä, sillä se alkaa avartaa sieluani; niin, se alkaa valaista ymmärrystäni, niin, se alkaa olla minusta ihana” (Alma 32:28).
Todistus voikin tulla joillekuille yksittäisen ja kiistattoman tapahtuman välityksellä. Toisille se saattaa kuitenkin tulla monien kokemusten myötä, jotka eivät kenties ole niin ainutlaatuisia mutta yhteen liitettyinä todistavat kiistämättömästi, että se, mitä olemme oppineet ja minkä mukaan eläneet, on totta.
Tänä päivänä, oltuani vuosikausia Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen, en ehkä pysty muistamaan suurinta osaa niistä kokemuksista, jotka ovat muovanneet todistustani. Silti nämä kaikki kokemukset ovat jättäneet jälkensä ja antaneet oman lisänsä todistukseeni palautetusta kirkosta. Minulla on tänä päivänä ehdoton varmuus Jeesuksen Kristuksen evankeliumin totuuksista.
Haluaisin lopuksi lausua tämän todistuksen, ei ainoastaan sille sisarelle, joka opetti pyhäkoululuokkaa, vaan myös teille kaikille. Tiedän, että taivaallinen Isämme elää. Tiedän, että Hän rakastaa meitä. Me olemme Hänen lapsiaan. Hän kuulee rukouksemme. Tiedän, että Jeesus Kristus on Vapahtajamme. Hän kuoli, nousi ylös ja sovitti syntimme. Hänen sovituksensa on siunannut minua elämäni jokaisena päivänä.
Todistan, että Jeesuksen Kristuksen kirkko palautettiin näinä myöhempinä aikoina profeetta Joseph Smithin välityksellä. Hän oli Jumalan profeetta. Tiedän, että meitä johtaa tänä päivänä elävä profeetta, presidentti Thomas S. Monson. Tiedän, että hän on profeetta meidän aikaamme varten kuten Mooses, Abraham ja Jesaja olivat omana aikanaan.
Mormonin kirja on Jumalan sanaa samoin kuin Raamattu, ja se on toinen todistus Vapahtajasta. Tiedän, että pappeuden voima palautettiin ja että se on siunannut monia pyhiä eri puolilla maailmaa. Todistan tästä Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.