Tehtäköön se yksinkertaisesti
Pyrkiessämme saamaan huojennusta elämän paineista etsikäämme vilpittömästi keinoja yksinkertaistaa elämäämme.
Ne meistä, jotka ovat olleet täällä jo jonkin aikaa – ja vanhin Wirthlin ja minä olemme olleet täällä jo kauan aikaa – ovat tunnistaneet tiettyjä kaavoja elämänkokeessa. On hyvien ja huonojen aikojen syklejä, ylä- ja alamäkiä, ilon ja surun kausia ja sekä runsauden että niukkuuden aikoja. Kun elämämme kääntyy odottamattomaan ja epämieluisaan suuntaan, koemme toisinaan stressiä ja levottomuutta. Yksi tämän kuolevaisuuden kokemuksen haasteista on se, ettemme anna elämän paineiden ja rasitusten saada meistä voittoa – että kestämme monenlaiset elämänvaiheet pysyen myönteisinä, jopa toiveikkaina. Ehkäpä meidän mieleemme pitäisi vaikeuksien ja haasteiden tullessa olla piirtyneinä nämä Robert Browningin toiveikkaat sanat: ”Paras on vielä tulossa” (”Rabbi Ben Ezra” julkaisussa The Harvard Classics, toim. Charles W. Eliot, 50 osaa, 1909–1910, osa 42, s. 1103). Emme voi ennustaa kaikkia vaikeuksia ja myrskyjä elämässä, emme edes niitä, jotka ovat aivan nurkan takana, mutta me, joilla on uskoa ja toivoa, tiedämme ilman epäilyksen häivääkään, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on totta ja että paras on vielä tulossa.
Muistan elämästäni erään tietyn vaiheen, jolloin olin epätavallisen rasittunut. Työssäni oli ongelmia, ja samaan aikaan vaimollani todettiin hengenvaarallinen sairaus. Se oli yksi niitä ajanjaksoja, jolloin tuntui siltä kuin vastustaja olisi käynyt suoraan hyökkäykseen minua ja perhettäni vastaan. Päivinä, jolloin myrskyisän elämämme paineet ja huolet olivat saamaisillaan meistä voiton, löysimme vaimoni kanssa keinon lievittää niitä.
Ajoimme erääseen paikkaan vain jokusen kilometrin päähän kodistamme päästäksemme muutamaksi huojentavaksi hetkeksi eroon vaikeuksiamme, jutellaksemme ja lohduttaaksemme toisiamme. Paikkamme oli Waldenjärvi. Se oli kaunis pieni järvi metsän keskellä. Kun vaimoni tunsi olonsa riittävän vahvaksi, meillä oli tapana kävellä järven ympäri. Muina päivinä, kun hän ei tuntenut jaksavansa kävellä, me vain istuimme autossa juttelemassa. Waldenjärvi oli erityinen paikkamme pysähtyä, mietiskellä ja parantua. Ehkäpä osittain Waldenjärven historiasta johtuen – sen yhteydestä Henry David Thoreaun pyrkimyksiin irrottautua maailmallisuudesta muutamaksi vuodeksi – se antoi meille niin paljon toivoa yksinkertaisuuteen ja tarjosi niin virkistävän pakomahdollisuuden liian monimutkaiseksi käyneestä elämästämme.
Maaliskuussa 1845 Thoreau päätti muuttaa Waldenjärven rannalle ja yritti kahden vuoden aikana saada selville, mistä elämässä on kyse. Hän asettui asumaan tontille, jonka omisti hänen hyvä ystävänsä Ralph Waldo Emerson. Hän osti eräältä rautatieläiseltä vanhan hökkelin ja purki sen. Hökkelistä ja metsästä saamistaan puista hän rakensi oman mökin. Hän piti tarkkaa kirjaa rahoistaan ja tuli siihen tulokseen, että käytti asuntoon ja vapauteen vain 28,12 dollaria. Hän teki puutarhan, jossa hän kasvatti herneitä, perunoita, maissia, papuja ja turnipseja yksinkertaisen elämänsä pitimiksi. Hän kylvi hehtaarin papuja aikomuksenaan käyttää siitä saamansa pienen voiton kulujensa katteeksi. Voitto oli tosiaan pieni, 8,71 dollaria.
Thoreau eli lähes riippumattomana ajasta. Hänellä ei ollut pienessä mökissään sen enempää kelloa kuin kalenteriakaan. Hän käytti aikansa kirjoittamiseen ja häntä ympäröivän luonnon ihmeiden ja kauneuden kuten paikallisten kasvien, lintujen ja eläinten tutkimiseen. Hän ei elänyt erakon elämää – useimpina päivinä hän kävi Concordin kaupungissa ja kutsui muita mökkiinsä käymään valaisevia keskusteluja. Kun kaksi vuotta oli kulunut, hän jätti mökkinsä mielipahaa tuntematta. Hän piti aikaa, jonka hän oli siellä viettänyt, riittävän pitkänä tarkoituksensa toteuttamiseksi – kokea yksinkertaisen elämäntavan hengelliset hyödyt. Hänestä tuntui myös, että häntä odottivat muut elämänkokemukset. Oli aika siirtyä eteenpäin ja tutkia muita mahdollisuuksia.
Kokemuksistaan Waldenjärven rannalla Thoreau päätteli, että on vain neljä asiaa, joita ihminen todella tarvitsee: ruokaa, vaatetuksen, suojan ja polttoainetta. Haluaisin seuraavaksi käsitellä jokaista näistä elämän neljästä perustarpeesta sekä yksinkertaisen elämäntavan hengellisiä etuja.
Ensimmäinen edellytys on ruoka. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseninä meillä on ilmoitetun totuuden tuoma pyhä tieto ruumiin ja hengen välisestä suhteesta. Opin ja liittojen kohdassa 88:15 sanotaan: ”Henki ja ruumis ovat ihmisen sielu.” Siunatakseen meitä sekä fyysisesti että hengellisesti Herra on myös ilmoittanut meille terveyslain kertoen meille, mitkä ruoat ja aineet ovat hyväksi ruumiille ja mitkä eivät. Näiden ohjeiden mukana tulee lupaus, joka on Opin ja liittojen luvussa 89:
”Ja kaikki pyhät, jotka muistavat pitää nämä sanat ja tehdä niiden mukaan vaeltaen kuuliaisina käskyille, saavat terveyttä napaansa ja ydintä luihinsa,
ja löytävät viisautta ja suuria tiedon aarteita, tosiaankin salattuja aarteita,
ja juoksevat eivätkä uuvu ja vaeltavat eivätkä väsy.
Ja minä, Herra, annan heille lupauksen, että tuhon enkeli kulkee heidän ohitseen kuten Israelin lasten ohitse, eikä surmaa heitä.” (Jakeet 18–21.)
Ei ole parempia viisauden sanaa koskevia neuvoja kuin ne, jotka ovat lehtisessä Nuorten voimaksi. Siinä sanotaan:
”Herra on käskenyt sinua pitämään hyvän huolen ruumiistasi. Noudata siksi viisauden sanaa, joka on Opin ja Liittojen Kirjan luvussa 89. Syö ravitsevaa ruokaa, harjoita liikuntaa säännöllisesti ja nuku riittävästi. Kun teet kaiken tämän, vältät haitalliset riippuvuudet ja pystyt hallitsemaan elämääsi. Saat terveen ruumiin, valppaan mielen ja Pyhän Hengen opastuksen siunauksia. – –
Mikä tahansa huume, kemikaali tai vaarallinen toiminta, jonka tarkoituksena on tuottaa jokin tuntemus tai muuttunut tietoisuuden tila, voi johtaa fyysisen, henkisen ja hengellisen hyvinvoinnin menetykseen. Näitä ovat huumeet, reseptilääkkeet ja käsikauppalääkkeet väärin käytettyinä sekä kotitalouskemikaalit.” (2002, s. 36–37.)
Me emme halua vahingoittaa kuolevaista ruumistamme, sillä se on lahja Jumalalta, ja osa taivaallisen Isämme suurta onnensuunnitelmaa on kuolemattoman ruumiimme yhdistyminen jälleen henkemme kanssa.
Toinen perusvälttämättömyys on vaatetuksemme. Yksinkertainen elämä, joka tuo hengellisiä siunauksia, edellyttää yksinkertaisten ja säädyllisten vaatteiden käyttämistä. Pukeutumisemme ja ulkoinen olemuksemme lähettävät muille viestin siitä, keitä me olemme, ja ne myös vaikuttavat siihen, miten käyttäydymme muiden seurassa. Kun olemme säädyllisesti pukeutuneita, kutsumme myös Herran Hengen olemaan kilpenämme ja suojanamme.
Maailmalliset trendit naisten muodissa kannustavat aina äärimmäisyyksiin. Näyttäisi siltä, että uusimmilla tyyleillään monet muotisuunnittelijat yrittävät tehdä kaksi tai kolme leninkiä kangasmäärästä, joka tarvitaan yhteen. Useimmiten naisten vaatteissa otetaan liikaa pois yläosasta ja liikaa pois alaosasta ja toisinaan pihistellään keskiosassakin. Miestenkin muoti omaksuu äärityylejä. Minun aikoinani sellaisia sanottiin huolimattomiksi ja sopimattomiksi. Uskon, että hyvin rentoa pukeutumista seuraa miltei aina hyvin rennot tavat.
Monet teistä yrittävät liian kovasti erottua muista pukeutumisessaan ja ulkoisessa olemuksessaan saadakseen osakseen sitä, mitä Herra pitäisi vääränlaisena huomiona. Mormonin kirjan kertomuksessa elämän puusta ihmiset, joiden pukeutumistapa ”oli tavattoman hieno”, pilkkasivat niitä, jotka nauttivat puun hedelmää. On vakavoittavaa tajuta, että muotitietoiset pilkkaajat suuressa ja avarassa rakennuksessa olivat vastuussa siitä, että saivat monet häpeämään, ja ne, jotka olivat häpeissään, ”lankesivat kielletyille poluille ja joutuivat hukkaan” (1. Nefi 8:27–28).
Presidentti N. Eldon Tanner varoitti kerran meitä näillä sanoilla: ”Säädyllisyys pukeutumisessa on mielen ja sydämen ominaisuus, joka syntyy kunnioituksesta itseä, lähimmäisiä ja meidän kaikkien Luojaa kohtaan. Säädyllisyys kuvastaa nöyryyden, kohtuullisuuden ja sopivuuden asennetta. Keskustelkoot vanhemmat, opettajat ja nuoret näiden periaatteiden mukaisesti ja Pyhän Hengen johtamina pukeutumiseen, ulkoisesta olemuksesta huolehtimiseen ja ulkonäköön liittyvistä yksityiskohdista ja ottakoot tästä vastuun vapaata tahtoaan käyttäen ja valitkoot oikein.” (Lainattuna Victor L. Brownin artikkelissa ”Eikö ole olemassa asiaa, jonka puolesta taistella?”, Valkeus, heinäkuu 1975, s. 38.)
Siirtykäämme nyt Thoreaun kolmanteen edellytykseen eli suojaan. Sanomalehdet ovat täynnä raportteja nykyisestä asuntokriisistä. Muistini mukaan meitä on varoitettu melkein jokaisessa kirkon yleiskonferenssissa elämästä yli varojemme. Tulojemme, eikä naapurin suuren talon kadun toisella puolella, tulee ratkaista se, millaiseen asuntoon meillä on varaa. Presidentti Heber J. Grant sanoi kerran: ”Varhaisimmista muistikuvistani Brigham Youngin päivistä tähän päivään asti olen kuunnellut miehiä, jotka tällä korokkeella seisoen – – ovat kehottaneet ihmisiä välttämään velkaa, ja uskon, että valtaosa kaikista vaikeuksistamme nykyään aiheutuu siitä, että olemme jättäneet tuon neuvon noudattamatta.” (Lainattuna artikkelissa Joseph B. Wirthlin, ”Maallisia velkoja, taivaallisia velkoja”, Liahona, toukokuu 2004, s. 41.)
Yksi parhaista tavoista yksinkertaistaa elämäämme on noudattaa neuvoa, jonka olemme niin usein saaneet, elää tulojemme mukaan, pysyä velattomina ja säästää pahan päivän varalle. Meidän tulee harjoittaa ja lisätä säästäväisyyttä, ahkeruutta, taloudellisuutta ja pennin venytystä. Talousasiansa hyvin hoitavien perheiden jäsenet eivät maksa korkoa, vaan he ansaitsevat sitä.
Thoreaun viimeinen ehto oli polttoaine. Olemme kuulleet paljon polttoaineesta ja energiasta – sen korkeista kustannuksista ja rajallisista varastoista, epävarmasta ja arvaamattomasta riippuvuudesta niiden toimittajista sekä uusien ja ympäristöä säästävien energialähteiden tarpeesta. Jätän keskustelun näistä monimutkaisista aiheista valtiovallan ja teollisuuden edustajille. Se polttoaine, josta haluan puhua, on hengellinen polttoaine.
Herra on antanut meille hienon suunnitelman siitä, kuinka me voimme palata Hänen luokseen, mutta kuolevaisuuden matkamme loppuun saattaminen vaatii hengellistä polttoainetta. Me haluamme jäljitellä viittä viisasta morsiusneitoa, jotka olivat varastoineet riittävästi polttoainetta lähteäkseen sulhasen mukaan tämän tullessa (ks. Matt. 25:6–10). Mitä riittävän hengellisen polttoainevaraston ylläpitäminen vaatii? Meidän on hankittava tieto Jumalan iankaikkisesta suunnitelmasta ja roolistamme siinä, ja sitten elämällä vanhurskaasti, alistamalla tahtomme Herran tahtoon, me saamme luvatut siunaukset.
Kuten vanhin William R. Bradford opetti tältä korokkeelta: ”Vanhurskaudessa on suuri yksinkertaisuus. Jokaisen kohtaamamme valinnan kohdalla meillä on kuljettavana joko oikea tie tai väärä tie. Jos valitsemme oikean tien, meitä kannattelevat teoissamme vanhurskauden periaatteet, joissa on taivaiden voima. Jos valitsemme väärän tien ja toimimme tuon valinnan pohjalta, tuollaista taivaallista lupausta tai voimaa ei ole ja olemme yksin ja kohtalonamme on epäonnistua.” (”Vanhurskaus”, Liahona, tammikuu 2000, s. 103.)
Vähän ennen kuin Thoreau kuoli, häneltä kysyttiin, oliko hän tehnyt rauhan Jumalan kanssa. Hän vastasi: ”En tiedä, että olisimme koskaan riidelleet” (lainattuna julkaisussa Simo Ylikarjula, Minä elän ja muita viimeisiä sanoja, 2005, s. 445).
Pyrkiessämme saamaan huojennusta elämän paineista etsikäämme vilpittömästi keinoja yksinkertaistaa elämäämme. Noudattakaamme innoitettuja neuvoja ja ohjeita, joita Herra on antanut meille suuressa onnensuunnitelmassa. Olkaamme kelvollisia saamaan Pyhän Hengen toveruus ja noudattakaamme Hengen johdatusta suunnistaessamme tällä kuolevaisuuden matkalla. Valmistautukaamme toteuttamaan tämän kuolevaisuuden kokeen perimmäinen tarkoitus – palata asumaan taivaallisen Isämme luokse. Tätä rukoilen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.