Jumala rakastaa ja auttaa kaikkia lapsiaan
Me tarvitsemme taivaallisen Isän apua. Tärkeä tämän avun lähde tulee siitä, että ihminen palvelee lähimmäistään rukouksen kautta ja keskittymällä Kristukseen.
Yksi palautuksen kaikkia koskettava totuus on se, että Jumala elää ja asuu taivaissaan, että Hän on korotettu ihminen, jolla on ”liha- ja luuruumis”1, ja että Hän on eilen, tänään ja ikuisesti sama muuttumaton Jumala2, kaiken hyvän ja totuuden lähde.
Aadam ja Eeva olivat Hänen ensimmäiset kuolevaiset lapsensa tämän maan päällä. Hän sanoi heidän maailmaantulostaan: ”Ja minä, Jumala, loin ihmisen omaksi kuvakseni, Ainosyntyiseni kuvaksi minä hänet loin; mieheksi ja naiseksi minä loin heidät.”3
Tämä totuus ylentää ihmissukua. Miehet ja naiset ovat ihmeellisiä luomistekoja, jumalallisilla ominaisuuksilla varustettuja. Luomisen aikana Jumala asetti Aadamiin ja Eevaan ylimaallisen kyvyn saada lapsia, jotka ovat heidän kaltaisiaan. Me kaikki olemme siksi Hänen kuviaan.
Me joudumme kuitenkin kamppailemaan vakavien kuolevaisuuteen kuuluvien heikkouksien ja vaarojen kanssa. Sairaus, vanheneminen ja kuolema ovat väistämättömiä. Vaikeudet ja murheet ovat osa elämän matkaa. Henkilökohtaiset taipumukset, halut ja himot huutavat tyydyttämistä.
Kaikista näistä ja muistakin syistä me tarvitsemme taivaallisen Isän apua. Tärkeä tämän avun lähde tulee siitä, että ihminen palvelee lähimmäistään.4 Käsky kuuluu: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”5 Koska me kaikki olemme veljiä ja sisaria, me kaikki olemme ”lähimmäisiä”, vaikka välimatka, kulttuuri, uskonto tai etninen alkuperä toisinaan erottaakin meitä. Profeetta Joseph on sanonut: ”Mies, joka on täynnä Jumalan rakkautta, ei tyydy siunaamaan ainoastaan omaa perhettään, vaan vaeltaa halki koko maailman innokkaana siunaamaan koko ihmiskuntaa.”6 Herra antaa esimerkin: ”sillä hän tekee ihmislasten keskuudessa sitä, mikä hyvää on – – eikä hän torju ketään niistä, jotka tulevat hänen luoksensa, mustia eikä valkoisia, orjia eikä vapaita, miehiä eikä naisia; ja hän muistaa pakanat, ja kaikki ovat Jumalalle yhdenvertaisia”7.
Huolehtiaksemme muista Herran tavalla pyrimme pitämään huolta itsestämme ja tekemään uhrauksia auttaaksemme avuntarvitsijoita. Köyhät tekevät työtä sen edestä mitä saavat ja pyrkivät myös auttamaan muita.8 Tämä malli meillä on ollut alusta asti.9
Kirkon huoltotyösuunnitelma on tämän jumalallisen mallin ilmaus, ja uskolliset kirkon jäsenet noudattavat sitä. Heidän uhrauksensa auttavat leskeä, pitävät huolta orvosta ja antavat turvaa kärsivälle.
Eräs korkea-arvoinen virkamies Kiinasta vieraili muutama vuosi sitten Salt Lake Cityssä, tutustui kirkon tiloihin ja puhui Brigham Youngin yliopistossa. Saatuaan tietoja kirkon huolto-ohjelmasta hän sanoi: ”Jos me kaikki rakastaisimme toisiamme tällä tavalla, maailma olisi rauhallisempi paikka.”
Paastoaminen ja syömättä jätettyjen aterioiden arvon antaminen köyhien auttamiseen kiinnitti hänen huomionsa. Huoltotyöaukiolla vierailunsa päätteeksi hän ojensi toiminnanjohtajalle pienen punaisen kirjekuoren – ”punaisen taskun”. Kiinassa ”punainen tasku” annetaan rakkaudesta, siunauksesta ja hyvän onnen toivotuksesta kertovana eleenä. ”Ei siinä ole paljon”, vierailija sanoi, ”mutta se vastaa sitä rahaa, jonka olen säästänyt jättämällä aamiaisen syömättä tänä ja eilisaamuna. Haluaisin antaa paastouhrini kirkon huolto-ohjelmalle.”10
Kirkon huolto-ohjelma on Jumalan innoittama. Sen periaatteet ovat olennaisia ihmisen pelastukselle.11 Se on palvelun viiri, todistus maailmalle siitä, että Jeesuksen Kristuksen kirkko on palautettu. Se on taivaan apua käytännöllisillä tavoilla. Presidentti Thomas S. Monson on sanonut, ”Huoltotyöperiaatteet – – eivät muutu. Ne eivät tule muuttumaan. Ne ovat ilmoitettuja totuuksia.”12
Vielä yksi oleellinen tapa saada Jumalan apua on saada sitä rukoilemalla. Meitä on käsketty rukoilemaan Jumalaa, Isäämme, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Kehotus kuuluu: ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.”13 Taivaallinen Isä vastaa kaikkiin vilpittömiin rukouksiin.
Herran profeetta presidentti Monson on sanonut: ”Toisinaan tunnelin päässä ei tunnu näkyvän mitään valoa – ei aamun sarastusta pimeän yön jälkeen. – – Tunnemme olevamme hylättyjä, murheellisia, yksin. Jos huomaatte joutuneenne sellaiseen tilanteeseen, pyydän hartaasti teitä kääntymään taivaallisen Isämme puoleen uskossa. Hän auttaa ja opastaa teitä. Hän ei aina poista kärsimyksiänne, mutta Hän lohduttaa ja johdattaa teidät rakastavasti kaikkien kohtaamienne myrskyjen läpi.”14
Eräiden tarpeiden ilmaantuessa turvaudumme tiettyyn rukouksen muotoon, joka on tarjolla ainoastaan niiden kätten alla, joilla on valtuus palvella Jumalan nimissä. Jeesus kulki ”parantaen sairaita, herättäen kuolleita”15 ja kohottaen epätoivoisia sieluja. Evankeliumin palautuksen myötä tuli pappeuden voima ja valtuus jatkaa tätä Jumalan työn osa-aluetta.16
Kun joku on sairas tai syvästi ahdistunut, ”kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille.”17 Uskollisilla vanhimmilla on valtuus tehdä, mitä Herra tekisi, jos Hän olisi läsnä.18
Jos vastatuista rukouksista olisi pidetty kirjaa, koko maailmaan eivät mahtuisi niin monet niteet. Vanhin Glen L. Rudd, täysin palvellut johtava auktoriteetti ja rakas työtoveri, on esittänyt tämän arvostetun todistuksen:
”Sain puhelun, jossa kerrottiin, että yksi sukumme jäsenistä, 12-vuotias tyttö nimeltä Janice, oli sairaalassa vakavasti loukkaantuneena. Hänen äitinsä halusi, että tyttö saisi pappeuden siunauksen.
Vanhin Cowley ja minä menimme sairaalaan. Siellä kuulimme onnettomuudesta tarkemmin. Janiceen oli törmännyt kaupunkibussi. Ajoneuvon takimmaiset paripyörät olivat kulkeneet hänen päänsä ja kehonsa yli.
Vanhin Cowley ja minä astuimme huoneeseen, jossa Janice makasi. Hänen lantionsa oli murtunut, hartioissa oli pahoja vammoja, useita luita oli katkennut ja päässä oli pahoja vammoja, jotka eivät olleet parannettavissa. Tunsimme kuitenkin, että meidän pitäisi voidella ja siunata hänet. Minä voitelin hänet öljyllä, ja vanhin Cowley sinetöi voitelun. Voimakkaalla ja päättäväisellä tavalla hän siunasi hänet tulemaan terveeksi ja parantumaan ja elämään normaalin elämän. Hän siunasi hänet niin, että hän toipuisi ja ettei hänen monista vammoistaan jäisi pysyviä seurauksia. Se oli suurenmoinen siunaus ja todella suuri hetki.”
Vanhin Rudd jatkaa sanomalla: Janice ei liikauttanut lihastakaan yli kuukauteen. Emme menettäneet uskoamme koko aikana. Oli annettu siunaus, että hän paranisi ja ettei pysyviä vammoja jäisi.”
Vahin Rudd sanoi lopuksi: ”Tuosta sairaalakäynnistä on nyt kulunut monta vuotta. Puhuin hiljattain Janicen kanssa. Hän on nyt 70-vuotias, 3 lapsen äiti ja 11 lastenlapsen isoäiti. Tähän mennessä hän ei ole kärsinyt yhdestäkään haitallisesta onnettomuutensa vaikutuksesta.”19
Hänen parantumisensa on vain yksi monista. Mutta yksikään ei ole suurempana todistuksena siitä, että taivaallinen Isä auttaa lapsiaan rukouksen kautta, kuin se, mitä tapahtui sairaalahuoneessa 12-vuotiaan Janicen ja kahden vaatimattoman Jumalan palvelijan kanssa noin 58 vuotta sitten.
Lopullinen apu taivaalliselta Isältä tulee meille Hänen Poikansa kautta, sillä ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän”20.
Suurta kunnioitusta tuntien todistan Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Niin tehdessäni tiedostan, kuinka varovaisia meidän täytyy olla käyttäessämme Hänen nimeään. Vaikka Hänen vaikutuksensa, opetuksensa ja pelastuksensa tekevät Hänestä meille rakkaan, meidän on hyvä välttää puhumasta Hänestä ikään kuin Hän olisi naapurissa asuva ystävämme.
Hän on Isämme henkilasten Esikoinen. Hän teki kaiken, mikä oli annettu Hänen tehtäväkseen – siksi kaikki on Hänelle kunniaksi ja todistaa Hänestä.21 Hän sanoi muinaisille profeetoille, mitä heidän tuli kirjoittaa, ja ilmoittaa tahtonsa profeetoillensa nykyaikana – ja Hän täyttää heidän jokaisen sanansa.22
Hän syntyi Jumalan Poikana neitsyt Mariasta, voitti kuoleman, sovitti maailman synnit ja toi pelastuksen sekä eläville että kuolleille. Ylösnousseena Herranamme Hän söi apostolien kanssa kalaa ja kutsui kansanjoukkoja molemmilla pallonpuoliskoilla tunnustelemaan haavoja Hänen käsissään, jaloissaan ja kyljessään, niin että kaikki saisivat tietää, että Hän on Israelin Jumala. Hän on elävä Kristus.
Hän julistaa kaikille:
”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin,
eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.”23
Hän on meidän Lainantajamme ja Tuomarimme, maailman Lunastaja. Hänen toisessa tulemisessaan ”valta on hänen harteillaan; ja hänen nimensä on Ihmeellinen, Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Ikuinen Isä, Rauhan Ruhtinas”24. Todistan tästä Jeesuksen Kristuksen mitä pyhimmässä nimessä. Aamen.