Evankeliumin opettaminen – tärkein tehtävämme
Kun me opimme muutamia opettamisen perusperiaatteita ja meille näytetään, kuinka opettaa, jokainen meistä pystyy siihen.
Hiljattain sisar Oswald ja minä päätimme opettaa tyttäremme viisivuotiaat kaksostytöt hyppäämään narua. Naruhyppelyssähän leikkijät hyppäävät narun yli, jota pyöritetään heidän jalkojensa ali ja sitten heidän päänsä yli. Saatuaan joitakin yksinkertaisia ohjeita molemmat tytöt kokeilivat, mutta eivät useista yrityksistä huolimatta onnistuneet.
Juuri kun olimme antamaisillamme periksi, kaksi vanhempaa naapurin lasta kulki ohitse, ja pyysimme heitä auttamaan. Molemmat naapurin tytöt olivat kokeneita hyppijöitä ja pystyivät näyttämään lapsenlapsillemme, kuinka narua hypätään. Kun naapurin tytöt hyppivät, huomasin, että he lauloivat laulua, joka auttoi heitä hyppimään pyörivän narun tahdissa.
Kun lapsenlapsemme ymmärsivät naruhyppelyn periaatteet ja heille näytettiin, kuinka narua hypätään, loppu oli helppoa. Hieman harjoiteltuaan molemmat kaksostytöt hallitsivat varsin hyvin naruhyppelyn perusteet.
Naruhyppyoppitunnin aikana eräs toinen tyttärentytär, vasta kolmen vanha, istui hiljaa nurmikolla tarkkailemassa. Kun joku kysyi häneltä, haluaisiko hän yrittää hypätä narua, hän nyökkäsi, astui lähemmäksi ja meni seisomaan hyppynarun viereen. Kun pyöritimme hyppynarua, suureksi hämmästykseksemme hän hyppi aivan kuten oli nähnyt siskojensa hyppivän. Hän hyppäsi kerran, sitten toisen ja yhä uudelleen toistaen ääneen samaa laulua, jota vanhemmat lapset olivat laulaneet.
Kaikki kolme lastenlasta olivat huomanneet, että naruhyppely oli taitolaji. Se oli yksinkertainen asia, jonka he kaikki pystyivät tekemään sen jälkeen kun olivat oppineet muutamia perusperiaatteita ja nähneet mallin. Samoin on evankeliumin opettamisen laita. Kun me opimme muutamia opettamisen perusperiaatteita ja meille näytetään, kuinka opettaa, jokainen meistä pystyy siihen.
Presidentti Boyd K. Packer muistuttaa meitä usein siitä, että ”meillä kaikilla – johtajilla, opettajilla, lähetyssaarnaajilla ja vanhemmilla – on Herran antama elinikäinen haaste sekä opettaa että oppia evankeliumin oppeja sellaisina kuin ne on meille ilmoitettu”1. Kuten vanhin L. Tom Perry on yksinkertaisesti todennut, ”jokaiseen tehtävään kirkossa tarvitaan tehokas opettaja”2.
Koska jokainen jäsen on opettaja ja ”opettaminen on – – keskeistä kaikessa, mitä teemme”3, meillä kaikilla on pyhä velvollisuus opetella muutamia opettamisen perusperiaatteita. On olemassa monia opettamisen ja oppimisen periaatteita, eikä riitä, että me pelkästään luemme niistä. Ensimmäiseksi meidän täytyy ymmärtää nämä perusperiaatteet ja toiseksi meidän täytyy nähdä, kuinka menestyksekkäät opettajat käyttävät niitä. Tämä voi tapahtua seuraamalla tarkkaavaisesti seurakunnissamme olevia taitavia opettajia sekä tutkimalla opettamista ja oppimista käsittelevää maailmanlaajuisen johtajien koulutuskokouksen aineistoa, joka on kirkon Internet-sivuilla tai kirkon lehdissä4.
Evankeliumin oppimista ja opettamista koskevat perusperiaatteet ovat pyhissä kirjoituksissa. Niitä käsitellään myös erinomaisessa mutta usein laiminlyödyssä oppiaineistossa nimeltään Opettaminen, kutsumuksista suurin5.
Kun me etsimme sellaisen ihanneopettajan mallia, joka voi näyttää meille, kuinka evankeliumia opetetaan, päädymme väistämättä Jeesus Nasaretilaiseen. Hänen opetuslapsensa kutsuivat Häntä Rabbuuniksi, joka tarkoittaa mestaria tai opettajaa.6 Hän oli ja on Mestariopettaja.
Jeesus erosi aikansa muista opettajista siinä, että Hän opetti ”niin kuin se, jolle on annettu valta”7. Tämä valta opettaa ja toimia tuli Hänen taivaalliselta Isältään, sillä ”Jumala voiteli [Jeesuksen] Pyhällä Hengellä ja voimalla – –, sillä Jumala oli hänen kanssaan”8.
Tämän mallin mukaisesti Jeesusta opetti Hänen taivaallinen Isänsä, kuten Johannes kirjoitti. Jeesus sanoi: ”[En] tee mitään omin neuvoin, vaan puhun niin kuin Isä on minua opettanut.”9 ”Ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. – – Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee.”10
Kaikkialta pyhistä kirjoituksista voimme löytää lisää esimerkkejä menestyksellisistä evankeliumin opettajista, jotka muuttivat opettamiensa ihmisten elämän ja pelastivat heidän sielunsa. Mormonin kirjasta tulevat vaivatta mieleen esimerkiksi Nefi11, Alma12 ja Moosian pojat13. Pankaa merkille Moosian poikien henkilökohtainen valmistautuminen, kun he valmistautuivat opettamaan evankeliumia:
”He olivat vahvistuneet totuuden tuntemisessa, sillä he olivat miehiä, joilla oli terve ymmärrys, ja he olivat tutkineet tarkoin kirjoituksia tunteakseen Jumalan sanan.
Mutta ei tässä ole kaikki; he olivat omistautuneet paljolle rukoukselle ja paastolle; sen tähden heillä oli profetian henki ja ilmoituksen henki, ja kun he opettivat, he opettivat Jumalan voimalla ja valtuudella.”14
Eräs toinen voimallinen evankeliumin opettaja oli Moroni, joka valittiin Jumalan edestä lähetetyksi sanansaattajaksi15. Joseph on antanut meille lyhyen mutta yksityiskohtaisen kuvauksen siitä, mitä Moroni sanoi ja teki häntä opettaessaan.16
Kun Moroni ilmestyi Joseph Smithille ensimmäisen kerran, Joseph oli nuori 17-vuotias poika, jolla oli vain vähän muodollista koulutusta. Joseph kuvaili itseään tuntemattomaksi pojaksi, joka oli merkityksetön maailmassa17, ja myöhemmin eräs ystävä kutsui häntä ”itseoppineeksi” ja ”kouluttamattomaksi”18. Kärsivällisen ja huolehtivaisen Moronin – ja muiden taivaasta lähetettyjen häntä opettaneiden sanansaattajien – käsissä tästä nuoresta miehestä tulisi keskeinen hahmo siinä, mitä Herra kutsui ihmeelliseksi teoksi ja ihmeeksi19.
Mitä opettamisen ja oppimisen periaatteita voimme tunnistaa tarkastelemalla tapaa, jolla Moroni opetti Joseph Smithiä? Voisimme keskustella useista tärkeistä periaatteista, mutta keskittykäämme kolmeen perusperiaatteeseen, jotka ovat välttämättömiä hyvälle opetukselle.
Periaate 1: Osoita rakkautta niitä kohtaan, joita opetat, ja kutsu heitä nimeltä
Joseph Smith sanoi, että kun enkeli Moroni ensi kerran ilmestyi hänelle, hän pelkäsi, ”mutta pian [hänen pelkonsa] väistyi”. Mitä Moroni teki saadakseen tämän pelon hälvenemään? Joseph sanoi: ”Hän kutsui minua nimeltä.”20 Opettajat, jotka rakastavat oppilaitaan ja kutsuvat heitä nimeltä, noudattavat taivaallista mallia21.
Äskettäisessä kokouksessa presidentti Thomas S. Monsonin kanssa huomasin, että hän tervehti kutakin meistä nimeltä. Hän kertoi meille poikavuosiensa pyhäkoulunopettajasta Lucy Gertschistä ja mainitsi, että tämä oli opettaja, joka tunsi jokaisen luokkansa oppilaan nimeltä. Presidentti Monson on sanonut hänestä: ”Hän kävi väsymättä niiden luona, joilta jäi yksi sunnuntai väliin tai jotka eivät käyneet ollenkaan. Me tiesimme, että hän välitti meistä. Yksikään meistä ei ole koskaan unohtanut häntä eikä hänen opetuksiaan.”22
Periaate 2: Opettakaa pyhiä kirjoituksia käyttäen
Toinen Moronin harjoittama opettamisen periaate on se, että hän tunsi pyhät kirjoitukset ja opetti niitä. Joseph Smith sanoi, että heidän ensi tapaamisellaan Moroni ”alkoi lainata Vanhan testamentin profetioita. – – Hän lainasi monia muita kirjoitusten kohtia ja antoi monia selityksiä.”23 Joseph oppi Moronin lainaamista monista pyhien kirjoitusten kohdista profeetallisesta tehtävästään Mormonin kirjan esiin tuomisessa ja tosi evankeliumin palauttamisessa jälleen maan päälle.24
Periaate 3: Rohkaiskaa evankeliumin totuuksien pohdintaan
Kolmas Moronin käyttämä periaate Joseph Smithin opettamisessa oli saada hänet pohtimaan sitä, mitä hänelle oli opetettu. Joseph mainitsee, että sen jälkeen kun hän oli tavannut Moronin kolmannen kerran, hän jäi ”jälleen pohtimaan juuri [kokemaansa]”25. Tehokkaat opettajat haluavat seurata ylösnousseen Kristuksen mallia nefiläisten keskuudessa, kun Hän pyysi väkijoukkoa palaamaan koteihinsa ja pohdiskelemaan. Hän oli opettanut heitä niin että he voisivat ”ymmärtää”26.
Nefi muistuttaa meitä siitä, että pohdiskeluun kuuluu päämme lisäksi myös sydämemme käyttäminen. Hän sanoi: ”Minun sydämeni pohdiskelee alati sitä, mitä olen nähnyt ja kuullut.”27 Pyhien kirjoitusten sekä näkemämme ja kuulemamme pohdiskelu kutsuu elämäämme henkilökohtaisen ilmoituksen.
Todistan, että evankeliumin opettaminen on pyhä tehtävä. Kun te rakastatte oppilaitanne ja kutsutte heitä nimeltä, kun te avaatte pyhät kirjoitukset ja opetatte niitä ja kun te rohkaisette oppilaitanne pohdiskelemaan palautetun evankeliumin totuuksia ja soveltamaan niitä, silloin teidän vaikutuksenne hyvään moninkertaistuu ja oppilaidenne elämää siunataan runsaammin. Tuona loistavana päivänä he sanovat teille samalla tavoin kuin Jeesus Nasaretilaisesta sanottiin: ”Me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja.”28 Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.