2010–2019
Jumalallinen tyytymättömyys
Alaviitteet
Aihe

Jumalallinen tyytymättömyys

Jumalallinen tyytymättömyys voi saada meidät toimimaan uskossa, noudattamaan Vapahtajan kutsuja tehdä hyvää ja antamaan elämämme nöyrästi Hänelle.

Kun olin alakoulussa, kävelin kotiin päällystettyä tietä, joka kiemurteli edestakaisin erään kukkulan rinnettä. Siellä oli toinenkin reitti, päällystämätön, jota nimitettiin ”poikien reitiksi”. Poikien reitti oli maastoon muovautunut polku, joka nousi suoraan rinnettä ylös. Se oli lyhyempi, mutta paljon jyrkempi. Nuorena tyttönä tiesin, että pystyisin kävelemään mitä tahansa reittiä mitä pojatkin pystyivät. Mikä tärkeämpää, tiesin, että elän myöhempiä aikoja ja että minun pitäisi tehdä vaikeita asioita, kuten pioneerit olivat tehneet – ja halusin olla valmis. Niinpä aina silloin tällöin jättäydyin jälkeen ystäväjoukostani, joka kulki päällystettyä tietä pitkin, riisuin kenkäni ja kävelin paljain jaloin ylös pitkin poikien reittiä. Yritin karaista jalkojani.

Nuorena Alkeisyhdistyksen tyttönä luulin, että sillä tavoin voisin valmistautua. Nyt tiedän toisin! Sen sijaan että kävelisin paljain jaloin ylös vuoristoreittejä, tiedän, että voin valmistaa jalkojani kulkemaan liittopolkua vastaamalla Pyhän Hengen kutsuihin, sillä Herra kutsuu profeettansa kautta meitä jokaista elämään ja huolehtimaan muista ”korkeammalla ja pyhemmällä tavalla” ja ”ottamaan askeleen ylemmäs”1.

Nämä profeetalliset kutsut toimia yhdistettyinä luontaiseen käsitykseemme siitä, mitä voimme tehdä ja miten voimme olla enemmän, saavat toisinaan meissä aikaan sen, mitä vanhin Neal A. Maxwell kutsui ”jumalalliseksi tyytymättömyydeksi”2. Koemme jumalallista tyytymättömyyttä, kun vertaamme sitä, ”mitä me olemme, [siihen], millaisiksi meillä on voima tulla3. Jokainen meistä – jos olemme rehellisiä – tuntee kuilun sen välillä, missä ja keitä me olemme, ja sen välillä, mihin haluamme mennä ja millaisiksi haluamme tulla. Janoamme suurempaa henkilökohtaista kyvykkyyttä. Meillä on näitä tuntemuksia, koska olemme Jumalan tyttäriä ja poikia, jotka ovat syntyessään saaneet Kristuksen valon ja kuitenkin elävät langenneessa maailmassa. Nämä tuntemukset on saatu Jumalalta, ja ne synnyttävät pakottavan tarpeen toimia.

Meidän tulisi ottaa mielellämme vastaan jumalallisen tyytymättömyyden tuntemukset, jotka kutsuvat meitä korkeammalle tielle, ja samalla tunnistaa Saatanan väärennös – halvaannuttava lannistus – ja välttää sitä. Nämä ovat arvokkaita tuntemuksia, joita Saatana on turhankin innokas hyödyntämään. Voimme päättää kulkea korkeampaa polkua, joka johtaa meidät etsimään Jumalaa ja Hänen rauhaansa ja armoaan, tai voimme kuunnella Saatanaa, joka pommittaa meitä viesteillä siitä, ettemme koskaan ole riittäviä: riittävän rikkaita, riittävän älykkäitä, riittävän kauniita, riittävän mitään. Tyytymättömyytemme voi muodostua jumalalliseksi – tai tuhoisaksi.

Toimikaa uskossa

Yksi tapa erottaa jumalallinen tyytymättömyys Saatanan väärennöksestä on se, että jumalallinen tyytymättömyys johtaa meidät uskolliseen toimintaan. Jumalallinen tyytymättömyys ei ole kutsu pysyä mukavuusalueellamme, eikä se johda meitä epätoivoon. Olen oppinut, että kun piehtaroin kaikessa siinä, mitä en ole, niin en edisty, ja huomaan, että on paljon vaikeampaa tuntea ja noudattaa Hengen ääntä.4

Kun Joseph Smith oli nuori mies, hän tuli hyvin tietoiseksi omista puutteistaan ja hän kantoi huolta kuolemattoman sielunsa hyvinvoinnista. Hän sanoi: ”Mieleni tuli tavattoman levottomaksi, sillä tulin vakuuttuneeksi synneistäni, ja – – minua murehduttivat omat syntini ja maailman synnit.”5 Tämä sai hänet pohtimaan asioita mielessään vakavasti ja sangen levottomana.6 Kuulostaako tämä tutulta? Tunnetteko te levottomuutta omista puutteistanne?

No, Joseph teki jotakin. Hän kertoo: ”Sanoin usein itselleni: Mitä on tehtävissä?”7 Joseph toimi uskossa. Hän kääntyi pyhien kirjoitusten puoleen, luki kutsun jakeesta Jaak. 1:5 ja kääntyi Jumalan puoleen saadakseen apua. Sen seurauksena tullut näky aloitti palautuksen. Kuinka kiitollinen olenkaan, että Josephin jumalallinen tyytymättömyys, hänen levottomuuden ja hämmennyksen vaiheensa, rohkaisi häntä uskolliseen toimintaan.

Noudattakaa Hengen kuiskauksia tehdä hyvää

Maailma käyttää tyytymättömyyden tunnetta usein puolusteluna itsekeskeisyydelle – sille, että käännämme ajatuksemme sisäänpäin ja taaksepäin ja keskitymme yksilöinä siihen, kuka minä olen, kuka minä en ole ja mitä minä haluan. Jumalallinen tyytymättömyys kannustaa meitä seuraamaan Vapahtajan esimerkkiä – Hänen, joka ”kulki ympäri maata, teki hyvää”8. Kun kuljemme opetuslapseuden polkua, me saamme hengellisiä kehotuksia auttaa muita.

Eräs kertomus, jonka kuulin vuosia sitten, on auttanut minua ymmärtämään Pyhän Hengen kehotuksia ja sitten toimimaan niiden mukaan. Sisar Bonnie D. Parkin, Apuyhdistyksen entinen ylijohtaja, kertoi seuraavaa:

”Susan – – oli suurenmoinen ompelija. Presidentti [Spencer W.] Kimball asui [hänen] seurakunnassaan. Eräänä sunnuntaina Susan huomasi, että presidentti Kimballilla oli uusi puku. Susanin isä oli hiljattain – – ostanut hänelle erittäin hienoa silkkikangasta. Susan ajatteli, että kankaasta saisi komean solmion, joka sopisi presidentti Kimballin uuteen pukuun. Niinpä maanantaina hän ompeli solmion. Hän kääri sen silkkipaperiin ja käveli korttelin päähän presidentti Kimballin kodin luo.

Kun hän oli menossa etuovelle, hän yhtäkkiä pysähtyi ja ajatteli: ’Kuka minä olen ompelemaan solmiota profeetalle? Luultavasti hänellä on niitä useita.’ Hän päätteli tehneensä virheen ja kääntyi lähteäkseen.

Juuri silloin sisar Kimball avasi etuoven ja sanoi: ’Hei, Susan!’

Hyvin hämillään Susan sanoi: ’Näin sunnuntaina presidentti Kimballilla uuden puvun. Isä toi minulle juuri silkkiä New Yorkista, – – ja niinpä ompelin presidentti Kimballille solmion.’

Ennen kuin Susan ehti jatkaa, sisar Kimball keskeytti hänet, otti häntä kiinni hartioista ja sanoi: ’Susan, älä koskaan vaienna anteliasta ajatusta.’”9

Pidän siitä! ”Älä koskaan vaienna anteliasta ajatusta.” Toisinaan kun saan vaikutelman siitä, että minun pitäisi tehdä jotakin jonkun hyväksi, mietin, onko se Hengen kehotusta vai pelkästään omia ajatuksiani. Mutta minua muistutetaan, että ”se, mikä on Jumalasta, kutsuu ja kannustaa tekemään hyvää jatkuvasti; sen tähden kaikki, mikä kutsuu ja kannustaa tekemään hyvää ja rakastamaan Jumalaa ja häntä palvelemaan, on Jumalan innoittamaa”10.

Olipa kyse suorasta Hengen kehotuksesta tai vain mielijohteesta auttaa, hyvä teko ei mene koskaan hukkaan, sillä ”rakkaus ei koskaan katoa”11 – eikä se ole koskaan väärä vastaus.

Ajoitus on monesti hankala, emmekä useinkaan tiedä, miten pienet palveluksemme ovat vaikuttaneet. Mutta aina silloin tällöin käsitämme olleemme välineitä Jumalan käsissä ja olemme kiitollisia tietäessämme, että Pyhä Henki, joka työskentelee meidän kauttamme, ilmaisee Jumalan hyväksynnän.

Sisaret, te ja minä voimme pyytää Pyhää Henkeä näyttämään meille ”kaiken, mitä [meidän] tulee tehdä”12, silloinkin kun tehtäväluettelomme näyttää jo täydeltä. Kun tunnemme Hengen kehottavan, voimme jättää astiat tiskialtaaseen tai sähköpostin Saapuneet-kansion täyteen huomiotamme vaativia haasteita, niin että voimme lukea lapselle, käydä tapaamassa ystävää, vahtia naapurin lapsia tai palvella temppelissä. Älkää käsittäkö minua väärin – laadin mielelläni luetteloja, pidän kovasti siitä, kun voin merkitä asioita tehdyiksi luettelossani. Mutta rauha tulee tietäessäni, että olla enemmän ei välttämättä ole samaa kuin tehdä enemmän. Se, että reagoin tyytymättömyyteen päättämällä noudattaa saamiani kehotuksia, muuttaa tavan, jolla suhtaudun ”omaan aikaani”, ja näen ihmiset elämäni tarkoituksena, en häiritsevinä tekijöinä.

Jumalallinen tyytymättömyys johtaa meitä Kristuksen luo

Jumalallinen tyytymättömyys johtaa nöyryyteen, ei itsesääliin tai lannistumiseen, joka tulee siitä, että teemme vertailuja, joissa emme koskaan täytä odotuksia. Liittonsa pitävät naiset ovat keskenään hyvin erilaisia. Heidän perheensä, heidän elämänkokemuksensa ja heidän olosuhteensa vaihtelevat.

Tietenkään kukaan meistä ei täytä kaikkia jumalallisia mahdollisuuksiamme, ja on tavallaan totta, että yksin me emme riitä. Mutta evankeliumin hyvä sanoma on, että Jumalan armon avulla me olemme riittäviä. Kristuksen avulla me voimme tehdä kaiken.13 Pyhissä kirjoituksissa luvataan, että me ”[löydämme] avun silloin kun sitä tarvitsemme”14.

Yllättävä totuus on, että meidän heikkoutemme voivat olla siunaus, kun ne saavat meidät nöyriksi ja kääntävät meidät Kristuksen puoleen.15 Tyytymättömyydestä tulee jumalallista, kun nöyrästi lähestymme puutteinemme Jeesusta Kristusta emmekä vain epäröi tuntien itsesääliä.

Itse asiassa Jeesuksen ihmeet alkavat usein puutteen, tarpeen, epäonnistumisen tai riittämättömyyden tunnustamisesta. Muistattehan leivät ja kalat? Jokainen evankelista kertoo, kuinka Jeesus ruokki ihmeellisellä tavalla tuhansia, jotka seurasivat Häntä.16 Mutta kertomus alkaa siitä, kun opetuslapset tunnustivat heillä olevan puutteen. He käsittivät, että heillä oli vain ”viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Mutta miten ne riittäisivät noin suurelle joukolle?”17 Opetuslapset olivat oikeassa: heillä ei ollut riittävästi ruokaa, mutta he antoivat Jeesukselle sen, mitä heillä oli, ja sitten Hän teki ihmeen.

Onko teistä koskaan tuntunut, että kykynne ja lahjanne ovat olleet liian vähäisiä edessä olevaan tehtävään? Minusta on. Mutta te ja minä voimme antaa Kristukselle sen, mitä meillä on, niin Hän moninkertaistaa pyrkimyksemme. Se, mitä teillä on tarjottavana, on enemmän kuin kylliksi – inhimillisine heikkouksinenne ja puutteinennekin – jos turvaudutte Jumalan armoon.

Totuus on, että jokainen meistä on yhden sukupolven päässä Jumalasta – jokainen on Jumalan lapsi.18 Ja aivan kuten taivaallinen Isä on toiminut sekä profeettojen että tavallisten miesten ja naisten kohdalla kautta aikojen, samoin Hän aikoo muuttaa meidät.

C. S. Lewis selitti Jumalan muuttavaa voimaa tällä tavalla: ”Kuvittele olevasi elävä talo. Jumala ryhtyy siinä korjaustöihin. Aluksi ehkä ymmärrät Hänen puuhiaan. Hän korjaa viemäriputket, paikkaa katon jne. Se on ollut sinunkin mielestäsi tarpeen, etkä ole siitä yllättynyt. Mutta sitten hän alkaa naputella paikoissa, joissa se koskee kauheasti, etkä käsitä alkuunkaan. – – [Tiedäthän,] hän rakentaa sinusta aivan toisenlaista taloa kuin itse olit ajatellut. – – Sinä luulit, että hän tekisi sinusta kunnollisen pikku mökin, mutta hän rakentaakin palatsia. Hän aikoo itse muuttaa siihen asumaan.”19

Vapahtajamme sovitusuhrin ansiosta meidät voidaan tehdä kykeneviksi edessä oleviin tehtäviin. Profeetat ovat opettaneet, että kun kiipeämme opetuslapseuden polkua, meidät voidaan pyhittää Kristuksen armon ansiosta. Jumalallinen tyytymättömyys voi saada meidät toimimaan uskossa, noudattamaan Vapahtajan kutsuja tehdä hyvää ja antamaan elämämme nöyrästi Hänelle. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.