2010–2019
Nyt on oikea hetki
Alaviitteet
Aihe

Nyt on oikea hetki

Onko elämässänne jotakin sellaista, mikä teidän on tarpeen ottaa huomioon – nyt on oikea hetki.

Muutamia vuosia sitten valmistautuessani eräälle liikematkalle aloin tuntea rintakipua. Huolestuneena vaimoni päätti lähteä mukaan matkalle. Lentomatkamme ensimmäisellä osuudella kipu voimistui siinä määrin, että minun oli vaikea hengittää. Kun olimme laskeutuneet lentokentälle, poistuimme lentoasemalta ja menimme paikalliseen sairaalaan, missä useiden kokeiden jälkeen hoitava lääkäri totesi, että meidän oli turvallista jatkaa matkaamme.

Palasimme lentoasemalle ja nousimme lentokoneeseen, joka veisi meidät määränpäähämme. Kun kone oli laskeutumassa, lentäjä kuulutti ja pyysi minua ilmoittautumaan. Lentoemäntä tuli luokseni ja sanoi, että he olivat juuri saaneet hätäpuhelun, ja kertoi minulle, että lentokentällä olisi odottamassa ambulanssi, joka veisi minut sairaalaan.

Nousimme ambulanssiin, ja meidät kiidätettiin paikallisen sairaalan ensiaputiloihin. Siellä luoksemme tuli kaksi huolestunutta lääkäriä, jotka selittivät, että minulle oli tehty väärä diagnoosi ja että itse asiassa minulla oli vakava keuhkoveritulppa, joka vaati välitöntä hoitoa. Lääkärit kertoivat meille, että monet potilaat eivät selviydy tällaisesta tilanteesta. Koska lääkärit tiesivät meidän olevan kaukana kotoa eivätkä olleet varmoja, olimmeko valmiita sellaisiin elämää mullistaviin tapahtumiin, he sanoivat, että jos elämässämme olisi jotakin, mitä meidän pitäisi ottaa huomioon, nyt olisi oikea hetki.

Muistan hyvin, kuinka miltei saman tien sinä huolestuttavana hetkenä koko näkemykseni muuttui. Se, mikä vain hetkiä aiemmin oli vaikuttanut niin tärkeältä, oli nyt vähäpätöistä. Ajatukseni kiisivät tämän elämän mukavuudesta ja huolista iankaikkiseen näkökulmaan – ajatuksiin perheestä, lapsista ja vaimostani sekä lopulta arviointiin omasta elämästäni.

Kuinka pärjäsimme perheenä ja yksilöinä? Elimmekö elämäämme tekemiemme liittojen ja Herran odotusten mukaisesti vai olimmeko kenties tahattomasti sallineet maailman huolien kääntää huomiomme pois niistä asioista, joilla on eniten merkitystä?

Kehottaisin teitä miettimään tämän kokemuksen opettamaa tärkeää asiaa: ottamaan etäisyyttä maailmaan ja arvioimaan elämäänne. Tai lääkärin sanoin, onko elämässänne jotakin sellaista, mikä teidän on tarpeen ottaa huomioon – nyt on oikea hetki.

Oman elämämme arvioiminen

Elämme informaation ylikuormittamassa maailmassa, jota hallitsevat yhä vain useammat häiriötekijät, joiden vuoksi on entistä vaikeampaa kulkea tämän elämän hälinän läpi ja keskittyä iankaikkisesti tärkeisiin asioihin. Päivittäistä elämäämme pommittavat huomiota herättävät otsikot, joita meille syytävät nopeasti muuttuvat tekniikat.

Ellemme käytä aikaa pohdiskeluun, emme ehkä käsitä, millainen vaikutus tällä kiivastahtisella ympäristöllä on päivittäiseen elämäämme ja tekemiimme valintoihin. Saatamme huomata, että elämämme täyttyy informaatioryöpyistä, jotka koostuvat meemeistä, videoista ja räikeistä otsikoista. Vaikka ne ovatkin mielenkiintoisia ja viihdyttäviä, niin useimmilla niistä on tuskin mitään tekemistä iankaikkisen edistymisemme kanssa, ja kuitenkin ne muovaavat tapaa, jolla suhtaudumme kokemukseemme kuolevaisuudessa.

Näitä maailmallisia häiriötekijöitä voisi verrata Lehin unessa mainittuihin. Kun etenemme pitkin liittopolkua käsi lujasti kiinni rautakaiteessa, me kuulemme ja näemme niitä, jotka ovat suuressa ja avarassa rakennuksessa ja pilkkaavat ja osoittelevat sormellaan (ks. 1. Nefi 8:27). Toisinaan pysähdymme ja siirrämme katsettamme nähdäksemme, mitä kaikki hälinä on – vaikka emme ehkä tietoisesti aikoisikaan tehdä sitä. Jotkut meistä saattavat jopa päästää irti rautakaiteesta ja siirtyä lähemmäksi nähdäkseen paremmin. Toiset saattavat langeta kokonaan pois ”niiden tähden, jotka ivasivat heitä” (1. Nefi 8:28).

Vapahtaja kehotti meitä pitämään varamme, etteivät jokapäiväisen elämän huolet turruta meitä (ks. Luuk. 21:34). Nykyajan ilmoituksessa meille muistutetaan, että monet ovat kutsuttuja, mutta harvat ovat valittuja. He eivät ole valittuja, ”koska heidän sydämensä on kiinnittynyt – – siihen, mikä on tästä maailmasta, ja pyrkii saamaan ihmisten kunnianosoituksia” (OL 121:35; ks. myös jae 34). Elämämme arvioiminen antaa meille tilaisuuden ottaa etäisyyttä maailmaan, pohdiskella, missä kohtaa olemme liittopolulla, ja tarvittaessa tehdä muutoksia varmistaaksemme, että otteemme on luja ja katseemme eteenpäin.

Hiljattain maailmanlaajuisessa hartaustilaisuudessa nuorille presidentti Russell M. Nelson kehotti nuoria ottamaan etäisyyttä maailmaan siten, että nämä irrottautuvat sosiaalisesta mediasta pitämällä seitsemän päivän paaston. Ja nyt eilisiltana hän esitti samanlaisen kutsun sisarille konferenssin naisten kokouksessa. Sitten hän pyysi nuoria panemaan merkille, huomaavatko he mitään eroa siihen, miltä heistä tuntuu, mitä he ajattelevat ja jopa kuinka he ajattelevat. Sitten hän kutsui heitä ”[arvioimaan] elämää perusteellisesti Herran kanssa – – varmistaaksenne, että jalkanne ovat lujasti liittopolulla”. Hän kannusti heitä siihen, että jos heidän elämässään on asioita, jotka kaipaavat muutosta, ”tänään on erinomainen aika muuttua”1.

Arvioidessamme sitä, mitä asioita meidän tulee elämässämme muuttaa, voisimme esittää itsellemme käytännön kysymyksen: kuinka nousemme tämän maailman häiriötekijöiden yläpuolelle ja pysymme kiinnittyneinä näkemykseen edessämme olevasta iankaikkisuudesta?

Vuonna 2007 pitämässään konferenssipuheessa nimeltä ”Hyvä, parempi, paras” presidentti Dallin H. Oaks opetti, kuinka asettaa valintoja oikeaan tärkeysjärjestykseen maailman monien meihin kohdistuvien ristiriitaisten vaatimusten keskellä. Hän neuvoi: ”Meidän on jätettävä väliin joitakin hyviä asioita voidaksemme valita toisia, jotka ovat parempia tai parhaita, koska ne kehittävät uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen ja vahvistavat perheitämme.”2

Saanen esittää, että parhaat asiat tässä elämässä keskittyvät Jeesukseen Kristukseen ja niiden iankaikkisten totuuksien ymmärtämiseen, kuka Hän on ja keitä me olemme suhteessamme Häneen.

Etsikää totuutta

Kun pyrimme tuntemaan Vapahtajan, meidän ei pidä sivuuttaa sitä perustotuutta, keitä me olemme ja miksi olemme täällä. Amulek muistuttaa meille, että ”tämä elämä on – – aika valmistautua kohtaamaan Jumala”, aika, ”joka on annettu meille valmistautuaksemme iankaikkisuuteen” (Alma 34:32–33). Kuten tunnettu perusoletus muistuttaa meille: ”Me emme ole ihmisolentoja, jotka ovat saamassa hengellistä kokemusta. Me olemme hengellisiä olentoja, jotka ovat kokemassa ihmisenä olemista.”3

Jumalallisen alkuperämme ymmärtäminen on välttämätöntä iankaikkiselle edistymisellemme ja voi vapauttaa meidät tämän elämän häiriötekijöistä. Vapahtaja on opettanut:

”Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani.

Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.” (Joh. 8:31–32.)

Presidentti Joseph F. Smith julisti: ”Suurin saavutus, mikä ihmiskunnalle on mahdollinen tässä maailmassa, on se, että ihmiset perehtyvät jumalalliseen totuuteen niin läpikotaisin, niin täydellisesti, että yhdenkään maan päällä olevan olennon esimerkki tai käytös ei voi koskaan käännyttää heitä pois heidän hankkimastaan tiedosta.”4

Nykymaailmassa totuutta koskeva väittely kuohuu kiihkeänä, ja kaikki osapuolet väittävät, että heillä on totuus, ikään kuin se olisi suhteellinen käsite ja avoin yksilölliselle tulkinnalle. Nuori poika Joseph Smith huomasi, että ”niin suuri oli sekasorto ja kiista” hänen elämässään, että ”oli mahdotonta päästä mihinkään varmaan tulokseen siitä, kuka oli oikeassa, kuka väärässä” (JS–H 8). ”Tämän sanasodan ja mielipidetemmellyksen keskellä” hän etsi jumalallista johdatusta etsimällä totuutta (JS–H 10).

Huhtikuun konferenssissa presidentti Nelson opetti: ”Jos haluamme, että meillä on minkäänlaista toivoa seuloa niitä lukemattomia ääniä ja ihmisfilosofioita, jotka hyökkäävät totuutta vastaan, meidän täytyy oppia vastaanottamaan ilmoitusta.”5 Meidän täytyy oppia luottamaan Totuuden Henkeen, jota ”maailma ei voi – – saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä” (Joh. 14:17).

Kun tämä maailma siirtyy nopeasti vaihtoehtoisiin todellisuuksiin, meidän täytyy muistaa Jaakobin sanat siitä, että ”Henki puhuu totta eikä valehtele. Sen vuoksi se puhuu asioista, niin kuin ne todella ovat, ja asioista, niin kuin ne todella tulevat olemaan; sen vuoksi nämä asiat on ilmoitettu meille selkeästi, sielumme pelastukseksi.” (MK Jaak. 4:13.)

Kun otamme etäisyyttä maailmaan ja arvioimme elämäämme, niin nyt on oikea hetki ottaa huomioon, mitä muutoksia meidän pitää tehdä. Voimme saada suurta toivoa siitä tiedosta, että esikuvamme Jeesus Kristus on jälleen kerran näyttänyt tien. Ennen kuolemaansa ja ylösnousemustaan, kun Hän teki työtä auttaakseen lähipiirissään olevia ymmärtämään Hänen jumalallisen roolinsa, Hän muistutti heille, että ”teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16:33.) Hänestä todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.