2010–2019
Oi, kuulkaa ääntä profeetan
Alaviitteet
Aihe

Oi, kuulkaa ääntä profeetan

Kun vakiinnutamme elämäämme tottumuksen kuunnella elävien profeettojen ääntä ja ottaa sen varteen, me saamme korjata satona iankaikkisia siunauksia.

Puhuessaan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon presidentistä Herra julisti:

”Ja vielä, ylipappeuden viran presidentin velvollisuutena on johtaa koko kirkkoa ja olla Mooseksen kaltainen – –;

niin, olla näkijä, ilmoituksensaaja, kääntäjä ja profeetta, ja hänellä on kaikki Jumalan lahjat, jotka hän suo kirkon päämiehelle” (OL 107:91–92, kursivointi lisätty).

Minua on siunattu mahdollisuudella olla todistamassa Jumalan profeetoilleen suomia lahjoja. Saanen kertoa teille yhdestä sellaisesta pyhästä kokemuksesta. Ennen nykyistä tehtävääni avustin tulevien temppelitonttien etsimisessä ja suosittamisessa. Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän jälkeen Yhdysvaltain rajojen ylittämisestä tuli valvotumpaa. Sen seurauksena monilta kirkon jäseniltä kesti kahdesta kolmeen tuntia ylittää raja Kanadan Vancouverissa heidän mennessään Seattlen temppeliin Washingtoniin Yhdysvaltoihin. Presidentti Gordon B. Hinckley, kirkon silloinen presidentti, ehdotti, että temppeli Vancouverissa olisi siunauksena kirkon jäsenille. Lupa tontin etsimiseen annettiin, ja kun olimme tarkastelleet useita kirkon omistamia tontteja, tutkittiin myös muita maa-alueita, jotka eivät olleet kirkon omistamia.

Sitten Trans-Kanadan valtatien varrelta löydettiin eräs kaunis tontti, jonka alueella kaava sallii uskonnolliset rakennukset. Tontille oli erinomaiset yhteydet, sillä kasvoi kauniita kanadanmäntyjä ja sen sijainti oli erinomainen niin että se näkyisi tuhansille ohi ajaville autoilijoille.

Esittelimme tontin kuvien ja karttojen kera temppelitonttikomitean kuukausittaisessa kokouksessa. Presidentti Hinckley antoi luvan esittää tarjouksen ja viimeistellä välttämättömät tutkimukset. Saman vuoden joulukuussa raportoimme komitealle, että tutkimustyö oli valmis, ja pyysimme lupaa ostaa tontin. Kuultuaan raporttimme presidentti Hinckley sanoi: ”Minulla on tunne, että minun pitäisi nähdä tämä tontti.”

Myöhemmin sen kuukauden aikana, kaksi päivää joulun jälkeen, lähdimme Vancouveriin presidentti Hinckleyn, presidentti Thomas S. Monsonin ja Bill Williamsin kanssa, joka on temppeliarkkitehti. Meitä oli vastassa Paul Christensen, paikallinen vaarnanjohtaja, joka vei meidät tontille. Sinä päivänä oli hieman märkää ja sumuista, mutta presidentti Hinckley hyppäsi ulos autosta ja alkoi kävellä tontilla ympäriinsä.

Vietettyämme jonkin aikaa tontilla kysyin presidentti Hinckleyltä, haluaisiko hän nähdä joitakin muitakin tontteja, joita oli harkittu. Hän sanoi haluavansa. Tiedättehän, että kun katsoo muita tontteja, pystyy vertailemaan niiden hyviä puolia.

Teimme ison kierroksen myötäpäivään ympäri Vancouveria katsellen muita maa-alueita ja päädyimme lopulta takaisin alkuperäiselle tontille. Presidentti Hinckley sanoi: ”Tämä on kaunis tontti.” Sitten hän kysyi: ”Voimmeko mennä kirkon omistaman seurakuntakeskuksen luo, joka on alle puolen kilometrin päässä?”

”Tietenkin voimme, presidentti”, vastasimme.

Nousimme takaisin autoihin ja ajoimme läheisen seurakuntakeskuksen luokse. Kun saavuimme kappelirakennuksen luo, presidentti Hinckley sanoi: ”Käänny tästä vasemmalle.” Käännyimme ja ajoimme katua pitkin ohjeiden mukaan. Katu alkoi hieman kohota.

Juuri kun auto pääsi mäen huipulle, presidentti Hinckley sanoi: ”Pysäytä auto, pysäytä auto.” Sitten hän osoitti oikealla olevaa maa-aluetta ja sanoi: ”Entä tämä tontti? Tähän temppeli tulee. Tähän Herra haluaa temppelin. Voitteko järjestää asian? Voitteko järjestää asian?”

Emme olleet katsoneet tätä tonttia. Se oli kauempana päätieltä, eikä se ollut myynnissä. Kun vastasimme, ettemme tienneet, presidentti Hinckley osoitti tonttia ja sanoi jälleen: ”Tähän temppeli tulee.” Viivyimme muutaman minuutin, ja sitten ajoimme lentokentälle palataksemme kotiin.

Seuraavana päivänä veli Williams ja minut kutsuttiin presidentti Hinckleyn toimistoon. Hän oli piirtänyt kaiken paperille: tiet, kappelirakennus, käänny tästä vasemmalle, X tarkoitti temppelin paikkaa. Hän kysyi, mitä olimme saaneet selville. Kerroimme hänelle, ettei hän olisi voinut valita vaikeampaa tonttia. Tontin omisti kolme henkilöä: yksi Kanadasta, yksi Intiasta ja yksi Kiinasta! Eikä alueen kaavaan ollut hyväksytty uskonnollisia rakennuksia.

”No, tehkää parhaanne”, hän sanoi.

Sitten tapahtui ihmeitä. Muutaman seuraavan kuukauden kuluessa kirkko jo omisti tontin, ja myöhemmin Langleyn kaupunki Brittiläisessä Kolumbiassa antoi luvan temppelin rakentamiseen.

Vancover British Columbia Temple

Muistellessani tätä kokemusta minut tekee nöyräksi sen käsittäminen, että siinä missä veli Williamsilla ja minulla on kiinteistöalan ja temppelien suunnittelutyön muodollinen koulutus ja vuosien kokemus, presidentti Hinckleyllä ei ollut mitään sellaista muodollista koulutusta. Mutta hänellä oli jotakin paljon suurempaa – profeetallisen näkemisen lahja. Hän pystyi näkemään mielessään, missä Jumalan temppelin tulisi olla.

Kun Herra käski tämän taloudenhoitokauden varhaisia pyhiä rakentamaan temppelin, Hän julisti:

”Vaan huone rakennettakoon minun nimelleni mallin mukaan, jonka minä näytän heille.

Ja ellei kansani rakenna sitä sen mallin mukaan, jonka minä näytän sen presidenttikunnalle, minä en ota sitä vastaan sen käsistä.” (OL 115:14–15.)

Aivan kuten varhaisten pyhien kohdalla, samoin on meidän kohdallamme nykyään: Herra on ilmoittanut ja edelleen ilmoittaa kirkon presidentille ne mallit, joiden mukaan Jumalan valtakuntaa on määrä johtaa meidän aikanamme. Ja henkilökohtaisella tasolla hän antaa johdatusta siihen, kuinka meidän jokaisen tulee ohjata elämäämme niin että meidän käytöksemme voi olla samalla tavoin otollista Herralle.

Huhtikuussa 2013 puhuin kovasta työstä, jota tarvitaan jokaisen temppelin perustuksen valmisteluun, jotta varmistetaan, että se voi kestää ne myrskyt ja tuhot, joille se altistuu. Mutta perustus on vasta alku. Temppeli muodostuu monista rakennuskivistä, jotka sovitetaan yhteen aiemmin suunniteltujen mallien mukaisesti. Jos elämästämme on tarkoitus muodostua sellainen temppeli, jollaisen jokainen meistä pyrkii rakentamaan Herran opetuksen mukaisesti (ks. 1. Kor. 3:16–17), voisimme kohtuudella kysyä itseltämme: ”Mitä rakennuskiviä meidän tulisi laittaa paikalleen, jotta elämästämme tulisi kaunista ja majesteettista ja se kestäisi maailman myrskyt?”

Löydämme vastauksen tähän kysymykseen Mormonin kirjasta. Profeetta Joseph Smith on sanonut Mormonin kirjasta: ”Sanoin veljille, että Mormonin kirja on virheettömin kaikista kirjoista maan päällä ja uskontomme lakikivi ja että ihminen pääsee lähemmäksi Jumalaa noudattamalla sen opetuksia kuin minkään muun kirjan avulla” (Mormonin kirjan johdanto). Mormonin kirjan johdannossa meille sanotaan, että ne, jotka saavat Pyhältä Hengeltä jumalallisen todistuksen siitä, että Mormonin kirja on Jumalan sanaa, tulevat myös tuntemaan saman voiman avulla, että Jeesus Kristus on maailman Vapahtaja, että Joseph Smith on Hänen ilmoituksensaajansa ja palautuksen profeetta ja että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on Herran valtakunta, vielä kerran perustettu maan päälle.

Silloin nämä ovat muutamia yksilöllisen uskomme ja todistuksemme keskeisiä rakennuskiviä:

  1. Jeesus Kristus on maailman Vapahtaja.

  2. Mormonin kirja on Jumalan sanaa.

  3. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on Jumalan valtakunta maan päällä.

  4. Joseph Smith on profeetta, ja meillä on eläviä profeettoja maan päällä nykyään.

Viime kuukausina olen kuunnellut jokaisen yleiskonferenssipuheen, jonka presidentti Nelson on pitänyt sen jälkeen kun hänet kutsuttiin apostoliksi. Tämän tekeminen on muuttanut elämäni. Kun olen tutkinut ja pohtinut presidentti Nelsonin 34 vuoden ajalta koottua viisautta, niin hänen opetuksistaan nousee esiin selkeitä ja johdonmukaisia teemoja. Kukin näistä teemoista liittyy niihin juuri mainittuihin rakennuskiviin tai on jälleen yksi tärkeä rakennuskivi henkilökohtaiseen temppeliimme. Niitä ovat usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, parannus, kaste syntien anteeksisaamiseksi, Pyhän Hengen lahja, kuolleiden lunastus ja temppelityö, lepopäivän pyhittäminen, päämäärä mielessä aloittaminen, liittopolulla pysyminen. Presidentti Nelson on puhunut niistä kaikista rakkaudella ja omistautuneesti.

Kirkon ja meidän elämämme pääkulmakivi ja rakennuskivi on Jeesus Kristus. Tämä on Hänen kirkkonsa. Presidentti Nelson on Hänen profeettansa. Presidentti Nelsonin opetukset todistavat ja ilmoittavat Jeesuksen Kristuksen elämästä ja luonteesta meidän hyväksemme. Hän puhuu rakastavasti ja perehtyneesti Vapahtajan luonteesta ja Hänen palvelutyöstään. Hän on myös todistanut usein ja palavasti niiden elävien profeettojen – kirkon presidenttien – jumalallisesta kutsumuksesta, joiden johdolla hän on palvellut.

Nyt tänä päivänä meillä on etuoikeus antaa tukemme hänelle Herran elävänä profeettana maan päällä. Olemme tottuneet antamaan tukemme kirkon johtohenkilöille jumalallisen mallin mukaan nostamalla kätemme suoraan kulmaan ilmaistaksemme hyväksyntämme ja tukemme. Teimme tämän vain muutama minuutti sitten. Mutta todellinen tukeminen on paljon enemmän kuin tämä fyysinen merkki. Kuten mainitaan kohdassa OL 107:22, ensimmäistä presidenttikuntaa tukevat kirkon luottamus, usko ja rukoukset. Me opimme täysin ja todella tukemaan elävää profeettaa, kun omaksumme mallin luottaa hänen sanoihinsa, osoittaa niihin uskoa, niin että toimimme niiden mukaan, ja sitten rukoilla hänelle Herran jatkuvia siunauksia.

Kun ajattelen presidentti Russell M. Nelsonia, saan lohtua Vapahtajan sanoista, kun Hän sanoi: ”Ja jos kansani kuulee minun ääntäni ja niiden palvelijoideni ääntä, jotka olen nimittänyt johtamaan kansaani, katso, totisesti minä sanon teille, että sitä ei siirretä pois sijaltaan” (OL 124:45).

Elävien profeettojen kuuntelemisella ja kuulemisella on syvällisiä, jopa elämää mullistavia vaikutuksia meidän elämäämme. Me vahvistumme. Olemme varmempia ja luottavaisempia Herrassa. Kuulemme Herran sanaa. Tunnemme Jumalan rakkautta. Tiedämme, kuinka elää elämäämme päämäärä mielessämme.

Rakastan ja tuen presidentti Russell M. Nelsonia ja muita, jotka on kutsuttu profeetoiksi, näkijöiksi ja ilmoituksensaajiksi. Todistan, että hänellä on ne lahjat, jotka Herra on suonut hänelle, ja todistan, että kun vakiinnutamme elämäämme tottumuksen kuunnella elävien profeettojen ääntä ja ottaa sen varteen, meidän elämämme rakentuu Herran meitä varten laatiman jumalallisen mallin mukaan ja me saamme korjata satona iankaikkisia siunauksia. Kutsu on esitetty kaikille. Oi, kuulkaa ääntä profeetan. Niin, tulkaa Kristuksen luokse ja eläkää. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.