Yritän
    Footnotes

    Yritän

    Vapahtaja painaa nimensä teidän sydämeenne. Ja te tunnette Kristuksen puhdasta rakkautta muita ja itseänne kohtaan.

    Rakkaat veljeni ja sisareni, olen kiitollinen tilaisuudesta puhua teille. Tämä konferenssi on ollut minulle kohottava ja rakentava. Lauletut laulut ja puhutut sanat ovat Pyhän Hengen voimasta kulkeneet sydämeemme. Rukoilen, että se, mitä sanon, välittyy teille tuon saman Hengen vaikutuksesta.

    Monia vuosia sitten olin erään piirinjohtajan ensimmäinen neuvonantaja Yhdysvaltain itäosissa. Useammin kuin kerran ajaessamme pieniin lähetysseurakuntiimme hän sanoi minulle: ”Hal, kun tapaat jonkun, kohtele häntä, aivan kuin hän olisi suurissa vaikeuksissa, niin yli puolet ajasta olet oikeassa.” Hän oli paitsi oikeassa, niin vuosien varrella olen oppinut, että hän oli myös liian myönteinen arviossaan. Tänään haluan kannustaa teitä kohtaamissanne vaikeuksissa.

    Rakastava Jumala on suunnitellut meidän elämämme kuolevaisuudessa koetukseksi ja kasvun lähteeksi meille jokaiselle. Muistatte sanat, jotka Jumala lausui lapsistaan maailman luomisen yhteydessä: ”Ja koettelemme heitä näin nähdäksemme, tekevätkö he kaiken, mitä Herra, heidän Jumalansa, käskee heidän tehdä.”1

    Alusta lähtien koetukset ovat olleet vaikeita. Kohtaamme koettelemuksia, joita tulee sen vuoksi että meillä on kuolevainen ruumis. Me kaikki elämme maailmassa, missä Saatanan sota totuutta ja meidän henkilökohtaista onnellisuuttamme vastaan käy entistä kiivaammaksi. Maailma ja teidän elämänne voivat tuntua olevan kasvavassa määrin levottomuuden vallassa.

    Vakuutan teille tämän: rakastava Jumala, joka on sallinut teille nämä koetukset, on myös suunnitellut varman keinon selviytyä niiden läpi. Taivaallinen Isä on rakastanut maailmaa niin paljon, että Hän lähetti rakkaan Poikansa auttamaan meitä.2 Hänen Poikansa Jeesus Kristus antoi henkensä meidän tähtemme. Jeesus Kristus kantoi Getsemanessa ja ristillä kaikkien syntiemme painolastin. Hän koki kaikki murheet, kivut ja syntiemme seuraukset, jotta Hän voisi lohduttaa ja vahvistaa meitä läpi jokaisen koetuksen elämässä.3

    Muistatte, että Herra sanoi palvelijoilleen:

    ”Isä ja minä olemme yhtä. Minä olen Isässä ja Isä minussa; ja koska te olette ottaneet vastaan minut, te olette minussa ja minä teissä.

    Ja nyt, minä olen teidän keskellänne, ja minä olen hyvä paimen ja Israelin kallio. Se, joka rakentaa tälle kalliolle, ei sorru milloinkaan.”4

    Myös profeettamme, presidentti Russell M. Nelson, on vakuuttanut samaa. Sen lisäksi hän on kuvaillut tapaa, jolla voimme rakentaa sille kalliolle ja painaa Herran nimen sydämeemme opastamaan meitä läpi koettelemustemme.

    Hän on sanonut: ”Te, jotka ehkä olette hetkeksi menettäneet rohkeutenne, muistakaa, että elämää ei ole tarkoitettu helpoksi. Sen varrella on kestettävä koettelemuksia ja murhetta. Muistakaa, että ’Jumalalle ei mikään ole mahdotonta’ (Luuk. 1:37), ja tietäkää, että Hän on teidän Isänne. Te olette poikia ja tyttäriä, jotka on luotu Hänen kuvakseen ja joilla on kelvollisuutenne kautta oikeus saada ilmoitusta avuksi vanhurskaisiin pyrkimyksiinne. Te voitte ottaa päällenne Herran pyhän nimen. Te voitte olla kelvollisia puhumaan Jumalan pyhässä nimessä (ks. OL 1:20).”5

    Presidentti Nelsonin sanat muistuttavat meitä lupauksesta, joka on sakramenttirukouksessa – lupauksesta, jonka meidän taivaallinen Isämme täyttää, kun me puolestamme teemme, mitä itse lupaamme.

    Kuunnelkaa näitä sanoja: ”Oi Jumala, iankaikkinen Isä, me pyydämme sinua Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä siunaamaan ja pyhittämään tämän leivän kaikkien niiden sieluille, jotka sitä nauttivat, jotta he söisivät Poikasi ruumiin muistoksi ja todistaisivat sinulle, oi Jumala, iankaikkinen Isä, että he ovat halukkaita ottamaan Poikasi nimen päällensä ja muistamaan hänet aina ja pitämään hänen käskynsä, jotka hän on antanut heille, jotta hänen Henkensä olisi aina heidän kanssansa. Aamen.”6

    Joka kerta kun tämä rukous pidetään meidän puolestamme ja sanomme sanan aamen, me vakuutamme, että nauttimalla leivän me olemme halukkaita ottamaan päällemme Jeesuksen Kristuksen pyhän nimen, muistamaan Hänet aina ja pitämään Hänen käskynsä. Meille vuorostaan luvataan, että Hänen Henkensä on aina kanssamme. Näiden lupausten vuoksi Vapahtaja on se kallio, jolla voimme seisoa jokaisessa kohtaamassamme myrskyssä turvallisesti ja pelkäämättä.

    Kun olen pohtinut liiton sanoja ja niissä luvattuja siunauksia, olen miettinyt, mitä tarkoittaa se, että olemme halukkaita ottamaan päällemme Jeesuksen Kristuksen nimen.

    Presidentti Dallin H. Oaks selittää: ”On merkille pantavaa, että nauttiessamme sakramentin me emme todista, että otamme Jeesuksen Kristuksen nimen päällemme. Me todistamme, että olemme halukkaat tekemään niin (ks. OL 20:77). Se tosiasia, että me todistamme vain olevamme halukkaita, viittaa siihen, että täytyy tapahtua jotakin muutakin, ennen kuin me todella otamme tuon pyhän nimen päällemme kaikkein tärkeimmässä mielessä.”7

    Se ilmaus, että olemme ”halukkaita ottamaan päällemme” Vapahtajan nimen, kertoo meille, että vaikka otimme Hänen nimensä ensimmäisen kerran, kun meidät kastettiin, niin Hänen nimensä ottaminen ei lopu kasteeseen. Meidän täytyy työskennellä jatkuvasti sen eteen, että otamme Hänen nimensä päällemme läpi elämämme, myös silloin kun uudistamme liitot sakramenttipöydän ääressä ja solmimme liittoja Herran pyhissä temppeleissä.

    Niinpä kaksi ratkaisevan tärkeää kysymystä kullekin meistä ovat nämä: ”Mitä minun täytyy tehdä ottaakseni päälleni Hänen nimensä?” ja ”Kuinka tiedän, että edistyn?”

    Presidentti Nelsonin sanoissa esitetään yksi hyödyllinen vastaus. Hän sanoi, että voisimme ottaa Vapahtajan nimen päällemme ja että voisimme puhua Häntä edustaen. Kun puhumme Häntä edustaen, me palvelemme Häntä. ”Sillä kuinka ihminen tuntee isännän, jota hän ei ole palvellut ja joka on hänelle vieras ja on kaukana hänen sydämensä ajatuksista ja aikeista?”8

    Puhuminen Häntä edustaen edellyttää uskon rukousta. Meidän pitää rukoilla palavasti taivaallista Isää, jotta tiedämme, mitä sanoja voimme lausua auttaaksemme Vapahtajaa Hänen työssään. Meidän täytyy olla tämän lupauksen arvoisia: ”Olipa se puhuttu minun omalla äänelläni tai minun palvelijoideni äänellä, se on sama.”9

    Silti Hänen nimensä päällemme ottaminen tarkoittaa muutakin kuin vain puhumista Häntä edustaen. Sydämessämme täytyy olla tiettyjä tunteita, jotta olisimme kelvollisia toimimaan Hänen palvelijoinaan.

    Profeetta Mormon kuvaili tunteita, jotka tekevät meistä kelvollisia ottamaan Hänen nimensä päällemme ja mahdollistavat sen. Näitä tunteita ovat usko, toivo ja rakkaus, joka on Kristuksen puhdasta rakkautta.

    Mormon selitti:

    ”Sillä minä näen, että teillä on usko Kristukseen, sävyisyytenne tähden; sillä ellei teillä ole uskoa häneen, silloin te ette ole arvollisia hänen kirkkonsa kansaan luettaviksi.

    Ja vielä, rakkaat veljeni, minä tahtoisin puhua teille toivosta. Kuinka te voitte saavuttaa uskon, ellei teillä ole toivoa?

    Ja mitä teidän on toivottava? Katso, minä sanon teille, että teidän tulee toivoa Kristuksen sovituksen ja hänen ylösnousemuksensa voiman kautta tulevanne herätetyiksi iankaikkiseen elämään, ja tätä teidän uskonne tähden häneen, lupauksen mukaisesti.

    Sen vuoksi, jos ihmisellä on uskoa, hänellä täytyy olla toivoa, sillä ilman uskoa ei voi olla toivoa.

    Ja vielä, katso, minä sanon teille, ettei hänellä voi olla uskoa ja toivoa, ellei hän ole sydämeltään sävyisä ja nöyrä.

    Muuten hänen uskonsa ja toivonsa on turhaa, sillä kukaan ei ole otollinen Jumalan edessä, paitsi sydämeltään sävyisät ja nöyrät; ja jos ihminen on sydämeltään sävyisä ja nöyrä ja tunnustaa Pyhän Hengen voimasta, että Jeesus on Kristus, hänellä täytyy olla rakkautta, sillä ellei hänellä ole rakkautta, hän ei ole mitään; niinpä hänellä täytyy olla rakkautta.”

    Kuvailtuaan rakkautta Mormon jatkaa sanomalla:

    ”Mutta aito rakkaus on Kristuksen puhdasta rakkautta, ja se kestää ikuisesti; ja kenellä sitä havaitaan olevan viimeisenä päivänä, hänen käy hyvin.

    Rukoilkaa siis, rakkaat veljeni, Isää koko sydämen voimalla, että täyttyisitte tällä rakkaudella, jonka hän on suonut kaikille Poikansa Jeesuksen Kristuksen tosi seuraajille; että teistä tulisi Jumalan lapsia; että me hänen ilmestyessään olisimme hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on; että meillä olisi tämä toivo; että meidät puhdistettaisiin niin kuin hän on puhdas. Aamen.”10

    Todistukseni on, että Vapahtaja painaa nimensä teidän sydämeenne. Teidän monien kohdalla uskonne Häneen on kasvamassa. Tunnette enemmän toivoa ja optimismia. Ja te tunnette Kristuksen puhdasta rakkautta muita ja itseänne kohtaan.

    Näen sitä lähetyssaarnaajissa, jotka palvelevat kaikkialla maailmassa. Näen sitä jäsenissä, jotka puhuvat ystävilleen ja sukulaisilleen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta. Miehet, naiset, nuoret ja jopa lapset palvelevat rakkaudesta Vapahtajaa ja lähimmäisiään kohtaan.

    Heti kun katastrofeista eri puolilla maailmaa aletaan raportoida, jäsenet suunnittelevat lähtöä pelastamaan, toisinaan yli valtamerten, ilman että heitä pyydetään. Toisinaan heidän on vaikea odottaa, kunnes tuhoalueilla ollaan valmiita vastaanottamaan heidät.

    Ymmärrän, että joistakuista kuulijoista tänään saattaa tuntua, että vaikeutenne nujertavat uskonne ja toivonne. Ja saatatte kaivata rakkauden tuntemista.

    Veljet ja sisaret, Herra suo lähellänne mahdollisuuksia tuntea ja jakaa Hänen rakkauttaan. Voitte luottavaisina rukoilla Herraa ohjaamaan teitä rakastamaan jotakuta Hänen puolestaan. Hän vastaa teidän kaltaistenne nöyrien vapaaehtoisina toimivien rukouksiin. Te tunnette Jumalan rakkautta itseänne kohtaan ja sitä henkilöä kohtaan, jota palvelette Hänen puolestaan. Kun autatte Jumalan lapsia heidän vaikeuksissaan, teidän omat vaikeutenne alkavat tuntua keveämmiltä. Uskonne ja toivonne vahvistuvat.

    Olen nähnyt omin silmin tämän olevan totta. Koko elämänsä ajan vaimoni on puhunut Herran nimissä ja palvellut ihmisiä Häntä edustaen. Kuten olen kertonut aiemmin, yksi piispoistamme sanoi minulle kerran: ”Olen ihmeissäni. Joka kerta kun kuulen, että joku seurakunnastamme on vaikeuksissa, kiiruhdan auttamaan. Ja kuitenkin siinä vaiheessa kun saavun, tuntuu siltä, että sinun vaimosi on aina jo ollut siellä.” Se on pitänyt paikkansa kaikissa niissä paikoissa, missä olemme asuneet 56 vuoden aikana.

    Nykyään vaimoni pystyy puhumaan vain muutamia sanoja päivässä. Häntä käyvät katsomassa ihmiset, joita hän on rakastanut Herran puolesta. Joka ilta ja aamu laulan hänen kanssaan kirkon lauluja ja pidämme rukouksen. Minun on lausuttava ne rukoukset ja laulettava ne laulut. Joskus näen, kuinka hänen huulensa muodostavat laulujen sanoja. Hän pitää eniten lasten lauluista. Se asenne, josta hän tuntuu pitävän eniten, on tiivistettynä laulussa ”Kuin Jeesus mä olla tahdon”11.

    Taannoin laulettuamme kertosäkeen sanat: ”Jeesuksen lailla suo rakkautta. Kaikkien anna se tuntea”, vaimoni sanoi hiljaa mutta selvästi: ”Yritän.” Luulen, että hän tulee Vapahtajamme nähdessään huomaamaan, että Vapahtaja on painanut nimensä hänen sydämeensä ja että hänestä on tullut Vapahtajan kaltainen. Vapahtaja kantaa häntä nyt läpi hänen vaikeuksiensa, kuten Hän kantaa teitä läpi teidän vaikeuksienne.

    Lausun teille todistukseni, että Vapahtaja tuntee teidät ja rakastaa teitä. Hän tietää teidän nimenne, kuten te tiedätte Hänen. Hän tuntee teidän vaikeutenne. Hän on kokenut ne. Sovituksensa ansiosta Hän on voittanut maailman. Olemalla halukkaita ottamaan Hänen nimensä päällenne te nostatte lukemattomien muiden kuormia. Ja aikanaan huomaatte, että tunnette Vapahtajan paremmin ja että rakastatte Häntä enemmän. Hänen nimensä on oleva teidän sydämessänne ja painuneena teidän muistiinne. Sillä nimellä teitä tullaan kutsumaan. Tästä todistan, kiitollisena Hänen rakastavasta hyväntahtoisuudestaan minua, rakkaitani ja teitä kohtaan. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.