Koettelemusten, kurituksen ja vainon siunaukset

Presidentti Brigham Young ymmärsi Jumalan iankaikkiset tarkoitukset, ja hän käytti tätä ymmärrystään vastoinkäymisissä, joita hän ja toiset pyhät joutuivat kestämään. Presidentti Young sanoi: ”Olen kuullut sangen monien kertovan, mitä he ovat kärsineet Kristuksen tähden. Voin ilokseni sanoa, että minulla ei ole koskaan ollut siihen tilaisuutta. Olen nauttinut paljon, mutta mitä kärsimykseen tulee, niin olen monesti omassa mielessäni ja seurakunnan edessä verrannut sitä mieheen, jonka takki on vanha, kulunut, repaleinen ja likainen, ja joku tulee ja antaa hänelle uuden, ehjän ja kauniin takin. Tällaisen vertauksen minä esitän ajatellessani sitä, mitä olen kärsinyt evankeliumin takia – olen heittänyt pois vanhan takin ja pannut ylleni uuden.” (DBY, 348)

Brigham Youngin opetuksia

Herra koettelee meitä ja mittaa kestävyyttämme, niin että me voimme osoittaa olevamme selestisen valtakunnan arvoisia

Korkeimman Jumalan kansaa on koeteltava. On kirjoitettu, että sitä koetellaan kaikessa niin kuin Abrahamia koeteltiin [ks. LK 101:1–4]. Jos meidän pitäisi nousta Moorianvuorelle uhraamaan muutamia Iisakkejamme, niin ei se mitään; voimme aivan yhtä hyvin tehdä sen kuin kaiken muunkin. Luulen, että pyhät voivat odottaa saavansa kaikki ne koettelemukset, joita he toivovat tai voivat toivoa. – – Jos teillä on Pyhän Hengen valkeus, te voitte nähdä selkeästi, että koettelemukset lihassa ovat todella välttämättömiä. (DBY, s. 345, 346)

Me elämme nyt koettelemuksen päivää, jolloin meidän on osoitettava, olemmeko kelvollisia tulevaan elämään vai emme. (DBY, s. 345)

Kaikkien älyllisten olentojen, jotka kruunataan kirkkauden, kuolemattomuuden ja iankaikkisten elämäin kruunuilla, täytyy läpäistä kaikki ne tulikokeet, jotka on määrätty älyllisten olentojen läpäistäviksi, jotta he saisivat kirkkautensa ja korotuksensa. Kaikkien onnettomuuksien, jotka saattavat kohdata kuolevaisia olentoja, sallitaan tulla näiden harvojen päälle heidän valmistamisekseen ilolla asumaan Herran kasvojen edessä. Jos me saavutamme sen kirkkauden, jonka Abraham sai, meidän on saatava se samalla tavalla kuin hän sen sai. Mikäli me joskus aiomme olla valmiit iloitsemaan Henokin, Nooan, Melkisedekin, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin ja heidän uskollisten lastensa seurasta ja uskollisten profeettain ja apostolien seurasta, niin meidän on käytävä läpi samat kokemukset ja saavutettava se tieto ja äly ja saatava ne temppelipyhitykset, jotka valmistavat meitä pääsemään Isämme ja Jumalamme selestiseen valtakuntaan. – – Kaikki ne koettelemukset ja kokemukset, jotka olette läpikäyneet, ovat välttämättömiä teidän pelastuksellenne. (DBY, s. 345)

Vaikka meidän elomme pidennettäisiin tuhanteen vuoteen, me saattaisimme yhä oppia eläessämme. Kaikki ne vaiheet, joiden läpi me kuljemme, ovat välttämättömiä kokemuksen ja esimerkin takia ja meidän valistamiseksemme iloitsemaan siitä palkinnosta, joka on varattu uskollisille. (DBY, s. 345)

Jos Aadam ei olisi tehnyt syntiä ja jos hänellä olisi ollut jälkeläisiä maan päällä, he eivät olisi tienneet synnistä eivätkä olisi tunteneet vanhurskautta siitä selkeästä ja yksinkertaisesta syystä, että jokainen vaikutus voi ilmetä täysin vain vastakohtansa avulla. Jos pyhät käsittäisivät asiat sellaisina kuin ne ovat, silloin kuin heidät kutsutaan kulkemaan koettelemusten läpi ja kokemaan sitä, mitä he nimittävät uhrauksiksi, he pitäisivät niitä suurimpina siunauksina, mitä heille voidaan suoda. Mutta jos heille annettaisiin tosi periaatteita ja tosi iloja ilman vastakohtaa, niin he eivät voisi tuntea iloa, he eivät voisi käsittää onnea. He eivät osaisi erottaa valkeutta pimeydestä, koska heillä ei olisi tietoa pimeydestä ja heiltä niin ollen puuttuisi käsitys valon aistimuksesta. Elleivät he maistaisi karvasta, niin kuinka he voisivat käsittää makean? He eivät voisi [ks. LK 29:39]. (DBY, s. 345–346)

Me olemme onnellisin kansa, kun koemme niin sanottuja koettelemuksia, sillä silloin Jumalan Henkeä vuodatetaan runsaammin uskollisten päälle [ks. 1. Piet. 3:14]. (DBY, s. 347)

Sanon myöhempien aikojen pyhille: meidän ei tarvitse muuta kuin oppia Jumalalta. Valehtelijat valehdelkoot ja kiroilijat kirotkoot, ja he menevät kadotukseen. Meidän ei tarvitse muuta kuin kulkea eteenpäin ja ylöspäin ja pitää Isämme ja Jumalamme käskyt. Hän saattaa vihamiehemme häpeään. (DBY, s. 347)

Olemme kulkeneet läpi monenlaisten kokemusten, saattaisimmepa jopa sanoa ahdistusten, vaikka haluan kaikkien veljieni ymmärtävän, että en sovella tätä itseeni, sillä kaikki se, minkä läpi minä olen kulkenut, on ollut minulle iloa ja ilonaihetta, mutta näennäisesti olemme uhranneet koko joukon ja kulkeneet monien koettelemusten ja kiusausten läpi, siitä ei ole epäilystäkään. Meidän on täytynyt kokea kiusauksia enemmän tai vähemmän, ja me olemme suhtautuneet iloisesti omaisuutemme hävittämiseen. Itse jätin ennen tähän laaksoon tuloani viisi kertaa kaiken tähän maailmaan liittyvän omaisuuden, jolla Herra on minua siunannut, mikä niissä oloissa ei suinkaan ollut kovinkaan vähän. (DBY, s. 347–348)

Mitä koettelemuksiin tulee, niin varjelkoon, sillä miehellä tai naisella, joka iloitsee uskontomme hengestä, ei ole mitään koettelemuksia, mutta sillä miehellä tai naisella, joka yrittää elää Jumalan Pojan evankeliumin mukaan ja samanaikaisesti riippuu kiinni maailman hengestä, on koettelemuksia ja murheita, tuskaisia ja kipeitä, jopa jatkuvasti. (DBY, s. 348)

Riisukaa pois vihollisen ies ja ottakaa yllenne Kristuksen ies, niin te voitte sanoa, että Hänen ikeensä on hyvä kantaa ja Hänen kuormansa on kevyt. Tämän minä tiedän kokemuksesta. (DBY, s. 348)

Herra auttaa tottelemattomia nöyrtymään kurittamalla heitä ja sallimalla heitä vainottavan

Kun me katsomme myöhempien aikojen pyhiä, me kysymme, onko tarpeen, että heitä vainotaan. On, jos he ovat tottelemattomia. Onko tarpeen kurittaa poikaa tai tytärtä? On, jos hän on tottelematon [ks. LK 105:6]. Mutta olettakaamme, että hän on täysin kuuliainen vanhempiensa jokaiselle vaatimukselle. Onko silloin tarpeen kurittaa häntä? Jos on, niin minä en ymmärrä sitä periaatetta. En ole vielä kyennyt näkemään kuuliaisen lapsen kurittamisen tarpeellisuutta, en myöskään ole kyennyt näkemään, miksi Herran olisi tarpeen kurittaa kansaa, joka on täysin kuuliainen. Onko tätä kansaa kuritettu? Kyllä on. (DBY, s. 350)

Ne, jotka kääntyvät pois pyhistä käskyistä, kohtaavat koettelemuksia, jotka todella ovat koettelemuksia. He kokevat Kaikkivaltiaan vihan päällään. Ne, jotka ovat hiljaa ja ovat kilttejä lapsia, saavat runsaat siunaukset Isältään ja Jumalaltaan. Olkaa hiljaa ja antakaa uskonne perustua Herraan Kaikkivaltiaaseen [ks. LK 101:16]. (DBY, s. 351)

Me olemme äärettömän paljon enemmän siunattuja kärsimiemme vainojen ja vääryyden vuoksi kuin olisimme voineet olla, jos olisimme pysyneet niillä asuinsijoillamme, joilta meidät on karkotettu, jos meidän olisi sallittu pitää maatilamme, puutarhamme, kauppamme, myllymme, koneemme ja kaikki, mitä me ennen omistimme. (DBY, s. 346)

Jumalattomat vainoavat vanhurskaita, mutta Jumala johtaa kansaansa ja työ edistyy

Älkää pelätkö, sillä jos Herran sana on tosi, teitä koetellaan kaikessa. Riemuitkaa siis ja rukoilkaa lakkaamatta ja kiittäkää joka tilassa, silloinkin kuin omaisuutenne riistetään, sillä Jumalan käsi johdattaa meitä ja on vastakin johdattava. Pyhittäköön jokainen mies ja nainen itsensä Herran edessä, niin kaikki, mitä Kaikkivaltias sallii, pyhitetään heidän hyväkseen. (DBY, s. 347)

[Jumala] johti tämän kansan Yhdysvaltain eri osiin, ja sitä on pilkaten osoitettu sormella. – – Herralla on oma suunnitelmansa tässä. Saatatte kysyä, mikä Hänen suunnitelmansa on. Te kaikki tiedätte, että pyhien on tultava puhtaiksi voidakseen astua sisään selestiseen valtakuntaan. On kirjoitettu, että Jeesus tuli täydelliseksi kärsimysten kautta [ks. Hepr. 5:8–9]. – – Kuinka me saatamme hetkeäkään kuvitella, että me voimme valmistautua astumaan levon valtakuntaan Hänen ja Isän tykö ilman, että kulkisimme samanlaisten koettelemusten läpi? (DBY, s. 346)

Joseph ei olisi voinut tulla täydelliseksi, vaikka hän olisi elänyt tuhat vuotta, ellei häntä olisi vainottu. Jos hän olisi elänyt tuhat vuotta ja johtanut tätä kansaa ja saarnannut evankeliumia kokematta vainoa, hän ei olisi tullut niin täydelliseksi kuin hän oli [kolmenkymmenenkahdeksan] vuoden iässä. Kun tätä kansaa vaaditaan kulkemaan ahdistusten ja kärsimysten läpi, kun se karkotetaan kodeistaan ja kun sitä sorretaan ja hajotetaan ja lyödään ja ryöstetään, voitte päätellä, että Kaikkivaltias vyöryttää työtään eteenpäin suuremmalla nopeudella. (DBY, s. 351)

Joka kerta, kun ’’mormonismia” potkaistaan, sitä potkaistaan ylöspäin. Sitä ei voi potkaista alaspäin; Herra Kaikkivaltias on niin säätänyt. (DBY, s. 351)

Ellei meidän täytyisi kestää vainon rautaista kouraa, niin tuhannet, jotka nyt ovat välinpitämättömiä, ottaisivat vastaan ne periaatteet, joihin me uskomme ja jotka kiinnittävät hyvien ja pahojen huomiota maan päällä ja ovat niin monen puheissa ja sisältyvät niin monen filosofiaan. (DBY, s. 351)

Joka kerta kun he vainoavat ja yrittävät voittaa tämän kansan, he nostavat meitä, heikentävät omia käsiään ja vahvistavat tämän kansan käsiä ja käsivarsia. Ja joka kerta kun he ryhtyvät vähentämään meidän lukumääräämme, he lisäävät sitä. Ja kun he yrittävät tuhota tämän kansan uskon ja hyveen, Herra vahvistaa rauenneet polvet ja lujittaa horjuvia uskossa ja Jumalan voimassa, valkeudessa ja tiedossa. Vanhurskaus ja Jumalan suoma voima lisääntyy tässä kansassa samassa määrin kuin paholainen ponnistelee sen tuhoamiseksi. (DBY, s. 351)

Jättäkää meidät rauhaan, niin me lähetämme vanhimpia maan kaukai- simpiin ääriin ja kokoamme Israelin, missä se onkin. Ja jos te vainoatte meitä, me teemme sen sitä nopeammin, koska rauhaan jätettyinä me olemme luonnostamme hitaita ja taipuvaisia nukahtamaan hetkeksi, torkkumaan vähän ja lepäämään vähän. Jos te jätätte meidät rauhaan, me teemme sen vähän hitaammin, mutta jos vainoatte meitä, me valvomme yötkin saarnaamassa evankeliumia. (DBY, s. 351)

Opiskeluehdotuksia

Herra koettelee meitä ja mittaa kestävyyttämme, niin että me voimme osoittaa olevamme selestisen valtakunnan arvoisia

Miksi arvelette presidentti Youngin sanoneen tätä elämää koettelemuksen päiväksi? (Ks. myös KH Aabr. 3:22–26.) Kuinka koettelemukset valmistavat meitä pääsemään selestiseen valtakuntaan?
Miksi on välttämätöntä kokea vastakkaisia hyvän ja pahan voimia? (Ks. myös 2. Ne. 2:11–14.)
Miksi arvelette presidentti Youngin olleen niin kiitollinen niistä koettelemuksista, joita hän ja muut varhaiset pyhät kokivat? Kuinka koettelemukset ovat auttaneet teitä tulemaan paremmiksi myöhempien aikojen pyhiksi?
Mitä tarkoittaa ottaa ylleen Kristuksen ies? (Ks. myös Matt. 11:28–30.) Kuinka Kristuksen ikeen ylleen ottaminen auttaa meitä iloitsemaan kohdatessamme koettelemuksia? (Ks. myös Moosia 24:13–15.)

Herra auttaa tottelemattomia nöyrtymään kurittamalla heitä ja sallimalla heitä vainottavan

Miksi Herra kurittaa meitä joskus? (Ks. myös LK 101:2–8.) Millä tavalla se, miten me suhtaudumme kuritukseen, on tärkeää? Kuinka tämän periaatteen oppiminen oikein auttaa vanhempia ja lapsia luomaan parempia perheitä?
Presidentti Young sanoi, että pyhät olivat äärettömän paljon enemmän siunattuja kärsimiensä vainojen ja vääryyden vuoksi kuin jos heidän olisi sallittu pitää kaikki, mitä he ennen omistivat. Miksi on suurempi siunaus, että saa rangaistuksen tottelemattomuudesta kuin että saa jäädä mukavasti synnin tilaan?

Jumalattomat vainoavat vanhurskaita, mutta Jumala johtaa kansaansa ja työ edistyy

Presidentti Young sanoi, että tottelemattomia vainottaisiin, mutta hän puhui myös kuuliaisista – kuten Jeesuksesta Kristuksesta, Joseph Smithistä ja lähetyssaarnaajista – joita vainottiin. Miksi Jumala presidentti Youngin mukaan sallii jumalattomien vainota vanhurskaita?
Presidentti Young sanoi, että kirkkoon kohdistuva vaino saisi Herran työn menemään eteenpäin vain ”suuremmalla nopeudella”. Mitä tämä kertoo meille siitä, miten meidän tulisi suhtautua kirkkoa vastaan suunnattuihin hyökkäyksiin? Mitä me voimme tehdä opettaaksemme lapsiamme kestämään vainoa?