Luku 9

Mormonin kirjan todistajia

”Mielestäni kenenkään tämän kirkon jäsenen ei pitäisi koskaan olla tyytyväinen, ennen kuin hän on lukenut Mormonin kirjan yhä uudelleen ja pohtinut sitä perusteellisesti, niin että hän voi todistaa, että se on todellakin aikakirja, joka on Kaikkivaltiaan innoittama.”

Joseph Fielding Smithin elämänvaiheita

Presidentti Joseph Fielding Smith palveli kirkon historioitsijana ja aikakirjanpitäjänä maaliskuusta 1921 helmikuuhun 1970. Tässä asemassa hän myötävaikutti merkittävästi kirkolle historiallisesti tärkeiden alkuperäisten asiakirjojen hankintaan. Yksi näistä asiakirjoista oli David Whitmerin, joka oli yksi Mormonin kirjan kolmesta erityisestä todistajasta, allekirjoittama käsin kirjoitettu todistus. Presidentti Smithillä oli myös etuoikeus käsitellä Oliver Cowderyn, joka oli myös yksi Mormonin kirjan kolmesta todistajasta, käsin kirjoittamaa todistusta. Jäljennettyään käsin nämä kaksi asiakirjaa presidentti Smith luki ne ainakin kahdessa julkisessa saarnassa – ensin maaliskuussa 1939 ja sitten lokakuussa 1956 kirkon yleiskonferenssissa.

Vaikka presidentti Smithistä tuntui, että nämä kirjoitetut todistukset olivat riittävän merkittäviä luettavaksi, hän puhui useammin eräästä toisesta Mormonin kirjaa koskevasta todistuksesta: omastaan, jonka hän sai kauan ennen kuin alkoi työskennellä kirkon historioitsijan toimistossa. Hän sanoi: ”Aloin lukea Mormonin kirjaa ennen kuin olin edes riittävän vanha diakoniksi, ja olen siitä asti lukenut sitä ja tiedän, että se on totta.”¹ ”Olen lukenut sen monen monta kertaa”, hän kertoi myöhempien aikojen pyhille. ”En ole lukenut sitä tarpeeksi. Se sisältää yhä totuuksia, joita voin yhä etsiä ja löytää, sillä en hallitse sitä täysin, mutta tiedän, että se on tosi.”²

Kun presidentti Smith luki nämä Mormonin kirjaa koskevat todistukset, hänen tarkoituksenaan oli kannustaa muita saamaan oma todistuksensa. Hän julisti: ”Todistan teille, että Herra on tehnyt minulle hyvin selväksi ilmoituksella, jonka olen saanut – ja monet teistä, jotka ovat täällä läsnä, voivat todistaa samoin – että nämä asiat ovat totta ja että se on jokaisen sellaisen vilpittömän ihmisen etuoikeus, joka pyrkii lukemaan rukouksen hengessä haluten tietää, onko kirja totta vai ei. Hän saa tuon todistuksen sen lupauksen mukaan, jonka antoi Moroni, joka sinetöi aikakirjan tulemaan esiin aikojen täyttymisen taloudenhoitokaudella.”³

Joseph Fielding Smithin opetuksia

Mormonin kirja on pyhä aikakirja, joka sisältää ikuisen evankeliumin ja todistaa Jeesuksesta Kristuksesta.

Mormonin kirja on Amerikan mantereen muinaisten asukkaiden pyhä historia ja sisältää heidän profeettojensa ennustukset, Herran käskyt heille sekä noiden muinaisten kansojen historian ja kohtalon. Se on Amerikan mantereen pyhä kirja ja aivan yhtä pyhä ja innoitettu kuin Raamattu, joka sisältää heprealaisen kansan pyhät aikakirjat itäisellä pallonpuoliskolla.⁴

Nefiläisprofeetat pyysivät hartaasti rukouksessa, että heidän kirjoituksensa säilytettäisiin, jotta ne tulisivat esiin ja puhuisivat kuin kuolleista todistaakseen Lehin jäännökselle sekä myös juutalaisille ja pakanoille, että Jumala oli ilmaissut heille evankeliumin täyteyden. He halusivat, että näinä viimeisinä aikoina ihmiset voitaisiin tuoda parannukseen ja saada uskomaan Jumalaan sen todistuksen ansiosta, joka oli annettu monia vuosisatoja aikaisemmin näille nefiläisprofeetoille. Itse asiassa opimme Mormonin kirjasta, että se on Mormonin kirjan päätarkoitus, kuten sanotaan sen monissa kohdissa. – –

Herra teki hyvin selväksi nefiläisprofeetoille, että heidän historiansa ja profetiansa säilytettäisiin, jotta ne tulisivat esiin myöhempinä aikoina todistamaan Jeesuksesta Kristuksesta ja vakiinnuttamaan Hänen evankeliuminsa kansan keskuuteen. Nefi profetoi meidän aikamme pakanoille ja juutalaisille ja jätti heille todistuksensa mitä painokkaimmalla ja merkittävimmällä tavalla. (Ks. 2. Nefi 33.) Moroni teki samoin. (Ks. Moroni 10:24–34.)⁵

Nefi, yksi varhaisimmista israelilaisen siirtokunnan profeetoista, ennusti lähes 600 vuotta ennen Kristuksen aikaa, että kun ne aikakirjat, jotka sisältävät hänen kansansa historian, tuotaisiin esiin tomusta, se tapahtuisi aikana, jolloin ihmiset ”kieltävät Jumalan, Israelin Pyhän, voiman” ja sanovat: ”Kuunnelkaa meitä ja kuulkaa meidän opetuksiamme, sillä katso, tänään ei ole Jumalaa, sillä Herra ja Lunastaja on tehnyt työnsä, ja hän on antanut voimansa ihmisille” [2. Nefi 28:5]. Lisäksi monet heistä sanoisivat, kun heille esitettäisiin uusi pyhä kirjoitus, joka sisältäisi tämän läntisen maailman kansan historian: ”Raamattu! Raamattu! Meillä on Raamattu, eikä voi olla muuta Raamattua.” [2. Nefi 29:3.]

– – Lisäksi tämä uusi pyhä kirjoitus ei ollut ainoastaan oleva todistuksena Kristuksesta ja sisältävä ikuisen evankeliumin, vaan se oli oleva todistuksena myös juutalaisten pyhistä kirjoituksista, Raamatusta; ja – Nefin, hänen isänsä ja myös Joosefin, Israelin pojan, profetioiden mukaisesti – nämä kaksi aikakirjaa tulisivat liittymään yhteen todistaen ikuisesta evankeliumista [ks. 2. Nefi 3:11–13; 29:10–14]. Sellaisena todistuksena nämä aikakirjat ovat tänä päivänä todistaen totuudesta niiden kaikkien tuomioksi, jotka hylkäävät niiden opetukset.⁶

Tiedän, että Joseph Smith käänsi Mormonin kirjan Jumalan lahjan ja voiman avulla ja että se on tullut esiin ”juutalaisten ja pakanoiden saamiseksi vakuuttuneiksi siitä, että Jeesus on Kristus, iankaikkinen Jumala, joka ilmoittaa itsensä kaikille kansoille” [Mormonin kirjan nimisivu].⁷

Todistajien lain mukaisesti Herra kutsui erityisiä todistajia todistamaan Mormonin kirjasta.

Pyhissä kirjoituksissa on täsmällisesti määritelty laki, joka koskee todistamista ja todistajien määräämistä. Herra on aina noudattanut tätä lakia suodessaan uusia ilmoituksia ihmisille.⁸

Tämä laki [todistajien laki] on kautta aikojen ollut muuttumaton ja ehdoton. Jos meillä olisi täydelliset aikakirjat kaikilta ajoilta, me havaitsisimme, että aina kun Herra on aloittanut jonkin taloudenhoitokauden, on ollut useampi kuin yksi todistaja Hänestä todistamassa. Kirjoittaessaan korinttilaisille Paavali sanoi: ”Jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla” [2. Kor. 13:1].⁹

Herra sanoi valitsevansa todistajia Mormonin kirjan esiintuloa varten. Olisi kolme erityistä todistajaa, jotka todistaisivat maailmalle, ja Hän sanoi:

”Eikä sitä näe kukaan muu, paitsi muutamat Jumalan tahdon mukaisesti, todistaakseen hänen sanastaan ihmislapsille; sillä Herra Jumala on sanonut, että uskollisten sanat puhuvat ikään kuin kuolleista.

Sen vuoksi Herra Jumala on ryhtyvä tuomaan julki kirjan sanoja; ja niin monen todistajan suulla kuin hän hyväksi näkee, hän on vahvistava sanansa; ja voi sitä, joka hylkää Jumalan sanan!” (2. Nefi 27:13–14.)¹⁰

Enkeli näytti kultalevyt kahdelle kolmesta silminnäkijästä, Oliver Cowderylle ja David Whitmerille, Joseph Smithin ollessa paikalla. Myöhemmin enkeli näytti levyt Martin Harrisille, kolmannelle silminnäkijälle.

Ne kolme miestä, jotka kutsuttiin Jumalan voimasta palvelemaan Mormonin kirjan esille tulemisen erityisinä todistajina, ovat Oliver Cowdery, David Whitmer ja Martin Harris. – – He olivat Joseph Smithin työtovereita tämän kumman teon alullepanemisessa tällä taloudenhoitokaudella. – –

Heidän todistuksensa on, että heille ilmestyi Herran edestä enkeli, joka pani heidän eteensä kultaisen aikakirjan, josta Mormonin kirja oli käännetty, ja joka opetti heitä. He näkivät levyihin tehdyt kaiverrukset, kun lehtiä käännettiin yksitellen heidän edessään, ja he kuulivat Jumalan äänen, joka julisti taivaista, että se oli käännetty Jumalan lahjan ja voiman avulla, ja joka käski heitä todistamaan siitä kaikelle maailmalle. Nämä kolme silminnäkijää pysyivät läpi vastustuksen, vainon ja kaikkien elämän vaiheiden uskollisina todistukselleen, että he näkivät levyt enkelin läsnäollessa ja kuulivat Jumalan äänen puhuvan heille taivaista.

Oli kahdeksan muuta silminnäkijää, jotka myös näkivät levyt, koskettelivat niitä ja tutkivat tarkoin niissä olevia kaiverruksia Joseph Smithin näyttäessä niitä heille. He ovat myös antaneet todistuksensa maailmalle, ja se on jokaisessa Mormonin kirjassa. Kaikki nämä kahdeksan miestä pysyivät uskollisina tälle todistukselle kuolemaansa saakka.

Nämä kaksitoista silminnäkijää [mukaan lukien Joseph Smith], joista neljä näki enkeleitä ja sai taivaallisia näkyjä ja joista kahdeksan näki aikakirjan Joseph Smithin näyttäessä sitä heille, ovat kaikki, minkä Herra näyttää katsoneen tarpeelliseksi Mormonin kirjan totuuden vahvistamiseksi, kuten Hän Nefin kautta lupasi tehdä. ”Ja voi sitä, joka hylkää Jumalan sanan!” Näiden miesten todistukset enemmän kuin täyttävät lain.¹¹

Joseph Smith näytti kultalevyt kahdeksalle silminnäkijälle.

Joseph Smith – – oli yksin saadessaan ensimmäisen näyn, yksin Moronin tuodessa hänelle sanoman, yksin saadessaan levyt, mutta sen jälkeen hän ei ollut yksin. Herra kutsui muita todistajia. Isoäiti Smith [Joseph Smithin äiti Lucy Mack Smith] kertoo elämäkerrassaan, että profeetta tuli kotiin itkien ilosta sen jälkeen, kun todistajat olivat katselleet levyjä Jumalan enkelin johdolla, sillä, hän sanoi, ”taakka on otettu pois, enkä ole enää yksin”.¹²

Kolme silminnäkijää pysyivät uskollisina todistukselleen Mormonin kirjasta.

Kaikki kolme [erityistä] silminnäkijää vieraantuivat kirkosta ja jättivät sen. Oliver Cowdery ja Martin Harris palasivat takaisin tavoitellen nöyrästi jäsenyyttä kirkossa, ja molemmat kuolivat täysistä jäsenoikeuksista nauttien. David Whitmer pysyi poissa kirkosta. Kuitenkin kaikki nämä kolme miestä pysyivät uskollisina sille todistukselle, jonka he antoivat maailmalle ja joka on jokaisessa Mormonin kirjassa.¹³

Seuraava on David Whitmerin todistus. Se on annettu Richmondissa Missourissa 19. maaliskuuta 1881, ja tämä on jäljennös alkuperäisestä asiakirjasta, joka julkaistiin tuona päivänä Richmondissa Conservator-lehdessä.

”Tietäkööt kaikki kansakunnat, suvut, kielet ja kansat, jotka saavat nämä –

John Murphy Polosta [Caldwellin piirikunnasta] Missourista on esittänyt, että minä keskustelussa hänen kanssaan viime kesänä olisin kieltänyt todistukseni yhtenä Mormonin kirjan kolmesta silminnäkijästä –

siksi tässä tarkoituksessa, että hän ymmärtäisi minua nyt, jos hän ei ymmärtänyt silloin, ja että maailma tietäisi totuuden, haluan nyt ollessani aivan elämän auringonlaskussa ja Jumalan pelossa esittää tämän julkisen lausunnon:

Että en ole yhtenä kolmesta silminnäkijästä koskaan missään vaiheessa kieltänyt tuota todistusta, joka on niin kauan sitten julkaistu tuossa kirjassa, tai mitään osaa siitä.

Ne, jotka tuntevat minut parhaiten, tietävät, että olen aina pitänyt kiinni tuosta todistuksesta – ja ettei ketään johdettaisi harhaan tai ettei kukaan epäilisi nykyisiä näkemyksiäni tuosta asiasta, minä nyt jälleen vahvistan kaikkien silloin antamieni ja julkaistujen lausuntojeni olevan totta.”¹⁴

Saanen nyt sanoa jotakin Martin Harrisista. – – Vaikka hän edelleen oli uskollinen todistukselleen Mormonin kirjasta, hän oli monien vuosien ajan tyytymätön kirkkoa kohtaan. Mutta jonkin aikaa sen jälkeen, kun pyhät olivat tulleet Utahiin, muutamat meidän hyvät veljemme lähtivät etsimään häntä, löysivät hänet ja saivat hänet uudelleen kiinnostumaan kirkosta ja toivat hänet takaisin. Hän tuli tänne [Utahiin], hänet kastettiin uudelleen, ja hän eli täällä useita vuosia todistaen todistuksestaan uudisasutusten asukkaiden keskuudessa. Hän kuoli täällä ja hänet haudattiin [Clarkstonissa Utahissa].

Tulemme nyt Oliver Cowderyyn. Entä Oliver Cowdery, näistä kolmesta kaikkein tärkein, joka oli Joseph Smithin kanssa niin monta kertaa, kun enkelit ilmestyivät ja avaimia palautettiin? Mitä hänelle tapahtui? Hän jätti kirkon ja hänestä tuli äärimmäisen katkera, mutta hän ei koskaan kieltänyt todistustaan. Jotkut ihmiset ovat sanoneet, että hän kielsi, mutta hän ei kieltänyt. Hän oli aina uskollinen tuolle todistukselle. – –

Sen jälkeen kun pyhät oli karkotettu Nauvoosta ja he olivat tasangoilla ja kaikki näytti synkimmältä (Sidney Rigdon sanoi, että he olivat menneet tuhoonsa ja että heillä ei ollut mitään toivoa, ja sanomalehdet sanoivat, että he eivät voisi jäädä henkiin), noissa olosuhteissa Oliver Cowdery – – pyysi päästä takaisin kirkkoon. – – Hänet otettiin takaisin, ja hän oli valmistautumassa lähtemään lähetystyöhön Isoon-Britanniaan, kun hän sairastui ja kuoli. Hän kuoli David Whitmerin kodissa todistaen totuudesta.¹⁵

Jokainen kirkon jäsen voi olla Mormonin kirjan todistaja.

Nämä eivät ole ainoat todistajat, jotka voivat puhua Joseph Smithin jumalallisesta tehtävästä tai Mormonin kirjan totuudesta. Mormonin kirjassa luvataan, että kaikki, jotka haluavat tietää, onko se totta ja sisältääkö se Herran sanan, voivat tietää sen olevan totta, jos he kysyvät vilpittömin sydämin ja vakain aikein Kristukseen uskoen, sillä Hän ilmoittaa sen heille Pyhän Hengen voimalla [ks. Moroni 10:3–5]. On satoja tuhansia, jotka ovat panneet tämän lupauksen koetukselle ja voivat täysin vilpittömästi sanoa, että he ovat saaneet tuon tiedon.¹⁶

Olen aivan yhtä lujasti vakuuttunut siitä, että tämä Mormonin kirja, josta olen lukenut, on Jumalan sanaa ja ilmoitettu niin kuin Joseph Smith julisti, kuin olen siitä, että seison tässä teitä katsellen. Jokainen maan päällä oleva sielu, joka on kyllin älykäs ymmärtääkseen, voi tuntea tuon totuuden. Kuinka sen voi tuntea? Hänen täytyy vain noudattaa Herran itsensä antamaa ohjetta, kun Hän julisti juutalaisille, että se, joka tahtoo tehdä Hänen Isänsä tahdon, tulee tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta vai puhuuko Hän omiaan [ks. Joh. 7:17]. Minun todistukseni koko maailmalle on, että tämä kirja on tosi. – –

Minä tiedän, että näiden [kolmen] silminnäkijän todistus, joka on jokaisessa Mormonin kirjassa, on tosi – että he seisoivat Jumalan enkelin edessä, joka julisti heille, että aikakirja oli oikein käännetty, että heidän todistuksensa, että Jumala puhui heille taivaista kehottaen heitä todistamaan siitä, on tosi – ja että jokainen sielu voi saada tuon todistuksen, jos hän haluaa sen saada, lukemalla tämän kirjan rukoillen ja uskoen, haluten tietää totuuden, kuten Moroni on ilmoituksen kautta julistanut. Hän tulee tietämään tämän pyhän kirjoituksen, joka on annettu tämän mantereen muinaisille asukkaille, palautusta koskevan totuuden.¹⁷

Mielestäni kenenkään tämän kirkon jäsenen ei pitäisi koskaan olla tyytyväinen, ennen kuin hän on lukenut Mormonin kirjan yhä uudelleen ja pohtinut sitä perusteellisesti, niin että hän voi todistaa, että se on todellakin aikakirja, joka on Kaikkivaltiaan innoittama, ja että sen historia on totta. – –

Yksikään tämän kirkon jäsen, joka ei ole vakavasti ja huolella lukenut Mormonin kirjaa, ei voi seisoa hyväksynnän saaneena Jumalan edessä.¹⁸

Kun luette Mormonin kirjaa, te tiedätte, että lukemanne on totta. Miksi? Koska Jumala neuvoi ihmisiä kirjoittamaan tapahtumista sellaisina kuin ne tapahtuivat, ja Hän antoi heille viisautta ja innoitusta tämän tekemiseen. Siten aikakirjoja kirjoittivat miehet, jotka uskoivat Jumalaan. Nämä aikakirjat eivät koskaan joutuneet luopioiden käsiin, vaan historioitsijat kirjoittivat ja puhuivat siten kuin Pyhä Henki heitä kehotti, ja me tiedämme, että se, mitä he kirjoittivat, on totta, koska Herra on antanut sille hyväksymyksensä [ks. OL 17:6].¹⁹

Kun me jatkamme Mormonin kirjan lukemista vilpittömästi ja rukoillen, se tulee meille yhä rakkaammaksi.

Mormonin kirjan sivujen innoitettu sisältö on tehnyt vaikutuksen kaikkiin, jotka ovat lukeneet sen vilpittömällä mielellä. – – Kun tämän kirjan lukee vilpittömästi ja rukoillen, saa innoitusta sekä rauhallisen ilon ja tyydytyksen tunteen.²⁰

”Kun tämän kirjan lukee vilpittömästi ja rukoillen, saa innoitusta sekä rauhallisen ilon ja tyydytyksen tunteen.”

Kun minä luen [Mormonin kirjaa], olen yhä vaikuttuneempi sen pyhyydestä, sanomasta, jonka se sisältää Herran Jeesuksen Kristuksen tehtävän puolustamiseksi, ja evankeliumista, joka on palautettu aikojen täyttymisen taloudenhoitokaudella sielujen pelastukseksi. Tämä aikakirja tulee minulle päivä päivältä yhä rakkaammaksi, kun näen näiden profeettojen profetioiden täyttyvän, profeettojen, jotka puhuvat nyt kuolleista ja tomusta maan kansakunnille huutaen heille parannusta ja kutsuen heitä uskomaan Kristukseen.²¹

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Presidentti Smith sanoi, ettei hän ollut lukenut tarpeeksi Mormonin kirjaa (ks. ”Joseph Fielding Smithin elämänvaiheita”). Mitä me voimme oppia tästä huomiosta?
Tämän luvun osassa 1 on joitakin presidentti Smithin opetuksia Mormonin kirjan tarkoituksista. Kuinka nämä tarkoitukset ovat täyttyneet elämässäsi?
Vaikka Oliver Cowdery, Martin Harris ja David Whitmer jättivät kirkon, yksikään heistä ei koskaan kieltänyt todistustaan Mormonin kirjasta (ks. osat 2 ja 3). Miksi tämä tosiasia on merkittävä, kun pohdimme heidän todistuksiaan?
Presidentti Smith sanoi, että kaikki ihmiset voivat olla Mormonin kirjan todistajia (ks. osa 4). Kuinka sinä olet saanut todistuksen tästä kirjasta? Mitä voit tehdä kertoaksesi tästä todistuksesta muille?
Presidentti Smith sanoi Mormonin kirjasta: ”Tämä aikakirja tulee minulle päivä päivältä yhä rakkaammaksi” (osa 5). Kuinka olet nähnyt tämän pitävän paikkansa omalla kohdallasi? Mitä ihminen voi tehdä vahvistaakseen omaa todistustaan Mormonin kirjasta?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

1. Nefi 6:3–5; 2. Nefi 29:7–8; MK Jaak. 4:1–4; En. 13; OL 20:8–12

Opetusvihje

”Todista aina kun Henki kehottaa sinua tekemään niin eikä ainoastaan oppiaiheen lopussa. Anna myös oppilaille tilaisuuksia todistaa.” (Opettaminen, kutsumuksista suurin, 2000, s. 45.)