Luku 7

Joseph ja Hyrum Smith, Kristuksen todistajia

”Me korotamme äänemme kiitokseen niin profeetta Joseph Smithin ja patriarkka Hyrum Smithin elämästä ja palvelutyöstä kuin myös niiden profeettojen, apostolien ja vanhurskaiden miesten ja naisten, jotka ovat rakentaneet heidän laskemalleen perustukselle.”

Joseph Fielding Smithin elämänvaiheita

Hyvin nuoresta pitäen Joseph Fielding Smith tiesi, että hänen perheellään oli erityinen yhdysside profeetta Joseph Smithiin. Häntä innoitti hänen isoisänsä Hyrum Smithin, profeetta Josephin isoveljen ja uskollisen ystävän, esimerkki. Hyrum palveli uskollisesti veljensä rinnalla kirkon johtajana. Hän myös auttoi Mormonin kirjan julkaisemisessa, ja hänet kutsuttiin yhdeksi kirjan kahdeksasta silminnäkijästä. Kesäkuun 27. päivänä 1844 Joseph ja Hyrum kuolivat marttyyreina Carthagessa Illinoisissa sinetöiden todistuksensa Vapahtajasta ja Hänen evankeliumistaan. ”Eläessään he olivat yhtä, ja kuollessaan he olivat yhdessä!” (OL 135:3.)

Joseph Fielding Smith ei koskaan tuntenut Smithin suvun puoleisia isovanhempiaan. Hänen isoisänsä Hyrum kuoli marttyyrina kauan ennen hänen syntymäänsä. Myös Hyrumin vaimo Mary Fielding Smith kuoli nuorena. Joseph Fielding Smith on sanonut: ”En koskaan tuntenut isoäiti Smithiä. Asia on aina surettanut minua, koska hän oli yksi jaloimmista naisista, mitä koskaan on elänyt, mutta tunsin hänen hyvän siskonsa, tätini Mercy Thompsonin, ja poikasena minulla oli tapana mennä käymään hänen luonaan ja istua hänen polvellaan, kun hän kertoi minulle profeetta Joseph Smithistä, ja voi, kuinka kiitollinen olenkaan tuosta kokemuksesta.”¹

Joseph Fielding Smith oppi myös isänsä Joseph F. Smithin esimerkistä. Tämä oli tuntenut henkilökohtaisesti profeetta Joseph Smithin. Isästään Joseph Fielding Smith on sanonut: ”Hänen todistuksessaan ei ollut epäilyksen tai epävarmuuden hiventäkään. Näin oli etenkin silloin kun hän puhui Vapahtajamme jumalallisuudesta tai profeetta Joseph Smithin tehtävästä.”²

Nämä esimerkit ja opetukset johtivat siihen, että Joseph Fielding Smith sai todistuksen palautetusta evankeliumista jo lapsuudessaan. ”En muista aikaa, jolloin en olisi uskonut Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tehtävään tai profeetta Joseph Smithin tehtävään”³, hän sanoi myöhemmin. Evankeliumia opettaessaan hän ilmaisi joskus todistuksensa yhdistäen sen perheeseensä: ”Rakastanko minä profeetta Joseph Smithiä? Kyllä minä rakastan, kuten isäni ennen minua. Minä rakastan häntä, koska hän oli Jumalan palvelija. Rakastan häntä evankeliumin palautuksen vuoksi ja niiden etujen ja siunausten vuoksi, jotka niin minä ja minun perheeni kuin te ja teidän perheenne olemme saaneet niinä siunauksina, jotka suotiin tälle miehelle ja niille, jotka olivat tekemisissä hänen kanssaan.”⁴

Vaikka presidentti Smith oli kiitollinen perheensä opetuksista ja perinnöstä, hänen todistuksensa oli hänen omansa. Hän sanoi: ”Olen aina ollut hyvin kiitollinen todistuksesta, jonka Herran Henki minulle antoi siitä, että Joseph Smith, Jumalan profeetta, kutsuttiin olemaan aikojen täyttymisen taloudenhoitokauden johdossa.”⁵ Eräässä toisessa tilanteessa hän todisti: ”Minä tiedän Jumalan lahjan avulla, että Joseph Smith näki vuonna 1820 Isän ja Pojan, että Isä esitteli Poikansa, että Poika puhui hänelle, kysyi häneltä, mitä hän halusi tietää, ja antoi hänelle neuvoja; kertoi hänelle, mitä tehdä, luvaten, että lopulta hän saisi lisää valoa ja että evankeliumin täyteys, jota ei silloin ollut maan päällä, palautettaisiin.” Sitten presidentti Smith vakuutti, että kaikki ihmiset voisivat saada saman todistuksen: ”Jokaisella sielulla maan päällä, jolla on halu tietää, on se etuoikeus, sillä jokainen sielu, joka nöyrtyy ja nöyryyden ja uskon syvyyksissä menee Herran eteen murtunein mielin, saa tuon tiedon aivan yhtä varmasti kuin elää.”⁶

Joseph Fielding Smithin opetuksia

Kaksi teemaa piirtyy päällimmäisinä esiin: että Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja että Joseph Smith oli profeetta.

Me yhdistämme Jeesuksen Kristuksen ja Joseph Smithin nimet. Kristus on Herra. Hän toteutti sovitusuhrin. Hän on ylösnousemus ja elämä. Hänen kauttaan kaikki ihmiset korotetaan kuolemattomuuteen, ja ne, jotka uskovat ja ovat kuuliaisia Hänen laeilleen, saavat myös iankaikkisen elämän.

Joseph Smith oli profeetta, jonka Herra kutsui näinä viimeisinä aikoina saamaan ilmoituksen kautta evankeliumin pelastavat totuudet ja toimimaan laillisena johtajana, jolla on voima korkeudesta suoda evankeliumin toimituksia.

Koska nämä hänen välityksellään ilmoitetut totuudet ovat juuri niitä, jotka on vietävä kaikille kansoille ennen toista tulemista, ei ole suurikaan ihme, että Moroni sanoi Joseph Smithille, että tämän nimeä ”tultaisiin mainitsemaan hyvällä ja pahalla kaikkien kansakuntien, sukujen ja kielten keskuudessa, eli että siitä puhuttaisiin sekä hyvää että pahaa kaikkien ihmisten keskuudessa” [JS–H 33].

Ei ole ihme sekään, että Herra sanoi profeetalle myöhemmin: ”Maan ääret tulevat kysymään nimeäsi, ja hullut tulevat pilkkaamaan sinua, ja helvetti tulee raivoamaan sinua vastaan;

kun taas puhdassydämiset ja viisaat ja jalot ja hyveelliset etsivät alati neuvoa ja valtuutta ja siunauksia sinun kätesi alla” (OL 122:1–2).

Maan ääret alkavat parastaikaa kysyä Joseph Smithin nimeä, ja monet ihmiset monista kansakunnista iloitsevat evankeliumista, joka on palautettu hänen välityksellään.

[Tämän taloudenhoitokauden] alun jälkeen todistusta Jeesuksesta – sellaisena kuin se Joseph Smithille ilmoitettiin – on saarnattu Yhdysvalloissa, Kanadassa, Isossa-Britanniassa, suurimmassa osassa Eurooppaa ja Tyynenmeren saarilla.

Viime vuosina työ on laajentunut melkeinpä uskomattomalla tavalla Meksikossa, Keski-Amerikan maissa ja Etelä-Amerikassa.

Ja Aasia on parastaikaa [vuonna 1971] avautumassa evankeliumin sanomalle tavalla, joka ylittää kaiken aikaisemman. Kirkko on vakiintumassa Japanissa ja Koreassa, Taiwanissa ja Honkongissa, ja aloitamme parastaikaa Thaimaassa, Singaporessa ja Indonesiassa.

Ja Herran sallimuksesta on tuleva aika, jolloin muutkin kansakunnat, jotka ovat nyt suljettuina totuuden sanomalta, avaavat ovensa meille ja Israelin vanhimmat astuvat sisään kertomaan sydämeltään rehellisille noiden kansojen keskuudessa Kristuksesta ja Hänen valtakuntansa evankeliumista, joka on tullut maan päälle tänä aikana profeetta Joseph Smithin välityksellä.⁷

Joseph Smith on ilmoittanut maailmalle meidän päivinämme ja tämän sukupolven aikana tiedon Kristuksesta ja pelastuksesta.⁸

Kaksi teemaa piirtyy mieleeni aina päällimmäisinä: että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, joka ristiinnaulittiin maailman syntien tähden, ja että Joseph Smith oli profeetta, joka kutsuttiin ja nimitettiin aloittamaan aikojen täyttymisen taloudenhoitokausi. Se on minun sanomani maailmalle.⁹

Herra kutsui Joseph Smithin olemaan tämän suurenmoisen taloudenhoitokauden johdossa.

Joseph Smith – – tuli ja pyhien sanansaattajien johdolla laski perustuksen Jumalan valtakunnalle ja tälle ihmeelliselle työlle ja ihmeelle, jotta maailmaa voitaisiin valmistaa Herran tulemista varten.¹⁰

”Joseph Smith oli profeetta, joka kutsuttiin ja nimitettiin aloittamaan aikojen täyttymisen taloudenhoitokausi.”

Tiedän, että Isämme taivaassa kutsui ja nimitti hänet [Joseph Smithin], että hän sai Jumalan Pojalta ilmoitusta ja opastusta, joka olisi hyödyksi ja siunaukseksi kaikille ihmisille, jos he ottaisivat sen vastaan.¹¹

Mielessäni ei ole epäilystäkään siitä, että Herra toi esiin profeetta Joseph Smithin ja antoi hänelle ilmoitusta, käskyjä, avasi hänelle taivaat ja kutsui hänet olemaan tämän loistavan taloudenhoitokauden johdossa. Olen täysin vakuuttunut mielessäni siitä, että kun hän meni nuoruudessaan rukoilemaan, hän katseli todella Isää Jumalaa ja Hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta ja seisoi Heidän edessään. Mielessäni ei ole siitä epäilystäkään – tiedän, että se on totta. Tiedän, että myöhemmin hänen luonaan kävi Moroni, hän sai Aaronin pappeuden Johannes Kastajan käsien alla ja Melkisedekin pappeuden Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen käsien alla ja että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko perustettiin 6. huhtikuuta 1830 jumalallisen käskyn mukaan.¹²

Valitessaan edustajan johtamaan tätä suurta ja ihmeellistä tekoa, joka ”on tulemaisillaan julki ihmislasten keskuudessa” [OL 4:1], Herra ei valinnut henkilöä, joka oli perehtynyt maailman oppiin ja perinteisiin. Hänen tiensä eivät ole ihmisen teitä, eivätkä Hänen ajatuksensa ole ihmisten ajatusten kaltaisia [ks. Jes. 55:8]. Maailman opissa oppinsa saaneella olisi liian paljon sivuutettavaa, mitä tulee ihmisten perinteisiin ja filosofioihin. Suuressa viisaudessaan Herra valitsi kouluja käymättömän lapsen – 14-vuotiaan pojan. Tälle nuorukaiselle Herra ilmoitti evankeliumin täyteyden, jota maailma ei ottanut vastaan epäuskon tähden. Taivaallisen opastuksen täyttäminä vuosina – sillä häntä opettivat Herran luota tulleet sanansaattajat – tätä nuorta miestä, Joseph Smithiä, valmistettiin ohjaamaan työtä evankeliumin palauttamiseksi ja Jumalan valtakunnan rakentamiseksi.¹³

Herra sanoi, että tämä sukupolvi saisi Hänen sanansa profeetta Joseph Smithin kautta.

Jokaisena aikakautena, jolloin evankeliumi on maan päällä, sen täytyy tulla ilmoitetuksi Herran profeetoille ja heidät täytyy kutsua lainmukaisiksi johtajiksi suorittamaan pelastuksen toimituksia ja johtamaan niiden suorittamista muille ihmisille.

Joseph Smith oli profeetta, jonka Herra kutsui tänä aikana palauttamaan evankeliumin totuudet ja vastaanottamaan avaimet ja voimat näiden pelastavien totuuksien julistamiseksi.

Hänelle Herra sanoi: ”Tämä sukupolvi saa minun sanani sinun kauttasi” (OL 5:10). Ja viitaten Joseph Smithin välityksellä palautettavaan evankeliumiin Herra sanoi vielä: ”Tätä valtakunnan evankeliumia saarnataan kaikessa maailmassa todistukseksi kaikille kansakunnille, ja sitten tulee loppu eli jumalattomien tuho” [JS–M 31].¹⁴

Haluan nyt sanoa,

että Joseph Smith on se, johon kaikkien ihmisten tulee katsoa tänä aikana oppiakseen totuuden Kristuksesta ja Hänen evankeliumistaan;

että tämän profeetan nimi tunnetaan aikanaan maapallon joka kolkassa ja kaikkien kansojen keskuudessa;

että sydämeltään rehelliset hyväksyvät hänet profeetaksi ja palvelevat Herraa, jonka hän on ilmoittanut;

että hänen jumalallisesta käskystä perustamansa kirkko menestyy, koska se noudattaa niitä ilmoituksia, jotka on saatu hänen kauttaan;

ja että kaikki, jotka uskovat Joseph Smithin opetuksiin ja tekevät työtä hänen alulle panemansa asian hyväksi, tulevat tietämään, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, joka ristiinnaulittiin maailman syntien edestä.

Samalla tavalla kuin tiedän, että Jeesus on Kristus – ja sen tiedän Pyhän Hengen ilmoituksen kautta – tiedän, että Joseph Smith on ja oli ja tulee iankaikkisesti olemaan Jumalan profeetta. – –

Todistuksen ja kiitoksen hengessä [lausun] seuraavat innoitetut Opin ja liittojen kirjan sanat: ”Joseph Smith, Herran profeetta ja näkijä, on tehnyt enemmän ihmisten pelastamiseksi tässä maailmassa kuin kukaan toinen ihminen, joka koskaan on siinä elänyt – paitsi ainoastaan Jeesus” (OL 135:3).¹⁵

Joseph Smith ja hänen veljensä Hyrum olivat yhtä elämässä ja kuolemassa.

Olen kiitollinen iankaikkisen totuuden palautuksesta tällä viimeisellä evankeliumin taloudenhoitokaudella, profeetta Joseph Smithin ja isoisäni, patriarkka Hyrum Smithin, tehtävästä ja palvelutyöstä sekä siitä tosiseikasta, että Jumalan valtakunnan avaimet on suotu jälleen ihmiselle maan päällä.¹⁶

Joseph ja Hyrum Smith – ”eläessään he olivat yhtä, ja kuollessaan he olivat yhdessä!” (OL 135:3.)

”Ja vielä, totisesti minä sanon sinulle: Siunattu on palvelijani Hyrum Smith, sillä minä, Herra, rakastan häntä hänen sydämensä vilpittömyyden vuoksi ja koska hän rakastaa sitä, mikä on oikein minun edessäni, sanoo Herra” [OL 124:15].

Kukapa ei olisi onnellinen saadessaan sellaisen Herralta tulleen luottamuksen ja ylistyksen osoituksen? Hyrum Smith oli ensimmäisten tällä taloudenhoitokaudella kastettujen joukossa. Koko elämänsä hän seisoi veljensä Josephin rinnalla ja vahvisti tätä rohkaisulla, uskolla ja omistautuneella rakkaudella. Hyrum oli mies, jolla oli suurenmoisen hellä sydän. Hänessä oli syvää nöyryyttä, ja hän rakasti veljeään enemmän kuin omaa elämäänsä. Tämä tulee ilmi hänen kuolemassaan, jolla hän ansaitsi marttyyrin kruunun. Hän oli peloton puolustaessaan totuutta. Hän todellakin rakasti ”sitä, mikä on oikein”.

Hyrum Smith syntyi 9. helmikuuta 1800 ja oli lähes kuusi vuotta profeettaa vanhempi. Joseph Smith ei saanut mitään sellaista kunniaa, josta ei olisi iloinnut myös Hyrum, joka riemuitsi veljensä keralla kaikista Herran hänelle suomista siunauksista. Tätä samaa veljellisen rakkauden ominaisuutta profeetta Joseph osoitti veljeään Hyrumia kohtaan. He kokivat yhdessä samat surut ja ilot. Sama vaino lankesi heidän kummankin osaksi. He olivat samoissa vankityrmissä evankeliumin tähden, ja kun tuli heidän todistuksensa sinetöimisen aika, he ottivat yhdessä vastaan marttyyriuden kruunun. ”Eläessään he olivat yhtä, ja kuollessaan he olivat yhdessä!” [OL 135:3]. – –

Tämä on profeetan esittämä kunnianosoitus: ”Veli Hyrum, kuinka uskollinen sydän sinulla onkaan! Oi, kruunatkoon iankaikkinen Jehova iankaikkisia siunauksia päällesi palkaksi siitä, että olet huolehtinut minun sielustani! Oi, kuinka monet ovatkaan ne surut, jotka olemme yhdessä kokeneet, ja jälleen huomaamme olevamme heltymättömän sorron käden kahleissa. Hyrum, nimesi tullaan kirjoittamaan Herran lain kirjaan, niin että ne, jotka tulevat jälkeesi, voivat katsoa sinuun, jotta he voivat ottaa mallia teoistasi.”

Profeetta sanoi edelleen: ”Voisin rukoilla sydämessäni, että kaikki veljeni olisivat rakkaan veljeni Hyrumin kaltaisia, jolla on karitsan lempeys ja Jobin vilpittömyys ja lyhyesti sanottuna Kristuksen sävyisyys ja nöyryys; ja minä rakastan häntä rakkaudella, joka on kuolemaa väkevämpi, sillä minulla ei ole koskaan ollut aihetta nuhdella häntä, eikä hänellä minua.”¹⁷

Joseph ja Hyrum Smith sinetöivät todistuksensa verellään.

Minun isoisäni, patriarkka Hyrum Smith, kutsuttiin pitämään hallussaan tämän taloudenhoitokauden avaimia yhdessä profeetta Josephin, nuoremman veljensä, kanssa. Herra on sanonut, että kaikki pitää vahvistaa kahden todistajan suulla [ks. 2. Kor. 13:1]. – –

Joseph Smith ei voinut olla yksin, muuten hänen työnsä olisi rauennut tyhjiin, aivan samoin kuin Vapahtajan työ vaati toisen todistajan vahvistuksen, ja kuka muu saattoi todistaa Kristuksesta kuin Hänen Isänsä? [Ks. Joh. 8:12–18.] Ja niin Herra kutsui toisen miehen Joseph Smithin rinnalle pitämään hallussaan pelastuksen avaimia tällä taloudenhoitokaudella, todistajaksi yhdessä hänen kanssaan. – –

[Hyrumia] ei ainoastaan kutsuttu kirkon patriarkaksi, mikä oli hänen perintöoikeutensa, vaan samaan aikaan Herra sanoi hänelle:

”Ja tästä hetkestä lähtien minä nimitän hänet, niin että hän voi olla profeetta ja näkijä ja ilmoituksensaaja minun kirkolleni, samoin kuin palvelijani Joseph;

niin että hän voi myös toimia yhdessä palvelijani Josephin kanssa ja että hän ottaa vastaan neuvoja palvelijaltani Josephilta, joka näyttää hänelle avaimet, joiden avulla hän voi pyytää ja saada ja tulla kruunatuksi samalla siunauksella ja kirkkaudella ja kunnialla ja pappeudella ja pappeuden lahjoilla, jotka kerran annettiin sille, joka oli palvelijani Oliver Cowdery;

niin että palvelijani Hyrum voi todistaa siitä, mitä minä näytän hänelle, niin että hänen nimensä voidaan pitää kunnioitetussa muistossa polvesta polveen, aina ja ikuisesti.” [OL 124:94–96.]

Tämän kutsumuksen ja käskyn mukaisesti profeetta Joseph Smith antoi Hyrum Smithille kaikki ne pappeuden avaimet, valtuudet ja lahjat, joita hän, profeetta, piti hallussaan, ja joita Oliver Cowdery aikaisemmin oli pitänyt hallussaan. Herra ilmoitti Hyrum Smithille myös kaiken, mikä oli välttämätöntä, jotta hänestä tulisi kokonaan ja täydessä määrin todistaja veljensä Josephin kanssa, joka oli profeetta, näkijä, ilmoituksensaaja ja kirkon presidentti, ja jotta hän voisi kautta ajan ja iankaikkisuuden seistä tämän taloudenhoitokauden kärjessä veljensä Josephin, Jeesuksen Kristuksen todistajan, rinnalla.¹⁸

Veljensä, minun isoisäni patriarkka Hyrum Smithin, keralla hän [Joseph Smith] sinetöi todistuksensa verellään Carthagen vankilassa. Ja minä puolestani haluan olla välikappaleena Herran käsissä ja antaa maan äärten tietää, että pelastus on jälleen ulottuvillamme, koska Herra herätti tänä aikana voimallisen näkijän palauttamaan Hänen valtakuntansa uudelleen maan päälle.¹⁹

Yhdessä Joseph ja Hyrum Smith sinetöivät todistuksensa verellään.

Me korotamme äänemme kiitokseen niin profeetta Joseph Smithin ja patriarkka Hyrum Smithin elämästä ja palvelutyöstä kuin myös niiden profeettojen, apostolien ja vanhurskaiden miesten ja naisten, jotka ovat rakentaneet heidän laskemalleen perustukselle.²⁰

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Presidentti Smith kertoi sukulaisista, jotka auttoivat vaalimaan hänen lapsuusajan todistustaan Joseph Smithin tehtävästä (ks. ”Joseph Fielding Smithin elämänvaiheita”). Mitä me voimme tehdä auttaaksemme lapsia saamaan todistuksen profeetta Joseph Smithin tehtävästä?
Millä tavoin Jeesuksen Kristuksen ja Joseph Smithin nimet liittyvät toisiinsa? (Ks. osa 1.) Kuinka profeetta Joseph Smithin palvelutyö on vaikuttanut omaan todistukseesi Vapahtajasta ja Hänen evankeliumistaan?
Pohdi presidentti Smithin huomautuksia siitä, että Herra kutsui Joseph Smithin mieluummin kuin henkilön, ”joka oli perehtynyt maailman oppiin ja perinteisiin” (osa 2). Kuinka tämän ymmärtäminen voi auttaa meitä, kun tunnemme riittämättömyyttä omien tehtäviemme hoitamisessa?
Osassa 3 presidentti Smith lainaa Opin ja liittojen kohtia 5:10 ja 135:3. Kuinka selittäisit nämä jakeet sellaiselle, joka ei tunne Joseph Smithin tehtävää?
Mitä voit oppia Joseph Smithin ja hänen veljensä Hyrumin välisestä suhteesta? (Ks. osa 4.)
Mitä tunnet ajatellessasi sitä, että Joseph ja Hyrum Smith sinetöivät todistuksensa verellään? (Ks. osa 5.) Millä tavoin me voimme kunnioittaa heidän uhraustaan?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

JSR 1. Moos. 50:30–31; 2. Nefi 3:5–15; OL 11:11–26; 76:22–24; 135

Opetusvihje

Yksi tapa kannustaa uutteraan oppimiseen on kuunnella tarkoin, kun joku esittää kysymyksen tai kommentin. ”Kuunteleminen on rakkauden osoitus. Se merkitsee usein uhrausta. Kun todella kuuntelemme muita, luovumme usein siitä, mitä itse haluamme sanoa, jotta he voisivat ilmaista ajatuksensa.” ( Opettaminen, kutsumuksista suurin, 2000, s. 66.)