Luku 3

Pelastussuunnitelma

”Isämme taivaassa sääti henkilapsilleen pelastussuunnitelman – –, että he voisivat kehittyä ja edistyä, kunnes he saavuttavat iankaikkisen elämän.”

Joseph Fielding Smithin elämänvaiheita

Joseph Fielding Smithin 18-vuotias sisar Alice kuoli 29. huhtikuuta 1901 sairastettuaan pitkään. Joseph oli juuri päättämässä kokoaikaista lähetystyöpalvelua Englannissa. Hänen suhtautumisensa uutiseen Alicen kuolemasta toi esiin hänen rakkautensa perhettään kohtaan ja todistuksensa pelastussuunnitelmasta. ”Se on kauhea isku meille kaikille”, hän kirjoitti päiväkirjaansa. ”En tajunnut hänen sairautensa vakavuutta, vaikka tiesin hänen olevan sairas. Odotin täysin tapaavani hänet jälleen muun perheen kanssa muutaman viikon kuluttua, mutta Jumalan tahto tapahtukoon. Juuri tällaisina aikoina toivo, jonka evankeliumi meille tarjoaa, on mitä tervetulleinta. Me kaikki tapaamme jälleen toisella puolen ja nautimme toistemme läsnäolon iloista ja siunauksista. Siellä perhesiteet eivät enää katkea, vaan siellä me kaikki elämme ja saamme osaksemme taivaallisen Isämme siunaukset, ja Hänen lempeät armotekonsa toteutuvat kohdallamme. Nöyrä rukoukseni on, että kulkisin aina totuuden tiellä ja kunnioittaisin nimeä, jota kannan, jotta kohtaamiset omaisteni kanssa olisivat minulle todellakin mitä suloisimpia ja ikuisia.”¹

Palvellessaan apostolina ja myöhemmin kirkon presidenttinä presidentti Joseph Fielding Smith todisti usein toivosta, jonka ymmärrys evankeliumista antaa. Hän opetti: ”Meillä on pelastussuunnitelma, me toimitamme evankeliumin palvelustehtäviä, ja evankeliumi on maailman ainoa toivo, ainoa tie, joka tuo rauhaa maan päälle ja oikaisee vääryydet, joita vallitsee kaikkien kansojen keskuudessa.”²

Joseph Fielding Smithin opetuksia

Kuolevaisuutta edeltävässä henkimaailmassa me riemuitsimme saadessamme kuulla taivaallisen Isän pelastussuunnitelmasta.

Me kaikki olemme taivaallisen Isämme perheen jäseniä. Me elimme ja asuimme Hänen kanssaan ennen kuin tämän maailman perustukset laskettiin. Me näimme Hänen kasvonsa, tunsimme Hänen rakkautensa ja kuulimme Hänen opetuksensa, ja Hän sääti lakeja, joiden avulla me kykenemme kehittymään, edistymään ja saamaan oman iankaikkisen perheyksikkömme.³

Isämme taivaassa sääti henkilapsilleen pelastussuunnitelman. Tämän suunnitelman tarkoituksena oli, että he voisivat kehittyä ja edistyä, kunnes he saavuttavat iankaikkisen elämän, mikä on sen elämän nimi, jollaista taivaallinen Isämme elää. Tämän suunnitelman avulla Jumalan lapsista voi tulla sellaisia kuin Hän ja heillä voi olla se voima, viisaus ja tieto, joka Hänellä on.⁴

Kallisarvoinen helmi opettaa meille, että taivaassa oli neuvonpito, jossa Herra kutsui eteensä henkilapsensa ja esitti heille suunnitelman, jonka mukaan he tulisivat alas tämän maan päälle, saisivat kuolevaisen elämän ja fyysisen ruumiin, kävisivät läpi kuolevaisuuden koetustilan ja sen jälkeen menisivät korkeampaan korotukseen ylösnousemuksen kautta, jonka saisi aikaan Hänen ainosyntyisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen sovitus [ks. Moos. 4:1–2; Abr. 3:22–28]. Ajatus kuolevaisuuden läpikäymisestä ja kaikkien maanpäällisen elämän käänteiden maistamisesta, jossa heille karttuisi kokemusta kärsimyksestä, tuskasta, surusta, kiusauksista ja koettelemuksista, samoin kuin elämän nautinnoista tässä maallisessa olemassaolossa, ja sen jälkeen, jos he olisivat uskollisia, siirtymisestä ylösnousemuksen kautta iankaikkiseen elämään Jumalan valtakunnassa, tulemisesta Hänen kaltaisikseen [ks. 1. Joh. 3:2], täytti heidät riemun hengellä, ja he ”huusivat ääneen iloaan” [ks. Job 38:4–7]. He eivät voineet omaksua tässä kuolevaisessa elämässä hankittavaa kokemusta ja tietoa millään muulla tavalla, ja fyysisen ruumiin saaminen oli välttämätöntä heidän korotukselleen.⁵

Aadamin ja Eevan lankeemus kuului taivaallisen Isän suunnitelmaan.

Pelastussuunnitelma – tai lakikokoelma, joka tunnetaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumina – hyväksyttiin taivaissa ennen kuin maailman perustukset laskettiin. Siellä määrättiin, että isämme Aadam tulisi tämän maan päälle ja olisi koko ihmissuvun pää. Tähän suureen suunnitelmaan kuului, että hän nauttisi kiellettyä hedelmää ja lankeaisi tuoden siten maailmaan kärsimyksen ja kuoleman, jotka lopulta koituisivat hänen lastensa hyväksi.⁶

Lankeemus oli olennainen osa ihmisen koetusaikaa kuolevaisuudessa. – – Elleivät Aadam ja Eeva olisi langenneet, he eivät olisi saaneet kuolevaisuuden suurta lahjaa. Lisäksi, heillä ei olisi ollut jälkeläisiä, eikä Herran heille antama suuri käsky olisi tullut täytetyksi.⁷

Aadamin ja Eevan lankeemus ”toi tuskaa, se toi murhetta, se toi kuoleman, mutta – – se toi myös siunauksia”.

Aadamin lankeemus sai aikaan kaikki kuolevaisuuden käänteet. Se toi tuskaa, se toi murhetta, se toi kuoleman, mutta emme saa unohtaa sitä tosiasiaa, että se toi myös siunauksia. – – Se toi tiedon ja ymmärryksen sekä kuolevaisen elämän siunauksen.⁸

Jeesus Kristus tarjoutui uhriksi pelastaakseen meidät lankeemuksesta ja synneistämme.

Aadamin rikkomus sai aikaan kaksi kuolemaa, hengellisen ja ajallisen – sen, että ihminen karkotettiin Jumalan edestä, ja sen, että hänestä tuli kuolevainen ja kaikkien lihan kärsimysten alainen. Jotta hänet voitaisiin tuoda jälleen takaisin, täytyi tapahtua rikotun lain hyvittäminen. Oikeudenmukaisuus vaati sitä.⁹

On mitä luonnollisinta ja oikeudenmukaisinta, että sitä, joka tekee väärin, tulee rangaista – hänen täytyy sovittaa väärintekonsa. Koska siis Aadam rikkoi lakia, oikeudenmukaisuus vaati, että hänen eikä kenenkään muun pitäisi vastata synnistä ja maksaa se hengellään. Mutta rikkoessaan lakia Aadam itse tuli kirouksen alaiseksi, eikä hän kirouksen alaisena voinut sovittaa tai saada tekemättömäksi sitä, mitä hän oli tehnyt. Hänen lapsensakaan eivät voineet, sillä hekin olivat kirouksen alaisia, ja vaadittiin jotakuta, joka ei ollut kirouksen alainen, sovittamaan tuo perisynti. Lisäksi koska me kaikki olimme kirouksen alaisia, me myös olimme voimattomia sovittamaan omat henkilökohtaiset syntimme. Siksi tuli välttämättömäksi, että Isä lähettäisi ainosyntyisen Poikansa, joka oli synnitön, sovittamaan meidän syntimme sekä Aadamin rikkomuksen, jotka oikeudenmukaisuuden vaatimusten mukaan olisi hyvitettävä. Niinpä Hän tarjoutui uhriksi synneistä, ja ristinkuolemallaan Hän otti päälleen sekä Aadamin lankeemuksen että meidän henkilökohtaiset syntimme lunastaen näin meidät lankeemuksesta ja synneistämme parannuksen ehdolla.¹⁰

Meidän velvollisuutemme on opettaa Jeesuksen Kristuksen tehtävää. Miksi Hän tuli? Mitä Hän teki hyväksemme? Kuinka me hyödymme siitä? Mitä Hänelle maksoi tehdä se? Sehän maksoi Hänelle Hänen henkensä, ja vielä enemmänkin! Mitä Hän teki sen lisäksi, että antoi itsensä naulittavaksi ristille? Miksi Hänet naulittiin ristille? Hänet naulittiin ristille, jotta Hänen verensä vuodatettaisiin meidän lunastamiseksemme tästä mitä kauheimmasta rangaistuksesta, mikä ikinä voisi koitua – karkotuksesta Jumalan edestä. Hän kuoli ristillä tuodakseen meidät taas takaisin, että ruumiimme ja henkemme yhdistyisivät jälleen. Hän antoi meille sen etuoikeuden. Jos me vain uskomme Häneen ja pidämme Hänen käskynsä, niin Hän on kuollut meidän puolestamme, jotta me saisimme syntimme anteeksi eikä meitä vaadittaisi maksamaan rangaistusta. Hän maksoi hinnan. – –

Kukaan toinen ei olisi voinut tehdä sitä, mitä Hän teki hyväksemme. Hänen ei olisi tarvinnut kuolla. Hän olisi voinut kieltäytyä. Hän teki sen vapaaehtoisesti. Hän teki sen, koska se oli Hänen Isänsä antama käsky. Hän tiesi, että joutuisi kärsimään, ja silti – koska Hän rakastaa meitä – Hän oli halukas tekemään sen. – –

Naulojen iskeminen käsien ja jalkojen läpi oli vähäisin Vapahtajan kärsimyksistä. Meillä on luullakseni tapana tuntea tai ajatella, että Hänen suuri kärsimyksensä oli se, että Hänet naulittiin ristille ja jätettiin riippumaan siihen. No, se oli maailmanhistoriassa aikakautta, jolloin tuhannet ihmiset kärsivät sillä tavoin. Siksi Hänen kärsimyksensä siinä mielessä ei ollut yhtään suurempi kuin niiden muiden ihmisten kärsimys, jotka on ristiinnaulittu samalla tavoin. Mikä sitten oli Hänen suuri kärsimyksensä? Kunpa voisimme painaa tämän tosiasian tämän kirkon jokaisen jäsenen mieleen. Hänen suuri kärsimyksensä tapahtui jo ennen kuin Hän edes joutui ristille. Se oli Getsemanen puutarhassa, niin pyhissä kirjoituksissa meille kerrotaan, kun veri vuoti Hänen ruumiinsa jokaisesta huokosesta ja Hän huusi sielunsa äärimmäisessä tuskassa Isäänsä. Se ei ollut silloin kun naulat iskettiin Hänen käsiinsä ja jalkoihinsa. Älkää kysykö minulta, kuinka se tapahtui, koska minä en tiedä. Kukaan ei tiedä. Tiedämme vain, että jollakin tavalla Hän otti päälleen tuon äärimmäisen rangaistuksen. Hän otti päälleen rikkomuksemme ja maksoi hinnan, piinan hinnan.

Ajatelkaa Vapahtajaa, joka kantoi jokaisen ihmisen yhdistetyn taakan jollakin tavalla, josta minun täytyy sanoa, etten pysty sitä ymmärtämään, vaan vain hyväksyn – piinan, joka sai Hänet kärsimään sellaista kiduttavaa tuskaa, että sen rinnalla naulojen iskeminen Hänen käsiensä ja jalkojensa läpi oli tuskaltaan hyvin vähäistä. Hän huusi tuskassaan Isälleen: ”Jos mahdollista, anna tämän maljan mennä ohitse!”, mutta se ei voinut mennä ohitse [ks. Matt. 26:42; Mark. 14:36; Luuk. 22:42]. Saanen lukea teille vain sanan tai kaksi siitä, mitä Herra sanoo tästä asiasta:

”Sillä katso, minä, Jumala, olen kärsinyt tämän kaikkien puolesta, jottei heidän tarvitse kärsiä, jos he tekevät parannuksen;

mutta elleivät he tee parannusta, heidän täytyy kärsiä samoin kuin minä,

mikä kärsimys sai minut, tosiaankin Jumalan, suurimman kaikista, vapisemaan tuskasta ja vuotamaan verta joka huokosesta ja kärsimään sekä ruumiissa että hengessä – ja minä toivoin, ettei minun tarvitsisi juoda katkeraa maljaa ja kavahtaa –

kuitenkin, kunnia olkoon Isän, minä join ja saatoin päätökseen valmisteluni ihmislasten hyväksi.” [OL 19:16–19.]

Kun luen tuon, se tekee minut nöyräksi. Hänen rakkautensa ihmiskuntaa kohtaan, maailmaa kohtaan, oli niin suurta, että Hän oli halukas kantamaan taakan, jota yksikään kuolevainen ei kykenisi kantamaan, ja maksamaan kauhean hinnan, jota kukaan toinen ei koskaan olisi voinut maksaa, että me voisimme pelastua.¹¹

”Vapahtajamme Jeesus Kristus on keskushahmo tässä edistymisen ja pelastuksen suuressa suunnitelmassa.”

Jumalan Poika sanoo: ”Minä menen alas ja maksan hinnan. Minä olen Lunastaja ja lunastan ihmiset Aadamin rikkomuksesta. Minä otan päälleni maailman synnit ja lunastan eli pelastan synneistään jokaisen sielun, joka tekee parannuksen.”¹²

Saanen havainnollistaa: Tietä pitkin kulkeva mies putoaa vahingossa kuoppaan, joka on niin syvä ja pimeä, ettei hän voi kiivetä maan pinnalle saadakseen takaisin vapauttansa. Miten hän voi pelastua tästä ahdingosta? Ei omien ponnistelujensa avulla, sillä ei ole mitään mahdollisuutta päästä pois kuopasta. Hän huutaa apua, ja eräs ystävällinen sielu, joka kuulee hänen huutonsa, rientää hänen avukseen ja laskee kuoppaan tikapuut ja antaa hänelle siten mahdollisuuden kiivetä takaisin maan pinnalle. Se on tarkalleen sama tila, johon Aadam saattoi itsensä ja jälkeläisensä silloin, kun hän söi kiellettyä hedelmää. Koska he kaikki olivat kuopassa, ei heistä yksikään voinut päästä maan pinnalle pystyäkseen pelastamaan toisia. Kuoppa oli karkotus Herran kasvojen edestä ja ajallinen kuolema, ruumiin tuho. Koska kaikki olivat kuoleman alaisia, ei kukaan voinut tarjota pakokeinoa.¹³

Sitten saapuu Vapahtaja, joka ei ole tuon kuopan kahleissa, ja laskee tikapuut. Hän laskeutuu alas kuoppaan ja antaa meille mahdollisuuden käyttää tikapuita päästäksemme pois.¹⁴

Isä loputtomassa armossaan kuuli lastensa huudot ja lähetti ainosyntyisen Poikansa, joka ei ollut kuoleman eikä synnin alainen, tarjoamaan pakokeinon. Tämän Hän teki rajattoman sovituksensa ja iankaikkisen evankeliumin kautta.¹⁵

Sydämemme kiitollisuuden pitäisi olla ylitsevuotavaista rakkaudesta ja kuuliaisuudesta [Vapahtajan] suurta ja lempeää armoa kohtaan. Siitä hyvästä, mitä Hän on tehnyt, meidän ei pitäisi koskaan tuottaa Hänelle pettymystä. Hän osti meidät hinnalla, suuren kärsimyksensä ja verensä vuodattamisen kalliilla hinnalla ristin uhrina.¹⁶

Me teemme kuolevaisuudessa työtä pelastuksemme eteen rakentaen Jeesuksen Kristuksen sovituksen perustukselle.

Vapahtajamme Jeesus Kristus on keskushahmo tässä edistymisen ja pelastuksen suuressa suunnitelmassa.¹⁷

Sovituksen perustukselle rakentuva pelastussuunnitelma koostuu seuraavista asioista:

Ensiksi, meidän täytyy uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen, meidän täytyy hyväksyä Hänet Jumalan Pojaksi, meidän täytyy panna luottamuksemme Häneen, turvata Hänen sanaansa ja olla halukkaita saamaan siunaukset, jotka tulevat kuuliaisuudesta Hänen laeilleen.

Toiseksi, meidän täytyy tehdä parannus synneistämme, meidän täytyy hylätä maailma, meidän täytyy päättää sydämessämme varauksetta, että me elämme jumalista ja oikeamielistä elämää.

Kolmanneksi, meidät täytyy kastaa vedessä sellaisen laillisen palvelijan käsien alla, jolla on voima sitoa maan päällä ja sitoa taivaassa, ja meidän täytyy tällä pyhällä toimituksella solmia liitto palvella Herraa ja pitää Hänen käskynsä.

Neljänneksi, meidän täytyy ottaa vastaan Pyhän Hengen lahja, meidän täytyy syntyä uudesti, meidän täytyy saada synti ja pahuus poltetuksi pois sielustamme kuin tulella, ja meidän täytyy tulla uusiksi luomuksiksi Pyhän Hengen voimalla.

Viidenneksi, meidän on kestettävä loppuun saakka, meidän on kasteen jälkeen pidettävä käskyt, meidän on tehtävä pelolla ja vavisten Herran edessä työtä pelastuaksemme, meidän on elettävä niin, että hankimme itsellemme jumalisuuden ominaisuudet ja tulemme sellaisiksi ihmisiksi, jotka voivat nauttia selestisen valtakunnan kirkkaudesta ja ihmeistä.¹⁸

Todistan nyt, että nämä lait, joita ihmisten on toteltava saadakseen pelastuksen ja jotka muodostavat Jeesuksen Kristuksen evankeliumin, on näinä aikoina ilmoitettu profeetoille ja apostoleille ja että niitä pannaan nyt täytäntöön Hänen kirkossaan, jonka Hän on uudelleen perustanut maan päälle.¹⁹

Me olemme, kaikki meistä tässä kuolevaisessa maailmassa, koeteltavina. Meidät lähetettiin tänne ensisijaisesti saamaan tomumaja [ruumis] iankaikkiselle hengellemme, ja toiseksi, tullaksemme koetelluiksi, saadaksemme koettelemuksia sekä runsaasti iloa ja onnea, jotka voidaan saada pyhän liiton kautta, joka on kuuliaisuus evankeliumin iankaikkisille periaatteille. Kuolevaisuus on, kuten Lehi ilmoitti lapsilleen, ”koetustila” (2. Nefi 2:21). Juuri täällä meitä on määrä koetella, jotta nähdään, rakastammeko ja kunnioitammeko me iankaikkista Isäämme ja olemmeko me uskollisia Hänen rakkaalle Pojalleen Jeesukselle Kristukselle, kun meidät on suljettu pois Isän edestä mutta saamme silti ohjeita iankaikkisen elämän tiellä.²⁰

Me tulimme tänne koeteltaviksi ja osoittamaan uskollisuutemme joutumalla tekemisiin niin pahan kuin hyvänkin kanssa. – – Isä on sallinut Saatanan ja hänen joukkonsa kiusata meitä, mutta Herran Hengen opastuksen ja ilmoituksen kautta annettujen käskyjen avulla me olemme valmiita tekemään valintamme. Jos teemme pahaa, meille luvataan, että meitä rangaistaan. Jos teemme hyvää, me saamme vanhurskauden iankaikkisen palkinnon.²¹

Tämä kuolevaisuuden koetusaika [on] lyhyt ajanjakso, vain lyhyt aika, joka yhdistää menneen iankaikkisuuden tulevaan iankaikkisuuteen. Kuitenkin se [on] äärettömän tärkeä ajanjakso. – – Tämä elämä on iankaikkisen olemassaolomme tärkein ajanjakso.²²

Kaikki ihmiset saavat ylösnousemuksen siunauksen Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta.

Me tulimme tähän maailmaan kuolemaan. Se ymmärrettiin ennen kuin tulimme tänne. Se on osa suunnitelmaa, josta kaikesta keskusteltiin ja joka järjestettiin kauan ennen kuin ihmisiä asetettiin maan päälle. – – Me olimme valmiita ja halukkaita tekemään tuon matkan Jumalan luota henkimaailmasta kuolevaiseen maailmaan kärsiäksemme täällä kaiken, mitä tähän elämään kuuluu sen nautintoineen ja sen suruineen, ja kuollaksemme; ja kuolema on aivan yhtä välttämätön kuin syntymä.²³

Fyysinen kuolema eli kuolevaisen ihmisen kuolema ei ole hengen ja liharuumiin lopullinen eroaminen toisistaan, vaikka ruumis palaa jälleen alkuaineiksi. Se on vain tilapäinen ero, joka tulee päättymään ylösnousemuksen päivänä, kun ruumis kutsutaan esiin tomusta, hengen eläväksi tekemänä, elämään jälleen. Tämä siunaus tulee kaikkien ihmisten osaksi Kristuksen sovituksen kautta, riippumatta heidän hyvyydestään tai pahuudestaan kuolevaisuudessa. Paavali sanoi, että tulisi olemaan sekä hurskaiden että jumalattomien ylösnousemus [Ap. t. 24:15], ja Vapahtaja sanoi, että kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulisivat Hänen äänensä ja tulisivat esiin, ”hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen” [Joh. 5:29].²⁴

Jokaisen ruumiin jokainen tärkeä osa palautetaan jälleen oikealle paikalleen ylösnousemuksessa huolimatta siitä, mitä ruumiille kuolemassa tapahtuukin. Ei ole väliä, vaikka se palaisi tulessa tai hait söisivät sen. Jokainen sen tärkeä osa palautetaan omalle, oikealle paikalleen.²⁵

Henget eivät voi tulla täydellisiksi ilman lihaa ja luuta olevaa ruumista. Ruumis ja sen henki saatetaan kuolemattomuuteen ja pelastuksen siunauksiin ylösnousemuksen kautta. Ylösnousemuksen jälkeen ne eivät enää voi erota, ruumis ja henki tulevat erottamattomasti yhteen liitetyiksi, jotta ihminen voisi saada ilon täyteyden. Millään muulla tavalla kuin syntymällä tähän elämään ja nousemalla ylös eivät henget voi tulla meidän iankaikkisen Isämme kaltaisiksi.²⁶

Uskolliset perivät iankaikkisen elämän perheineen taivaallisen Isän edessä.

Jotkut ihmiset perivät rikkautta isiensä ahkeruuden ansiosta. Jotkut ihmiset nostetaan perimänsä ansiosta maallisille valtaistuimille valtaan ja asemaan kanssaihmistensä joukossa. Jotkut etsivät maallisen tiedon ja maineen perintöä omalla ahkeruudellaan ja sinnikkyydellään, mutta on olemassa yksi perintö, joka on kaikkea muuta arvokkaampi. Se on iankaikkisen korotuksen perintö.

Pyhissä kirjoituksissa sanotaan, että iankaikkinen elämä – mikä on iankaikkisen Isämme ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kaltaista elämää – on suurin Jumalan lahjoista [ks. OL 14:7]. Sen saavat vain ne, jotka on puhdistettu kaikesta synnistä. Se on luvattu niille, ”jotka voittavat uskon kautta ja jotka sinetöi lupauksen Pyhä Henki, jonka Isä vuodattaa kaikkien niiden päälle, jotka ovat vanhurskaita ja uskollisia. He ovat niitä, jotka ovat Esikoisen kirkko. He ovat niitä, joiden käsiin Isä on antanut kaiken.” [OL 76:53–55; ks. myös jae 52.]²⁷

Tämä pelastussuunnitelma on perhekeskeinen. – – Se on suunniteltu niin, että me kykenemme luomaan omia iankaikkisia perheyksikköjämme.²⁸

Niillä, jotka saavat korotuksen selestisessä valtakunnassa, tulee olemaan ”jälkeläisten – – jatkuminen aina”. He tulevat elämään perhesuhteessa.²⁹

Jeesuksen Kristuksen evankeliumi opettaa meille, että selestisen korotuksen ollessa kysymyksessä perhejärjestys tulee olemaan täydellinen – järjestys, jossa yhden sukupolven isät ja äidit ja lapset on liitetty seuraavan sukupolven isiin ja äiteihin ja lapsiin, näin jatkuen ja laajentuen aikojen loppuun asti.³⁰

Nämä iankaikkisen perinnön loistavat siunaukset – – tulevat vain halukkuudesta pitää käskyt ja jopa kärsiä tarvittaessa Kristuksen kanssa. Toisin sanoen iankaikkisen elämän – suurimman Jumalan lahjan – ehdokkaiden odotetaan laskevan alttarille kaiken, mitä heillä on, jos niin vaaditaan, sillä jopa silloinkaan, jos heitä vaadittaisiin antamaan henkensä Hänen asialleen, he eivät voisi koskaan maksaa Hänelle niistä runsaista siunauksista, jotka saadaan ja luvataan kuuliaisuudesta Hänen laeilleen ja käskyilleen.³¹

Kun me olemme tulleet pois maailmasta ja saaneet evankeliumin täyteydessään, me olemme ehdokkaita selestiseen kirkkauteen. Ei, olemme enemmän kuin ehdokkaita, jos olemme uskollisia, sillä Herra on antanut meille vakuutuksen, että olemalla uskollisia me tulemme pääsemään selestiseen valtakuntaan. – –

Eläkäämme niin, että olemme varmoja paikastamme, ja silloin tiedämme eläessämme elämäämme, että me pääsemme Hänen eteensä ja asumme Hänen kanssaan saaden niiden siunausten täyteyden, jotka on luvattu. Kuka myöhempien aikojen pyhien keskuudessa tyytyy mihinkään vähempään kuin pelastuksen täyteyteen, joka meille on luvattu? – – Meidän on välttämätöntä nöyryydessämme ja parannuksen hengessä ponnistella eteenpäin pitäen käskyt loppuun asti, sillä toivomme ja tavoitteemme on iankaikkinen elämä, ja se on elämää Isän ja Pojan edessä. ”Ja ikuinen elämä on sitä”, Herra sanoi, ”että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen” [Joh. 17:3].³²

Olen tällä hetkellä niin sanoakseni elämän ehtoossa ja oivallan, että se päivä ei ole kaukana, jolloin minut kutsutaan tekemään tiliä taloudenhoitotehtävästäni kuolevaisuudessa. – –

Olen varma, että me kaikki rakastamme Herraa. Tiedän, että Hän elää, ja odotan päivää, jolloin tulen näkemään Hänen kasvonsa, ja toivon kuulevani Hänen äänensä sanovan minulle: ”Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.” (Matt. 25:34.)

Ja rukoilen, että tämä olisi meidän kaikkien onnellinen osa, kunkin omana aikanamme.³³

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Kun luet päiväkirjamerkinnän kohdasta ”Joseph Fielding Smithin elämänvaiheita”, ajattele sellaista tilannetta, jolloin todistuksesi pelastussuunnitelmasta toi sinulle lohtua. Kuinka voisit auttaa jotakuta perheenjäsentä tai ystävää saamaan sellaista lohtua?
Kuinka presidentti Smithin opetukset neuvonpidosta taivaassa voivat auttaa meitä, kun kohtaamme koettelemuksia? (Ks. osa 1.)
Presidentti Smith opetti, että ”emme saa unohtaa sitä tosiasiaa, että [Aadamin ja Eevan lankeemus] toi myös siunauksia” (osa 2). Miksi mielestäsi on tärkeää muistaa tämä totuus? Mitä siunauksia olet saanut lankeemuksen seurauksena?
Kuinka presidentti Smithin osassa 3 oleva esimerkki henkilön putoamisesta kuoppaan liittyy meidän elämäämme? Mieti, kuinka Vapahtaja on sovituksellaan pelastanut sinut.
Mitä presidentti Smithin sanat osassa 4 kertovat elämämme tarkoituksesta maan päällä? Mitä sellaista Herra on antanut meille, mikä auttaa meitä selviytymään turvallisesti tästä koetusajasta?
Kuinka voisit auttaa jotakuta ymmärtämään osassa 5 olevan presidentti Smithin julistuksen, että ”kuolema on aivan yhtä välttämätön kuin syntymä”? Kuinka oppi ylösnousemuksesta on vaikuttanut elämääsi?
Millä tavoin maallinen vauraus eroaa iankaikkisesta perinnöstä, jonka me voimme saada pelastussuunnitelman ansiosta? (Ks. osa 6.) Kuinka ymmärrys näistä eroavaisuuksista voi auttaa meitä valmistautumaan iankaikkiseen elämään?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

Job 38:4–7; 2. Nefi 2:15–29; 9:5–27; Alma 12:20–35; OL 19:16–19; Moos. 5:10–12

Opetusvihje

”Kirkko on tuottanut oppikirjoja ja muuta aineistoa avuksi pyhien kirjoitusten ja myöhempien aikojen profeettojen sanojen opettamiseen. Selitysteoksiin tai muihin lähdeaineistoihin ei ole juuri mitään tarvetta.” (Opettaminen, kutsumuksista suurin – evankeliumin opettamisen lähdeteos, 2000, s. 52.)