Luku 24

Myöhempien aikojen pyhiin kuuluvien naisten työ: ”epäitsekästä omistautumista tälle loistavalle asialle”

”Sille hyvälle, jota sisaremme voivat tehdä, [ei] ole mitään rajaa.”

Joseph Fielding Smithin elämänvaiheita

Apuyhdistyksen yleisessä kokouksessa 2. lokakuuta 1963 presidentti Joseph Fielding Smith sanoi: ”Me kirkon johtavat veljet kunnioitamme ja arvostamme hyviä sisariamme heidän epäitsekkäästä omistautumisestaan tälle loistavalle asialle.”¹

Sanoessaan näin presidentti Smith puhui vuosien kokemuksesta. Hän oli palvellut koko elämänsä ajan uskollisten myöhempien aikojen pyhiin kuuluvien naisten rinnalla. Tämä palvelutyö alkoi 1880-luvun lopulla, kun hän oli noin kymmenvuotias. Tuohon aikaan myöhempien aikojen pyhiin kuuluvia naisia kannustettiin hankkimaan koulutusta lääketieteessä ja terveydenhuollossa. Presidentti Smithin äiti Julina L. Smith noudatti tätä neuvoa ja sai kätilön koulutuksen. Hän herätti poikansa usein keskellä yötä, jotta tämä voisi ajaa heidän hevosrattaansa sellaiseen kotiin, jossa vauva oli syntymässä. Palvellessaan äitinsä kanssa tällä tavoin nuori Joseph Fielding Smith näki esimerkin kirkon naisten voimasta ja myötätunnosta.² Sisar Smith palveli myöhemmin neuvonantajana Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa.

Presidentti Smith arvosti suuresti Apuyhdistystä, jonka hän sanoi olevan ”keskeinen osa Jumalan valtakuntaa maan päällä”³. Hänen toinen vaimonsa Ethel palveli 21 vuoden ajan Apuyhdistyksen pääneuvottelukunnan jäsenenä. Sisar Amy Brown Lyman, joka palveli neuvottelukunnassa Ethelin kanssa ja myöhemmin Apuyhdistyksen ylijohtajana, on sanonut: ”Sisar Smith oli yksi älykkäimmistä naisista, mitä olen koskaan tuntenut. Pidin häntä neuvottelukunnan parhaimpana kirjoittajana ja puhujana.”⁴ Tässä tehtävässä Ethel osallistui vaarnakonferensseihin kouluttaakseen paikallisten Apuyhdistysten sisaria. Hän ja presidentti Smith hoitivat joitakin kirkon toimeksiantoja yhdessä, ja usein he olivat kumpikin puhujakorokkeella opettamassa jäseniä.⁵

Ethelin kuoltua presidentti Smith solmi avioliiton Jessie Evansin kanssa. Jessie oli miehensä mukana miltei joka kerta, kun tämä matkusti opettamaan pyhiä. Jessiellä oli kaunis lauluääni, ja presidentti Smith halusi hänen aina laulavan kokouksissa, joihin he osallistuivat. Vanhin Francis M. Gibbons, joka palveli ensimmäisen presidenttikunnan sihteerinä, on kertonut: ”Aina kun Joseph Fielding toimi johtavana virkailijana, hän halusi Jessien esiintyvän, ellei muusta syystä niin siitä, ettei hän koskaan väsynyt kuulemaan Jessien laulamista. Mutta se, että Jessie lauloi pyhiä kirkon lauluja koulutetulla kontra-altollaan, toi lisäksi erityisen hengellisyyden kosketuksen kokouksiin innoittaen kuuntelijoita ja lisäten presidentin omia kykyjä hänen pitäessään puheita. Myöhemmin vaimonsa sinnikkäästä ja leikillisestä yllytyksestä Joseph lauloi toisinaan Jessien kanssa duettoa yhdistäen oman hienon baritoniäänensä tämän ääneen. Näissä tilanteissa heillä oli yleensä tapana istua yhdessä pianopenkillä, kun Jessie soitti säestyksen vaimentaen normaalia, täyteläistä lauluääntään niin, ettei se hukuttanut alleen hänen aviomiehensä laulua.”⁶

Kirkon presidenttinä Joseph Fielding Smith työskenteli säännöllisesti sisar Belle S. Spaffordin, Apuyhdistyksen ylijohtajan, kanssa. Sisar Spafford kertoi myöhemmin, millainen kokemus oli ollut työskennellä presidentti Smithin kanssa: ”Presidentti Joseph Fielding Smith, lempeä mies, joka rakasti suuresti ihmisiä, osoitti aina syvää ymmärrystä kirkon naisten tekemää työtä kohtaan, ja hän välitti tämän Apuyhdistyksen johtokunnalle lukemattomia kertoja ja monin tavoin avaten näkemystämme ja ohjaten teitämme.”⁷

Joseph Fielding Smithin opetuksia

Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan uskollisista naisista, joilla on ollut tehtäviä Herran kirkossa.

Voimme lukea Kallisarvoisesta helmestä, että lankeemuksen Aadamille ja Eevalle tuomien seurausten jälkeen Eeva piti puheen. Se on lyhyt mutta suurenmoisen täynnä tarkoitusta ja kuuluu seuraavasti:

”Ellei rikkomustamme olisi ollut, meillä ei olisi koskaan ollut jälkeläisiä emmekä olisi koskaan tienneet hyvää emmekä pahaa, emme lunastuksemme iloa emmekä iankaikkista elämää, jonka Jumala antaa kaikille kuuliaisille” [Moos. 5:11].

”Ja Aadam ja Eeva siunasivat Jumalan nimeä, ja he ilmoittivat kaikki asiat pojillensa ja tyttärillensä” [Moos. 5:12, kursivointi lisätty].

Opimme tästä, että sekä Eeva että Aadam saivat ilmoitusta ja käskyn opettaa lapsiaan iankaikkisen elämän teillä.⁸

Luemme, että Israelin [varhaisina] aikoina naiset olivat toimeliaita ja heillä oli velvollisuuksia hoidettavana [ks. 2. Moos. 15:20; Tuom. 4–5].⁹

Uudessa testamentissa kerrotaan suuresta joukosta uskollisia naisia, jotka etsivät ja antoivat neuvoja. Monet heistä seurasivat Herraa ja palvelivat Häntä [ks. Luuk. 8:1–3; 10:38–42].¹⁰

Kautta kirkon historian naisilla on ollut tärkeitä tehtäviä Herran myöhempien aikojen työssä.

Apuyhdistyksen sisarilla on myöhempinä aikoina tärkeitä tehtäviä palautetussa Jeesuksen Kristuksen kirkossa.

Maaliskuun 17. päivänä 1842 profeetta Joseph Smith kokoontui useiden kirkon sisarten kanssa Nauvoossa ja järjesti heidät yhdistykseksi, jolle annettiin nimi ”Nauvoon naisten Apuyhdistys”. – – Siitä, että tämä järjestö perustui ilmoitukseen, ei voi olla epäilystäkään. Tämä totuus on osoittautunut todeksi runsain tavoin vuosien varrella, ja nykyään sen arvo ja välttämättömyys ovat tulleet yltäkylläisesti todistetuiksi.¹¹

Jeesuksen Kristuksen kirkko ei todellakaan olisi ollut täydellisesti järjestetty, ellei tämä suurenmoinen järjestö olisi syntynyt. – – Palautus ei olisi ollut täydellinen ilman Apuyhdistystä, jossa sisaret kykenevät toteuttamaan Jumalalta tehtäväksi saamaansa palvelutyötä, joka on aivan välttämätöntä kirkon hyvinvoinnille.¹²

Profeetta Joseph Smith perusti ”Nauvoon naisten Apuyhdistyksen” vanhin John Taylorin avustuksella. Herra oli ilmoittanut, että kirkon naiset tuli järjestää yhdistykseksi, sillä heillä oli tärkeä työ auttaa Siionin esiin tuomisessa ja sen asian vahvistamisessa [ks. OL 6:6]. Tämän sisarten työn oli määrä olla ensisijaisesti kirkon naisten hyödyksi, rohkaisuksi ja kehitykseksi, jotta heitä valmistettaisiin kaikessa saamaan paikka selestisessä valtakunnassa. Heille annettiin myös tehtävä auttaa laupeuden työssä köyhiä, sairaita ja vaivattuja kaikkialla kirkossa lieventäen heidän ahdinkoaan ja kärsimystään. Kautta kaikkien tuon perustamisen jälkeisten vuosien tämän yhdistyksen sisaret ovat olleet uskollisia kutsumukselleen ja ovat voimistuneet uskollisuudessaan tuon työn parissa. Mikään annettu tehtävä ei ole ollut liian vaikea, mitään vastuuta ei ole laiminlyöty, ja heidän palvelemisensa on siunannut tuhansia.¹³

Apuyhdistys – – on kasvanut voimaksi kirkossa. Se on ehdottoman välttämätön – me puhumme siitä apujärjestönä, mutta Apuyhdistys on enemmän kuin avustava järjestö. Sitä tarvitaan.¹⁴

Haluan kiittää tämän suurenmoisen järjestön sisaria heidän nuhteettomuudestaan ja uskollisuudestaan, jotka ovat olleet ilmeisiä aina Nauvoon ajoista lähtien.¹⁵

Herra on mielistynyt työhönne. Te olette palvelemisellanne auttaneet Jumalan valtakunnan rakentamisessa ja vahvistamisessa. Apuyhdistyksen työ kirkossa on aivan yhtä välttämätöntä kuin on – sanoisinko – pappeuskoorumien. Joistakuista voi tuntua, että ilmaisen tämän hieman liian voimakkaasti, mutta oma kantani on, että työ, jota te, hyvät sisaremme, teette, löytää paikkansa ja on aivan yhtä tärkeää tämän valtakunnan rakentamisessa, sen vahvistamisessa, sen laajenemisen edistämisessä, perustuksen laskemisessa, jolle me kaikki voimme rakentaa, aivan yhtä lailla kuin on veljien, joilla on Jumalan pappeus. Me emme voi tulla toimeen ilman teitä.¹⁶

[Apuyhdistyksen sisaret ovat] maailman suurenmoisimman naisjärjestön jäseniä, järjestön, joka on keskeinen osa Jumalan valtakuntaa maan päällä ja joka on suunniteltu ja toimii niin, että se auttaa uskollisia jäseniään saamaan iankaikkisen elämän Isämme valtakunnassa. – –

Apuyhdistys perustettiin innoituksen hengellä, ja tuo henki on ohjannut sitä [siitä asti] ja on juurruttanut lukemattomien hyvien sisartemme sydämeen nuo vanhurskaat halajamiset, jotka ovat olleet Herralle otollisia.¹⁷

Apuyhdistys on maailman suurenmoisin naisjärjestö, järjestö, ”joka on keskeinen osa Jumalan valtakuntaa maan päällä”.

Apuyhdistyksen sisaret huolehtivat osaltaan Jumalan lasten ajallisesta ja hengellisestä hyvinvoinnista.

Herra on viisaudessaan kutsunut sisaremme pappeuden avuksi. Sisarten myötätunnon, sydämen hellyyden ja ystävällisyyden ansiosta Herra katsoo heihin ja antaa heille velvollisuuksia ja tehtäviä olla tarvitsevien ja ahdistettujen palvelijoita. Hän on osoittanut tien, jota heidän tulee kulkea, ja Hän on antanut heille tämän suurenmoisen järjestön, jossa heillä on valtuus palvella seurakuntien piispojen ohjeiden mukaan ja sopusoinnussa seurakuntien piispojen kanssa pitämällä huolta kansamme niin hengellisistä kuin ajallisistakin asioista.

Ja Herra voi kutsua sisariamme lähtemään koteihin lohduttamaan tarvitsevia, auttamaan ja tukemaan vaivattuja, polvistumaan heidän kanssaan ja rukoilemaan heidän kanssaan, ja Herra kuulee sisarten rukoukset, kun ne lausutaan vilpittömästi sairaiden puolesta, aivan kuten Hän kuuntelee kirkon vanhimpien rukoukset.¹⁸

Apuyhdistyksen tarkoitus ja velvollisuudet ovat moninaiset. – – Isäni, presidentti Joseph F. Smith, [on sanonut]: ”Tämä on järjestö, jonka profeetta Joseph Smith perusti. Siksi se on kirkon vanhin apujärjestö ja mitä tärkein. Sen ei ole määrä ainoastaan huolehtia köyhien, sairaiden ja puutteenalaisten tarpeista, vaan sen velvollisuutena – ensisijaisena velvollisuutena – on pitää huolta Siionin äitien ja tyttärien hengellisestä hyvinvoinnista ja pelastuksesta; valvoa, ettei ketään laiminlyödä, vaan että kaikkia suojellaan vastoinkäymisiltä, onnettomuuksilta, pimeyden voimilta ja epäkohdilta, jotka uhkaavat heitä maailmassa. Apuyhdistysten velvollisuus on pitää huolta omasta ja kaikkien kirkon naisjäsenten hengellisestä hyvinvoinnista.”¹⁹

Apuyhdistyksen velvollisuus ei ole vain pitää huolta niistä, jotka ovat Apuyhdistyksen jäseniä, vaan heidän työnsä tulee ulottua noiden rajojen yli. Missä joku on hankaluuksissa, tarvitsee apua, on vaikeuksissa, sairas tai vaivattu, me käännymme Apuyhdistyksen puoleen. – – He voivat tehdä suurta ja hienoa työtä kannustamalla harhateille joutuneita, auttaen heitä, tuoden heidät takaisin aktiivisuuteen, auttaen heitä voittamaan heikkoutensa tai syntinsä ja vajavuutensa ja tuoden heidät totuuden ymmärrykseen. Sanon, ettei sille hyvälle, jota sisaremme voivat tehdä, ole mitään rajaa.

– – En tiedä, mitä ihmettä vaarnanjohtajamme ja piispamme seurakunnissa tekisivät, ellei heillä olisi näitä hyviä Apuyhdistyksen sisaria, joihin he voivat turvautua, jotka he voivat kutsua palvelukseensa hoitamaan monta kertaa tilanteita, jotka olisivat hyvin hankalia veljillemme, mutta jotka sisaremme voivat hoitaa mitä suurimmaksi hyödyksi. Olisi hieno asia, jos kaikki kirkon jäsenet olisivat täydellisiä. Jos niin olisi asia, meillä kaikilla olisi vähemmän tehtävää, sekä miehillä että naisilla, mutta se aika ei ole tullut. Meillä on sisartemme joukossa jäseniä, jotka tarvitsevat rohkaisua, vähän hengellistä sekä ajallista apua, eikä kukaan voi antaa sitä paremmin kuin sisaremme, jotka kuuluvat tähän suurenmoiseen ja hienoon järjestöön.

Tässä työssä sisaret voivat suoda apuaan rohkaisten ja auttaen kurittomia, välinpitämättömiä, huolettomia, aivan kuten pappeuden veljiä kutsutaan tekemään kurittomien, huolettomien ja välinpitämättömien hyväksi veljien keskuudessa. Meidän kaikkien tulisi tehdä työtä toteuttaaksemme vanhurskautta ja pyrkiä tuomaan takaisin aktiivisuuteen ne, jotka ovat ajautuneet pois ja laiminlyöneet kirkon velvollisuudet.²⁰

Olemme nähneet tämän yhdistyksen kasvavan vaatimattomasta alustaan mitä vaikeimmissa olosuhteissa, kun kirkon jäsenmäärä oli pieni. – – Sitä hyvää, mitä on saatu aikaan, kun on huolehdittu köyhistä, sairaista ja vaivatuista sekä niistä, jotka ovat fyysisessä, henkisessä tai hengellisessä hädässä, ei tulla koskaan täysin tietämään. – – Kaikki tämä on saatu aikaan rakkauden hengen avulla sopusoinnussa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin todellisen hengen kanssa.²¹

Herra odottaa naisten etsivän valoa ja totuutta, jotta heillä voi olla oikeus selestiseen kirkkauteen.

Evankeliumi merkitsee sisarillemme aivan yhtä paljon kuin se merkitsee veljille. Se koskee heitä ihan yhtä paljon kuin veljiäkin. Ja kun Herra sanoi profeetta Joseph Smithille: ”Tutkikaa näitä käskyjä, sillä ne ovat todet ja luotettavat, ja kaikki niissä olevat profetiat ja lupaukset täyttyvät” [OL 1:37], Hän ei rajoittanut tuota käskyä kirkon miesjäsenille. – – On aivan yhtä tärkeää, että sisaremme ymmärtävät pelastussuunnitelman, kuin että miehet ymmärtävät sen. On aivan yhtä välttämätöntä, että he pitävät käskyt. Yksikään nainen ei tule pelastumaan Jumalan valtakuntaan ilman kastetta syntien anteeksisaamiseksi ja kätten päällepanemista Pyhän Hengen lahjan saamiseksi. – –

Kun Herra sanoi, ettei yksikään ihminen voisi pelastua tietämättömyydessä [ks. OL 131:6], uskon Hänen tarkoittaneen naisia sekä miehiä, ja uskon, että kirkon naisilla on velvoite tutkia pyhiä kirjoituksia.²²

Herra vaatii naisilta ja myös miehiltä kirkossa, että he tuntevat Hänen jumalallisen tahtonsa ja että heillä on kestävä todistus sydämessään siitä ilmoitetusta totuudesta, joka koskee pelastusta Jumalan valtakuntaan. Herra ei tuonut ilmi Mormonin kirjaa vain niiden hyväksi, joilla on pappeus, vaan jokaisen sielun hyväksi, joka etsii totuutta, niin miesten kuin naistenkin.²³

”Herra vaatii naisilta – – kirkossa, että he tuntevat Hänen jumalallisen tahtonsa ja että heillä on kestävä todistus sydämessään.”

Herra odottaa, että sisaret tulevat kelvollisiksi todistuksella totuudesta, jotta he ymmärtävät kirkon opit, aivan kuten Hän odottaa niiltä, joilla on pappeus. Jos me saamme korotuksen, johon toivomme pääsevämme, on välttämätöntä, että me valmistaudumme tiedon, uskon ja rukouksen turvin. Ja kun Herra sanoi: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan” [3. Nefi 13:33; ks. myös Matt. 6:33], Hän ei puhunut vain miesjoukolle vaan kuulijakunnalle, jossa oli sekä miehiä että naisia.²⁴

Jokaisen kirkkoon kastetun naisen pään päälle ovat vanhimmat panneet kätensä Pyhän Hengen lahjan saamiseksi, jotta hänellä voi olla Hengen johdatus kaikkeen totuuteen. On Herran tahto, ettei kukaan olisi ilman jumalallista johdatusta, joka ilmoittaa heille totuuden ja tekee heistä kykeneviä erottamaan valon pimeydestä ja siten saamaan vahvistusta ja voimaa vastustaa kaikkia vääriä oppeja, teorioita ja käsityksiä, jotka ovat niin vallitsevia nykyajan maailmassa.²⁵

Sisarillamme on aivan yhtä suuri oikeus Pyhän Hengen innoitukseen tarpeitaan varten kuin miehillä, joka suhteessa. He ovat oikeutettuja profetian lahjaan asioissa, jotka heidän olisi olennaista tietää. – – Kun he rukoilevat, heidän tulee rukoilla vilpittömästi odottaen, että he saavat vastauksen rukouksiinsa. Herra kuulee heitä, jos he ovat vilpittömiä ja uskollisia, aivan kuten Hän kuulee veljiä.²⁶

Herra on luvannut kaikille, niin miehille kuin naisillekin, Pyhän Hengen lahjan uskollisuuden, nöyryyden ja todellisen parannuksen ehdoilla. Heitä vaaditaan tutkimaan evankeliumin totuuksia ja tuntemaan ne sekä valmistautumaan valon ja totuuden etsimiseen tutkimalla, uskomalla ja olemalla kuuliaisia kaikille käskyille, jotta heillä voi olla oikeus selestiseen kirkkauteen.²⁷

Pappeuden kautta Jumala tarjoaa tyttärilleen jokaisen hengellisen lahjan ja siunauksen, jotka Hänen poikansa voivat saada.

Uskon meidän kaikkien tietävän, että pappeuden siunauksia ei ole rajoitettu pelkästään miehille. Näitä siunauksia vuodatetaan myös – – kaikkien uskollisten kirkon naisten ylle. Nämä hyvät sisaret voivat valmistautua Herran huoneen siunauksiin pitämällä käskyt ja palvelemalla kirkossa. Herra tarjoaa tyttärilleen jokaisen hengellisen lahjan ja siunauksen, jotka Hänen poikansa voivat saada, sillä Herrassa ei ole miestä ilman naista eikä naista ilman miestä [ks. 1. Kor. 11:11].²⁸

Me kaikki olemme tietoisia siitä, että Herra sanoi Abrahamille, että Abraham olisi monien kansakuntien isä ja että hänen jälkeläisensä olisivat lukuisat kuin taivaan tähdet ja kuin hiekanjyvät meren rannalla, mutta me emme saa unohtaa, että samat lupaukset annettiin Saaralle.

”Jumala sanoi vielä Abrahamille: ’Vaimoasi Saraita älä enää kutsu Saraiksi, vaan hänen nimensä olkoon Saara. Minä siunaan häntä ja annan hänen synnyttää sinulle pojan. Minä siunaan häntä: monet kansakunnat saavat hänestä alkunsa, ja hänestä polveutuu kansojen kuninkaita.’” [1. Moos. 17:15–16.]²⁹

Puhuessaan pappeudesta ja pappeuden voimasta ja niistä kirkon toimituksista, jotka me saamme pappeuden kautta, Herra sanoi näin: ”Ja tämä suurempi pappeus hallitsee evankeliumia ja pitää hallussaan valtakunnan salaisuuksien avainta, nimittäin Jumalan tuntemisen avainta.”

– – Saanen lukea uudelleen: ”Ja tämä suurempi pappeus hallitsee evankeliumia ja pitää hallussaan valtakunnan salaisuuksien avainta, nimittäin Jumalan tuntemisen avainta. Sen tähden sen toimituksissa ilmenee jumalisuuden voima. Ja ilman sen toimituksia ja pappeuden valtuutta jumalisuuden voima ei ilmene ihmisille lihassa; sillä ilman tätä kukaan ihminen ei voi nähdä Jumalan, tosiaankaan Isän, kasvoja ja elää.” [OL 84:19–22.]

Kun me luemme tällaisia asioita, niiden pitäisi saada jokainen pappeudenhaltija keskuudessamme riemuitsemaan, kun hän ajattelee, että meillä on tuo suurenmoinen valtuus, jonka kautta me voimme tuntea Jumalan. Eivät ainoastaan miehet, joilla on pappeus, tiedä tuota suurta totuutta, vaan tuon pappeuden ja sen toimitusten tähden jokainen kirkon jäsen, niin mies kuin nainenkin, voi myös tuntea Jumalan.³⁰

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Mitä me voimme oppia kokemuksista, jotka kerrotaan kohdassa ”Joseph Fielding Smithin elämänvaiheita”? Mitä samankaltaisia kokemuksia itselläsi on ollut?
Presidentti Smith puhui eri aikakausina eläneistä naisista, jotka ovat hoitaneet tärkeitä tehtäviä Jumalan valtakunnassa (ks. osa 1). Millä tavoin sinä olet nähnyt naisten tuovan oman panoksensa perheidensä ja kirkon voimaan?
Miten olet nähnyt Apuyhdistyksen palvelutyön olevan ”välttämätöntä kirkon hyvinvoinnille”? (Ks. osa 2.) Millä tavoin Apuyhdistyksen sisaret ja pappeudenhaltijat työskentelevät yhdessä Jumalan valtakunnan rakentamiseksi?
Millä tavoin Apuyhdistys pitää huolta myöhempien aikojen pyhiin kuuluvien naisten hengellisestä hyvinvoinnista? Millä tavoin Apuyhdistyksen sisaret laajentavat vaikutustaan järjestönsä ulkopuolelle? (Katso joitakin esimerkkejä osasta 3.)
Presidentti Smith tähdensi sitä, että kaikkien naisten ja miesten pitää ymmärtää evankeliumin oppeja, vahvistaa todistustaan ja saada ilmoitusta (ks. osa 4). Miksi mielestäsi on tärkeää, että me kaikki tavoittelemme näitä lahjoja?
Presidentti Smith opetti, että pappeuden siunauksia ”vuodatetaan – – kaikkien uskollisten kirkon naisten ylle” (osa 5). Miksi naiset tarvitsevat pappeuden siunauksia hoitaakseen tehtäviään kotona ja kirkossa? Mitä esimerkkejä olet nähnyt siitä, kun naiset ovat saaneet hengellisiä lahjoja?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

Ap. t. 5:12–14; Alma 32:22–23; OL 46:8–9

Opetusvihje

”Usein kannattaa ryhtyä ajattelemaan tulevaa oppiaihetta pian sen jälkeen kun olet opettanut edellisen. Olet todennäköisesti parhaiten selvillä oppilaistasi, heidän tarpeistaan ja heitä kiinnostavista asioista välittömästi sen jälkeen kun olet ollut heidän seurassaan.” (Opettaminen, kutsumuksista suurin, 2000, s. 97.)