Luku 21

Evankeliumin julistaminen maailmalle

”Me olemme maistaneet evankeliumin hedelmiä ja tiedämme, että ne ovat hyviä, ja me halajamme, että kaikki ihmiset saisivat samat siunaukset ja saman hengen, jota on niin ylenpalttisesti vuodatettu meidän yllemme.”

Joseph Fielding Smithin elämänvaiheita

Joseph Fielding Smith ja hänen vaimonsa Louie eivät yllättyneet, kun he saivat presidentti Lorenzo Snow’n allekirjoittaman kirjeen, jossa Joseph kutsuttiin palvelemaan kokoaikaisessa lähetystyössä. Noina kirkon varhaisina aikoina naimisissa olevat miehet palvelivat usein poissa kotoa. Kun siis tuo kirje saapui 17. maaliskuuta 1899, noin kuukausi ennen heidän ensimmäistä hääpäiväänsä, Joseph ja Louie ottivat tilaisuuden vastaan uskoen ja rohkeina mutta myös tuntien surua ajatuksesta, että he olisivat erossa kahden vuoden ajan.

Vanhin Smith palveli Englannissa, runsaan 7 500 kilometrin päässä kotoa. Hän ja Louie lähettivät usein toisilleen kirjeitä, jotka olivat täynnä rakkauden ja todistuksen ilmauksia. Yhdessä ensimmäisistä kirjeistään Louielle vanhin Smith kirjoitti: ”Tiedän, että työ, jota minut on kutsuttu tekemään, on Herran työtä, tai en viipyisi täällä minuuttiakaan, en olisi edes lähtenyt kotoa. Mutta tiedän, että onnemme riippuu uskollisuudestani ollessani täällä. Minun tulee olla halukas tekemään tämän verran rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan, kun Vapahtajamme pystyi kärsimään meidän edestämme siten kuin kärsi. – – Olen taivaallisen Isämme käsissä, ja Hän varjelee minua ja suojelee minua, jos teen Hänen tahtonsa. Ja Hän on sinun kanssasi, kun minä olen poissa, ja varjelee sinua ja suojelee sinua kaikessa.”¹

Vanhin Smith ja hänen lähetystyötoverinsa olivat omistautuneita Herran palvelijoita. Eräässä kirjeessä Louielle hän raportoi, että joka kuukausi hän ja muut lähetyssaarnaajat jakoivat noin 10 000 traktaattia tai kirjasta ja kävivät noin 4 000 kodissa. Hän kirjoitti kuitenkin tähän raporttiin vakavoittavan huomion: ”En usko, että edes yhtä tai useampaa kuin yhtä kirjasta sadasta luetaan.”² Sinä aikana kun vanhin Smith oli Englannissa, hyvin harvat ihmiset siellä ottivat vastaan palautetun evankeliumin sanoman. Kahden palvelusvuotensa aikana ”hän ei saanut yhtään käännynnäistä, hänellä ei ollut tilaisuutta toimittaa yhtään kastetta, vaikka hän konfirmoikin yhden käännynnäisen”³. Koska hän ei kyennyt näkemään monia tuloksia aherruksestaan, hän sai lohtua tiedosta, että hän toimi Herran tahdon mukaan ja että hän auttoi valmistamaan ihmisiä, jotka saattaisivat ottaa evankeliumin vastaan myöhemmin elämässään.

Vanhin Smith joutui viettämään noin kaksi viikkoa lähetystyöajastaan sairaalassa neljän muun lähetyssaarnaajan kanssa. Nämä viisi vanhinta olivat altistuneet isorokolle, joten heidät pantiin karanteeniin taudin leviämisen estämiseksi. Vaikka vanhin Smith puhuikin heidän oleskelustaan ”vankeutena”, hän ja hänen toverinsa tekivät parhaansa. He jopa julistivat evankeliumia sairaalan henkilökunnalle. Sairaalassaoloajan lopussa vanhin Smith kirjoitti päiväkirjaansa seuraavan raportin: ”Olemme ystävystyneet hoitajien ja muiden kanssa, jotka kävivät luonamme vankeutemme aikana. Monta kertaa meillä oli heidän kanssaan keskusteluja evankeliumista ja jätimme heille myös kirjoja luettavaksi. Kun lähdimme sairaalasta, lauloimme pari kirkon laulua, jotka muun muassa tekivät vaikutuksen kuulijoihin, sillä jättäessämme heidät heillä oli kyyneleet silmissään. Luulen meidän tehneen sairaalassa hyvän vaikutuksen etenkin hoitajiin, jotka myönsivät, ettemme olleet sellaisia ihmisiä, jollaisia he olivat luulleet meidän olevan ja [että] he puolustavat nyt meitä aina.”⁴

Vanhin Smith päätti lähetystyönsä kesäkuussa 1901. Hän palasi Englantiin 70 vuotta myöhemmin kirkon presidenttinä johtamaan aluekonferenssin. Tuossa vaiheessa hänen ja muiden kylvämät siemenet olivat versoneet ja kukoistaneet. Hän riemuitsi nähdessään niin monien brittiläisten pyhien tulevan kokouksiin.⁵ Hän sanoi: ”Useat Siionin vaarnat, Herralle pyhitetty temppeli, huomattava määrä seurakuntien ja vaarnojen rakennuksia sekä osiltaan erittäin menestyksekäs lähetystyö – kaikki todistavat siitä, että kirkko kasvaa ja vakiintuu Isossa-Britanniassa.” Ja hän sanoi, että tämä edistys Isossa-Britanniassa oli esimerkki siitä, mitä tapahtuisi kautta maailman. Hän julisti, että evankeliumi on kaikkia kansoja varten ja että ”kirkko tullaan perustamaan kaikkialle, kaikkiin kansakuntiin, jopa maailman ääriin, ennen Ihmisen Pojan toista tulemista”⁶.

Vanhin Joseph Fielding Smith vuonna 1910, pian apostoliksi asettamisensa jälkeen.

Joseph Fielding Smithin opetuksia

Ainoastaan meillä on palautetun evankeliumin täyteys, ja me haluamme, että kaikki ihmiset saavat saman siunauksen.

Äärettömässä viisaudessaan ja täyttääkseen muinaisille profeetoille antamansa liitot ja lupaukset Herra on näinä viimeisinä päivinä palauttanut iankaikkisen evankeliuminsa täyteyden. Tämä evankeliumi on pelastussuunnitelma. Se asetettiin ja perustettiin iankaikkisuuden neuvostoissa ennen tämän maan perustusten laskemista, ja se on ilmoitettu uudelleen meidän aikanamme kaikkien Isämme lasten pelastukseksi ja siunaukseksi kaikkialla. – –

Lähes kuusisataa vuotta ennen Kristusta – toisin sanoen Hänen tulemistaan – suuri profeetta Nefi sanoi kansalleen: ”Kaikella maalla on yksi Jumala ja yksi Paimen.

Ja tulee aika, jolloin hän ilmoittaa itsensä kaikille kansakunnille.” (1. Nefi 13:41–42.)

Tuo luvattu päivä on nyt sarastamassa. Tämä on sitä aikaa, joka määrättiin evankeliumin saarnaamiseksi kaikelle maailmalle sekä Herran valtakunnan rakentamiseksi jokaisen kansakunnan keskuuteen. Kaikissa kansoissa on hyviä ja vilpittömiä ihmisiä, jotka ovat vastaanottavaisia totuudelle, jotka tulevat kirkkoon ja joista tulee omaa kansaansa johdattavia valoja. – –

Evankeliumi on kaikkia ihmisiä varten, ja Herra odottaa niiden, jotka vastaanottavat sen, elävän sen totuuksien mukaisesti ja tarjoavan niitä omalle kansalleen ja omaa kieltään puhuville.

Ja niinpä me nyt kehotammekin rakkauden ja veljeyden hengessä kaikkia ihmisiä kaikkialla ottamaan vaarin iankaikkisen elämän sanoista, jotka näinä päivinä on ilmoitettu profeetta Joseph Smithin ja hänen työtoveriensa välityksellä.

Kehotamme taivaallisen Isämme muita lapsia: ”Tulkaa Kristuksen luokse ja tulkaa täydellisiksi Hänessä ja kieltäkää itseltänne kaikki jumalattomuus” (Moroni 10:32).

Kehotamme heitä uskomaan Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa, tulemaan Hänen kirkkoonsa ja olemaan yhtä Hänen pyhiensä kanssa.

Me olemme maistaneet evankeliumin hedelmiä ja tiedämme, että ne ovat hyviä, ja me halajamme, että kaikki ihmiset saisivat samat siunaukset ja saman hengen, jota on niin ylenpalttisesti vuodatettu meidän yllemme.⁷

Olen kyllä tietoinen siitä, että kaikkien lahkojen, ryhmien ja uskontokuntien keskuudessa on hyviä ja hurskaita ihmisiä, ja heitä siunataan ja palkitaan kaikesta siitä hyvästä, mitä he tekevät. Mutta totuus on, että ainoastaan meillä on niiden lakien ja toimitusten täyteys, jotka valmistavat ihmisiä palkinnon täyteyteen taivaan asuinsijoilla. Ja niinpä me sanommekin hyville ja jaloille, suoraselkäisille ja hurskaille ihmisille kaikkialla: Pitäkää kaikki hyvä, mitä teillä on, ja pysykää jokaisessa tosi periaatteessa, joka nyt on teidän, mutta tulkaa nauttimaan siitä lisävalosta ja tiedosta, jota se Jumala, joka on sama eilen, tänään ja aina, vuodattaa jälleen kansalleen.⁸

Rukoilen, että Herran aivoitukset maan päällä, sekä kirkossa että kirkon ulkopuolella, toteutuisivat nopeasti, että Hän siunaisi uskollisia pyhiään ja että ne suuret ihmisjoukot, jotka etsivät totuutta ja joiden sydän on otollinen Herran edessä, perisivät kanssamme palautetun evankeliumin siunausten täyteyden.⁹

Kaikilla kirkon jäsenillä on velvollisuus käyttää voimaansa, tarmoaan, varojaan ja vaikutustaan evankeliumin julistamiseen.

Olemme kuulleet, että me kaikki olemme lähetyssaarnaajia. – – Meidät kaikki on erotettu tehtävään mutta ei kätten päällepanemisella. Meille ei ole annettu erityistä kutsumusta, meitä ei ole valittu tekemään pelkästään lähetystyötä, mutta koska olemme kirkon jäseniä ja olemme sitoutuneet edistämään Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, meistä tulee lähetyssaarnaajia. Se on osa jokaisen kirkon jäsenen velvollisuutta.¹⁰

Sydän täynnä rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan pyydän kirkon jäseniä opiskelemaan evankeliumia, elämään sen mukaan ja käyttämään voimaansa, tarmoaan ja varojaan sen julistamisessa maailmalle. Me olemme saaneet toimeksiannon Herralta. Hän on antanut meille jumalallisen valtuutuksen. Hän on käskenyt meidän lähteä matkaan uupumattoman ahkerina ja tarjota Hänen muille lapsilleen ne pelastavat totuudet, jotka ilmoitettiin profeetta Joseph Smithille.¹¹

Sanon, että meidän tehtävämme on, sikäli kuin se on meidän vallassamme, saattaa uudestisyntymään, saattaa parannukseen, niin monta taivaallisen Isämme lasta kuin mahdollista. Se on – – yksi velvoitus, jonka Herra on antanut kirkolle, ja erityisesti kirkon pappeuskoorumeille, ja kuitenkin tämä velvoitus kuuluu jokaiselle sielulle.¹²

Keskuudessamme on hyvin monia rehellisiä sieluja, jotka eivät ole koskaan ottaneet vastaan tilaisuutta tai jotka eivät ole koskaan nähneet vaivaa etsiä, jotta he voisivat löytää nämä suurenmoiset totuudet, jotka on tehty tunnetuiksi Herran ilmoituksissa. He eivät mieti näitä asioita, he elävät keskuudessamme, me olemme heidän kanssaan tekemisissä ja olemme yhteydessä heihin päivittäin. He ajattelevat, että olemme aika mukavantuntuisia ihmisiä mutta omituisia uskonnollisissa näkemyksissämme, ja siksi he eivät kiinnitä lainkaan huomiota uskontoomme, ja siksi tämä suurenmoinen lähetystyö, jota tehdään nyt Siionin vaarnoissa, kokoaa satona rehellisiä, uskollisia sieluja juuri täällä niiden keskuudesta, jotka eivät olleet koskaan tarttuneet tilaisuuteen, joka heillä on ollut kuulla evankeliumia.¹³

”Jokaisesta ihmisestä, joka ottaa vastaan evankeliumin valon, tulee valo ja opas kaikille niille, joita hän voi opettaa.”

Meidän, jotka olemme ottaneet vastaan ikuisen evankeliumin totuuden, ei pitäisi tyytyä mihinkään vähempään kuin parhaaseen, ja paras on Isän valtakunnan täyteys, ja sitä varten toivon ja rukoilen, että me kaikki elämme ja näytämme esimerkkiä vanhurskaudessa kaikille ihmisille, ettei kukaan kompastuisi, ettei kukaan horjuisi, ettei kukaan kääntyisi pois vanhurskauden polulta minkään sellaisen vuoksi, mitä me saatamme tehdä tai sanoa.¹⁴

On olemassa vaikutus, joka säteilee paitsi yksilöstä myös kirkosta. Uskon, että menestyksemme maailmassa riippuu suuresti pyhien asenteesta. Jos me olisimme täysin yhtä ajatuksissa, teoissa ja toimissamme, jos me rakastaisimme totuuden sanaa, jos me vaeltaisimme sen mukaan kuten Herra haluaisi meidän tekevän, niin tästä yhteisöstä, myöhempien aikojen pyhien [seurakunnista] kaikissa näissä yhteisöissä, säteilisi koko maailmaan vaikutus, joka olisi vastustamaton. Useammat rehelliset miehet ja naiset kokisivat kääntymyksen, sillä Herran Henki kulkisi meidän edellämme valmistamassa tietä. – – Jos he, tämä kansa, pitäisivät Herran käskyt, se olisi voima ja mahti ja vaikutus, joka murtaisi vastustusta ja valmistaisi ihmisiä ottamaan vastaan ikuisen evankeliumin valon, ja kun me jätämme sen tekemättä, me otamme päällemme vastuun, joka on seurauksiltaan hirveä.

Miltä minusta tai teistä mahtaakaan tuntua silloin kun meidät kutsutaan tuomioistuimen eteen, jos joku osoittaa sormellaan minua tai teitä ja sanoo, että ”ilman tämän henkilön tai tämän ryhmän tekoja minä olisin ottanut vastaan totuuden, mutta minä sokaistuin, koska he, jotka väittivät, että heillä on valo, eivät eläneet sen mukaan”.¹⁵

Herra sanoo, että jos me teemme työtä koko elinaikamme ja pelastamme vain yhden sielun, kuinka suuri meidän ilomme onkaan hänen kanssansa [ks. OL 18:15]; toisaalta, kuinka suuri onkaan murheemme ja tuomiomme, jos me teoillamme olemme johtaneet yhden sielun pois tästä totuudesta.¹⁶

Myöhempien aikojen pyhät, missä sitten lienevätkin, ovat ja heidän tuleekin olla valona maailmalle. Evankeliumi on valo, joka puhkeaa näkyviin pimeydessä, ja jokaisesta ihmisestä, joka ottaa vastaan evankeliumin valon, tulee valo ja opas kaikille niille, joita hän voi opettaa.

Teidän velvollisuutenne – – on olla eläviä todistajia totuudesta ja työn jumalallisuudesta. Me toivomme, että elätte evankeliumin mukaan ja teette työtä pelastuaksenne ja että muita, heidän nähdessään hyvät tekonne, johdatettaisiin ylistämään Isäämme taivaassa [ks. Matt. 5:16].¹⁷

Kirkko tarvitsee lisää lähetyssaarnaajia lähtemään Herran asialle.

Me tarvitsemme lähetyssaarnaajia. – – Pelto on laaja, sato on suuri, mutta työntekijöitä on vähän [ks. Luuk. 10:2]. Samoin vainio on vaalennut ja valmis korjattavaksi [ks. OL 4:4]. – –

Lähetyssaarnaajamme lähtevät matkaan. Mikään voima ei ole kyennyt pysäyttämään heidän työtään. Sitä on yritetty. Paljon yritettiin aivan alussa, kun lähetyssaarnaajia oli vain kourallinen, mutta tämän työn etenemistä ei voitu pysäyttää. Sitä ei voi pysäyttää nyt. Sen täytyy mennä ja se menee eteenpäin, jotta maan asukkailla olisi mahdollisuus tehdä parannus synneistään ja saada syntinsä anteeksi ja tulla kirkkoon ja Jumalan valtakuntaan, ennen kuin nämä lopulliset tuhot kohtaavat jumalattomia, sillä ne on luvattu. – –

Ja nämä lähetyssaarnaajat, enimmäkseen nuoria miehiä, jotka ovat kouliintumattomia, mitä tulee maailman tapoihin, lähtevät viemään tätä pelastuksen sanomaa ja saattavat ymmälle suuret ja mahtavat, koska heillä on totuus. He julistavat tätä evankeliumia, rehelliset ja vilpittömät kuulevat sitä, tekevät parannuksen synneistään ja tulevat kirkkoon.¹⁸

Me toivomme näkevämme sen päivän, jolloin jokaisella kelvollisella ja pätevällä nuorella myöhempien aikojen pyhiin kuuluvalla miehellä on etuoikeus lähteä Herran asialle toimimaan totuuden todistajana maan kansakuntien parissa.

Meillä on nyt monia vakaita ja kypsiä aviopareja tässä suuressa lähetystyöasiassa, ja meillä olisi käyttöä vielä paljon useammille, ja me toivomme, että ne, jotka ovat kelvollisia ja päteviä, saattavat asiansa järjestykseen ja vastaavat kutsuun saarnata evankeliumia ja suorittavat velvollisuutensa hyväksyttävästi.

Monia nuoria sisaria on myös tässä työssä ja yhä useammille on käyttöä, vaikka heillä ei olekaan samaa velvollisuutta, joka on veljillä, ja suurempi nuoria sisaria koskeva huolemme on, että he solmivat asianmukaisen avioliiton Herran temppeleissä.

Me kehotamme kirkon jäseniä auttamaan taloudellisesti lähetystyön tukemisessa ja lahjoittamaan runsaasti varojaan evankeliumin levittämiseen.

Me kiitämme niitä, jotka palvelevat hyvin urhoollisesti suuressa lähetystyöasiassa. Joseph Smith on sanonut: ”Loppujen lopuksi suurin ja tärkein velvollisuus on saarnata evankeliumia.”¹⁹

Meidän on määrä saarnata pelastuksen oppeja siten kuin ne on tallennettu pyhiin kirjoituksiin selkeästi ja yksinkertaisesti ja Hengen johdatuksen mukaan.

Tämän taloudenhoitokauden alkuaikoina Herra sanoi palvelukseensa kutsutuille, ”jotta jokainen ihminen puhuisi Jumalan, Herran, nimittäin maailman Vapahtajan, nimessä, – – jotta heikot ja vähäiset julistaisivat minun evankeliumini täyteyttä maan äärille ja kuninkaiden ja hallitsijoiden edessä” (OL 1:20, 23).

Niille, jotka ovat saaneet kutsun lähteä saarnaamaan Hänen evankeliumiaan, ja kaikille Hänen kirkkonsa vanhimmille, papeille ja opettajille Hän sanoi, että heidän ”tulee opettaa minun evankeliumini periaatteita, jotka ovat Raamatussa ja Mormonin kirjassa”, sekä muita pyhiä kirjoituksia ”kuten Henki heitä ohjaa”. (Ks. OL 42:11–13.)

Herran edustajina meitä ei kutsuta tai valtuuteta opettamaan maailman filosofioita tai tieteellisen aikakautemme spekulatiivisia teorioita. Tehtävämme on saarnata pelastuksen oppeja selkeästi ja yksinkertaisesti, kuten ne on ilmoitettu ja tallennettu pyhiin kirjoituksiin.

Neuvottuaan meitä opettamaan pyhissä kirjoissa olevia evankeliumin periaatteita Hengen johdatuksella Herra sitten antoi tuon suuren julistuksen, joka hallitsee kaikkia, jotka opettavat Hänen evankeliumiaan kirkossa: ”Ja Henki annetaan teille uskon rukouksen kautta; ja ellette saa Henkeä, teidän ei tule opettaa” (OL 42:14).²⁰

Evankeliumi on maailman ainoa toivo, ainoa tie, joka tuo rauhaa maan päälle.

Tiedättekö, mikä on suurin voima, tehokkain vaikutin koko maailmassa pysyvän rauhan saamiseksi maan päälle? Esitettyäni tuon kysymyksen vastaan siihen tai ainakin ilmaisen sitä koskevan näkemykseni – sanomatta mitään muista liikkeistä. Suurin tekijä koko maailmassa on pyhän pappeuden voima, ja se on myöhempien aikojen pyhillä. Aivan alusta asti Herra lähetti vanhimpia maailmaan käskien heitä kutsumaan ihmisiä sanomalla: Tehkää parannus, tulkaa Siioniin. Uskokaa minun evankeliumiini, niin teillä on oleva rauha.

Rauha tulee tietenkin vanhurskaudesta, oikeudenmukaisuudesta, Jumalan armosta, voimasta, jonka Hän suo meille ja jolla sydäntämme kosketetaan, niin että meillä on rakkautta toisiamme kohtaan. Velvollisuutemme onkin julistaa näitä asioita kaikkien ihmisten keskuudessa, kutsua heitä tulemaan Siioniin, missä viiri – rauhan viiri – on kohotettuna, ja ottamaan vastaan Herran huoneen siunaukset ja Hänen Pyhän Henkensä vaikutus, joka täällä ilmenee. Ja haluan sanoa teille, että meillä itsellämme – jos me palvelemme Herraa – on suurenmoista voimaa rauhan vakiinnuttamiseksi maailmassa.

Haluamme myös, että muut tähän suuntaan toimivat liikkeet jatkavat toimintaansa. Olemme kaiken sellaisen kannalla, mikä tuo rauhaa maailmaan, mutta älkäämme unohtako sitä tosiasiaa, että jos me myöhempien aikojen pyhät lyöttäydymme yhteen ja olemme yhtä palvellessamme Herraa ja lähetämme iankaikkisen elämän sanan kansakuntien keskuuteen, meillä on käsittääkseni enemmän voimaa rauhan vakiinnuttamiseksi maailmaan kuin millään muulla taholla. Hyväksyn täysin sen ajatuksen, joka on ilmaistu, että Herra käyttää monia tahoja. Hänen työnsä ei ole rajoitettu myöhempien aikojen pyhiin, sillä Hän on kutsunut palvelukseensa monia kirkon ulkopuolella ja on antanut heille voimaa, on innoittanut heitä tekemään Hänen työtään. – – Veljeni ja sisareni, älkäämme kuitenkaan unohtako sitä tosiasiaa, että me olemme maan päällä voima hyvän aikaansaamiseksi ja totuuden levittämiseksi ja rauhan perustamiseksi kaikkien kansakuntien, sukujen, kielten ja kansojen keskuuteen. – – Tehtävämme on ollut ja on: ”Tehkää parannus, sillä Jumalan valtakunta on käsillä.” [Ks. OL 33:10.]

Meidän on jatkettava, kunnes kaikki vanhurskaat on koottu, kunnes kaikkia ihmisiä on varoitettu, kunnes kaikki ne, jotka haluavat kuulla, kuulevat, ja ne, jotka eivät halua kuulla, kuulevat myös, sillä Herra on julistanut, ettei ole sieluakaan, joka ei kuule, eikä sydäntä, johon ei tunkeuduta [ks. OL 1:2], sillä Hänen sanansa etenee, tapahtuipa se Hänen vanhimpiensa välityksellä tai muulla tavoin, sillä ei ole väliä, mutta aikanaan Hän kiirehtii työtään vanhurskaudessa, Hän osoittaa todeksi totuutensa ja tulee hallitsemaan maan päällä.²¹

Me kunnioitamme Isämme muita lapsia – kaikkia lahkoja, ryhmiä ja uskontunnustuksia edustavia – emmekä halua muuta kuin nähdä heidän saavan sen lisävalon ja tiedon, jonka me olemme saaneet ilmoituksen kautta, ja tulevan kanssamme evankeliumin palautuksen suurten siunausten perillisiksi.

Mutta meillä on pelastussuunnitelma, me toimitamme evankeliumin palvelustehtäviä, ja evankeliumi on maailman ainoa toivo, ainoa tie, joka tuo rauhaa maan päälle ja oikaisee vääryydet, joita vallitsee kaikkien kansojen keskuudessa.²²

Me tiedämme, että jos ihmiset uskovat Kristukseen, jos he tekevät parannuksen synneistään, tekevät liiton kasteen vesissä pitää Hänen käskynsä ja saavat sitten Pyhän Hengen kätten päällepanemisella niiltä, jotka on kutsuttu ja asetettu tähän valtuuteen – ja jos he sitten pitävät käskyt – he tulevat saamaan rauhan tässä elämässä ja iankaikkisen elämän tulevassa maailmassa [ks. OL 59:23].²³

Maailman sairauksiin [ei] ole muuta parannuskeinoa kuin Herran Jeesuksen Kristuksen evankeliumi. Toivomme rauhasta, ajallisesta ja hengellisestä hyvinvoinnista sekä lopulta perintöosasta Jumalan valtakunnassa toteutuu vain ja ainoastaan palautetun evankeliumin kautta. Emme voi tehdä mitään työtä, joka olisi yhtä tärkeää kuin evankeliumin saarnaaminen ja kirkon ja Jumalan valtakunnan rakentaminen maan päälle.²⁴

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Mieti tapaa, jolla Joseph Fielding Smith ollessaan kokoaikainen lähetyssaarnaaja vastasi haasteisiin (ks. ”Joseph Fielding Smithin elämänvaiheita”). Kuinka hänen esimerkkinsä voisi vaikuttaa palvelutyöhösi kirkossa?
Pohdi siunausta maistaa ”evankeliumin hedelmiä” (osa 1). Mieti ihmisiä, joiden kanssa voit jakaa näitä ”hedelmiä”.
Kuinka presidentti Smithin sanat osassa 2 voivat auttaa meitä kertomaan evankeliumista muille?
Presidentti Smith sanoi, että kirkko tarvitsee lisää kokoaikaisia lähetyssaarnaajia, myös kypsiä aviopareja (ks. osa 3). Mitä me voimme tehdä auttaaksemme nuoria valmistautumaan lähetystyöpalveluun? Mitä sinä voit tehdä valmistautuaksesi lähetystyöpalveluun?
Millä tavoin sanamme ja tekomme voivat välittää evankeliumin selkeyden ja yksinkertaisuuden? (Ks. osa 4.) Milloin olet tuntenut Pyhän Hengen ohjaavan itseäsi näissä pyrkimyksissä?
Mitkä opetukset osassa 5 ovat sinusta erityisen innoittavia? Mitä tunteita ajatus siitä, että kerrot muille maailman ainoasta toivosta – ainoasta tiestä, joka tuo rauhaa maan päälle – herättää sinussa?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

Matt. 24:14; Mark. 16:15; 1. Nefi 13:37; 2. Nefi 2:6–8; 3. Nefi 12:13–16; OL 1:17–24; 4; 50:13–14; 88:81; 133:57–58

Opetusvihje

Kun joku lukee ääneen presidentti Smithin opetuksia, pyydä muita luokan jäseniä ”kuuntelemaan ja etsimään tiettyjä periaatteita tai ajatuksia. Jos kohdassa on epätavallisia tai vaikeita sanoja tai ilmauksia, niin selitä ne ennen kuin kohta luetaan. Jos jollakulla ryhmässä olevalla on vaikeuksia lukemisessa, pyydä jotakuta muuta lukemaan hänen vuorollaan.” (Ks. Opettaminen, kutsumuksista suurin, 2000, s. 56.)