Luku 2

Vapahtajamme Jeesus Kristus

”Olkoon mielessänne etusijalla, nyt ja aina, että Jeesus on Kristus, elävän Jumalan Poika, joka tuli maailmaan antaakseen henkensä, jotta me saisimme elää. Se on totuus, ja se on perustavanlaatuinen. Siihen meidän uskomme perustuu.”

Joseph Fielding Smithin elämänvaiheita

Kun presidentti Joseph Fielding Smith oli apostoli, hän oli uskollinen kutsumukselleen olla yksi Kristuksen nimen erityisistä todistajista koko maailmaan (ks. OL 107:23). Hän sanoi: ”Minä pyrin rakastamaan Häntä, Lunastajaamme, enemmän kuin mitään muuta. Se on minun velvollisuuteni. Matkustan ristiin rastiin tätä maata yhtenä Hänen erityisistä todistajistaan. En voisi olla Jeesuksen Kristuksen erityinen todistaja, ellei minulla olisi ehdotonta ja varmaa tietoa, että Hän on Jumalan Poika ja maailman Lunastaja.”¹

Presidentti Smith oli aivan yhtä omistautunut velvollisuudelleen todistaa Vapahtajasta isän tehtävässään. Heinäkuun 18. päivänä 1848 hän lähetti kirjeen pojilleen Douglasille ja Miltonille, jotka palvelivat kokoaikaisina lähetyssaarnaajina. Hän kirjoitti:

”Istun toisinaan pohtimassa, ja lukiessani pyhiä kirjoituksia ajattelen Herramme tehtävää, mitä Hän teki minun hyväkseni, ja kun nuo tunteet valtaavat minut, sanon itselleni, etten voi olla uskoton Hänelle. Hän rakasti minua täydellisellä rakkaudella, kuten Hän on rakastanut kaikkia ihmisiä, etenkin niitä, jotka palvelevat Häntä, ja minun täytyy rakastaa Häntä kaikella sillä rakkaudella, johon kykenen, vaikka se olisikin epätäydellistä, mitä sen ei pitäisi olla. Se on suurenmoista. Minä en elänyt Vapahtajamme aikana. Hän ei ole tullut luokseni henkilökohtaisesti. Minä en ole nähnyt Häntä. Hänen Isänsä ja Hän eivät ole tunteneet tarpeelliseksi suoda minulle niin suurta siunausta. Mutta se ei olekaan tarpeellista. Olen tuntenut Hänen läsnäolonsa. Tiedän, että Pyhä Henki on valaissut mieleni ja ilmoittanut Hänet minulle, niin että minä todella rakastan Lunastajaani toivoakseni – ja tunnen, että niin on – enemmän kuin mitään muuta tässä elämässä. Minä en haluaisi sen olevan toisin. Minä haluan olla uskollinen Hänelle. Tiedän, että Hän kuoli minun, teidän ja koko ihmiskunnan puolesta, että me voisimme elää jälleen ylösnousemuksen avulla. Tiedän, että Hän kuoli, jotta minä voisin saada anteeksi typeryyteni, syntini, ja tulla puhdistetuksi niistä. Kuinka suurenmoista tämä rakkaus onkaan. Kuinka minä tämän tietäen voisin tehdä mitään muuta kuin rakastaa Häntä, Lunastajaani? Haluan poikieni lähetyskentillä tuntevan samalla tavoin. Haluan lasteni ja lastenlasteni tuntevan tällä tavoin, enkä halua heidän koskaan eksyvän totuuden ja vanhurskauden polulta.”²

Yksi presidentti Smithin pojista kertoi:

”Kun olimme lapsia, kuulimme hänen hyvin usein sanovan: ’Kunpa ihmiset maailmassa ymmärtäisivät ne koettelemukset, vaivat ja synnit, jotka Herra otti päälleen meidän vuoksemme.’ Aina kun hän puhui siihen suuntaan, hänen silmiinsä kihosi kyyneliä.

Kun [kerran] istuin yksin isäni kanssa hänen työhuoneessaan, huomasin, että hän oli ollut syvissä mietteissä. Epäröin rikkoa hiljaisuuden, mutta viimein hän puhui. ’Voi poikani, kunpa olisit voinut olla kanssani viime torstaina, kun kokoonnuin yhdessä veljieni kanssa temppelissä. Voi kunpa olisit voinut kuulla heidän todistavan rakkaudestaan Herraansa ja Vapahtajaansa Jeesusta Kristusta kohtaan!’ Ja sitten hän painoi päänsä ja kyyneleet virtasivat hänen poskiltaan ja putosivat hänen paidalleen. Sitten, monen sekunnin kuluttua, hän edes päätään kohottamatta mutta liikuttaen sitä edestakaisin sanoi: ’Voi miten rakastankaan Herraani ja Vapahtajaani Jeesusta Kristusta!’”³

Joseph Fielding Smithin opetuksia

Jeesus Kristus on Jumalan ainosyntyinen Poika ja maailman Vapahtaja.

Saanen sanoa niin selvästi ja painokkaasti kuin kykenen, että me uskomme Kristukseen. Me hyväksymme Hänet varauksetta Jumalan Pojaksi ja maailman Vapahtajaksi.⁴

”Kaikki on lähtöisin Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, maailman Lunastajasta, ja keskittyy Häneen.”

Me tiedämme, että pelastus on Kristuksessa, että Hän on iankaikkisen Isän Esikoispoika, että Hänet valittiin ja asetettiin ennalta taivaan neuvonpidoissa toimittamaan ääretön ja iankaikkinen sovitus, että Hän syntyi maailmaan Jumalan Poikana ja että Hän on tuonut elämän ja kuolemattomuuden valoon evankeliumin välityksellä.

Me uskomme täydellisellä varmuudella, että Kristus tuli lunastamaan ihmiset ajallisesta ja hengellisestä kuolemasta, jotka Aadamin lankeemus oli tuonut maailmaan, ja että Hän otti päälleen kaikkien ihmisten synnit parannuksenteon ehdolla. – –

Me uskomme, että pelastumme armosta parhaammekin tehtyämme [ks. 2. Nefi 25:23] ja että Kristuksen sovitukseen nojaten kaikkien ihmisten on kilvoiteltava pelastukseensa pelolla ja vavistuksella Herran edessä [ks. Fil. 2:12; Morm. 9:27].⁵

Vapahtajamme ja meidän muiden välillä on se ero, että meillä on ollut isä, joka oli kuolevainen ja niin ollen kuoleman alainen. Vapahtajallamme ei ollut kuolevaista isää, ja niin ollen kuolema oli Hänelle alamainen. Hänellä oli valta antaa henkensä ja ottaa se jälleen [ks. Joh. 10:17–18], mutta meillä ei ole valtaa antaa henkeämme ja ottaa sitä jälleen. Me saamme iankaikkisen elämän Jeesuksen Kristuksen sovitusuhrin kautta, kuolleista ylösnousemuksen kautta ja kuuliaisuudesta evankeliumin periaatteille.⁶

Hän on todellakin Jumalan ainosyntyinen Poika, ja armonsa ja Isänsä armon kautta Hän on lunastanut meidät kaikki synnistä parannuksentekomme ehdolla. Me tiedämme, että Hän on noussut kuolleista, että Hän on noussut korkeuteen ottaen vankeja [ks. Ps. 68:19] ja on tullut pelastuksen tuojaksi kaikille, jotka uskovat, jotka tekevät parannuksen synneistään ja hyväksyvät Hänet maailman Lunastajana [ks. Hepr. 5:9]. Myöhempien aikojen pyhiä ei ole jätetty epävarmuuteen näistä asioista.⁷

Vaikka ihmiset voivat laatia suunnitelmia, hyväksyä teorioita, aloittaa outoja tapoja ja koota ja opettaa monia omituisia oppeja, yksi opetus on perustavaa laatua, emmekä me voi poiketa siitä: kaikki on lähtöisin Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, maailman Lunastajasta, ja keskittyy Häneen. Me hyväksymme Hänet Isän Ainosyntyiseksi lihassa, ainoaksi lihassa asuneista, jonka Isä on kuolematon. Esikoisoikeutensa ja maan päälle tuloonsa liittyvien olosuhteiden johdosta Hänestä tuli ihmisten Lunastaja, ja koska Hän vuodatti verensä, meillä on etuoikeus palata Isän eteen sillä ehdolla, että teemme parannuksen ja hyväksymme suuren lunastussuunnitelman, jonka aikaansaaja Hän on.⁸

Me todistamme, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on pelastussuunnitelma, että Herramme sovitusuhrin ansiosta kaikki ihmiset herätetään kuolemattomuuteen, jotta Hän tuomitsisi heidät lihassa tehtyjen tekojen mukaan, ja että ne, jotka uskovat evankeliumin lain täyteyden ja noudattavat sitä, herätetään myöskin iankaikkiseen elämään Isämme valtakunnassa.⁹

Meistä tulee Jeesuksen Kristuksen poikia ja tyttäriä Hänen sovituksensa ja Hänelle osoittamiemme kuuliaisuuden liittojen kautta.

Taivaallinen Isämme on Jeesuksen Kristuksen Isä, sekä hengessä että lihassa. Vapahtajamme on Esikoinen hengessä, Ainosyntyinen lihassa.¹⁰

Hän [Jeesus Kristus] on meidän vanhin veljemme, ja Hänelle Isä antoi valtuuden ja voiman täyteyden Isän, Pojan ja Pyhän Hengen muodostaman suuren presidenttikunnan jäsenenä.¹¹

Pyhät kirjoituksemme opettavat, että Jeesus Kristus on sekä Isä että Poika. Yksinkertainen totuus on se, että Hän on syntyjään Jumalan Poika, sekä hengessä että lihassa. Hän on Isä sen työn tähden, jonka Hän on suorittanut.¹²

Vapahtajasta tulee meidän Isämme – siinä merkityksessä, jossa sanaa käytetään pyhissä kirjoituksissa – koska Hän tarjoaa meille elämän, iankaikkisen elämän, sen sovitusuhrin kautta, jonka Hän antoi puolestamme. Kuningas Benjaminin ihanista opetuksista löydämme tämän kohdan: ”Ja nyt, sen liiton tähden, jonka olette tehneet, teitä kutsutaan Kristuksen lapsiksi, hänen pojikseen ja hänen tyttärikseen; sillä katso, tänä päivänä hän on hengellisesti synnyttänyt teidät; sillä te sanotte, että teidän sydämenne on muuttunut uskon kautta hänen nimeensä; sen tähden te olette syntyneet hänestä ja olette tulleet hänen pojiksensa ja hänen tyttäriksensä” [Moosia 5:7, kursivointi lisätty; ks. myös jakeet 8–11].

Niinpä meistä tulee Jeesuksen Kristuksen lapsia, poikia ja tyttäriä, Hänelle osoittamiemme kuuliaisuuden liittojen kautta. Hänen jumalallisen valtuutensa ja ristillä antamansa uhrin tähden meistä tulee hengellisesti syntyneitä poikia ja tyttäriä, ja Hän on meidän Isämme.¹³

Kuten nefiläiset kuningas Benjaminin aikoina, me myöhempien aikojen pyhät olemme myös ottaneet päällemme Kristuksen nimen [ks. Moosia 5:1–9; 6:1–2]. Joka viikko sakramenttipalveluksessa me otamme päällemme Hänen nimensä muistaaksemme aina Hänet, kuten meidän käsketään tehdä, ja niin nefiläisetkin liiton solmimalla lupasivat tehdä.¹⁴

Vapahtaja on ilmoittanut itsensä tällä taloudenhoitokaudella, ja jokaisella meistä voi olla pysyvä todistus Hänestä.

Me hyväksymme Jeesuksen maailman Lunastajaksi. Me tiedämme, – – että Hän näyttäytyi tällä taloudenhoitokaudella. Me emme ole riippuvaisia niiden muinaisten kelvollisten ihmisten todistuksista, jotka elivät Hänen aikanaan ja keskustelivat Hänen kanssaan Hänen palvelutyönsä aikana ja joille Hän ilmestyi ylösnousemuksensa jälkeen. Meillä on todistajia, jotka ovat eläneet omana aikanamme, jotka ovat nähneet Hänet, jotka tiesivät, että Hän elää, ja ovat todistaneet tästä tosiasiasta meille ja maailmalle. Me tiedämme, että heidän todistuksensa ovat tosia. Joseph Smithiä ei jätetty yksin todistamaan tällä taloudenhoitokaudella Jeesuksen Kristuksen tehtävästä, sillä Herra toi esiin muita todistajia, jotka profeetta Joseph Smithin ohella näkivät Lunastajan, saivat Häneltä ohjeita ja näkivät Hänet taivaissa istumassa Isän oikealla puolella pyhien enkelien ympäröimänä. He ovat antaneet meille todistuksensa, jotka ovat todistuksena maailmaa vastaan tuomitsemassa kaikki ne, jotka eivät ota niistä vaarin.

Mutta me kirkon jäsenet emme ole myöskään riippuvaisia Joseph Smithin, Oliver Cowderyn, Sidney Rigdonin tai kenenkään nyt jo kuolleen ihmisen todistuksesta – niiden, jotka tällä taloudenhoitokaudella saivat Herralta suurenmoisia ilmoituksia ja näkyjä, joiden perusteella he tiesivät, että Jeesus elää ja on maailman Lunastaja. Meillä on henkilökohtainen todistus, jonka Herran Henki antaa kaikille, jotka ovat eläneet evankeliumin mukaan. Jos me olemme olleet sopusoinnussa totuuden kanssa sen jälkeen kun meidät on kastettu syntiemme anteeksisaamiseksi ja konfirmoitu kätten päällepanemisella Pyhän Hengen lahjan saamiseksi, Herra on ilmoittanut meille itse kullekin, että nämä asiat ovat totta. Me emme ole tämän tiedon suhteen riippuvaisia kenestäkään toisesta, sillä me tiedämme Hengen avulla, että Jeesus on Kristus, maailman Lunastaja.¹⁵

Jos on jokin yksi asia, joka tuo iloa, rauhaa ja tyydytystä ihmissydämeen enemmän kuin mikään muu, minkä tiedän, se on pysyvä todistus, joka minulla on ja joka teillä on siitä, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika. Se on totuus, jota ei voi muuttaa. Ihmiset voivat hyökätä sitä vastaan. He voivat pilkata sitä. He voivat julistaa, ettei Hän ole maailman Lunastaja, ettei Hänen tehtävänsä ollut tosi tai että sen tarkoitus, kun Hän vuodatti verensä, ei ollut suoda kaikille ihmisille syntien anteeksiantoa sillä ehdolla, että he tekevät parannuksen. He voivat kieltäytyä uskomasta ylösnousemukseen kuolleista tai jopa siihen, että Kristus itse nousi kuolleista sen jälkeen kun Hänen vihollisensa olivat surmanneet Hänet, kuten pyhät kirjoitukset julistavat. Siitä huolimatta totuus pysyy. Hän todella kuoli maailman syntien tähden. Hän todella sai aikaan lunastuksen kuolleista. Hän todella soi ihmisille mahdollisuuden parannukseen ja syntien anteeksiantoon, kun he uskovat evankeliumin periaatteisiin ja Hänen tehtäväänsä ja hyväksyvät ne. Nämä totuudet ovat perustavanlaatuisia. Ne tulevat kestämään. Niitä ei voi tuhota, sanoivat tai ajattelivat ihmiset sitten mitä tahansa.¹⁶

Olkoon mielessänne etusijalla, nyt ja aina, että Jeesus on Kristus, elävän Jumalan Poika, joka tuli maailmaan antaakseen henkensä, jotta me saisimme elää. Se on totuus, ja se on perustavanlaatuinen. Siihen meidän uskomme perustuu.¹⁷

Meidän kaikkien tulee ottaa elämämme malliksi Jeesuksen Kristuksen elämä.

Suurin ihmisille koskaan annettu esimerkki oli itse Jumalan Pojan esimerkki. Hänen elämänsä oli täydellistä. Hän teki kaiken hyvin ja pystyi sanomaan kaikille ihmisille: ”Seuraa sinä minua” [2. Nefi 31:10], ja meidän kaikkien tulee ottaa malliksemme Hänen elämänsä.

Annan teille erään esimerkin Hänen elämästään. Hän opetti ihmisiä rukoilemaan, ja sitten Hän sanoi: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Teidän täytyy valvoa ja rukoilla alati, ettei Perkele kiusaisi teitä ja eksyttäisi teitä vankeuteen. Ja kuten minä olen teidän keskuudessanne rukoillut, niin rukoilkaa minun kirkossani, minun kansani keskuudessa, joka tekee parannuksen ja joka ottaa kasteen minun nimeeni. Katso, minä olen valo; minä olen antanut teille esimerkin. – – Ja nyt, pitäkää valonne korkealla, jotta se loistaisi maailmalle. Katso, minä olen valo, joka teidän on pidettävä korkealla – se, mitä te olette nähneet minun tekevän.” [3. Nefi 18:15–16, 24.]

Hänen ehkäpä täydellisin neuvonsa tässä suhteessa annettiin nefiläisille opetuslapsille. ”Millaisia miehiä teidän siis tulee olla?” Hän kysyi ja antoi sitten tämän vastauksen: ”Totisesti minä sanon teille: Sellaisia kuin minä olen.” [3. Nefi 27:27.]¹⁸

Meidän täytyy uskoa Kristukseen ja ottaa Hänen elämänsä malliksemme. Meidät täytyy kastaa kuten Hänet kastettiin. Meidän täytyy palvella Isää kuten Hän palveli. Meidän täytyy tehdä Isän tahto kuten Hän teki. Meidän täytyy pyrkiä tekemään hyvää ja työskentelemään vanhurskaudessa kuten Hän. Hän on Esikuvamme, pelastuksen suuri Perikuva.¹⁹

Kun teillä on jokin ongelma ja teidän on tehtävä valinta, tehkää se kysymällä itseltänne: ”Mitä Jeesus tekisi?” Tehkää sitten niin kuin Hän tekisi.

Voitte tuntea Hänen läsnäolonsa ilon ja saada Hänen innoitustaan oppaaksenne jokaisena elämänne päivänä, jos tavoittelette sitä ja elätte kelvollisina siihen. Jeesuksen rakkaus ja Hänen Pyhän Henkensä lohduttava voima voivat olla teille aivan yhtä todellisia kuin ne olivat lapsille, jotka Hän kutsui lähelleen eläessään maan päällä.²⁰

Saanen sanoa, että niistä, jotka noudattavat Hänen esimerkkiään, tulee Hänen kaltaisiaan, ja he tulevat Hänen kanssaan kirkastetuiksi Hänen Isänsä valtakunnassa. He saavat kunniaa, voimaa ja valtaa. Tietyille nefiläisille opetuslapsille, jotka olivat seuranneet Häntä täydestä sydämestään, Hän sanoi: ”Te tulette olemaan niin kuin minä olen, ja minä olen niin kuin Isä, ja Isä ja minä olemme yhtä” [3. Nefi 28:10]. – –

Rukoilen, että me kaikki vaeltaisimme Hänen jalanjäljissään ja pitäisimme Hänen käskynsä, jotta meistä voisi tulla Hänen kaltaisiaan. Tämä on minun haluni. Toivon, että se on teidänkin.²¹

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Kuinka arvelet presidentti Smithin todistuksen Vapahtajasta ja hänen Vapahtajaa kohtaan ilmaisemansa rakkauden vaikuttaneen hänen lapsiinsa? (Ks. ”Joseph Fielding Smithin elämänvaiheita”.) Pohdi, mitä sinä voit tehdä lisätäksesi rakkauttasi Vapahtajaa kohtaan ja todistaaksesi Hänestä.
Presidentti Smith julisti, että ”kaikki on lähtöisin Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta – – ja keskittyy Häneen” (osa 1). Millä tavoin tämä totuus voi vaikuttaa henkilökohtaiseen elämäämme? Millä tavoin se voi vaikuttaa kotiimme?
Millä tavoin opetukset osassa 2 auttavat sinua ymmärtämään suhdettasi Vapahtajaan? Mitä sinulle merkitsee se, että otat Kristuksen nimen päällesi?
Presidentti Smith varoitti, että jotkut ihmiset tulevat hyökkäämään Jeesusta Kristusta ja Hänen sovitustaan koskevia totuuksia vastaan ja pilkkaamaan niitä (ks. osa 3). Kuinka me voimme vahvistaa todistustamme, niin että voimme kestää tällaisia haasteita? Kuinka vanhemmat voivat auttaa lapsiaan lujittamaan todistustaan?
Pohdi presidentti Smithin neuvoa kysyä: ”Mitä Jeesus tekisi?” (Osa 4.) Millä erityisillä tavoilla voimme ottaa elämämme malliksi Jeesuksen Kristuksen elämän? Kuinka saattaisimme vaikuttaa muiden elämään, kun noudatamme Hänen esimerkkiään?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

Joh. 14:6; 1. Nefi 10:6; Moosia 3:5–7; Hel. 5:12; 3. Nefi 11:3–7; OL 34:1–3; 76:22–24; JS–H 17

Opetusvihje

”[Välttäkää kiusausta] käydä läpi liian paljon aineistoa. – – Me opetamme ihmisiä, emme pelkästään itse oppiaihetta. Ja – – jokaisessa oppiaiheen käsittelyehdotuksessa, jonka olen ikinä nähnyt, on väistämättä enemmän aineistoa kuin voimme millään käydä läpi annetussa ajassa.” (Jeffrey R. Holland, ”Opettaminen ja oppiminen kirkossa”, Liahona, kesäkuu 2007, s. 59.)