Luku 18

Eläminen jokaisen sanan mukaan, joka lähtee Jumalan suusta

”Jumalanpalveluksen korkein muoto on käskyjen pitäminen, Jumalan Pojan askeleissa seuraaminen, se, että tekee alati sitä, mikä on Hänelle otollista.”

Joseph Fielding Smithin elämänvaiheita

”Tavoittelen omaa pelastustani”, presidentti Joseph Fielding Smith julisti, ”ja tiedän, että voin saada sen vain kuuliaisuudella Herran laeille pitämällä käskyt, tekemällä vanhurskauden tekoja, kulkemalla kenttäjohtajamme Jeesuksen, esikuvamme ja kaikkien päämiehen, jalanjäljissä.”¹

Sen lisäksi että presidentti Smith tavoitteli omaa pelastustaan, hän teki ahkerasti työtä auttaakseen muita toimimaan samoin. Vanhin Francis M. Gibbons, joka palveli ensimmäisen presidenttikunnan sihteerinä, huomautti, että presidentti Smith ”katsoi velvollisuudekseen kohottaa varoittavan äänen, kun ihmiset alkoivat ajautua pois pyhien kirjoitusten viitoittamalta polulta. Eikä hänellä ollut mitään aikomusta hylätä tuota velvollisuutta riippumatta siitä, mitä kuka tahansa sanoi. Tuo suoraan puhuminen teki hänet epäsuosituksi joissakin piireissä, mutta se ei näyttänyt haittaavan häntä. Hänen tarkoituksensa ei ollut tulla suosituksi tai kuuluisaksi ihmisten silmissä. Sen sijaan hän näki, että hänen roolinsa oli toimia tornissa vartijana, jonka velvollisuus oli kohottaa varoitushuuto niille alapuolella oleville, jotka eivät voineet nähdä lähestyvää vaaraa.”²

Presidentti Smith kertoi kerran erään kokemuksen, joka havainnollistaa sydämenmuutosta, jonka ihminen voi kokea ottamalla varteen tämän varoitushuudon:

”Osallistuin useita vuosia sitten erääseen vaarnakonferenssiin ja puhuin viisauden sanasta. – – Kun menin rakennuksen takaosaan [konferenssin päätyttyä], lähes kaikki olivat lähteneet, mutta eräs mies ojensi kätensä ja sanoi:

’Veli Smith, se oli ensimmäinen saarna viisauden sanasta, josta olen koskaan pitänyt.’

Minä sanoin: ’Etkö ole kuullut muita saarnoja viisauden sanasta?’

Hän sanoi: ’Kyllä, mutta tuo on ensimmäinen, josta olen ikinä nauttinut.’

Minä sanoin: ’Kuinka niin?’

Hän sanoi: ’Katsos, kun nyt minä noudatan viisauden sanaa.’”³

Joseph Fielding Smithin opetuksia

Jumala hallitsee maailmankaikkeutta lain mukaan, ja me olemme tuon lain alaisia.

Kaikkien ihmisten olisi myönnettävä, että koska Kaikkivaltias hallitsee koko maailmankaikkeutta muuttumattoman lain mukaan, ihmisen itsensä, joka on suurin kaikista Hänen luomistöistään, täytyy olla saman lain alainen. Herra on sanonut tämän totuuden ytimekkäästi ja vakuuttavasti kirkolle antamassaan ilmoituksessa:

”Kaikille valtakunnille on annettu laki;

ja valtakuntia on monia; sillä ei ole avaruutta, jossa ei ole valtakuntaa; eikä ole valtakuntaa, jossa ei ole avaruutta, olipa se suurempi tai vähäisempi valtakunta.

Ja jokaiselle valtakunnalle on annettu laki; ja jokaisella lailla on myös tietyt rajat ja ehdot.

Mitkään olennot, jotka eivät pysy noissa ehdoissa, eivät ole syyttömiä.” (OL 88:36–39.)

Tämä totuus on itsestäänselvä. Siksi on pelkästään kohtuullista, että me odotamme Jumalan valtakuntaa hallittavan lailla ja kaikkien, jotka haluavat päästä sinne, olevan tuon lain alaisia. ”Katso, minun huoneeni on järjestyksen huone, sanoo Herra Jumala, eikä epäjärjestyksen huone” (OL 132:8).

Herra on antanut ihmiselle lakikokoelman, jota me nimitämme Jeesuksen Kristuksen evankeliumiksi. Koska ihmisiltä puuttuu innoitusta ja Hengen johdatusta, he saattavat olla eri mieltä näistä laeista ja niiden sovellutuksesta, mutta tuskin saattaa olla kiistaa siitä seikasta, että sellaisia lakeja on olemassa ja että kaikki, jotka pyrkivät tuohon valtakuntaan, ovat niiden alaisia.⁴

Meillä on jokainen totuus, jokainen oppi, jokainen laki ja vaatimus, jokainen suoritus ja toimitus, jotka tarvitaan pelastamaan ja korottamaan meidät selestisen maailman korkeimpaan taivaaseen.⁵

Käskyjen pitäminen on osoitus rakkaudestamme Herraa kohtaan.

Kirkossa meidän velvollisuutemme on palvella Herraa hengessä ja totuudessa, ja tähän me pyrimme kaikesta sydämestämme, mielestämme ja voimastamme. Jeesus sanoi: ”Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella” (Matt. 4:10).

Me uskomme Jumalan palvelemisen olevan paljon muutakin kuin vain rukoilemista, saarnaamista ja evankeliumin toimituksia. Jumalanpalveluksen korkein muoto on käskyjen pitäminen, Jumalan Pojan askeleissa seuraaminen, se, että tekee alati sitä, mikä on Hänelle otollista. On yksi asia palvella suullaan Herraa; on jotakin aivan muuta kunnioittaa ja noudattaa Hänen tahtoaan seuraamalla esimerkkiä, jonka Hän on antanut meille. – – Iloitsen oikeudesta saada seurata Hänen jäljessään. Olen kiitollinen saamistani iankaikkisen elämän sanoista, jotka voin ilokseni sanoa vastaanottaneeni tässä maailmassa, sekä iankaikkisen elämän toivosta, joka minulla on tulevassa maailmassa, jos pysyn uskollisena ja vakaana loppuun saakka.⁶

”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni” (Joh. 14:15).

Tämä on laki kirkon jäsenille Vapahtajan sanoin: ”Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua” (Joh. 14:21). Vapahtaja on sanonut myös: ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni” (Joh. 14:15). – –

Vapahtaja ei tehnyt koskaan syntiä eikä kärsinyt omantunnonvaivoista. Hänen ei tarvinnut tehdä parannusta niin kuin teidän ja minun, mutta jollakin tavalla, jota en voi ymmärtää, Hän kantoi minun ja teidän rikkomusten taakan. – – Hän tuli ja antoi itsensä uhriksi maksaakseen meidän kunkin velan, jokaisen, joka on halukas tekemään parannuksen synneistään ja palaamaan Hänen tykönsä ja pitämään Hänen käskynsä. Ajatelkaa sitä, jos voitte. Vapahtaja kantoi tuon taakan jollakin tavalla, jota emme pysty käsittämään. Minä tiedän sen, koska hyväksyn Hänen sanansa. Hän kertoo meille piinasta, jonka Hän koki, piinasta, joka oli niin suurta, että Hän pyysi Isältään, että jos olisi mahdollista, Hänen ei tarvitsisi juoda katkeraa maljaa ja kavahtaa: ”Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun” (Luuk. 22:42). Vastaus, jonka Hän sai Isältään, oli: ”Sinun on juotava se.”

Voinko olla rakastamatta Häntä? Ei, en voi. Rakastatteko te Häntä? Pitäkää sitten Hänen käskynsä.⁷

Jos me käännymme pois Herran käskyistä, emme voi odottaa saavamme Hänen siunauksiaan.

Kun me käännymme pois käskyistä, jotka Herra on antanut meille oppaaksemme, niin meillä ei ole oikeutta Hänen siunauksiinsa.⁸

Mitä hyötyä meille on vedota Herraan, jos meillä ei ole aikomustakaan pitää Hänen käskyjään? Sellainen rukoileminen on sisällyksetöntä ilveilyä ja loukkaus armon valtaistuimen edessä. Kuinka rohkenemme olettaa, että saamme suosiollisen vastauksen, jos tilanne on sellainen? ”Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä! Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas.” Niin sanoi Jesaja (Jes. 55:6–7). Mutta eikö Herra ole lähellä aina, kun me rukoilemme Häntä? Totisesti ei! Hän on sanonut: ”He olivat hitaita kuulemaan Herran, heidän Jumalansa, ääntä; sen tähden Herra, heidän Jumalansa, on hidas kuulemaan heidän rukouksiaan, vastaamaan heille heidän ahdinkonsa päivänä. Rauhansa päivänä he pitivät minun neuvoani vähäarvoisena; mutta ahdinkonsa päivänä he pakosta hapuilevat minua etsien.” [OL 101:7–8.] Jos me lähestymme Häntä, Hän lähestyy meitä, eikä meitä hylätä, mutta jos me emme lähesty Häntä, meillä ei ole mitään lupausta, että Hän vastaa meille kapinassamme.⁹

Me emme voi rukoilla Herraa ja sanoa: ”Kuuntele asiaamme, tuo meille voitto, tee, mitä me haluamme Sinun tekevän, mutta älä pyydä meitä tekemään, mitä Sinä haluat meidän tekevän.”¹⁰

Meidän on välttämätöntä vaeltaa totuuden täydessä valossa, ei vain osassa totuutta. Minulla ei ole etuoikeutta olla välittämättä joistakin evankeliumin periaatteista ja uskoa toisia ja sitten ajatella, että minulla on oikeus pelastuksen täysiin siunauksiin ja korotukseen Jumalan valtakunnassa. Jos me haluamme korotuksen, jos me haluamme paikan, jonka Herra on valmistanut niille, jotka ovat vanhurskaita ja uskollisia, niin meidän täytyy olla auliita vaeltamaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täydessä valossa ja pitää kaikki käskyt. Me emme voi sanoa, että jotkut niistä ovat pieniä ja merkityksettömiä eikä Herra sen tähden välitä siitä, jos rikomme niitä. Meitä käsketään elämään jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta [ks. 5. Moos. 8:3; OL 98:11]. ”Miksi te sanotte minulle: ’Herra, Herra’, mutta ette tee mitä minä sanon?” [Luuk. 6:46.]¹¹

Vanhemmat voivat auttaa lapsiaan ”[vaeltamaan] totuuden täydessä valossa”.

Kun me pidämme Herran käskyt, me olemme tiellä täydellisyyteen.

Herra odottaa meidän uskovan Häneen, ottavan vastaan Hänen ikuisen evankeliuminsa ja elävän sopusoinnussa Hänen ehtojensa ja edellytystensä kanssa. Ei ole meidän vallassamme valita noudatettavaksemme ne evankeliumin periaatteet, jotka vetoavat meihin, ja unohtaa loput. Ei ole meidän etuoikeutemme päättää, etteivät jotkin periaatteet enää sovellu sosiaalisiin ja kulttuurisiin olosuhteisiimme.

Herran lait ovat iankaikkisia, ja meillä on Hänen ikuisen evankeliuminsa täyteys, ja me olemme velvollisia uskomaan kaikkiin Hänen lakeihinsa ja totuuksiinsa ja sitten elämään niiden mukaan. Mikään ei ole kenellekään yksilölle tärkeämpää kuin Herran käskyjen pitäminen. Hän odottaa meidän pitävän kiinni jokaisesta tosi periaatteesta, asettavan ensimmäiseksi elämässämme Hänen valtakuntansa asiat, ponnistelevan eteenpäin lujana Kristuksessa ja palvelevan Häntä kaikesta väkevyydestämme, mielestämme ja voimastamme. Kuulkaamme pyhien kirjoitusten kielellä lopputulos koko tästä asiasta: ”Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä.” (Saarn. 12:13.)¹²

Ajattelen usein, ja otaksun teidänkin ajattelevan, sitä suurta ja hienoa saarnaa – suurinta, mitä on ikinä saarnattu, sikäli kuin tiedämme – jota me kutsumme vuorisaarnaksi. – – Jos me vain kuuntelemme noita opetuksia, me voimme palata jälleen Isän Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen eteen.

Ajattelen usein sitä, mikä on oikeastaan yhteenveto:

”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen” [Matt. 5:48].

– – Uskon, että Herra tarkoitti juuri sitä, mitä sanoi: että meidän tulee olla täydellisiä, kuten taivaallinen Isämme on täydellinen. Se ei tapahdu kaikki yhdellä kertaa vaan rivi rivin päälle ja opetus opetuksen päälle, esimerkki esimerkin päälle, eikä edes silloinkaan niin kauan kuin elämme tässä kuolevaisessa elämässä, sillä meidän on mentävä jopa haudan tuolle puolen, ennen kuin me saavutamme tuon täydellisyyden ja meistä tulee Jumalan kaltaisia.

Mutta täällä me laskemme perustuksen. Täällä, tässä koetustilassa, meille opetetaan näitä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin yksinkertaisia totuuksia valmistamaan meitä tuohon täydellisyyteen. Minun velvollisuuteni ja teidän on olla parempi tänään kuin olin eilen, ja teidän olla parempia tänään kuin olitte eilen ja parempia huomenna kuin olitte tänään. Miksi? Koska me olemme tuolla tiellä, jos me pidämme Herran käskyt, me olemme tuolla tiellä täydellisyyteen, ja sinne voimme päästä vain olemalla kuuliaisia ja haluamalla sydämessämme voittaa maailman. – –

Jos meillä on jokin heikko kohta, jos meillä on jokin heikkous, siihen meidän tulee keskittyä ja voittaa se, kunnes hallitsemme ja alistamme sen. Jos ihmisestä tuntuu, että hänen on vaikea maksaa kymmenyksensä, niin se on se asia, jonka eteen hänen pitää tehdä työtä, kunnes hän oppii maksamaan kymmenyksensä. Jos se on viisauden sana, juuri sen eteen hänen tulee tehdä työtä, kunnes hän oppii rakastamaan tuota käskyä.¹³

Kun me pidämme käskyt, Herra lohduttaa ja siunaa meitä ja vahvistaa meitä tulemaan miehiksi ja naisiksi, jotka ovat kelvollisia korotukseen.

Ollaksemme otollisia [Herralle] meidän täytyy paitsi palvella Häntä kiittäen ja ylistäen myös olla auliin kuuliaisia Hänen käskyilleen. Kun teemme niin, Hän on sidottu suomaan siunauksiaan, sillä juuri tähän periaatteeseen (kuuliaisuuteen laille) kaikki perustuu [ks. OL 130:20–21].¹⁴

Jumala on antanut meille [käskyjä], jotta me pääsisimme lähemmäksi Häntä ja rakentuisimme uskossa ja vahvistuisimme. Hän ei ole antanut koskaan meille mitään käskyä, joka ei olisi meidän lohduksemme ja siunaukseksemme. Niitä ei ole annettu vain miellyttämään Herraa vaan tekemään meistä parempia miehiä ja naisia, kelvollisia pelastukseen ja korotukseen Hänen valtakunnassaan.¹⁵

Jos menemme temppeliin, me kohotamme kätemme ja teemme liiton, että palvelemme Herraa ja noudatamme Hänen käskyjään ja varjelemme itsemme niin, ettei maailma saastuta. Jos ymmärrämme, mitä teemme, niin silloin endaumentti on oleva meille suoja koko elämämme ajan – suoja, jota ihmisellä, joka ei mene temppeliin, ei ole.

Olen kuullut isäni sanovan, että koettelemuksen hetkenä, kiusauksen hetkenä, hänellä oli tapana ajatella lupauksia, liittoja, jotka hän teki Herran huoneessa, ja ne olivat hänelle suoja. – – Tämä suoja on osaltaan syy, mitä varten nämä seremoniat ovat olemassa. Ne pelastavat meidät nyt ja korottavat meidät tämän jälkeen, jos me kunnioitamme niitä. Tiedän, että tämä suoja on annettu, sillä minäkin olen saanut sen kokea – kuten tuhannet muut, jotka ovat muistaneet velvoitteensa.¹⁶

Temppelissä me teemme liiton, että ”palvelemme Herraa ja noudatamme Hänen käskyjään ja varjelemme itsemme niin, ettei maailma saastuta”.

Herra antaa meille lahjoja. Hän elävöittää meidän mielemme. Hän antaa meille tietoa, joka ratkaisee kaikki vaikeudet ja saattaa meidät sopusointuun käskyjen kanssa, jotka Hän on antanut meille. Hän antaa meille tietoa, joka juurtuu niin syvästi sieluumme, ettei sitä voi koskaan kitkeä pois, jos me vain etsimme valoa ja totuutta ja ymmärrystä, joita meille on luvattu ja joita me voimme saada, jos vain olemme tosia ja uskollisia jokaiselle liitolle ja velvoitukselle, joka liittyy Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin.¹⁷

Se suuri lupaus, joka on annettu niille tämän kirkon jäsenille, jotka ovat halukkaita elämään lain mukaan ja pitämään Herran käskyt, on, että he saavat paikan Jumalan valtakunnassa ja sen lisäksi he pääsevät Isän ja Pojan eteen, eikä siinä kaikki, sillä Herra on luvannut, että kaikki, mitä Hänellä on, annetaan heille [ks. OL 84:33–39].¹⁸

Kun me olemme kuuliaisia noille käskyille, jotka Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa on esitetty, ja olemme sitä jatkuvasti, me saamme kuolemattomuuden, kirkkauden, iankaikkisen elämän ja asumme Isän Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen luona, missä me tulemme todella tuntemaan Heidät.¹⁹

Jos vaellamme hyveen ja hurskauden teitä, Herra vuodattaa siunauksiaan päällemme siinä määrin, ettemme ole ikinä arvelleet sitä mahdolliseksikaan. Tulemme olemaan, kuten Pietari on sanonut, totisesti ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa” (1. Piet. 2:9). Ja me olemme Jumalan omaa kansaa, koska emme ole niin kuin muut, jotka eivät elä näiden mittapuiden mukaan. – –

Herran palvelijoina tarkoituksemme on vaeltaa polulla, jonka Hän on viitoittanut meille. Me emme ainoastaan halua tehdä ja puhua sellaista, mikä on Hänelle otollista, vaan myös pyrimme elämään niin, että elämämme on Hänen elämänsä kaltaista.

Hän itse näytti meille täydellistä esimerkkiä kaikessa ja sanoi meille: ”Seuraa sinä minua.” Nefiläisopetuslapsiltaan Hän kysyi: ”Millaisia miehiä teidän siis tulee olla?”, ja vastasi sitten: ”Totisesti minä sanon teille: Sellaisia kuin minä olen.” (3. Nefi 27:27.)

Olemme mukana suurimmassa työssä, mitä maailmassa tehdään. Tämä pappeus, joka meillä on, on itsensä Herran voima ja valtuus; ja Hän on luvannut meille, että jos pidämme kutsumuksemme kunniassa ja vaellamme valossa niin kuin Hän on valossa, meillä on oleva kirkkaus ja kunnia Hänen tykönään iankaikkisesti Hänen Isänsä valtakunnassa.

Kun edessämme on tällainen ihana toivo, niin voimmeko tehdä vähempää kuin hyljätä maailman jumalattomat tiet? Emmekö aseta Jumalan valtakunnan asioita etusijalle elämässämme? Emmekö pyri elämään jokaisesta sanasta, joka Hänen suustaan lähtee?²⁰

Todistan, että Herra on puhunut meidän aikanamme, että Hänen sanomansa on toivon ja ilon ja pelastuksen sanoma, ja minä lupaan teille, että jos te vaellatte taivaan valossa, olette uskollisia luottamustehtävällenne ja pidätte käskyt, te saatte rauhaa ja iloa tässä elämässä ja iankaikkisen elämän tulevassa maailmassa.²¹

Pitäkää käskyt. Vaeltakaa valossa. Kestäkää loppuun asti. Olkaa uskolliset jokaiselle liitolle ja velvoitteelle, niin Herra on siunaava teitä enemmän kuin olette suurimmissa unelmissannekaan saattaneet toivoa.²²

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Käy läpi kertomus, joka on kohdan ”Joseph Fielding Smithin elämänvaiheita” lopussa. Miksi tunteemme evankeliumia kohtaan muuttuvat, kun me pyrimme pitämään käskyt?
Mitä opit osassa 1 lainatuista pyhien kirjoitusten kohdista?
Kuinka kuuliaisuutemme käskyille on ilmaus rakkaudesta Jeesusta Kristusta kohtaan? Kuinka se on ilmaus kiitollisuudesta Hänen sovitusuhriaan kohtaan? Kuinka se on ilmaus Jumalan palvelemisesta? (Ks. osa 2.)
Pohdi opetuksia osassa 3. Miksi on väärin odottaa, että Herra siunaa meitä, jos me emme pyri olemaan kuuliaisia?
Kuinka sinulle on hyödyllistä tietää, ettei sinun pidä odottaa tulevasi täydelliseksi heti yhdellä kertaa tai edes tässä elämässä? (Ks. osa 4.) Mieti, mitä voit tehdä joka päivä Herran avulla pysyäksesi ”tuolla tiellä täydellisyyteen”.
Osassa 5 presidentti Smith luettelee ainakin kymmenen tapaa, joilla Herra siunaa meitä, kun me pidämme käskyt. Mistä sellaisista kokemuksista voisit kertoa, joissa olet saanut joitakin näistä siunauksista?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

Matt. 4:4; 2. Nefi 31:19–20; Omni 1:26; OL 11:20; 82:8–10; 93:1; 130:20–21; 138:1–4

Opetusvihje

”Pyydä osallistujia kertomaan, mitä he ovat oppineet tutkiessaan lukua itsekseen. Voi olla hyödyllistä ottaa yhteyttä muutamaan osallistujaan viikon aikana ja pyytää heitä saapumaan valmistautuneina kertomaan, mitä he ovat oppineet.” (Sivu VII tässä kirjassa.)