Luku 25

Jeesuksen Kristuksen syntymä: ”suuren ilon ilosanoma”

”Entä tämä ihana kertomus? Olemmeko sallineet sen kyllästää elämämme ja vaikuttaa siihen? Olemmeko hyväksyneet sen täydessä merkityksessään ja varauksetta?”

Joseph Fielding Smithin elämänvaiheita

Joulunaikaan vuonna 1971 eräällä lehtimiehellä oli tilaisuus viettää aikaa presidentti Joseph Fielding Smithin ja hänen perheensä jäsenten kanssa. Toimittaja antoi välähdyksen profeetan elämästä:

”Joulu on erityistä aikaa presidentti Joseph Fielding Smithille. Se on päivä perhettä varten ja päivä muistamista varten. Mutta ennen kaikkea presidentti Smithille joulu on päivä lapsia varten.

’Uskoisin, että se, mistä pidän eniten joulussa, on lapset’, presidentti Smith sanoi rutistaessaan tyttärenpoikansa tyttären lähemmäksi itseään.

Suuri kuvaraamattu sylissään presidentti Smith ja kaksi hänen lapsenlapsenlapsistaan, Shanna McConkie, 4, ja Sherri, 2, kääntelivät sivuja, joissa kerrottiin Kristus-lapsen syntymästä. He viipyivät pitkään sivulla, jossa oli kuva seimestä. Presidentti Smithillä ja tytöillä oli läheiset välit. – –

Presidentti Smith on nauttinut monista perheen vieraista joulunaikaan. ’Joulu on aikaa perheille olla yhdessä’, hän sanoi.”¹

Presidentti Smithin kohdalla jouluperinteet keskittyivät Vapahtajan syntymään, palvelutyöhön ja sovitukseen. Vastauksena kirkon jäseniltä saamiinsa joulutervehdyksiin hän sanoi: ”Arvostan niiden huomaavaisuutta, jotka lähettävät joulukortteja. Pidän niitä rakkauden ilmauksena ja muistutuksena Vapahtajan syntymästä, Vapahtajan, jota me kunnioitamme ja palvelemme kirkon päänä. Hänen sanomansa oli rauhan ja hyvän tahdon sanoma. Se on toiveeni lähimmäisilleni kaikkialla.”²

Joulukuussa 1970 presidentti Smith julkaisi joulusanoman kirkon jäsenille kautta maailman. Siinä hän sanoi muun muassa:

”Tervehdin teitä tänä jouluna rakkaudessa ja toveruudessa ja rukoillen, että iankaikkinen Isämme katsoo puoleenne armossa ja vuodattaa runsaita siunauksiaan teille.

Näinä aikoina, jolloin vääryys vallitsee, jolloin maan päällä on suuria ahdinkoja, jolloin on sotia ja sotahuhuja, me kaikki tarvitsemme enemmän kuin koskaan Herran ohjaavaa ja varjelevaa huolenpitoa.

Meidän pitää tietää, että huolimatta kaikista vaikeuksista ja vaivoista, jotka meitä kohtaavat, Herra hallitsee yhä maan asioita ja että jos me pidämme Hänen käskynsä ja olemme tosia ja uskollisia Hänen laeilleen, Hän siunaa meitä täällä ja nyt ja palkitsee meidät aikanaan iankaikkisella elämällä valtakunnassaan. – –

Rukoilen nyt tänä jouluna ja kaikkina aikoina, että me keskittäisimme uskomme Jumalan Poikaan ja saisimme itsellemme sen rauhan, joka ylittää ymmärryksen.”³

Kertomus Vapahtajan syntymästä ”ei koskaan vanhene, kerrottiinpa se kuinka usein tahansa”.

Joseph Fielding Smithin opetuksia

Kertomus Lunastajamme syntymästä on vaatimattomassa yksinkertaisuudessaan vaikuttava.

Ei ole toista kertomusta, joka on niin kaunis tai voi innoittaa nöyrää sielua sellaisiin syvyyksiin kuin tämä loistava kertomus Lunastajamme syntymästä. Mitkään sanat, joita ihminen voi lausua, eivät voi koristella tai parantaa tai lisätä sen vaatimattoman yksinkertaisuuden vaikuttavuutta. Se ei koskaan vanhene, kerrottiinpa se kuinka usein tahansa, ja sen kertominen on ehdottomasti aivan liian harvinaista ihmisten kodeissa. Yrittäkäämme kuvitella olevamme ulkona paimenten kanssa, jotka vartioivat laumaansa tuona ikimuistoisena yönä. He olivat vaatimattomia miehiä, jotka eivät olleet menettäneet isiensä uskoa, joiden sydän ei ollut paatunut niin kuin juutalaisten hallitsijoiden sydän Herramme palvelutyön aikoina, sillä jos niin olisi ollut, enkelit eivät olisi ilmestyneet heille tuomaan loistavaa sanomaansa. Toistakaamme tämä ihmeellinen kertomus.

”Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa.

Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet,

mutta enkeli sanoi heille: ’Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.

Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.

Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.’

Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:

– Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ’Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.’

He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä.” [Luuk. 2:8–16.]

Voiko yksikään sielu lukea tätä ja olla liikuttumatta nöyryyden hengestä ja vaikuttumatta kertomuksen yksinkertaisesta totuudesta?⁴

Vaikka Jeesus Kristus oli Jumalan Poika, Hän syntyi tähän maailmaan pienenä lapsena ja edistyi armosta armoon, kunnes sai täyteyden.

Luultavasti me kaikki ymmärrämme sen, että Jeesus Kristus oli Jehova, joka johti Israelia Abrahamin ja Mooseksen päivinä ja itse asiassa Aadamin ajoista lähtien. Myös sen, että Jehova eli Jeesus Kristus ilmestyi henkipersoonana Jeredin veljelle ja että Hän syntyi pienenä lapsena tähän maailmaan ja kasvoi mieheksi tässä maailmassa.⁵

Nuoruudessaan Jeesus sai tietoa rivi rivin päälle ja opetus opetuksen päälle.

Vapahtajamme oli Jumala ennen syntymistään tähän maailmaan, ja Hänellä oli tuo sama asema Hänen tullessaan tänne. Hän oli yhtä paljon Jumala syntyessään maailmaan kuin Hän oli ollut aikaisemmin. Mutta mitä tähän elämään tulee, näyttää siltä, että Hänen täytyi aloittaa aivan samalla tavoin kuin kaikkien muiden lasten ja saada tietonsa rivi rivin päälle. Luukas sanoo, että Hänelle ”karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä” [Luuk. 2:52]. Johannes kirjoittaa, ettei ”hän aluksi saanut täyteydestä” vaan Hänen oli edistyttävä ”armosta armoon, kunnes hän sai täyteyden” [OL 93:13]. – –

Ilmeisesti ennen kuin Jeesus oli 12-vuotias – sillä silloin Hän hämmästytti oppineet ja viisaat temppelissä – Hän oli oppinut paljon Isänsä asiasta [ks. Luuk. 2:46–49]. Tämä tieto on saattanut tulla Hänelle ilmoituksen tai enkelien käyntien kautta tai jollakin muulla tavalla. Mutta Hänen tietonsa, kun tästä elämästä on kysymys, täytyi tulla rivi rivin päälle ja opetus opetuksen päälle. Epäilemättä Hän oli kerran toisensa jälkeen yhteydessä taivaalliseen Isäänsä.

– – ”Jeesus kasvoi veljiensä kanssa ja varttui voimakkaaksi ja odotti Herralta palvelutyönsä ajan tulemista. Ja hän palveli isänsä alaisena, eikä hän puhunut kuten muut ihmiset, eikä häntä voitu opettaa, sillä hän ei tarvinnut kenenkään ihmisen opetusta. Ja monen vuoden jälkeen hänen palvelutyönsä hetki lähestyi.” [JSR Matt. 3:24–26.]

Herramme sanat, että Hän ei voi tehdä mitään muuta kuin mitä on nähnyt Isän tekevän, tarkoittavat yksinkertaisesti sitä, että Hänelle oli ilmoitettu se, mitä Hänen Isänsä oli tehnyt [ks. Joh. 5:19–20]. Epäilemättä Jeesus tuli maailmaan samojen olosuhteiden alaisena kuin mitä meiltä kaikilta vaadittiin – Hän unohti kaiken, ja Hänen täytyi kasvaa armosta armoon. Hänen unohduksensa, tai Hänen aikaisemman tietonsa ottaminen pois, olisi edellytyksenä, aivan samoin kuin meidän jokaisen kohdalla, suoriutumiselle nykyisestä ajallisesta olemassaolosta.

Vapahtajalla ei ollut täyteyttä alussa, mutta sen jälkeen kun Hän sai ruumiinsa ja ylösnousemuksen, Hänelle annettiin kaikki valta sekä taivaassa että maan päällä. Vaikka Hän oli Jumala, Jumalan Poika, jolla oli voima ja valtuus luoda tämä maailma ja muita maailmoja, niin kuitenkin puuttui joitakin asioita, joita Hän ei saanut ennen kuin ylösnousemuksensa jälkeen. Toisin sanoen Hän ei saanut täyteyttä ennen kuin Hän sai ylösnousseen ruumiin.⁶

Jeesus Kristus tuli tähän maailmaan lunastamaan meidät fyysiseltä ja hengelliseltä kuolemalta.

Jeesus tuli tänne täyttääkseen määrätyn tehtävän, joka Hänelle annettiin ennen tämän maailman perustusten laskemista. Hänestä puhutaan pyhissä kirjoituksissa maailman luomisesta alkaen teurastettuna Karitsana [ks. Ilm. 13:8]. Hän tarjoutui vapaaehtoisesti tulemaan ajan keskipäivänä lunastamaan ihmiset lankeemuksesta, joka heitä kohtaisi Aadamin rikkomuksen tähden.

– – Jeesus on ainoa tähän maailmaan syntynyt, jolla ei ollut maanpäällistä isää. Hänen ruumiillinen Isänsä on myös Hänen henkensä Isä ja kaikkien ihmisten henkien Isä. Isältään Hän sai iankaikkisen elämän, äidiltään Hän sai voiman kuolla, sillä Hänen äitinsä oli kuolevainen nainen. Äidiltään Hän sai verensä ja Isältään Hän sai kuolemattomuutensa. Koska Hänellä näin oli voima antaa henkensä ja ottaa se jälleen, Hän pystyi maksamaan Aadamin rikkomuksen hinnan ja lunastamaan kaikki olennot haudasta.⁷

Jeesuksen Kristuksen maailmaan tulemisen todellinen syy – – oli ensiksi kaikkien ihmisten lunastaminen fyysisestä eli ajallisesta kuolemasta, jonka Aadam toi maailmaan, ja toiseksi kaikkien ihmisten lunastaminen hengellisestä kuolemasta eli karkotuksesta Herran edestä sillä ehdolla, että he tekevät parannuksen ja saavat syntinsä anteeksi ja pysyvät vahvoina kuolevaisen koetusajan loppuun asti.⁸

Me riemuitsemme Jumalan Pojan syntymisestä ihmisten keskuuteen.

Me olemme kiitollisia sovitusuhrista, jonka Hän toteutti vuodattamalla oman verensä.

Me olemme kiitollisia siitä, että Hän on lunastanut meidät kuolemasta ja avannut oven, jotta me voimme saada iankaikkisen elämän.

Me rukoilemme rauhaa maan päälle, evankeliumin leviämistä ja totuuden lopullista voittoa.

Me pyydämme hartaasti Isämme lapsia kaikkialla liittymään joukkoomme tekemään niitä asioita, jotka tuovat meille kaikille rauhaa tässä maailmassa ja iankaikkisen kirkkauden tulevassa maailmassa [ks. OL 59:23].⁹

Meidän tulee antaa kertomuksen Vapahtajan syntymästä kyllästää elämämme ja vaikuttaa siihen.

Kun [jouluaamu] koittaa, jotkut painavat päänsä nöyrään rukoukseen valon Isälle siunauksista, joita he ovat saaneet Hänen rakkaan Poikansa kärsimyksen ansiosta, ja he lukevat ihmeellisen kertomuksen kiitollisina ja ylistäen. Valitettavasti toiset, joilla on vähän tai ei lainkaan tietoa siitä, mitä he ovat velkaa Jumalan Pojalle, juhlivat, eivät kiitollisessa ja nöyrässä rukouksessa, vaan rienaavassa juopuneen rellestyksessä ajattelematta vähääkään Galilean miehen syntymän tärkeyttä. – –

Kuinka kukaan voi lukea tämän koskettavan kertomuksen Jeesuksen Kristuksen syntymästä toivomatta syntiensä anteeksiantoa? Tähän vuodenaikaan jokaisen – kuninkaan palatsissaan, jos palatseissa on vielä kuninkaita, talonpojan vaatimattomassa mökissään, rikkaiden ja köyhien yhtä lailla – kannattaisi polvistua ja osoittaa kunnioitusta Hänelle, joka oli synnitön, jonka elämä kului uhrauksen ja murheen merkeissä lähimmäistensä hyväksi ja jonka veri vuodatettiin uhrina synnistä. – –

– – Entä tämä ihana kertomus? Olemmeko sallineet sen kyllästää elämämme ja vaikuttaa siihen? Olemmeko hyväksyneet sen täydessä merkityksessään ja varauksetta? Uskommeko, että tämä lapsi oli todellakin Jumalan ainosyntyinen Poika lihassa? Onko meillä kestävä usko Hänen tehtäväänsä ja olemmeko me halukkaita seuraamaan Häntä kuuliaisesti? Jos maailma olisi uskonut niin ja noudattanut vilpittömästi Hänen opetuksiaan, niin sitä ei olisi kautta kaikkien aikojen repinyt hajalle kiista ja jumalattomuus. – – Niiden joukossa, jotka ovat väittäneet olevansa Jumalan Pojan seuraajia, on ollut liian paljon tyhjää puhetta ja liian vähän todellista, Hänen opetustensa tinkimättömyyteen perustuvaa palvelemista.

Enkeli julisti paimenille tuona loistavana yönä, että hän toi suuren ilosanoman, joka oli tarkoitettu kaikille ihmisille [ks. Luuk. 2:8–10], mutta melko yleisesti ihmiset kaikkialla maan päällä ovat kieltäytyneet ottamasta vastaan tuon sanoman siunauksia. He eivät ole olleet halukkaita hylkäämään syntejään, nöyrtymään ja saattamaan elämäänsä sopusointuun Mestarin opetusten kanssa. – –

Jälleen kerran vetoan kaikkiin ihmisiin kaikkialla: kääntykää pahoilta teiltänne todelliseen Jumalan Pojan palvelemiseen, jotta sielunne pelastettaisiin Hänen valtakuntaansa.¹⁰

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Mitä teet kodissasi muistaaksesi Vapahtajan jouluna? Mitä me voimme oppia presidentti Smithin jouluperinteistä? (Ks. ”Joseph Fielding Smithin elämänvaiheita”.)
Miksi mielestäsi kertomus Jeesuksen Kristuksen syntymästä ei koskaan vanhene? (Ks. osa 1.)
Käy läpi presidentti Smithin sanat siitä, kuinka Jeesus Kristus tuli maailmaan pienenä lapsena ja koki kuolevaisuuden vaikeudet (ks. osa 2). Mitä ajattelet ja tunnet pohtiessasi Vapahtajan halukkuutta tehdä niin?
Pohdi Vapahtajan syntymän ja Vapahtajan sovituksen välistä yhteyttä (ks. osa 3). Kuinka vanhemmat voivat auttaa lapsiaan ymmärtämään sen? Kuinka tämä ymmärrys voi vaikuttaa jouluperinteisiimme?
Mitä voimme tehdä antaaksemme ”kertomuksen Vapahtajan syntymästä kyllästää elämämme ja vaikuttaa siihen”? (Ks. osa 4.)

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

Jes. 53; Luuk. 1:26–35; 2; 1. Nefi 11:8–23

Opetusvihje

Pienryhmäkeskustelut antavat ”suurelle määrälle ihmisiä tilaisuuden osallistua oppiaiheeseen. Henkilöt, jotka yleensä epäröivät osallistua, saattavat esittää pienryhmissä ajatuksia, joita he eivät esittäisi koko ryhmän edessä.” (Opettaminen, kutsumuksista suurin, 2000, s. 173–174.)