Luku 11

Joseph Smithin kautta palautettujen pappeuden avaimien kunnioittaminen

”Saanen nyt sanoa – hyvin selkeästi ja hyvin painokkaasti – että meillä on pyhä pappeus ja että Jumalan valtakunnan avaimet ovat täällä. Ne ovat vain Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa.”

Joseph Fielding Smithin elämänvaiheita

Presidentti Joseph Fielding Smith julisti: ”Minulla on täydellinen tieto profeetta Joseph Smithin jumalallisesta tehtävästä. Mielessäni ei ole epäilystäkään siitä, että Herra valmisti hänet ja antoi hänelle ilmoitusta, käskyjä, avasi hänelle taivaat ja kutsui hänet olemaan tämän loistavan taloudenhoitokauden johdossa.”¹ Presidentti Smith yhdisti tämän ”täydellisen tiedon” arvostavaan kunnioitukseen profeetta Josephin kautta palautettuja pappeuden avaimia kohtaan. Hän kunnioitti ja tuki aina niitä, joilla nuo avaimet olivat, ja hän neuvoi kaikkia kirkon jäseniä osoittamaan tuota samaa kunnioitusta. Hän sanoi: ”Jokaista ihmistä, joka on asianmukaisesti valittu toimimaan missä tahansa johtotehtävässä kirkossa, tulee kunnioittaa hänen kutsumuksessaan.”²

Yhdessä vaiheessa, kun Joseph Fielding Smith palveli apostolina, ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi käsittelivät erästä vaikeaa kysymystä. Vanhin Smith oli ilmaissut kysymyksen johdosta vahvan mielipiteen. Presidentti Heber J. Grant, joka oli tuolloin kirkon presidentti, tuli eräänä päivänä vanhin Smithin toimistoon. Presidentti Grant selitti, että harkittuaan kysymystä rukoillen hän oli tuntenut innoitusta suositella toimenpidettä, joka erosi vanhin Smithin näkemyksistä. Vanhin Smith ilmaisi heti tukensa presidentti Grantin päätökselle. Hän julisti myöhemmin: ”Mitä minuun tulee, niin kun kirkon presidentti sanoo, että Herra on ilmaissut hänelle jotakin tai innoittanut häntä tekemään jotakin, minä tuen häntä täysin tuossa toimenpiteessä.”³

Joseph Fielding Smith osoitti sellaista tukea kaikille pappeusjohtajilleen eikä vain kirkon presidentille. Esimerkiksi lokakuussa 1962 Nathan Eldon Tanner kutsuttiin palvelemaan kahdentoista koorumin jäsenenä. Vuotta myöhemmin hänet kutsuttiin neuvonantajaksi ensimmäiseen presidenttikuntaan, jolloin hän sai johtoaseman presidentti Smithiin nähden, joka oli tuolloin kahdentoista koorumin presidentti. Presidentti Tanner ilmaisi myöhemmin kiitollisuutensa presidentti Smithin tuesta: ”Kun minut kutsuttiin ensimmäiseen presidenttikuntaan, vaikka hän oli virkaiältään vanhin kahdentoista jäsen ja oli ollut virassa yli 50 vuotta, hän osoitti suurta kunnioitusta minulle siinä asemassa ja antoi minulle täyden tuen ja luottamuksen.”⁴

Presidentti Smith kunnioitti myös pappeusjohtajia seurakunnassaan. Palvellessaan kahdentoista apostolin koorumin jäsenenä hän sanoi: ”Minulla ei ole oikeutta – – kastaa omaa lastani ilman, että menen ensin sen seurakunnan piispan tykö, jonka alueella asun, ja saan hänen suostumuksensa, sillä hän pitää hallussaan sen seurakunnan avaimia, jonka jäsen olen. En ole koskaan kastanut ketään lapsistani – – menemättä piispan tykö ja saamatta hänen hyväksymistään sille, että suoritan tämän toimituksen ja että konfirmoin heidät kirkon jäseniksi.”⁵

Joseph Fielding Smithin opetuksia

Pappeuden avaimet ovat voima ja valtuus johtaa Herran työtä maan päällä.

Sillä, että ihminen asetetaan johonkin virkaan pappeudessa, ja sillä, että hän saa pappeuden avaimia, on eroa. Meidän pitää selkeästi ymmärtää tämä. – –

Vaikka kaikilla miehillä, jotka on asetettu johonkin virkaan, on pappeus, niin niille, jotka kutsutaan johtamaan, annetaan erityisiä eli ohjaavia valtuuksia. Näitä valtuuksia kutsutaan avaimiksi.⁶

[Pappeuden] avaimet ovat oikeus johtaa; ne ovat voima ja valtuus hallita ja ohjata kaikkia Herran asioita maan päällä. Niillä, joilla on nämä avaimet, on voima hallita ja valvoa tapaa, jolla kaikki muut voivat palvella pappeudessa.⁷

Kun ihmiset saavat tehtäviä henkilöltä, jolla on nämä avaimet, silloin heidän toimensa ovat päteviä. Se, mitä he tekevät, on sinetöity ja vahvistettu kirkossa sekä maan päällä että taivaissa.⁸

Herra on lähettänyt luotaan pyhiä sanansaattajia palauttamaan pappeuden avaimet.

Me uskomme, että pimeyden, epäuskon ja puhtaaseen ja täydelliseen kristinuskoon liittyvien totuuksien hylkäämisen pitkän yön jälkeen on Herra äärettömässä viisaudessaan jälleen palauttanut maan päälle ikuisen evankeliumin täyteyden.

Me tiedämme, että Joseph Smith on profeetta, että Isä ja Poika ilmestyivät hänelle keväällä 1820 pannakseen alulle tämän viimeisen evankeliumitaloudenhoitokauden, että hän käänsi Mormonin kirjan Jumalan lahjan ja voiman avulla, että hän sai avaimet ja valtuuden juuri tätä tarkoitusta varten lähetetyiltä enkeleiltä ja että Herra ilmoitti hänelle pelastuksen opit.⁹

Herra ei tunnusta mitään toimitusta tai seremoniaa, vaikka se tapahtuisi tai toimitettaisiin Hänen nimessään, ellei se tapahdu Hänen tahtonsa mukaisesti ja ellei sen suorittajana ole henkilö, jonka tiedetään olevan Hänen valtuutettu palvelijansa. Tästä syystä Hän lähetti tyköään pyhiä sanansaattajia Joseph Smithin ja toisten luo: palauttamaan sen, mikä oli otettu pois maan päältä, evankeliumin täyteyden ja pappeuden täyteyden ja avaimet.¹⁰

Pappeuden avaimet oli palautettava. Ei riittänyt, että Johannes Kastaja tuli tuomaan Aaronin pappeuden avaimet ja Pietari, Jaakob ja Johannes tulivat tuomaan Melkisedekin pappeuden avaimet, joiden nojalla kirkko perustettiin, vaan taivaiden piti aueta ja kaikkien niiden profeettojen piti palauttaa avaimet, jotka olivat johtaneet taloudenhoitokausia Aadamin ajoista Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen aikoihin. Nämä profeetat tulivat kukin vuorollaan, ja jokainen antoi sen valtuuden, joka hänellä oli.¹¹

Kun Pietari, Jaakob ja Johannes antoivat Melkisedekin pappeuden Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle, he antoivat myös pappeuden avaimia.

Kaikkien taloudenhoitokausien kaikki avaimet oli tuotava profeettojen sanojen ja Herran tarkoitusten täyttämiseksi, jotta kaiken täydellinen palauttaminen toteutuisi. Siksi ihmissuvun isän, ensimmäisen ihmisen maan päällä, Aadamin, oli tultava, ja hän tuli voimassaan. Mooses tuli ja samoin muita. Kaikki, joilla oli avaimia, tulivat ja antoivat valtuutensa. – – Meillä ei ole päivämääriä siitä, milloin jotkin näistä valtuuksista tehtiin tiettäväksi, mutta kirjoittaessaan pyhille Nauvoossa kuolleiden pelastamisesta profeetta Joseph Smith julisti, kuten meillä on se tallennettuna Opin ja liittojen luvussa 128 [jakeet 17–21], että kaikki nämä profeetat tulivat tuomaan avaimensa tällä taloudenhoitokaudella, jota me elämme.¹²

Kun kirkko oli perustettu, Herra käski pyhiään rakentamaan huoneen Hänen nimelleen. Pyhät eivät juurikaan ymmärtäneet sen tärkeyttä eivätkä ryhtyneet heti työhön tuon huoneen rakentamiseksi, joten Herra nuhteli heitä [ks. OL 95:1–4]. Nuhtelun jälkeen he ryhtyivät koko voimastaan rakentamaan köyhyydessään Kirtlandin temppeliä. Mitä varten se rakennettiin? Pyhäksi pyhäköksi, jonne Jeesus Kristus voisi tulla, jonne Hän voisi lähettää palvelijansa, profeetat, valtuuden avaimineen. – – Me tiedämme, että kolme entisajan suurista profeetoista, joilla oli tärkeitä avaimia, todellakin tuli huhtikuun 3. päivänä vuonna 1836.

Ensimmäisenä tuli Mooses [ks. OL 110:11]. Hän antoi Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle Israelin kokoamisen avaimet. – – Hän kokosi Israelin, ja vaikka hänellä ei ollut etuoikeutta antaa maata israelilaisten hallintaan, siitä huolimatta kokoamisen avaimet olivat hänen käsissään. Hän tuli Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen luo Kirkastusvuorella, ja siellä hän antoi heille samat Israelin kokoamisen avaimet sinä aikana, jolloin he elivät. Hänet lähetettiin aikojen täyttymisen taloudenhoitokaudella profeetta Joseph Smithin ja Oliver Cowderyn luo antamaan Israelin kokoamisen avaimet. – –

Elias tuli, sen jälkeen kun Mooses oli antanut avaimensa, ja toi sen taloudenhoitokauden evankeliumin, jolloin Abraham eli [ks. OL 110:12]. Kaikki, mikä kuuluu tuohon taloudenhoitokauteen – Abrahamille suodut siunaukset, hänen jälkeläisilleen annetut lupaukset – kaikki piti palauttaa, ja Elias, jolla oli tuon taloudenhoitokauden avaimet, tuli.

Sitten Elia, viimeinen profeetoista, jolla oli sinetöimisvoiman avaimet vanhassa Israelissa, tuli ja antoi tuon voiman, sinetöimisvoiman [ks. OL 110:13–16]. Jotkut kirkon jäsenet ovat olleet vähän väärillä jäljillä ajatellessaan, että Elia tuli hallussaan avaimet kuolleiden kastamiseksi tai heidän pelastamisekseen. Elian avaimet olivat tuota suuremmat. Ne olivat sinetöimisen avaimet, ja nuo sinetöimisen avaimet koskevat niitä eläviä ja ulottuvat niihin kuolleisiin, jotka ovat halukkaita tekemään parannuksen.¹³

Profeetta Elia – – palautti heille [Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle] sinetöimisvoiman, voiman käyttää pappeutta sitomiseen maan päällä ja sinetöimiseen taivaassa.¹⁴

Sinetöimisvaltuus antaa hyväksymisen jokaiselle toimitukselle, joka tässä kirkossa suoritetaan, ja erityisesti niille, joita suoritetaan Herran temppeleissä.¹⁵

Elia ilmestyi Kirtlandin temppelissä Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle ja antoi sinetöimisen avaimet.

Veljet ja sisaret, tämä on suurenmoinen taloudenhoitokausi. Kaikki muut taloudenhoitokaudet virtaavat siihen. Kaikki valtuudet, kaikki voimat keskittyvät tähän taloudenhoitokauteen, jota me elämme. Meillä on etuoikeus tulla osallisiksi näistä siunauksista uskollisuutemme kautta.¹⁶

Saanen nyt sanoa – hyvin selkeästi ja hyvin painokkaasti – että meillä on pyhä pappeus ja että Jumalan valtakunnan avaimet ovat täällä. Ne ovat vain Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa.¹⁷

Kirkon presidentillä on koko kirkon johtamisen avaimet.

Vähän ennen marttyyrikuolemaansa profeetta [Joseph Smith] antoi kahdelletoista apostolille – jotka muodostivat kirkon toisen koorumin – kaikki avaimet ja kaikki toimitukset ja pappeuden, jonka he tarvitsivat voidakseen jatkaa tätä suurta ja suurenmoista työtä koko maailman pelastamiseksi.¹⁸

[Tämä pappeus] ja nämä avaimet – – on annettu jokaiselle miehelle, joka on erotettu kahdentoista neuvoston jäseneksi. Mutta koska ne merkitsevät valtaa johtaa, niitä voi täydessä laajuudessaan käyttää vain virkaiältään vanhin Jumalan apostoli maan päällä. Hän on kirkon presidentti.¹⁹

Kirkon presidentillä on koko kirkon johtamisen avaimet. – – Häneen keskittyy pappeuden valtuus. Hänellä on kaikki avaimet, jotka kuuluvat aikojen täyttymisen taloudenhoitokauteen. Kaikki aikaisempien taloudenhoitokausien avaimet, jotka on ilmoitettu, on annettu hänen haltuunsa.²⁰

Meidän tulee kunnioittaa niitä, joille kirkon presidentti on antanut valtuuden avaimia.

[Kirkon presidentillä] on oikeus antaa valtuus ja ottaa pois valtuus sikäli kuin hän näkee hyväksi ja saa innoitusta tehdä niin.²¹

Muistakaa, että maan päällä on vain yksi, jolla on hallussaan pappeuden sinetöimisvaltuus, ja hän voi antaa tuon valtuuden toisille, niin että he voivat suorittaa toimituksia ja he voivat sinetöidä maan päällä niin, että se on pätevää, se on sitovaa, niin kauan kuin hän hyväksyy sen. Jos hän ottaa tuon valtuuden pois, kukaan ei voi sitä käyttää.²²

Kukaan ei voi toimittaa ja suoda temppelin siunauksia ilman valtuutta, jonka hän sen tekemiseen on saanut kirkon presidentiltä. Kukaan ei voi toimia missään tehtävässä tässä kirkossa ilman hänelle suotua valtuutta tuohon tehtävään, sillä se saadaan kirkon presidentillä olevan voiman ja avainten välityksellä. – – Jos hän sanoisi hänellä olevien avainten suomalla valtuudella, että jotkin etuoikeudet tulee ottaa pois ihmisiltä, niin kenelläkään ei olisi valtuutta toimia noiden erityisten etuoikeuksien suomiseksi. Jos joku yrittäisi tehdä niin, toimenpide olisi pätemätön, ja sen, joka yrittäisi niin toimia, olisi vastattava siitä Jumalan tuomioistuimen edessä, ellei kirkon edessä, ja hänen todettaisiin tehneen rikkomuksen. – –

Kun apostolit tai muut johtavat veljet käyvät Siionin vaarnoissa ja saavat tehtävän saattaa järjestykseen jotakin, mikä vaatii siellä huomiota, he tekevät sen kirkon presidentiltä saamansa toimeksiannon eli valtuuden nojalla. Tämä sama periaate pätee vähäisemmässä määrin vaarnoissa ja seurakunnissa.²³

Jokaista miestä, joka on asianmukaisesti valittu toimimaan jossakin johtotehtävässä kirkossa, tulee kunnioittaa hänen kutsumuksessaan. Kun mies on asetettu piispan virkaan, hän saa sen seurakunnan johtamisen avaimet, jonka alueella hän asuu, ja jokaisen seurakunnan jäsenen tulee kunnioittaa häntä hänen kutsumuksessaan, olipa jäsenellä mikä virka hyvänsä. Sama koskee vaarnanjohtajaa, kooruminjohtajaa tai ketä tahansa. Havainnollistaakseni, mitä tämä tarkoittaa, meille opetetaan, ettei kenelläkään isällä ole oikeutta, vaikka hänellä olisikin Melkisedekin pappeus, kastaa omaa lastaan saamatta siihen ensin piispan hyväksyntää. Kun lupa on saatu, isällä on valtuus suorittaa tuo toimitus lapselleen. Jos joku isä ottaisi itselleen valtuuden toimittaa kasteen tai asettaa poikansa hankkimatta ensin lupaa siltä johtavalta virkailijalta seurakunnassa tai vaarnassa (tilanteesta riippuen), jolla on valtuuden avaimet, hän tekisi rikkomuksen. Tämä koskee yhtä hyvin apostolia kuin vanhinta seurakunnassa. Edes kirkon presidentti ei koskaan ajattelisi toimia missään tällaisessa asiassa ottamatta ensin huomioon seurakuntansa piispaa tai vaarnanjohtajaansa ja valtuutta, joka tuolle piispalle tai vaarnanjohtajalle on annettu.²⁴

Niiden yksimielinen ääni, joilla on hallussaan valtakunnan avaimet, tulee aina johtamaan meitä sinne, missä Herra haluaa meidän olevan.

On olemassa yksi asia, jonka pitäisi olla erityisen selvänä mielessämme. Sen enempää kirkon presidentti kuin ensimmäinen presidenttikuntakaan tai kahdentoista neuvosto ei koskaan johda pyhiä harhaan eikä lähetä maailmalle neuvoja, jotka olisivat Herran mielen ja tahdon vastaisia.

Joku yksittäinen henkilö saattaa erehtyä tai hänellä saattaa olla mielipiteitä tai hän voi antaa neuvoja, jotka eivät ole täysin Herran tarkoitusperien mukaisia. Mutta ensimmäisen presidenttikunnan ääni ja heidän kanssaan valtakunnan avaimia hallussaan pitävien yhdistynyt ääni johtaa aina pyhiä ja maailmaa niille poluille, joilla Herra haluaa niiden olevan. – –

Todistan, että jos luotamme ensimmäiseen presidenttikuntaan ja seuraamme sen ohjeita ja neuvoja, ei mikään mahti maan päällä voi pysäyttää tai muuttaa etenemistämme kirkkona, ja yksittäisinä jäseninä me saamme rauhan tässä elämässä ja perimme iankaikkisen kirkkauden tulevassa maailmassa [ks. OL 59:23].²⁵

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Millä tavoin me voimme noudattaa presidentti Smithin esimerkkiä, kun osoitamme tukemme ja hyväksyntämme niille, joilla on pappeuden avaimet? (Ks. ”Joseph Fielding Smithin elämänvaiheita”.)
Kuinka osa 1 auttaa sinua ymmärtämään eron pappeuden viran ja pappeuden avainten hallussapidon välillä? Mistähän syystä tämä ero on tärkeä?
Millä tavoin sinua on siunattu sen johdosta, että pappeuden avaimia on palautettu maan päälle? (Ks. osa 2.)
Kuinka mielestäsi osissa 3 ja 4 kuvailtu järjestys vahvistaa kirkkoa? Kuinka yksittäisiä kirkon jäseniä vahvistetaan?
Mitä tunteita mielessäsi herää, kun pohdit presidentti Smithin sanoja ykseydestä ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin keskuudessa? Milloin sinä olet saanut opastusta heidän yhdistyneen äänensä välityksellä? (Ks. osa 5.)

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

Matt. 16:13–19; Ap. t. 3:21; OL 21:4–6; 27:5–13; 65:2; 128:8–21; 132:7

Opetusvihje

”Voi olla – – hetkiä, jolloin et tiedä vastausta johonkin kysymykseen. Jos näin tapahtuu, sano yksinkertaisesti, ettet tiedä. Voit sanoa, että yrität etsiä vastauksen. Tai voit pyytää oppijoita etsimään vastauksen ja antaa heille jollakin toisella oppitunnilla aikaa tehdä selkoa siitä, mitä he ovat saaneet selville.” (Opettaminen, kutsumuksista suurin, 2000, s. 64.)