Presidenttien opetuksia
Luku 12: Pappeuden vala ja liitto


Luku 12

Pappeuden vala ja liitto

”Herran siunaukset ovat tarjolla pyhille ja maailmalle niiden palvelemisen välityksellä, joilla on Hänen pyhä pappeutensa ja jotka edustavat Häntä.”

Joseph Fielding Smithin elämänvaiheita

Huhtikuun 9. päivänä 1951, kun Joseph Fielding Smith oli palvellut 41 vuotta apostolina, hänet hyväksyttiin kahdentoista koorumin presidentiksi. Pian hyväksymisäänestyksen jälkeen presidentti Smith puhui konferenssiyleisölle. Hän kertoi lyhyesti ajatuksiaan kutsumuksestaan:

”Ymmärrän, että tehtävä, jota minut on kutsuttu hoitamaan, on erittäin tärkeä. Se tekee minut nöyräksi. – –

Kiitän Herraa Jeesuksen Kristuksen evankeliumista, jäsenyydestäni kirkossa, minulle tulleesta tilaisuudesta palvella. Minulla on vain yksi toive, heikko kun olen, ja se on pitää parhaan kykyni mukaan kunniassa kutsumusta, joka on nyt minun.”1

Presidentti Smith kehotti usein pappeudenhaltijoita pitämään kutsumuksensa kunniassa. Vaikka hän toi julkisesti esiin oman halunsa pitää kunniassa kutsumuksensa pappeudessa2, hän kertoi harvoin siihen liittyvistä ponnisteluistaan. Kerran hän kuitenkin muisteli pappeuden palvelutyötä, jota oli tehnyt yhdessä ystävänsä George F. Richardsin kanssa, joka oli ollut hänen edeltäjänsä kahdentoista koorumin presidenttinä:

”Neljänkymmenen vuoden ajan istuin neuvostossa, osallistuin konferensseihin ja palvelin eri tavoin presidentti George F. Richardsin kanssa. – –

Olemme matkustaneet yhdessä Siionin vaarnojen yhdestä päästä toiseen. Varhaisina aikoina me, johtaviin auktoriteetteihin kuuluvat veljet, kävimme kaksin vierailulla Siionin vaarnoissa. Minne rautatiet eivät meitä vieneet, ja sellaisia paikkoja oli lukuisia, me matkasimme yleensä kevyillä vankkureilla, joita kutsuttiin ’valkokatoiksi’. Kauas ulottuvat matkat merkitsivät yleensä tapaamisia kahdessa, usein kolmessa tai neljässä vaarnassa.

Sellaisilla matkoilla kokouksia järjestettiin päivisin vaarnakonferenssien välissä eri uudisasutuksissa tai vaarnojen seurakunnissa. Sellaiset matkat tehtiin kuoppaisilla teillä, jotka olivat joskus pelkkiä polkuja, sankassa pölypilvessä kesäisin ja purevassa pakkasessa talvisin, usein syvässä liejussa tai paksussa lumessa.”3

Vanhin Francis M. Gibbons, joka palveli ensimmäisen presidenttikunnan sihteerinä, kertoi näkemyksen tavasta, jolla presidentti Smith piti kunniassa kutsumuksensa pappeudessa: ”Vaikka [hän] oli täysin tietoinen auktoriteetistaan, hän oli aina lempeä ja hyväntahtoinen käyttäessään sitä. Hänen luonteestaan puuttui pöyhkeys, teeskentely tai tärkeily. Hän ei koskaan asettunut muiden yläpuolelle eikä koskaan rehennellyt virkansa valtaoikeuksilla.”4

Kuva
Joseph Fielding Smith at Manchester Conference 1971

Presidentti Joseph Fielding Smith puhumassa Brittein saarten aluekonferenssissa elokuussa 1971. Istumassa vasemmalta oikealle: vanhimmat Marion G. Romney, Richard L. Evans ja Howard W. Hunter.

Ollessaan kirkon presidentti Joseph Fielding Smith puhui viidessä yleiskonferenssin pappeuskokouksessa kannustaen veljiä pitämään kunniassa kutsumuksensa pappeudessa. Tämän luvun opetukset on otettu neljästä noista saarnoista, ja erityistä huomiota on kiinnitetty puheeseen, jonka presidentti Smith piti 3. lokakuuta 1970. Koska nuo saarnat pidettiin pappeuskokouksissa, tämän luvun sanat on osoitettu miehille. Näihin sanoihin sisältyy kuitenkin ymmärrys siitä, että pappeuden voima on suuri siunaus kaikille kirkon jäsenille. Yhdessä näistä saarnoista presidentti Smith sanoi: ”Uskon meidän kaikkien tietävän, että pappeuden siunauksia ei ole rajoitettu pelkästään miehille. Näitä siunauksia vuodatetaan myös vaimojemme ja tyttäriemme ja kaikkien uskollisten kirkon naisten ylle. Nämä hyvät sisaret voivat valmistautua Herran huoneen siunauksiin pitämällä käskyt ja palvelemalla kirkossa. Herra tarjoaa tyttärilleen jokaisen hengellisen lahjan ja siunauksen, jonka Hänen poikansa voivat saada, sillä Herrassa ei ole miestä ilman naista eikä naista ilman miestä [ks. 1. Kor. 11:11].”5

Joseph Fielding Smithin opetuksia

1

Miehillä tulee olla selkeä ymmärrys liitosta, jonka he tekevät, kun he saavat virkoja pappeudessa.

Haluan kiinnittää huomionne Melkisedekin pappeuden valaan ja liittoon. Olen sitä mieltä, että jos meillä on selkeä ymmärrys liitosta, jonka teemme, kun otamme vastaan virkoja pappeudessa, ja lupauksista, jotka Herra antaa, jos pidämme kutsumuksemme kunniassa, niin meillä on suurempi kannustin tehdä kaikki se, mitä meidän täytyy tehdä, jotta saamme iankaikkisen elämän.

Saanen edelleen sanoa, että kaikki tähän korkeampaan pappeuteen liittyvä on suunniteltu ja tarkoitettu valmistamaan meitä saamaan iankaikkinen elämä Jumalan valtakunnassa.

Joseph Smithille syyskuussa 1832 annetussa ilmoituksessa pappeudesta Herra sanoo, että Melkisedekin pappeus on ikuinen, että se hallitsee evankeliumia, se on tosi kirkossa kaikkien sukupolvien aikana ja se pitää hallussaan Jumalan tuntemisen avaimet. Hän sanoo, että sen avulla Herran kansa tulee pyhitetyksi, näkee Jumalan kasvot ja pääsee Herran lepoon, ”joka lepo on hänen kirkkautensa täyteys”. (Ks. OL 84:17–24.)

Sitten, puhuen sekä Aaronin että Melkisedekin pappeudesta, Herra sanoo: ”Sillä ne, jotka ovat uskollisia, niin että saavat nämä kaksi pappeutta, joista minä olen puhunut, ja pitävät kunniassa kutsumuksensa, Henki pyhittää heidän ruumiinsa uudistamiseksi.

Heistä tulee Mooseksen ja Aaronin poikia ja Abrahamin jälkeläisiä ja Jumalan kirkko ja valtakunta ja valitut.

Ja myös kaikki ne, jotka ottavat vastaan tämän pappeuden, ottavat vastaan minut, sanoo Herra;

sillä se, joka ottaa vastaan minun palvelijani, ottaa vastaan minut;

ja se, joka ottaa vastaan minut, ottaa vastaan minun Isäni;

ja se, joka ottaa vastaan minun Isäni, ottaa vastaan minun Isäni valtakunnan; sen tähden kaikki, mitä minun Isälläni on, annetaan hänelle.

Ja tämä on sen valan ja liiton mukaista, joka kuuluu pappeuteen.

Sen tähden kaikki ne, jotka ottavat vastaan pappeuden, ottavat vastaan tämän minun Isäni valan ja liiton, jota hän ei voi rikkoa, eikä sitä voi kumota.”

Sitten annetaan rangaistus liiton rikkomisesta ja kääntymisestä kokonaan siitä pois, sekä tämä käsky ”tarkkailla itseänne, ottaa tunnollisesti varteen iankaikkisen elämän sanat.

Sillä teidän tulee elää jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” (OL 84:33–44.)6

Ne teistä, joilla on Aaronin pappeus, eivät ole vielä ottaneet vastaan tätä valaa ja liittoa, joka kuuluu korkeampaan pappeuteen, mutta Herra on antanut teillekin suurta voimaa ja valtuutta. Aaronin pappeus on valmistava pappeus, joka kouluttaa ja valmentaa meitä olemaan kelvollisia näihin muihin suuriin siunauksiin, jotka seuraavat myöhemmin.

Jos palvelette uskollisesti ollessanne diakoneja, opettajia ja pappeja, saatte kokemusta ja hankitte kykyjä ja ominaisuuksia, joiden ansiosta voitte ottaa vastaan Melkisedekin pappeuden ja pitää kunniassa kutsumuksenne siinä.7

2

Pappeudenhaltijat lupaavat pitää pappeuskutsumuksensa kunniassa ja elää jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.

Kuten me kaikki tiedämme, liitto on sitoumus ja sopimus ainakin kahden osapuolen välillä. Kun on kyse evankeliumin liitoista, osapuolina ovat Herra taivaassa ja ihmiset maan päällä. Ihmiset lupaavat pitää käskyt, ja Herra lupaa palkita heitä sen mukaan. Evankeliumi itsessään on uusi ja ikuinen liitto, ja siihen sisältyvät kaikki sopimukset, lupaukset ja palkinnot, jotka Herra tarjoaa kansalleen.

Kun me siis otamme vastaan Melkisedekin pappeuden, me teemme sen solmimalla liiton. Me lupaamme juhlallisesti ottaa vastaan pappeuden, pitää siihen kuuluvat kutsumuksemme kunniassa ja elää jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta. Herra puolestaan lupaa meille, että jos me pidämme tämän liiton, me saamme kaiken, mitä Isällä on, mikä on iankaikkinen elämä. Voiko kukaan meistä kuvitella suurempaa tai loistavampaa sopimusta kuin tämä?

Joskus puhumme löyhästi pappeutemme kunniassa pitämisestä, mutta ilmoituksissa puhutaan siitä, kuinka pidämme kunniassa pappeuskutsumuksemme vanhimpina, seitsenkymmeninä, ylipappeina, patriarkkoina ja apostoleina.

Miehellä oleva pappeus on ihmiselle maan päällä annettu Jumalan voima ja valtuus toimia kaikissa asioissa ihmiskunnan pelastukseksi. Pappeuden virat eli kutsumukset ovat papillisia tehtäviä, joita suoritetaan erityisesti määrätyssä pappeuden palvelutyössä. Ja se, miten nämä kutsumukset pidetään kunniassa, on, että tehdään se työ, joka on suunniteltu niiden hoidettavaksi, joilla on tuo nimenomainen virka.

Ei ole väliä sillä, mikä virka meillä on, kun vain olemme luotettavia ja uskollisia velvoitteissamme. Toinen virka ei ole sen suurempi kuin toinen, vaikka hallinnollisista syistä yksi pappeudenhaltija voidaan kutsua johtamaan ja ohjaamaan toisen työtä.

Isäni, presidentti Joseph F. Smith, on sanonut: ”Tässä pappeudessa ei ole virkaa, joka on tai voi olla suurempi kuin pappeus itsessään. Juuri pappeudesta tuo virka saa valtuutensa ja voimansa. Yksikään virka ei anna valtuutta pappeudelle. Yksikään virka ei lisää pappeuden voimaa. Mutta kaikki virat kirkossa saavat voimansa, tehonsa, valtuutensa pappeudesta.”

Meitä kutsutaan pitämään pappeuskutsumuksemme kunniassa ja tekemään työ, joka kuuluu siihen virkaan, jonka saamme. Ja niinpä Herra sanookin pappeutta koskevassa ilmoituksessa: ”Ja nyt, jokainen hoitakoon oman virkansa ja tehköön työtä omassa kutsumuksessaan; – – jotta elimistö pysyisi täydellisenä” (OL 84:109–110).

Tämä on yksi niistä suurista tavoitteista, joita kohti me teemme työtä kirkon pappeusohjelmassa: että vanhimmat tekevät vanhinten työn, seitsenkymmenet seitsenkymmenten työn, ylipapit ylipappien työn ja niin edelleen, jotta kaikki pappeudenhaltijat voivat pitää kunniassa oman kutsumuksensa ja korjata ne runsaat siunaukset, jotka sellaisesta toimintatavasta on luvattu.8

Me olemme Herran Jeesuksen Kristuksen lähettiläitä. Tehtävänämme on edustaa Häntä. Olemme saaneet käskyn saarnata Hänen evankeliumiaan, suorittaa pelastuksen toimituksia, siunata ihmiskuntaa, parantaa sairaita ja kenties tehdä tunnustekoja, toimia kuten Hän toimisi, jos Hän itse olisi täällä – ja kaikki tämä siksi, että meillä on pyhä pappeus.

Herran asiamiehinä Hänen lakinsa velvoittaa meitä tekemään, mitä Hän haluaa meidän tekevän omista tunteistamme tai maailman houkutuksista riippumatta. Meillä itsellämme ei ole mitään pelastuksen sanomaa, ei mitään tunnustettavaa oppia, ei valtaa kastaa tai asettaa pappeuteen tai vihkiä avioliittoon iankaikkisuudeksi. Kaikki tämä tulee Herralta, ja se, mitä ikinä teemmekin kaiken tämän suhteen, on tulosta saamastamme valtuudesta.9

3

Lupaus korotuksesta tarjotaan jokaiselle Melkisedekin pappeuden haltijalle, joka on uskollinen pappeuden valalle ja liitolle.

Saanen nyt sanoa muutaman sanan siitä valasta, joka seuraa Melkisedekin pappeuden vastaanottamista.

Valan vannominen on vakavin ja sitovin ihmiskielen tunteman puheen muoto, ja Isä päätti, että suuressa messiaanisessa profetiassa Kristuksesta ja pappeudesta tulee käyttää juuri sellaista kieltä. Siinä sanotaan Hänestä: ”Näin on Herra vannonut, eikä hän valaansa peruuta: ’Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta’” (Ps. 110:4).

Selittäessään tätä messiaanista profetiaa Paavali sanoo, että Jeesuksen pappeus ”on muuttumaton” ja että sen kautta tuli ”häviämättömän [elämän voima]” (ks. Hepr. 7:24, 16). Joseph Smith on sanonut, että ”kaikki ne, jotka asetetaan tähän pappeuteen, tehdään Jumalan Pojan kaltaisiksi, ja he pysyvät pappeina ainaisesti”, nimittäin jos he ovat uskollisia ja luotettavia [ks. JSR Hepr. 7:3].

Ja näin Kristus on suurenmoinen esikuva siitä, mikä liittyy pappeuteen, kuten Hän on kasteen ja kaiken muun suhteen. Ja niinpä, aivan kuten Isä valalla vannoo, että Hänen Poikansa tulee perimään kaiken pappeuden kautta, Hän valalla vannoo myös, että me kaikki, jotka pidämme tuohon samaan pappeuteen kuuluvat kutsumuksemme kunniassa, tulemme saamaan kaiken, mitä Isällä on.

Tämä on se lupaus korotuksesta, joka tarjotaan jokaiselle miehelle, jolla on Melkisedekin pappeus, mutta se on ehdollinen lupaus. Lupauksen ehtona on, että me pidämme pappeuskutsumuksemme kunniassa ja elämme jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.

On täysin selvää, että ei ole loistavampia lupauksia, joita voi saada tai voidaan antaa, kuin ne, jotka me saimme ottaessamme vastaan etuoikeuden ja omaksuessamme vastuun olla pyhän pappeuden haltijoita ja Kristuksen palvelijoita.

Aaronin pappeus on valmistava pappeus. Se tekee meistä kelvollisia solmimaan liiton ja ottamaan vastaan valan, joka kuuluu tähän korkeampaan pappeuteen.10

4

Herran siunaukset ovat tarjolla kaikille ihmisille niiden palvelemisen välityksellä, joilla on Hänen pyhä pappeutensa.

Koko tässä maailmassa ei ole kenellekään meistä mitään tärkeämpää kuin asettaa ensimmäiseksi elämässämme Jumalan valtakunnan asiat, pitää käskyt, pitää pappeuskutsumuksemme kunniassa, mennä Herran huoneeseen ja saada mahdollisuus Isämme valtakunnan siunausten täyteyteen.11

Kuva
Two Fijian men administering to a young girl lying in a bed.

”Pappeus on Jumalan voima ja valtuus, joka on annettu ihmiselle maan päällä toimia kaikissa asioissa ihmiskunnan pelastukseksi.”

Herran siunaukset ovat tarjolla pyhille ja maailmalle niiden palvelemisen välityksellä, joilla on Hänen pyhä pappeutensa ja jotka edustavat Häntä ja itse asiassa ovat Hänen palvelijoitaan ja asiamiehiään ja halukkaita palvelemaan Häntä ja pitämään Hänen käskynsä.12

Rukoukseni on, että me muistaisimme – kaikki me, jotka on kutsuttu edustamaan Herraa ja pitämään hallussamme Hänen valtuuttaan – keitä me olemme, ja toimisimme sen mukaisesti.

– – Olen pyrkinyt kaikkina päivinäni pitämään kunniassa kutsumukseni pappeudessa, ja toivon kestäväni loppuun asti tässä elämässä ja nauttivani uskollisten pyhien toveruudesta tulevassa elämässä.13

Haluan siunata niitä, sekä nuoria että vanhoja, jotka pitävät kunniassa kutsumuksensa pappeudessa, ja pyytää Herraa vuodattamaan heille Hänen Henkensä tuomaa hyvää tässä elämässä ja turvaamaan heille iankaikkisuuden rikkaudet tulevassa elämässä. – –

Mikä loistava asia onkaan tietää, että Herra on tarjonnut meille kullekin pappeuden täyteyden ja on luvannut meille, että jos me otamme vastaan tämän pappeuden ja pidämme kutsumuksemme kunniassa, me saamme ikuisen perinnön Hänen kanssaan Hänen valtakunnassaan!14

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

  • Presidentti Smith opetti, että pappeuden kautta ”Herra tarjoaa tyttärilleen jokaisen hengellisen lahjan ja siunauksen, jonka Hänen poikansa voivat saada” (”Joseph Fielding Smithin elämänvaiheita”). Mitä ajattelet, kun pohdit tätä lausuntoa?

  • Presidentti Smith sanoi, että pappeudenhaltijoilla on suurempi vaikutin pyrkiä iankaikkiseen elämään, kun he ymmärtävät liittonsa ja Herran lupaukset (ks. osa 1). Kuinka tämä pätee kaikkiin kirkon jäseniin?

  • Kuinka presidentti Smithin selitys kutsumuksen kunniassa pitämisestä (ks. osa 2) eroaa muista yhteyksistä, joissa käytetään ilmaisua pitää kunniassa? Kuinka sinua on siunannut niiden kirkon jäsenten palvelutyö, jotka ovat pitäneet kunniassa kutsumuksensa?

  • Presidentti Smith opetti: ”Kristus on suurenmoinen esikuva siitä, mikä liittyy pappeuteen” (osa 3). Mitä me voimme tehdä noudattaaksemme Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä, kun palvelemme muita?

  • Käy läpi osasta 4 presidentti Smithin sanat temppelissä tarjolla olevista siunauksista. Kuinka vanhemmat voivat auttaa lapsiaan valmistautumaan temppelissä saatavilla oleviin pappeuden siunauksiin?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

Hepr. 5:4; Alma 13:1–2, 6; OL 20:38–60; 84:19–22; 107:99–100; UK 5

Opetusvihje

”Taitava opettaja ei ajattele: ’Mitä teen luokassa tänään?’ vaan kysyy: ’Mitä oppilaani tekevät luokassa tänään?’ Ei: ’Mitä opetan tänään?’ Pikemminkin: ’Kuinka autan oppilaitani oivaltamaan, mitä heidän täytyy tietää?’” (Virginia H. Pearce, julkaisussa Opettaminen, kutsumuksista suurin, 2000, s. 61.)

Viitteet

  1. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1951, s. 152.

  2. Ks. Conference Report, huhtikuu 1951, s. 152; Conference Report, lokakuu 1970, s. 92.

  3. ”President George F. Richards: A Tribute”, Relief Society Magazine, lokakuu 1950, s. 661.

  4. Joseph Fielding Smith: Gospel Scholar, Prophet of God, 1992, s. 352.

  5. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1970, s. 59.

  6. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1970, s. 90–91.

  7. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1970, s. 59.

  8. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1970, s. 91–92; ks. myös Joseph F. Smith, julkaisussa Conference Report, lokakuu 1903, s. 87.

  9. Ks. ”Velvollisuutemme pappeuden haltijoina”, Valkeus, joulukuu 1971, s. 355.

  10. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1970, s. 92.

  11. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1970, s. 59.

  12. Ks. ”Pappeuden siunaukset”, Valkeus, joulukuu 1971, s. 355–356.

  13. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1970, s. 92.

  14. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1970, s. 58.