Luku 19

Maailmassa mutta ei maailmasta

”Vaikka me olemme maailmassa, me emme ole maailmasta. Meidän odotetaan voittavan maailma ja elävän niin kuin pyhille on sopivaa.”

Joseph Fielding Smithin elämänvaiheita

Joulukuun 29. päivänä 1944 presidentti Joseph Fielding Smithin poika Lewis kuoli palvellessaan Yhdysvaltain armeijassa. Kokemastaan surusta huolimatta presidentti Smith sai lohtua Lewisin hyvän elämän muistamisesta. ”Jos Lewis ikinä teki tai sanoi jotakin ilkeää, en koskaan kuullut siitä”, presidentti Smith kirjoitti päiväkirjaansa. ”Hänen ajatuksensa olivat puhtaita ja niin olivat hänen tekonsakin. – – Niin ankara kuin isku onkin, tunnemme rauhaa ja onnea tietäessämme, että hän oli puhdas ja vapaa paheista, jotka ovat niin yleisiä maailmassa ja joita esiintyy armeijassa. Hän oli uskolleen tosi ja on kelvollinen loistokkaaseen ylösnousemukseen, jolloin olemme jälleen yhdessä.”¹

Noin 11 vuotta myöhemmin presidentti Joseph Fielding Smith ja hänen vaimonsa Jessie näkivät samankaltaisia ominaisuuksia eräissä toisissa sotilashenkilöissä. He kiersivät kirkon lähetyskentillä Itä-Aasiassa ja kävivät myös tapaamassa yhdysvaltalaisia myöhempien aikojen pyhiä, jotka palvelivat armeijassa. Nämä nuoret miehet, jotka maailman kiusauksista huolimatta elivät hyvää, puhdasta elämää, tekivät vaikutuksen presidentti ja sisar Smithiin. Lokakuun 1955 yleiskonferenssissa presidentti Smith kertoi:

”Te isät ja äidit, joilla on asevoimissa palvelevia poikia, olkaa ylpeitä heistä. He ovat hienoja nuorukaisia. Jotkut sotilaistamme ovat käännynnäisiä, jotka ovat tulleet kirkkoon opetusten, ohjeiden ja esimerkin ansiosta – ensisijaisesti niiden kirkon jäsenten esimerkin johdosta, jotka myös palvelevat heidän kanssaan asevoimissa.

Tapasin useita nuoria miehiä, jotka sanoivat: ’Me tulimme kirkkoon näiden nuorten miesten elämän johdosta ja sen johdosta, että he opettivat meille evankeliumin periaatteita.’

He tekevät hyvää työtä. Joukossa saattaa olla pari sellaista, jotka ovat kenties piittaamattomia, mutta ne nuoret miehet, jotka minulla on ollut etuoikeus tavata ja joiden kanssa puhua, lausuivat todistuksensa totuudesta ja vaelsivat nöyrästi.

Ja kun tapasin upseereja ja kenttäpappeja – –, he sanoivat yleisesti: ’Me pidämme nuorukaisistanne. He ovat puhtaita. He ovat luotettavia.’”²

Presidentti Smith kehotti kirkon jäseniä olemaan näiden nuorten sotilaiden kaltaisia – ”erottumaan muusta maailmasta”³. Sellaisissa saarnoissa hän puhui usein lepopäivän pyhittämisestä, viisauden sanan noudattamisesta, taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen nimien kunnioittamisesta, säädyllisestä pukeutumisesta sekä siveyden lain pitämisestä. Hän vakuutti myöhempien aikojen pyhille, että siunaukset, joita he saisivat, jos he hylkäisivät maailman pahuudet ja pitäisivät käskyt, ylittäisivät ”kaiken, minkä pystymme nyt käsittämään”⁴.

Jopa sodan aikoina me voimme elää maailmassa olematta maailmasta.

Joseph Fielding Smithin opetuksia

Herra odottaa meidän hylkäävän maailman pahuudet ja elävän niin kuin pyhille on sopivaa.

Me elämme pahassa ja jumalattomassa maailmassa. Mutta vaikka me olemme maailmassa, me emme ole maailmasta. Meidän odotetaan voittavan maailma ja elävän niin kuin pyhille on sopivaa. – – Meillä on enemmän valoa kuin maailmalla, ja Herra odottaa meiltä enemmän kuin Hän odottaa heiltä.⁵

Johanneksen evankeliumin luvussa 17 – saatan tuskin lukea tätä lukua kyynelehtimättä – – – Herramme, rukoillessaan Isäänsä koko särkevällä sielullaan, koska Hän tiesi, että oli tullut hetki, jolloin Hän antaisi itsensä uhrina, rukoili opetuslastensa puolesta. Tuossa rukouksessa Hän sanoi:

”En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta.

He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu.

Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.” (Joh. 17:15–17.)

Jos me elämme sen uskonnon mukaan, jonka Herra on ilmoittanut ja jonka me olemme ottaneet vastaan, me emme kuulu maailmaan. Meillä ei saa olla mitään osaa kaikessa sen typeryydessä. Me emme saa mennä mukaan sen synteihin ja sen erheisiin – filosofian erheisiin ja opin erheisiin, hallitusta koskeviin erheisiin tai mitä nuo erheet sitten ovatkin – meillä ei ole mitään osaa siinä.

Ainoa osa, joka meillä on, on Jumalan käskyjen pitäminen. Siinä on kaikki: olla uskollisia jokaiselle liitolle ja jokaiselle velvoitukselle, jonka olemme tehneet ja ottaneet päällemme.⁶

Älkää saako sanoistani sellaista käsitystä, että olen sitä mieltä, että meidän pitäisi pysytellä erossa kaikista kirkon ulkopuolisista ihmisistä eikä olla tekemisissä heidän kanssaan. En ole sanonut niin, mutta haluan meidän olevan johdonmukaisia myöhempien aikojen pyhiä, ja jos maailman ihmiset vaeltavat pimeydessä ja synnissä ja Herran tahdon vastaisesti, niin siinä on kohta, johon meidän tulee vetää raja.⁷

Kun liitymme kirkkoon – –, meidän odotetaan hylkäävän monia maailman tavoista ja elävän niin kuin pyhille on sopivaa. Meidän ei pidä enää pukeutua, puhua, käyttäytyä tai edes ajatella siten kuin muut liiankin usein tekevät. Monet maailmassa käyttävät teetä, kahvia, tupakkaa ja alkoholia ja ovat sortuneet huumausaineisiin. Monet kiroilevat ja elävät sivistymättömästi ja sopimattomasti, siveettömästi ja epäpuhtaasti, mutta kaiken sellaisen tulisi olla meille vierasta. Me olemme Korkeimman pyhiä. – –

Kehotan kirkkoa ja kaikkia sen jäseniä hylkäämään maailman synnit. Meidän on kartettava siveettömyyttä ja kaikenlaista moraalittomuutta kuin ruttoa. – –

Herran palvelijoina tarkoituksemme on vaeltaa polulla, jonka Hän on viitoittanut meille. Me emme ainoastaan halua tehdä ja puhua sellaista, mikä on Hänelle otollista, vaan myös pyrimme elämään niin, että elämämme on Hänen elämänsä kaltaista.⁸

Lepopäivän pyhittäminen

Haluan sanoa muutaman sanan lepopäivän pitämisestä ja sen pyhittämisestä. Tämä käsky annettiin alussa, ja Jumala antoi käskyn pyhille ja kaikille kansoille maan päällä, että heidän tulee pitää lepopäivä ja pyhittää se – yksi päivä seitsemästä. Tuona päivänä meidän tulee levätä työstämme, meidän tulee mennä Herran huoneeseen ja antaa uhriksi sakramenttimme Hänen pyhänä päivänään. Sillä tämä on päivä, joka on määrätty meille, jolloin meidän tulee levätä töistämme ja omistaa hartautemme Korkeimmalle. [Ks. OL 59:9–10.] Tänä päivänä meidän tulee tarjota Hänelle kiitoksemme ja kunnioittaa Häntä rukoillen, paastoten, laulaen sekä kohottaen ja opettaen toinen toistamme.⁹

Lepopäivästä on tullut nautintojen ja juhlimisen päivä, kaikkea muuta kuin Jumalan palvelemisen päivä, – – ja minun on valitettavasti sanottava, että liian monet – yksikin on liian monta – Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet ovat menneet mukaan, ja muutamat kirkon jäsenet pitävät lepopäivää juhlimisen ja nautintojen päivänä eivätkä päivänä, jolloin me voimme palvella Herraa Jumalaamme koko sydämestämme, koko väkevyydestämme, mielestämme ja voimastamme. – –

Tämä on laki kirkolle tänä aikana aivan kuten se oli laki muinaiselle Israelille, ja jotkut kansastamme hermostuvat melko lailla, koska heistä tuntuu, että lepopäivän pyhittäminen rajoittaa heidän toimiaan.¹⁰

Meillä ei ole mitään asiaa häpäistä lepopäivää. – – Pahoittelen erittäin paljon sitä, etteivät kaikki edes myöhempien aikojen pyhien yhteisöissä suhtaudu tähän oppiin siten kuin siihen pitäisi; että meillä on keskuudessamme niitä, jotka näyttävät ajattelevan, että on täysin oikein noudattaa tässä suhteessa maailman tapaa. He hyväksyvät maailman ajatuksia ja käsityksiä ja siten rikkovat Herran käskyjä. Mutta jos teemme niin, Herra pitää meitä vastuullisina, emmekä me voi rikkoa Hänen sanaansa ja saada uskollisten siunauksia.¹¹

Viisauden sanan noudattaminen

Viisauden sana on peruslaki. Se osoittaa tien ja antaa meille runsaasti ohjeita liittyen sekä ruokaan että juomaan, joka on hyväksi ruumiille ja myös haitaksi. Jos me vilpittömästi noudatamme Herran Hengen avulla sitä, mitä on kirjoitettu, me emme tarvitse enempää neuvoja. Tähän suurenmoiseen ohjeeseen sisältyy seuraava lupaus:

”Ja kaikki pyhät, jotka muistavat pitää nämä sanat ja tehdä niiden mukaan vaeltaen kuuliaisina käskyille, saavat terveyttä napaansa ja ydintä luihinsa,

ja löytävät viisautta ja suuria tiedon aarteita, tosiaankin salattuja aarteita,

ja juoksevat eivätkä uuvu ja vaeltavat eivätkä väsy.” (OL 89:18–20.)¹²

Miljardeja dollareita kulutetaan vuosittain päihdyttäviin juomiin ja tupakkaan. Se juoppous ja saastaisuus, jonka nämä paheet ihmissuvussa saavat aikaan, heikentää paitsi terveyttä myös inhimillisyyden moraalisia ja hengellisiä suojavalleja.¹³

Lisääntyvä huumausaineiden käyttö ja lääkkeiden väärinkäyttö repii perheitä hajalle.¹⁴

Emme saa kuunnella houkutuksia emmekä sellaisten asioiden jumalatonta mainostamista, jotka ovat haitallisia ruumiille ja jotka taivaallinen Isämme ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus ovat tuominneet olevan vastoin sitä evankeliumia, jonka He ovat meille antaneet. – –

Ruumiimme täytyy olla puhdas. Ajattelumme täytyy olla puhdasta. Meillä täytyy olla sydämessämme halu palvella Herraa ja pitää Hänen käskynsä, muistaa rukouksemme ja etsiä nöyryydessä neuvoja, jotka tulevat Herran Hengen johdatuksen kautta.¹⁵

Herra ilmoitti viisauden sanan profeetta Joseph Smithille auttaakseen pyhiä saamaan fyysistä ja hengellistä voimaa.

Jumalan nimen kunnioittaminen

Meidän tulee mitä pyhimmin ja juhlallisimmin pitää Jumalan nimi kunniassa. Harvat asiat ovat surullisempia tai järkyttävät hienostuneen ihmisen tunteita enemmän kuin se, että kuulee jonkun moukkamaisen, tietämättömän tai saastaisen olennon käyttävän Jumalan nimeä kevyesti. Jotkut yksilöt ovat tulleet niin rienaaviksi, että heidän tuntuu olevan miltei mahdotonta puhua kahta tai kolmea lausetta ilman karkean tai herjaavan vannomisen antamaa – kuten he luulevat – pontta. On myös joitakin sellaisia, jotka näyttävät luulevan, – – että jos he osaavat käyttää herjaavaa kieltä, se on miehekästä ja nostaa heidät tavallisten ihmisten yläpuolelle. – – Saastaisuus kaikissa muodoissaan on alentavaa ja sielua tuhoavaa, ja jokaisen kirkon jäsenen tulee välttää sitä kuin kuolettavaa myrkkyä.

Hyviä kertomuksia on usein pilattu yksinkertaisesti siksi, että kirjoittajat eivät ole ymmärtäneet pyhien nimien sopivaa käyttöä. Kun herjaavia ilmaisuja pannaan muuten kunniallisten henkilöiden suuhun, ne vähentävät kertomuksen arvoa ja kiinnostavuutta, sen sijaan että lisäisivät sitä. Kuinka kummallista, että jotkut ihmiset – ja muuten hyvät ihmiset – luulevat, että jonkin Herran nimen sisältävän ilmaisun käyttäminen lisää heidän kertomuksensa kiinnostavuutta, älykkyyttä tai voimaa. – –

Myöhempien aikojen pyhien tulee ennen kaikkia muita maailman kansoja pitää äärimmäisen pyhinä ja kunnioitettuina kaikki pyhät asiat. Maailman ihmisiä ei ole opetettu näissä asioissa kuten meitä, vaikka maailmassa onkin monia vilpittömiä, hurskaita ja hienostuneita ihmisiä. Mutta meillä on Pyhän Hengen opastus ja Herran ilmoitukset, ja Hän on vakavasti opettanut meille omana aikanamme velvollisuutemme kaiken tällaisen suhteen.¹⁶

Säädyllinen pukeutuminen ja siveyden lain pitäminen

Myöhempien aikojen pyhien ei pitäisi noudattaa maailman muoteja ja säädyttömyyttä. Me olemme Herran kansa. Hän odottaa meidän elävän puhdasta, hyveellistä elämää, pitävän ajatuksemme puhtaina ja mielemme tahrattomana ja uskollisena kaikkien Hänen muiden käskyjensä noudattamisessa. Miksi meidän pitäisi seurata maailmaa, miksi emme voi olla säädyllisiä, miksi emme voi tehdä sitä, mitä Herra haluaisi meidän tekevän?¹⁷

Kun kävelen katuja pitkin matkallani kirkon toimistorakennukseen tai pois sieltä, näen sekä nuoria että vanhempia naisia, monet heistä ”Siionin tyttäriä”, jotka ovat pukeutuneet säädyttömästi [ks. Jes. 3:16–24]. Ymmärrän, että ajat ja muodit muuttuvat. – – [Mutta] siveyden ja säädyllisyyden periaate on yhä sama. – – Kirkon johtavat auktoriteetit ovat ilmaisseet ohjeinaan, että naisten samoin kuin miesten tulee pukeutua säädyllisesti. Heille opetetaan soveliasta käyttäytymistä ja säädyllisyyttä aina.

Minusta ”Siionin tytärten” säädytön pukeutuminen antaa heistä ikävän vaikutelman. Lisäksi tämä huomautus koskee yhtä lailla miehiä kuin naisia. Herra antoi muinaiselle Israelille käskyjä, että sekä miesten että naisten tulee peittää ruumiinsa ja noudattaa aina siveyden lakia.

Esitän hartaan pyynnön säädyllisyydestä ja siveydestä, ja pyydän kaikkia kirkon jäseniä, niin miehiä kuin naisiakin, olemaan siveitä ja puhtaita elämässään sekä kuuliaisia niille liitoille ja käskyille, jotka Herra on antanut meille. – –

Säädyttömän vaatteen käyttäminen, mikä saattaa vaikuttaa pieneltä asialta, vie jotakin pois nuorilta naisilta tai nuorilta miehiltä kirkossa. Se yksinkertaisesti tekee vaikeammaksi pitää ne iankaikkiset periaatteet, joiden mukaan meidän kaikkien on elettävä, jos halajamme palata taivaallisen Isämme eteen.¹⁸

Uskollisille luvatut siunaukset ovat paljon suuremmat kuin maailman hetkelliset ilot.

[Eräs kirkon jäsen sanoi kerran, ettei hän] kyennyt aivan ymmärtämään, miksi hänen piti kamppailla ansaitakseen elantonsa, vaikka hän maksoi kymmenyksensä ja piti viisauden sanan, rukoili ja yritti olla kuuliainen kaikille käskyille, jotka Herra oli hänelle antanut, kun taas hänen naapurinsa rikkoi lepopäivää ja luultavasti tupakoi ja joi ja vietti elämää, jota maailma kutsuisi makeaksi, eikä kiinnittänyt lainkaan huomiota Herran ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen opetuksiin, ja silti tuo naapuri menestyi.

Meillä tosiaan on todella monia kirkon jäseniä, jotka pohtivat tuollaista sydämessään ja miettivät miksi. Miksi tämä mies näyttää tulleen siunatuksi kaikella maan hyvyydellä – sivumennen sanottuna, monilla pahoilla asioilla, joita hän luulee hyviksi – ja silti hyvin monilla kirkon jäsenillä on vaikeaa ja he tekevät uutterasti työtä yrittäessään edetä maailmassa?

Vastaus on yksinkertainen. Jos minä joskus, ja toisinaan niin teenkin, lähden jalkapallo- tai baseball-otteluun tai johonkin muuhun huvittelupaikkaan, ympärilläni on aina miehiä ja naisia, jotka tupruttavat savukkeita tai sikareita tai sottaisia piippuja. Se muodostuu hyvin häiritseväksi, ja minä ärsyynnyn hieman. Käännyn sisar Smithin puoleen, ja sanon hänelle jotakin, ja hän sanoo: ”No, tiedäthän sinä, mitä olet opettanut minulle. Olet heidän maailmassaan. Tämä on heidän maailmansa.” Ja sellainen tuo minut takaisin järkiini. Niin, me olemme heidän maailmassaan, mutta meidän ei tarvitse kuulua siihen.

Koska siis tämä maailma, jossa me elämme, on heidän, he menestyvät, mutta hyvät veljeni ja sisareni, heidän maailmansa on tulossa päätepisteeseensä. – –

Päivä tulee, jolloin meillä ei ole enää tätä maailmaa. Se muutetaan. Me saamme paremman maailman. Me saamme maailman, joka on vanhurskas, koska kun Kristus tulee, Hän puhdistaa maailman.¹⁹

Jos me etsimme uutterasti, rukoilemme alati, uskomme ja vaellamme oikeamielisesti, meillä on Herran lupaus, että kaikki yhdessä koituu meidän parhaaksemme [ks. OL 90:24]. Se ei ole lupaus siitä, että me olemme vapaita elämän koettelemuksista ja ongelmista, sillä tämän koetustilan tarkoituksena on antaa meille kokemusta sekä vaikeita ja ristiriitaisia tilanteita.

Elämää ei koskaan tarkoitettu helpoksi, mutta Herra on luvannut, että Hän saa kaikki koettelemukset ja vaikeudet koitumaan meidän parhaaksemme. Hän antaa meille voimaa ja kykyä voittaa maailman ja pysyä lujana uskossa kaikesta vastustuksesta huolimatta. Se on lupaus, että meillä on oleva rauha sydämessämme maailman myllerryksestä ja ongelmista huolimatta. Ja ennen kaikkea se on lupaus, että kun tämä elämä on ohi, me olemme kelvollisia iankaikkiseen rauhaan Hänen edessään, jonka kasvoja me olemme etsineet, jonka lait me olemme pitäneet ja jota me olemme päättäneet palvella.²⁰

Kun me panemme Jumalan valtakunnan ensimmäiseksi elämässämme, me toimimme valona maailmalle ja annamme esimerkin, jota muut voivat seurata.

Myöhempien aikojen pyhät ovat kuin vuorella oleva kaupunki, joka ei voi olla kätkössä, ja kuin kynttilä, joka antaa valoa kaikille, jotka ovat huoneessa. Meidän velvollisuutemme on antaa valomme loistaa esimerkkinä vahurskaudesta, ei vain niille ihmisille, joiden keskuudessa elämme, vaan koko maailman kansoille. [Ks. Matt. 5:14–16.]²¹

Me haluamme nähdä pyhien kaikissa kansakunnissa saavan evankeliumin täydet siunaukset ja olevan hengellisinä johtajina kansakunnissaan.²²

Veljet ja sisaret, pitäkäämme Jumalan käskyt siten kuin ne on ilmoitettu. Näyttäkäämme esimerkkiä maailman ihmisille, että he nähdessään hyvät tekomme tuntisivat halua tehdä parannuksen ja ottaa vastaan totuuden ja hyväksyä pelastussuunnitelman, jotta he voivat saada pelastuksen Jumalan selestisessä valtakunnassa.²³

Rukoilen, että pyhät seisovat lujina maailman paineita ja houkutuksia vastaan, että he panevat ensimmäiseksi elämässään Jumalan valtakunnan asiat, että he ovat uskollisia jokaiselle luottamustehtävälle ja pitävät jokaisen liiton.

Rukoilen nuorten ja nousevan sukupolven puolesta, että he pitäisivät mielensä ja ruumiinsa puhtaana – vapaana moraalittomuudesta, huumeiden käytöstä sekä siitä kapinallisuuden hengestä ja säädyllisyyden uhmaamisesta, mikä pyyhkii yli maan.

Isämme, vuodata Henkeäsi näiden lastesi ylle, että heitä varjeltaisiin maailman vaaroista ja pidettäisiin puhtaina ja tahrattomina, sopivina ehdokkaina palaamaan luoksesi ja asumaan kanssasi.

Ja olkoon varjeleva huolenpitosi kaikkien niiden kanssa, jotka etsivät kasvojasi ja jotka vaeltavat edessäsi sielunsa vilpittömyydessä, että he voisivat olla valona maailmalle, välineinä käsissäsi tarkoitustesi toteuttamiseksi maan päällä.²⁴

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Kun luet kohtaa ”Joseph Fielding Smithin elämänvaiheita”, mieti haasteita, joita nykynuoret kohtaavat silloin kun heidän vanhempansa tai aikuisjohtajansa eivät ole heidän kanssaan. Mitä voimme tehdä auttaaksemme nuoria pysymään uskollisina sellaisissa tilanteissa?
Mitä siunauksia saamme, kun pidämme osassa 1 mainitut käskyt?
Kuinka voisit käyttää osan 2 opetuksia auttaaksesi jotakuta, jonka huomio on kiinnittynyt siihen, mikä on maailmasta? Kuinka voimme saada rauhan sydämeemme ”maailman myllerryksestä ja ongelmista huolimatta”?
Kuinka esimerkkimme voi auttaa muita hylkäämään maailman tavat? (Ks. osa 3.) Milloin olet nähnyt vanhurskaan esimerkin voiman? Mieti, mitä voit tehdä näyttääksesi vanhurskasta esimerkkiä perheellesi ja muille.

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

Matt. 6:24; Mark. 8:34–36; Joh. 14:27; Fil. 2:14–15; Moroni 10:30, 32

Opetusvihje

”Voit osoittaa rakkautta oppilaitasi kohtaan kuuntelemalla heitä tarkkaavaisesti ja olemalla kiinnostunut heidän elämästään. Kristuksen kaltaisella rakkaudella on voima pehmittää sydämet ja auttaa ihmisiä olemaan vastaanottavaisia Hengen kuiskauksille.” (Opettaminen, kutsumuksista suurin, 2000, s. 46.)