2010
’Ja myös – – palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni’
Toukokuu 2010


”Ja myös – – palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni”

Me tiedämme onnistuvamme, jos elämme niin, että olemme kelvollisia saamaan Hengen, saamme sen ja osaamme seurata sitä.

Kuva
Julie B. Beck

Kuluneen vuoden aikana olen tavannut tuhansia myöhempien aikojen pyhiin kuuluvia naisia monissa maissa. Niiden haasteiden lista, joita nämä sisaret kohtaavat, on pitkä ja vakavoittava. On perheongelmia, taloudellisia koetuksia, katastrofeja, onnettomuuksia ja sairauksia. On paljon sekasortoa eikä riittävästi rauhaa eikä iloa. Kukaan ei ole riittävän rikas, riittävän kaunis tai riittävän älykäs välttääkseen kuolevaisuuden haasteet, vaikka tiedotusvälineet yrittävät päinvastaista väittääkin.

Sisarten esittämät kysymykset ovat vakavia ja osoittavat syvää ymmärrystä. Ne ilmaisevat levottomuutta tulevasta, murhetta toteutumatta jääneistä odotuksista, jotkin kertovat päättämättömyydestä ja alentuneesta omanarvontunteesta. Ne heijastavat myös syvällistä halua tehdä oikein.

Sisälläni on kasvanut valtaisa todistus Jumalan tyttärien arvosta. Heistä riippuu niin paljon. Vieraillessani sisarten luona olen tuntenut, ettei koskaan aiemmin ole kipeämmin tarvittu lisääntynyttä uskoa ja henkilökohtaista vanhurskautta. Koskaan ei ole kipeämmin tarvittu vahvoja perheitä ja koteja. Koskaan ei ole ollut niin paljon tehtävissä avun tarpeessa olevien auttamiseksi. Miten voi kasvattaa uskoa, vahvistaa perheitä ja suoda apua?1 Miten nainen meidän aikanamme saa vastauksia omiin kysymyksiinsä sekä pysyy tavattomien vastusten ja vaikeuksien edessä vahvana ja horjumattomana?

Henkilökohtainen ilmoitus

Hyvä nainen tietää, ettei hänellä ole tarpeeksi aikaa, voimaa tai mahdollisuuksia huolehtia kaikista ihmisistä tai tehdä kaikkia niitä arvokkaita asioita, joita hän sydämessään niin kovasti haluaa. Useimmille naisille elämä ei ole tyyntä ja tyventä, ja jokainen päivä tuntuu vaativan miljoonien asioiden suorittamista, ja suurin osa niistä on tärkeitä. Hyvän naisen täytyy lakkaamatta vastustaa monista lähteistä tulevia houkuttelevia ja petollisia viestejä, jotka kertovat hänelle, että hänellä on oikeus käyttää velvollisuuksiinsa vähemmän aikaa ja että hän ansaitsee elämän, joka on vaivattomampi ja itsenäisempi. Henkilökohtaisen ilmoituksen avulla hän voi kuitenkin laittaa asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen ja kulkea tässä elämässä luottavaisesti.

Kyky tulla kelvolliseksi saamaan henkilökohtaista ilmoitusta, saada sitä ja toimia sen mukaan on tärkein yksittäinen taito, jonka tässä elämässä voi saavuttaa. Tuleminen kelvolliseksi Herran Hengelle alkaa halusta saada tämä Henki, ja se edellyttää määrättyä kelvollisuuden tasoa. Käskyjen pitäminen, parannus ja kasteessa tekemiemme liittojen uudistaminen johtavat siihen siunaukseen, että Herran Henki on aina kanssamme.2 Myös temppeliliittojen solmiminen ja pitäminen lisää naisen elämään hengellistä vahvuutta ja voimaa. Monia vastauksia vaikeisiin kysymyksiin löytyy pyhiä kirjoituksia lukemalla, sillä pyhät kirjoitukset ovat ilmoituksen saamisen apukeino.3 Pyhistä kirjoituksista saadut oivallukset karttuvat ajan myötä, joten on tärkeää viettää hieman aikaa pyhien kirjoitusten parissa joka päivä. Myös päivittäinen rukous on välttämätön, jotta Herran Henki on kanssamme.4 Niillä, jotka vilpittömästi etsivät apua rukoilemalla ja tutkimalla pyhiä kirjoituksia, on usein kynä ja paperia lähettyvillä kysymysten kirjoittamista sekä vaikutelmien ja ajatusten muistiin merkitsemistä varten.

Ilmoitusta voi tulla tunti tunnilta ja hetki hetkeltä, kun teemme oikeita asioita. Kun naiset hoivaavat, kuten Kristus hoivasi, voimaa ja rauhaa voi saada oppaaksi, kun apua tarvitaan. Äidit voivat esimerkiksi tuntea Hengen apua silloinkin, kun väsyneet, meluisat lapset vaativat huomiota, mutta he voivat loitontua Hengestä, jos he menettävät malttinsa lasten kanssa. Oikeissa paikoissa oleminen sallii meidän saada opastusta. Häiriötekijöiden vähentäminen vaatii tietoista pyrkimystä, mutta ilmoituksen Hengen avulla on mahdollista voittaa vastustus ja pysyä lujasti kiinni uskossa läpi vaikeiden päivien ja välttämättömien, jokapäiväisten tehtävien. Henkilökohtainen ilmoitus antaa meille ymmärryksen siitä, mitä voimme tehdä päivittäin kasvattaaksemme uskoa ja henkilökohtaista vanhurskautta, vahvistaaksemme perheitä ja koteja sekä etsiäksemme niitä, jotka tarvitsevat apuamme. Koska henkilökohtainen ilmoitus on lakkaamatta uusiutuva voimanlähde, on mahdollista tuntea olevansa avun ympäröimä jopa levottomina aikoina.

Meitä on neuvottu turvaamaan siihen Henkeen, joka johdattaa meitä ”tekemään sitä, mikä on oikein, vaeltamaan nöyrästi, tuomitsemaan vanhurskaasti”5. Meille kerrotaan myös, että tämä Henki valaisee mielemme, täyttää sielumme ilolla ja auttaa meitä tietämään kaikki asiat, jotka meidän tulisi tehdä.6 Luvattu henkilökohtainen ilmoitus tulee, kun me pyydämme sitä, valmistaudumme vastaanottamaan sitä ja kuljemme eteenpäin uskossa luottaen, että sitä vuodatetaan meille.

Apuyhdistys – opettamista, innoittamista ja vahvistamista

Lisäksi Herra on viisaudessaan varannut Apuyhdistyksen auttamaan tyttäriään näinä myöhempinä aikoina. Kun Apuyhdistys toimii innoitetulla tavalla, se kohottaa naisia ja nostaa heidät rauhattomasta maailmasta elämäntapaan, joka valmistaa heitä iankaikkisen elämän siunauksiin. Tämän yhdistyksen keskeisenä tehtävänä on auttaa sisaria kasvattamaan uskoa ja henkilökohtaista vanhurskautta, vahvistamaan perheitä ja koteja sekä etsimään ja auttamaan avun tarpeessa olevia. Apuyhdistyksen välityksellä sisaret voivat saada vastauksia kysymyksiinsä ja tulla siunatuiksi kaikkien sisarten yhteisellä hengellisellä voimalla. Apuyhdistys vahvistaa Jumalan tyttärien todellista ja iankaikkista luonnetta. Se on pyhä yhdistys, opastava valo ja huolenpidon järjestelmä, joka opettaa ja innoittaa naisia olemaan vahvoja ja horjumattomia. Sen tunnus ”Rakkaus ei koskaan katoa”7 henkilöityy kaikissa hyvissä naisissa.

Kun tyttö siirtyy Apuyhdistykseen tai kun nainen kastetaan kirkon jäseneksi, hänestä tulee osa sisarkuntaa, joka vahvistaa häntä hänen valmistautuessaan iankaikkiseen elämään. Apuyhdistykseen kuuluminen merkitsee sitä, että naisen voidaan katsoa luotettavasti antavan tärkeän panoksen kirkossa. Hän jatkaa edistymistä yksilönä saamatta sen suurempaa näkyvää tunnustusta tai kiitosta.

Apuyhdistyksen toinen ylijohtaja Eliza R. Snow sanoi sisarille näin: ”Me haluamme olla naisia sanan todellisessa merkityksessä, emme siten kuin maailma sen ymmärtää, vaan jumalten ja pyhien kelvollisia kumppaneita. Järjestäytyneinä me voimme auttaa toinen toistamme niin hyvän tekemisessä kuin itsemme jalostamisessa, ja tuleepa esiin harva tai useampi auttamaan tämän suuren työn toteuttamisessa, he ovat niitä, jotka saavat kunniakkaan aseman Jumalan valtakunnassa. – – Naisten pitäisi olla naisia eikä pieniä lapsia, jotka tarvitsevat kaiken aikaa tunnustusta ja ojennusta. Tiedän, että halajamme kiitosta, mutta jos emme saa kaikkea sitä kiitosta, joka meille mielestämme kuuluu, niin mitä merkitystä sillä on? Tiedämme, että Herra on uskonut meille suuren tehtävän, eikä ole sellaista toivetta saati halua, jonka Herra on istuttanut sydämeemme vanhurskaudessa, jota ei täytettäisi. Suurin hyvä, mitä kykenemme itsellemme ja toisillemme tekemään, on jalostua ja kehittyä kaikessa, mikä on hyvää ja ylevöittävää, jotta täytämme noiden tehtävien vaatimukset.”8

Menestyksen mittaaminen

Hyvillä naisilla on aina halu tietää, menestyvätkö he. Maailmassa, jossa menestyksen mittoja usein vääristellään, on tärkeää etsiä kiitosta ja vahvistusta oikeista lähteistä. Mukaillen listaa, joka löytyy julkaisusta Saarnatkaa minun evankeliumiani, me suoriudumme hyvin, kun kehitymme Kristuksen kaltaisissa ominaisuuksissa ja pyrimme noudattamaan Hänen evankeliumiaan tarkasti. Me suoriudumme hyvin, kun pyrimme kehittämään itseämme ja tekemään parhaamme. Me suoriudumme hyvin, kun kasvatamme uskoa ja henkilökohtaista vanhurskautta, vahvistamme perheitä ja koteja sekä etsimme ja autamme avun tarpeessa olevia. Me tiedämme onnistuvamme, jos elämme niin, että olemme kelvollisia saamaan Hengen, saamme sen ja osaamme seurata sitä. Kun olemme tehneet aivan parhaamme, saatamme yhä kokea pettymyksiä, mutta emme ole pettyneitä itseemme. Voimme tuntea varmasti, että Herra on mieltynyt meihin, kun tunnemme Hengen työskentelevän kauttamme.9 Rauha, ilo ja toivo ovat niiden ulottuvilla, jotka mittaavat menestystä oikein.

Joelin kirjan ilmoituksessa sanotaan, että viimeisinä päivinä Jumalan pojat ja tyttäret profetoivat ja Herra vuodattaa Henkensä palvelijoihinsa ja palvelijattariinsa.10 Presidentti Spencer W. Kimball jäljitteli tätä profetiaa, kun hän sanoi:

”Suuri osa siitä kasvusta, jota kirkossa tapahtuu viimeisinä aikoina, tapahtuu siitä syystä, että kirkkoon tulee suurin joukoin maailmasta hyviä naisia (joissa on usein huomattavassa määrin sisäistä hengellisyyden tajua). Tätä tapahtuu siinä määrin, että kirkon naisten elämästä heijastuu sellaista vanhurskautta ja selkeyttä ja niin vaikuttavalla tavalla, että heitä pidetään selvästi muista erottuvina ja erilaisina – myönteisellä tavalla – kuin maailmassa elävät naiset. – –

Niinpä kirkon naiset ovat viimeisinä päivinä esimerkkinsä ansiosta merkittävä voima sekä kirkon lukumääräisessä että hengellisessä kasvussa.”11

Todistan siitä, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on totta. Herra luottaa siihen, että Hänen tyttärensä tekevät osansa Siionin kotien vahvistamiseksi ja Hänen valtakuntansa rakentamiseksi maan päällä. Kun he etsivät henkilökohtaista ilmoitusta ja ovat kelvollisia saamaan sitä, Herra vuodattaa näinä myöhempinä aikoina Henkensä palvelijattariensa päälle. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. Ks. MK Jaak. 2:17; Moosia 4:26; OL 38:35; 44:6.

  2. Ks. OL 20:77.

  3. Ks. 2. Nefi 32:3.

  4. Ks. 3. Nefi 19:24–33.

  5. OL 11:12.

  6. Ks. OL 11:13–14.

  7. 1. Kor. 13:8.

  8. Eliza R. Snow, puhe Lehin seurakunnan Apuyhdistykselle, 27. lokakuuta 1869, Lehin seurakunta, Alpinen vaarna (Utah), julkaisussa Relief Society, Minute Book, 1868–1879, kirkon historian kirjasto, s. 26–27.

  9. Ks. Saarnatkaa minun evankeliumiani, 2005, s. 10–11.

  10. Ks. Joel 2:28–29, vuoden 1933 raamatunkäännös.

  11. Spencer W. Kimball, ”Vanhurskaiden naisten tehtävä”, Valkeus, toukokuu 1980, s. 173.