Pysykää valveilla hellittämättä
[Varhainen hengellinen varoitusjärjestelmä] – – voi auttaa vanhempia Siionissa olemaan valppaita ja tarkkaavaisia lastensa suhteen.
Ajaessani äskettäin autoa ukonilmalla sadepisaroita alkoi putoilla tuulilasiin. Liikennettä ohjaavassa valotaulussa tien reunassa näkyi ajankohtainen varoitus: ”Seisovaa vettä edessä.” Tienpinta, jolla ajoin, vaikutti melko turvalliselta. Tämä tärkeä tieto auttoi minua kuitenkin valmistautumaan mahdolliseen vaaratilanteeseen, jota en ollut odottanut ja jota en voinut vielä nähdä. Kun jatkoin kohti määränpäätäni, hidastin vauhtia ja tarkkailin huolellisesti muita vaaranmerkkejä.
Varhaisia varoitusmerkkejä on nähtävissä monilla elämämme alueilla. Esimerkiksi kuume voi olla ensimmäinen merkki sairaudesta tai taudista. Erilaisia taloutta ja työmarkkinoita kuvaavia mittareita käytetään ennustamaan tulevia suuntauksia paikallisessa ja valtakunnallisessa taloustilanteessa. Ja riippuen siitä, missä päin maailmaa asumme, saatamme saada varoituksia tulvasta, lumivyörystä, hurrikaanista, tsunamista, tornadosta tai lumimyrskystä.
Meitä siunataan myös varhaisilla hengellisillä varoitusmerkeillä, jotka ovat elämässämme varjeluksen ja johdatuksen lähteenä. Muistelkaa, miten Jumala varoitti Nooaa sellaisesta, mikä ei vielä ollut nähtävissä, ja Nooa ”rakensi arkin, ja näin koko hänen perheensä pelastui” (Hepr. 11:7).
Lehiä kehotettiin lähtemään Jerusalemista ja viemään perheensä erämaahan, koska ihmiset, joille hän oli julistanut parannusta, tavoittelivat hänen henkeään (ks. 1. Nefi 2:1–2).
Vapahtaja itse säästyi enkelin varoituksen ansiosta. ”Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille ja sanoi: ’Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes käsken sinun palata. Herodes aikoo etsiä lapsen käsiinsä ja surmata hänet.’” (Matt. 2:13.)
Pohtikaa Herran sanoja ilmoituksessa, joka tunnetaan viisauden sanana: ”Sen pahuuden ja niiden juonien tähden, joita on ja tulee olemaan vehkeilevien ihmisten sydämissä viimeisinä aikoina, minä olen varoittanut teitä ja edeltä varoitan teitä antamalla teille tämän viisauden sanan ilmoituksen kautta” (OL 89:4).
Hengellisten varoitusten pitäisi johtaa yhä valppaampaan tarkkaavaisuuteen. Te ja minä elämme varoituksen päivänä (ks. OL 63:58). Ja koska meitä on varoitettu ja tullaan varoittamaan, meidän pitää – kuten apostoli Paavali kehotti – pysyä valveilla hellittämättä (ks. Ef. 6:18).
Rukoilen Pyhän Hengen johdatusta, kun kuvailen varhaista hengellistä varoitusjärjestelmää, joka voi auttaa vanhempia Siionissa olemaan valppaita ja tarkkaavaisia lastensa suhteen. Tämä varhainen varoitusjärjestelmä soveltuu kaikenikäisiin lapsiin ja sisältää kolme osatekijää: 1) Mormonin kirjan lukeminen ja siitä puhuminen lastenne kanssa, 2) evankeliumin totuuksista todistaminen spontaanisti lapsillenne ja 3) lasten kutsuminen evankeliumin oppijoina toimimaan eikä pelkästään olemaan toiminnan kohteina. Vanhempia, jotka tekevät tätä uskollisesti, siunataan niin, että he tunnistavat lapsissaan hengellisen kasvun tai haasteiden varhaisia merkkejä ja ovat paremmin valmistautuneita saamaan innoitusta näiden lasten vahvistamiseksi ja auttamiseksi.
Ensimmäinen osatekijä: Mormonin kirjan lukeminen ja siitä puhuminen
Mormonin kirja sisältää Vapahtajan evankeliumin täyteyden ja on ainoa kirja, jonka Herra itse on todistanut olevan totta (ks. OL 17:6; ks. myös Russell M. Nelson, ”Todistus Mormonin kirjasta”, Liahona, tammikuu 2000, s. 84). Mormonin kirja on todellakin uskontomme lakikivi.
Mormonin kirjan vakuuttava ja käännyttävä voima johtuu sekä sen keskittymisestä Herraan Jeesukseen Kristukseen että sen opetusten innoitetusta yksinkertaisuudesta ja selkeydestä. Nefi julisti: ”Minun sieluni iloitsee selkeydestä kansalleni, jotta se voisi oppia” (2. Nefi 25:4). Tämän jakeen kantasana selkeä ei tässä viittaa asioihin, jotka ovat arkisia tai yksinkertaisia, vaan se tarkoittaa sellaista opetusta, joka on selvää ja helposti ymmärrettävää.
Mormonin kirja on virheettömin kaikista kirjoista maan päällä, koska se keskittyy totuuteen (ks. Joh. 14:6; 1. Nefi 13:40) eli Jeesukseen Kristukseen ja palauttaa selkeitä ja kallisarvoisia asioita, jotka on otettu pois todesta evankeliumista (ks. 1. Nefi 13:26, 28–29, 32, 34–35, 40). Näiden kahden tekijän – Vapahtajaan keskittymisen ja opetusten selkeyden – ainutlaatuinen yhdistelmä kutsuu voimallisesti mukaan jumaluuden kolmannen jäsenen, Pyhän Hengen, vahvistavan todistuksen. Sen seurauksena Mormonin kirja puhuu lukijan hengelle ja sydämelle toisin kuin mikään muu pyhä kirja.
Profeetta Joseph Smith opetti, että Mormonin kirjassa olevien opetusten noudattaminen auttaisi meitä pääsemään lähemmäksi Jumalaa kuin mikään muu kirja (ks. Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 66–67). Mormonin kirjan säännöllinen lukeminen ja siitä puhuminen tuo voiman vastustaa kiusausta ja saa aikaan rakkauden tunteita perheessämme. Ja keskustelut Mormonin kirjan opeista ja periaatteista tarjoavat vanhemmille tilaisuuksia tarkkailla lapsiaan, kuunnella heitä, oppia heiltä ja opettaa heitä.
Kaikenikäiset lapset, jopa pikkulapset, voivat reagoida ja reagoivatkin Mormonin kirjan erikoislaatuiseen henkeen. Lapset eivät kenties ymmärrä kaikkia sanoja ja kertomuksia, mutta he voivat varmasti tuntea kirjan hengen, jota Jesaja kuvaa (Jes. 29:4; ks. myös 2. Nefi 26:16). Ja lapsen tekemät kysymykset, lapsen esittämät huomiot ja viriävät keskustelut tarjoavat ratkaisevia varhaisia hengellisiä varoitusmerkkejä. Mikä tärkeintä, sellaiset keskustelut voivat auttaa vanhempia havaitsemaan, mitä heidän lapsensa oppivat ja ajattelevat ja millaisia tuntemuksia heillä on totuuksista, jotka sisältyvät tähän pyhään kirjaan, sekä vaikeuksista, joita he kenties kohtaavat.
Toinen osatekijä: Spontaanisti todistaminen
Todistus on henkilökohtaista tietoa, joka perustuu Pyhältä Hengeltä saatuun vahvistukseen, että tietyt iankaikkisesti merkittävät tosiasiat ovat totta. Pyhä Henki on Isän ja Pojan sanansaattaja, joka opettaa totuuden kaikesta ja johtaa kaikkeen totuuteen (ks. Joh. 14:26; 16:13). Siten ”Pyhän Hengen voimalla te voitte tietää totuuden kaikesta” (Moroni 10:5).
Tieto ja hengellinen vakaumus, joita saamme Pyhältä Hengeltä, ovat ilmoituksen seurausta. Näiden siunausten tavoitteleminen ja saaminen edellyttää vilpitöntä sydäntä, vakaita aikeita ja uskoa Kristukseen (ks. Moroni 10:4). Henkilökohtainen todistus tuo myös vastuun ja tilivelvollisuuden.
Vanhempien tulee olla valppaita ja hengellisesti tarkkaavaisia huomatakseen spontaanisti ilmaantuvat tilaisuudet todistaa lapsilleen. Sellaisten tilanteiden ei tarvitse olla suunniteltuja, aikatauluun merkittyjä tai valmisteltuja. Itse asiassa mitä vähemmän suunniteltua sellainen todistaminen on, sitä todennäköisemmin sillä on rakentava ja kestävä vaikutus. ”Älkääkä olko etukäteen huolissanne siitä, mitä sanotte; vaan kootkaa mieleenne alati elämän sanoja, niin teille annetaan tuona hetkenä se osa, mikä mitataan kullekin ihmiselle” (OL 84:85).
Esimerkiksi perheen luonteva keskustelu päivällisellä voi olla täydellinen hetki isän tai äidin kertoa ja todistaa erityisistä siunauksista, joita hän on saanut sen päivän verrattain rutiininomaisten toimien lomassa. Eikä todistuksen aina tarvitse alkaa sanoilla: ”Minä todistan sinulle.” Voimme lausua todistuksemme niinkin yksinkertaisesti kuin ”Tiedän, että minua siunattiin tänään töissä innoituksella” tai ”Tämän pyhien kirjoitusten kohdan totuus on aina ohjannut minua voimallisesti”. Samankaltaisia todistamistilaisuuksia voi myös tulla, kun matkustetaan yhdessä autossa tai bussissa tai lukuisissa muissa tilanteissa.
Lasten reaktiot sellaiseen edeltä suunnittelemattomaan todistamiseen ja heidän innokkuutensa tai vastahakoisuutensa osallistua ovat varhaisten hengellisten varoitusmerkkien voimallisia lähteitä. Lapsen kommentti aiheesta, jota opiskellaan perheen pyhien kirjoitusten tutkimishetkessä, tai avoin huolenilmaisu jostakin evankeliumin periaatteesta tai käytännöstä voi olla mitä valaisevin ja auttaa vanhempia ymmärtämään paremmin lapsen nimenomaisen kysymyksen tai tarpeet. Sellaiset keskustelut – etenkin kun vanhemmat ovat yhtä innokkaita kuuntelemaan tarkkaavaisesti kuin puhumaankin – voivat edistää kodissa kannustavaa ja turvallista ilmapiiriä ja rohkaista jatkuvaan ajatustenvaihtoon vaikeista aiheista.
Kolmas osatekijä: Lasten kutsuminen toimimaan
Kaikkien Jumalan luotujen suuressa piirissä on toimijoita ja toiminnan kohteita (ks. 2. Nefi 2:14). Meitä taivaallisen Isämme lapsia on siunattu moraalisen tahdonvapauden lahjalla, kyvyllä ja voimalla toimia itsenäisesti. Tahdonvapaudella siunattuina me olemme vapaita toimimaan, ja meidän tulee toimia eikä vain olla toiminnan kohteena – etenkin kun etsimme oppia ”tutkimalla sekä uskon kautta” (OL 88:118).
Evankeliumin oppijoina meidän tulee toteuttaa sana tekoina eikä pelkästään kuunnella sitä (ks. Jaak. 1:22). Sydämemme avautuu Pyhän Hengen vaikutukselle, kun käytämme tahdonvapauttamme oikein ja toimimme oikeiden periaatteiden mukaan – ja kutsumme siten elämäämme Hänen opettavan ja todistavan voimansa. Vanhemmilla on pyhä tehtävä auttaa lapsiaan toimimaan ja etsimään oppia uskon avulla. Eikä lapsi ole koskaan liian nuori oppimaan tällä tavalla.
Kun antaa ihmiselle kalan, hän saa siitä yhden aterian. Kun opettaa ihmisen kalastamaan, hänellä riittää ruokaa koko elämänsä ajan. Vanhempina ja evankeliumin opettajina te ja minä emme ole kalanjakelijoita, vaan meidän työmme on auttaa lapsiamme niin että he oppivat ”kalastamaan” ja heistä tulee hengellisesti lujia. Tähän tärkeään tavoitteeseen päästään parhaiten, kun me kannustamme ja autamme lapsiamme toimimaan oikeiden periaatteiden mukaan – kun autamme heitä oppimaan tekemällä. ”Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani” (Joh. 7:17). Sellainen oppiminen edellyttää hengellistä, henkistä ja fyysistä vaivannäköä eikä vain passiivista vastaanottamista.
Lasten kutsuminen evankeliumin oppijoina toimimaan eikä vain olemaan toiminnan kohteena rakentuu sen varaan, että Mormonin kirjaa luetaan ja siitä puhutaan ja että kodissa todistetaan spontaanisti. Kuvitelkaa esimerkiksi perheilta, jossa lapsia kehotetaan ja heidän odotetaan tulevan valmistautuneina esittämään kysymyksiä siitä, mitä he lukevat ja oppivat Mormonin kirjasta – tai aiheesta, jota on äskettäin tähdennetty evankeliumiaiheisessa keskustelussa tai spontaanissa todistuksessa kotona. Ja kuvitelkaa edelleen, että lapset esittävät kysymyksiä, joihin vanhemmat eivät ole valmistautuneet riittävästi vastaamaan. Joitakuita vanhempia sellainen suunnittelematon lähestymistapa perheiltaan saattaa huolestuttaa. Parhaat perheillat eivät kuitenkaan välttämättä ole tulosta ennalta valmistelluista, ostetuista tai internetistä ladatuista oppiaiherunko- ja havaintovälinepaketeista. Mikä suurenmoinen tilaisuus perheenjäsenille onkaan tutkia yhdessä pyhiä kirjoituksia ja saada opetusta Pyhältä Hengeltä. ”Sillä saarnaaja ei ollut kuulijaa parempi, eikä opettaja ollut oppilasta parempi; – – ja he kaikki tekivät työtä, kukin voimiensa mukaisesti” (Alma 1:26).
Autammeko te ja minä lapsiamme tulemaan itsenäisiksi toimijoiksi, jotka etsivät oppia tutkimalla ja uskon kautta, vai olemmeko kouluttaneet lapsemme odottamaan opetusta ja olemaan toiminnan kohteina? Annammeko me vanhempina lapsillemme etupäässä hengellisen kalan vastineita syötäväksi vai autammeko heitä johdonmukaisesti toimimaan, oppimaan itse ja pysymään lujina ja järkkymättöminä? Autammeko me lapsiamme tekemään innokkaasti työtä pyytäen, etsien ja kolkuttaen? (Ks. 3. Nefi 14:7.)
Sellaista hengellistä ymmärrystä, jolla teitä ja minua on siunattu ja joka on vahvistettu todeksi sydämessämme, emme kerta kaikkiaan voi antaa lapsillemme. Sellaisen tiedon saaminen ja henkilökohtainen ”omistaminen” on lunastettava olemalla uuttera sekä oppimalla tutkimisen ja uskon kautta. Ainoastaan tällä tavalla sen, minkä tietää mielessä, voi myös tuntea sydämessä. Ainoastaan tällä tavalla lapsi voi edistyä vanhempien ja aikuisten hengelliseen tietoon ja kokemukseen turvautumista pidemmälle ja vaatia noita siunauksia itselleen. Ainoastaan tällä tavalla lapsemme voivat olla hengellisesti valmiita kuolevaisuuden haasteisiin.
Lupaus ja todistus
Todistan, että vanhempia, jotka johdonmukaisesti lukevat Mormonin kirjaa ja puhuvat siitä lastensa kanssa, jotka lausuvat spontaanisti todistuksensa lapsilleen ja jotka kutsuvat lapset evankeliumin oppijoina toimimaan eikä vain olemaan toiminnan kohteina, siunataan silmillä, jotka voivat nähdä kauaksi (ks. Moos. 6:27), ja korvilla, jotka voivat kuulla torven äänen (ks. Hes. 33:2–16). Hengellinen havaintokyky ja innoitus, jota saatte yhdistämällä nämä kolme pyhää tapaa, tekevät mahdolliseksi sen, että voitte olla vartijoina tornissa perheellenne – pysyen valveilla hellittämättä (ks. Ef. 6:18) – perheenne ja jälkeläistenne siunaukseksi. Sen lupaan ja siitä todistan Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.