Se, mikä kuuluu vanhurskauteen
Vanhempina ja johtajina meidän pitää valvoa jäseniämme ja perheitämme auttaen heitä pysymään erossa sellaisesta, mikä voisi johtaa heidät hengelliseen kuolemaan.
Meille sanotaan Opissa ja liitoissa, että Jumalan palvelijoiden todistuksen jälkeen seuraa maanjäristysten todistus ja muiden tapahtumien todistus. ”Ja kaikki on levottomuuden vallassa; ja totisesti, ihmisten sydämet pettävät heidät; sillä pelko valtaa kaikki ihmiset” (OL 88:91; ks. myös jakeet 88–90).
Karibian vyöhykkeen johtokunnan jäsenenä olin itse todistamassa, miten uskolliset pyhät pääsivät pelostaan uskon turvin. Haitissa saatuja opetuksia voidaan verrata Mormonin kirjassa oleviin kuvauksiin.
Tuon hirvittävän hävityksen jättämä vaikutelma toi mieleeni sanat Alman kirjan 28. luvusta: ”Tämä oli aikaa, jolloin kuului suuri suru ja valitus kautta koko maan” (jae 4).
Henkensä menetti myös 42 kirkkomme jäsentä. Heidän perheensä ja ystävänsä surevat ”sukulaistensa menetystä, mutta he iloitsevat ja riemuitsevat toivossa ja jopa tietävät, että Herran lupausten mukaan heidät herätetään asumaan Jumalan oikealla puolella milloinkaan päättymättömän onnen tilassa” (jae 12).
Kirkko lähetti heti apua jäsenilleen ja kirkkoon kuulumattomille, ja se jaettiin paikallisten pappeusjohtajien ja Apuyhdistyksen johtajien johdolla. Hädänalaiset saivat paikallisilta johtajiltaan paitsi lääketieteellistä apua, ruokaa, vettä ja muita perustarvikkeita, niin myös neuvoja, opastusta ja lohtua. He saavat tukea kaikkialla maailmassa asuvilta kirkon jäseniltä, jotka ”[surevat] surevien kanssa, niin, ja [lohduttavat] niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa” (Moosia 18:9).
Eri profeetat eri aikoina ovat varoittaneet meitä toisesta murhenäytelmästä, joka on vähemmän näkyvä mutta ei vähemmän tärkeä, ja se on jumalattomille tuleva ”kauhea kuolema, sillä he kuolevat, mitä tulee asioihin, jotka kuuluvat vanhurskauden asioihin; sillä he ovat epäpuhtaita, eikä mikään epäpuhdas voi periä Jumalan valtakuntaa” (Alma 40:26).
Nefi opetti tämän periaatteen veljilleen sanoen heille, että ne, jotka kuolevat jumalattomuudessaan, on ”karkotettava sen perusteella, mikä on hengellistä ja mikä kuuluu vanhurskauteen” (1. Nefi 15:33).
Lamanilainen profeetta Samuel opetti, että ”jokainen, joka ei tee parannusta, kaadetaan maahan ja heitetään tuleen; ja heidän osakseen tulee jälleen hengellinen kuolema, eli toinen kuolema, sillä heidät erotetaan jälleen pois siitä, mikä kuuluu vanhurskauteen” (Hel. 14:18).
Kuolemisella sille, mikä on hengellistä, on traaginen vaikutus niihin, jotka ovat kerran olleet Jumalan Hengen valaisemia ja saaneet ”suurta tietoa asioista, jotka kuuluvat vanhurskauteen, ja sen jälkeen [langenneet] syntiin ja rikkomukseen. [Heistä] tulee vielä paatuneempia, ja näin heidän tilansa tulee pahemmaksi, kuin jos he eivät olisi koskaan tienneet näitä asioita.” (Alma 24:30.)
Vanhempina ja johtajina meidän pitää valvoa jäseniämme ja perheitämme auttaen heitä pysymään erossa sellaisesta, mikä voisi johtaa heidät hengelliseen kuolemaan. Me myös pyrimme pelastamaan ne, jotka ovat nyt kuolleita sille, mikä on hengellistä, ja auttamaan heitä syntymään uudesti eli syntymään Jumalasta, muuttumaan “lihallisesta ja langenneesta tilastaan vanhurskauden tilaan ja [tulemaan] Jumalan lunastamiksi, tullen hänen pojikseen ja tyttärikseen” (Moosia 27:25).
Niiden hengellinen parantuminen, jotka ovat olleet kuolleita sille, mikä kuuluu vanhurskauteen, tapahtuu sovituksen voimalla sekä siten, että he kääntyvät totuuteen ja noudattavat vanhurskauden periaatteita.
Meidän on välttämättä opetettava jäsenillemme ja perheillemme sitä, mikä kuuluu vanhurskauteen, jotta heidän kääntymyksensä olisi pysyvää, sillä se voi johtaa heidät saamaan oikeaa tietoa Herran käskyistä, evankeliumin periaatteista ja opeista sekä vaatimuksista ja toimituksista, joihin meidän on mukauduttava saavuttaaksemme pelastuksen Herran valtakunnassa.
Pyhissä kirjoituksissa on monia esimerkkejä, jotka vahvistavat sen, miten tärkeää on opettaa sitä, mikä kuuluu vanhurskauteen, jotta pysyvä kääntymys olisi helpompi saavuttaa. Kertomuksessa siitä, kun Ammon ja hänen veljensä saarnasivat evankeliumia lamanilaisten keskuudessa, sanotaan: ”Ja Ammon saarnasi kuningas Lamonin kansalle; ja tapahtui, että hän opetti sille kaikkea sitä, mikä kuuluu vanhurskauteen” (Alma 21:23).
Voimme nähdä, mitä seurauksia oli kaiken sen ahkeralla opettamisella, mikä kuuluu vanhurskauteen, kun jatkamme kertomuksen lukemista luvusta 23, jossa sanotaan, että ”kukaan niistä, jotka uskoivat, eli kukaan niistä, jotka [johdatettiin] tuntemaan [totuus] – – ja [jotka] kääntyivät Herraan, ei koskaan luopunut” (Alma 23:6).
Kun Alma vanhempi perusti kirkon, hän vihki kelvollisia miehiä kansan papeiksi ja opettajiksi, jotka ”valvoivat kansaansa ja ravitsivat sitä sillä, mikä kuuluu vanhurskauteen” (Moosia 23:18).
Vanhemmilla on olennainen rooli auttaa lapsiaan ymmärtämään sitä, mikä kuuluu vanhurskauteen. Mormonin kirjassa kerrotaan, että Alma nuorempi, joka oli murheissaan vallitsevasta jumalattomuudesta, sodista ja kiistoista ja huolissaan kansansa sydämen paatumisesta, ”kutsutti poikansa koolle voidakseen antaa heille kullekin erikseen ohjeensa siitä, mikä kuuluu vanhurskauteen” (Alma 35:16, kursivointi lisätty).
On kiinnostavaa huomata, että hän opetti lapsiaan ja antoi heille kullekin erikseen ohjeensa mukauttaen opetuksensa kullekin pojalle kyseisen pojan tarpeiden mukaan. Hän todisti ja opetti heille oppia ja periaatteita valmistaen heitä saarnaamaan noita samoja periaatteita muille.
Aikana, jolloin perhe on pahan voimien hyökkäyksen kohteena ja jolloin olosuhteet, joissa me elämme, ovat paljolti samanlaiset kuin Alman kokemat, ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista koorumi ovat esittäneet perhejulistuksessa, että ”vanhemmilla on pyhä velvollisuus kasvattaa lapsensa rakkaudessa ja vanhurskaudessa” (Liahona, lokakuu 2004, s. 49).
Tähän kuuluu lasten hoivaaminen, tukeminen ja opettaminen kaikessa, mikä kuuluu vanhurskauteen, niin että he pysyvät lujina, ”kupeet totuudella vyötettyinä, [yllään] vanhurskauden rintahaarniska, [jaloissaan] jalkineina valmistautuminen rauhan evankeliumissa” (OL 27:16).
Aivan kuten Alman aikoina, myös meidän johtajamme valvovat kirkon jäseniä ja ravitsevat heitä sillä, mikä kuuluu vanhurskauteen. Se auttaa meitä pysymään kääntyneinä. Asiakirjassa ”Johtajakoulutuksen keskeiset asiat”, joka uudistettiin 10. joulukuuta 2009, ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista koorumi pyytävät, että sekä pappeusjohtajat että apujärjestöjen johtajat kannustavat ”jokaista perheenjäsentä, vanhempia ja lapsia tutkimaan pyhiä kirjoituksia, rukoilemaan säännöllisesti ja elämään Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan” (ensimmäisen presidenttikunnan kirje, 15. joulukuuta 2009).
Pyhien kirjoitusten tutkiminen, rukoileminen säännöllisesti ja Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan eläminen ovat vanhurskaita tekoja, ja Herra on ilmoittanut tämän suurenmoisen lupauksen: ”Se, joka tekee vanhurskaita tekoja, saa palkkansa, nimittäin rauhan tässä maailmassa ja iankaikkisen elämän tulevassa maailmassa” (OL 59:23).
Opettaaksemme tehokkaammin sitä, mikä kuuluu vanhurskauteen, meidän on tärkeää ymmärtää, että tiedon välittämisen lisäksi meidän täytyy edesauttaa ilmoituksen saamista. Sillä tavoin henkilö, jota opetetaan, voi saada halun tuntea itse nämä periaatteet.
Herra ilmoitti Hyrum Smithille tämän veljen, profeetta Joseph Smithin, välityksellä:
”Minä annan sinulle Hengestäni, joka valaisee mielesi ja joka täyttää sielusi ilolla;
ja silloin sinä tiedät – – kaikki asiat, jotka haluat minulta ja jotka kuuluvat vanhurskauden asioihin, uskossa uskoen minuun, että saat” (OL 11:13–14).
Lopuksi, pyhissä kirjoituksissa meitä varoitetaan vaarasta kuolla sille, mikä kuuluu vanhurskauteen, ja vakavista seurauksista, joita sillä on niille, jotka sen jälkeen kun Jumalan Henki on heitä valaissut, lankeavat synteihin ja rikkomuksiin.
Sen opettaminen, mikä kuuluu vanhurskauteen, on tärkeä tekijä, joka auttaa ihmisiä tuntemaan totuuden, kokemaan kääntymyksen ja pysymään lujina Kristuksen uskossa loppuun asti.
Vanhemmilla on pyhä velvollisuus opettaa lapsilleen sitä, mikä kuuluu vanhurskauteen. Johtajat ja opettajat voivat valvoa ja ravita hoivissaan olevia jäseniä opettaen heille uutterasti sitä, mikä kuuluu vanhurskauteen.
He voivat tehdä sen tehokkaammin, jos he edesauttavat ilmoituksen saamista opetuksen aikana luoden näin ihmisissä halun saada Jumalan Hengen valaistusta. Kun he silloin osoittavat uskoa, Henki tekee heille tiettäväksi sen, mikä kuuluu vanhurskauteen. Näistä asioista todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.